Tukisuojaus hajoamisen varalta.
Tarina kertoo, mutta lopullista vahvistusta en ole saanut, että joskus 1990-luvulla ruotsalainen keskiaikaharrastaja olisi kuollut, kun teräskaarisen varsijousen kaari katkesi tähdätessä, ja kaarenpää iskeytyi jänteen päässä sinkoutuen ampujan ohimoon.
Tästä syystä nykyiset harrastajat pruukaavat laittaa kaapelit teräskaarien selkään. Näille on toki historiallisia esikuvia ainakin renessanssi- ja uudelta ajalta, mutta kuten tosi moni jousiammunnan piirre, ennen vanhaan vain paikka paikoin käytetty jippo on nykyharrastajien keskuudessa valtavirtaa.
Ei laadulla väliä kun lähes 100 kiloa iskeytyy orgaaniseen ainekseen. Safety cord tulisi olla myös kohtalaisen kireällä että siitä on käytännön hyötyä.
Asiasta mitään tietämättä kyselen… Onko kyseisestä asiasta tehty mitään kokeita tai tutkimuksia vai perustuuko turvakaapeli vain olettamuksiin? Äkkiäkös sitä tekaisee useamman lyhyen (puu)kaaren ja laittaa punokset selkään ja vetää kaaren hajalle!? Puu saattaa käyttäytyä eri tavalla kuin teräs mutta antanee jotain osviittaa siitä, miten turvakaapeli toimii.
On toimiva idea ja pätee varmasti myös puukaariin, jos cord ei mene liian kireälle, Mutta ei ole tullut tällaista puukaarta vielä vastaan. Sarvikaariin ei päde, varsinkin jos kaari on koristeltu selästä. Mutta on toki koristeltuja teräskaariakin. Tutkimuksia ei ole tullut ainakaan minulle vastaan poislukien Tuukan mainitsemat modernit harrastajat, mm. Ingo Lison tekee eräänlaisen teräsvaijerin kaaren selkään. https://www.armbrust-manufaktur.de Näistäkin asioista voidaan toki väitellä tarvittaessa Varsijousitajunnanvirtaa-ketjussa. Sen verran kommentoin, että moderneista tutkimuksista on hyötyä. Mutta mm. Ingon mukaan varsijousista aikalaiset eivät kirjoittaneet mitään piirrustuksia saati kirjallisuutta toisin kuin nykyään.
Turvakaapelia tyylikkäämpi (makuasia) ratkaisu teräskaaren vaarallisuuteen on ommella teräskaari tukevan nahan sisään. Tämän tiimoilta ainakin ruotsalaiset on tehneet käytännön rasituskokeitakin, verraten eri nahkamatskuja toisiinsa. Lähde ei ole tähän hätään käsillä.
Italiassa, missä viiden kaupungin väliset keskiaikaistyyppiset varsijousikisat säilyivät nykyaikaan asti, teräskaarisissa jousissa oli (on?) enimmäkseen näitä nahan sisään ommeltuja, mutta myös turvakaapelisia.
Puu ja teräs käyttäytyvät varsijousistien mukaan niin eri tavalla kaarissa, ettei puukaarien perusteella pysty tekemään päätelmiä. Teräksestä tekee vaarallisen juuri se, että se pettää silmänräpäyksessä irtipoikki eikä aloita ritinällä ja sälöilyllä.
Yksi käsintaotun teräskaarisen varsijousen pettäminen on tapahtunut viime vuosina Suomessakin, ja vielä yleisötapahtumassa. Sillä kertaa kaari meni viritettäessä, onneksi. Ei henkilövahinkoja.
Nahkapussiratkaisu kuulostaa minustakin tyylikkäämmältä, en vain ole nähnyt vielä yhtäkään.
Kaapeleita taas olen nähnyt jo useampia. Berliinin näyttelyssä oli muutama ja Tallinnan muurimuseossa yksi. Olivat tosin kaikki aika rimpuloita, eivätkä näyttäneet mielestäni kovin uskottavilta. Tämä oma versioni onkin järeämpi.
Olisiko sinulla mitään linkkiä niihin Italian kisoihin?
Hae googlella crossbow tuscany.
Löytyy useita eri kisoja ja kuvia. Ampuvat tuelta 15cm tukin päähän, noin 36 metrin päästä. Jopa 100 äijää samaan tukkiin. Yleensä ihan eka ampuja voittaa koska tukin päässä ei ole muita nuolia tiellä.
Löytyi muutama lähikuva nahkapäällysteisestä kaaresta tuen päällä.
No, jopa on nahkasukkaa ja pussukkaa!
Kaapeli taitaa silti sopia tämän tyyliin paremmin.
Koe kiinnitys. Tässä on muun harjoittelun lisäksi tarkoituksena saada tietää vahattavan nyörin määrä, sekä myös mistä kohdista tuo puupalikka lyhennetään.
Vahaamattomalla narulla punominen on kyllä aika onnetonta puuhaa. Naru lipsuu ja löystyy heti jos vähänkin hellittää otettaan. Aiheuttaa vaihtelua punoksen kireyteen, ei hyvä. Toisaalta tämä on helpommin purettavissa.
Ensimmäinen koelaukaus suoritettu löysällä jänteellä ja vajaalla vedolla. Tuon vielä jaksoin kiskoa käsin vireeseen. Käytin kokeeseen Jarin kaarta.
Ihan lupaavalta vaikuttaa, mitään ei edes hajonnut. Ei kai auta kun alkaa kokoamaan lopullista versiota.
Valehteleeko silmä, vai onko jousi vireessä epätasapainossa, eli jänne vedettynä ei-keskipisteeseensä? Näyttää siltä, kuin jännettä pitäisi hilata rahkassa oikealle, jotta balanssi löytyisi. Tuo on varsijousiammunnan yleisin ongelma: jos jänne ei ole vedetty täsmälleen keskitetysti, vippaa jousi nuolen sivuun.
Tukki on mielestäni myös aavistuksen kallellaan oikealle tuossa alemmassa. Hämää kyllä omaakin silmää vähäsen.
Hmm, vaikea sanoa, tuossa on vielä toinen kuva.
Voi olla että sitten täydessä tällingissä ei paljoa pysty asiaan vaikuttamaan. Keskittää ehkä itse itsensä, en tosin ole aivan varma.
Äkkiikös tuon keskikohdan merkkaa.
Viritinvöiden (kohtalaisesti), hanhenjalkojen, vippojen, kranekiinien ja vindlassien hyöty ei ole pelkästään se, että ne moninkertaistavat virittäjän voimat, vaan se, että inertti koukku ei nyhdä jänteen toista puolta enemmän kuin toista, vrt. toiskätinen paljain käsin virittäjä. Näin ollen aseen osumavarmuus paranee huimasti.
En tiedä miten tämä lankojen vahaus pitäisi tehdä oikein, mutta tässä oma menetelmäni.
- Vahan sulatus kaksoiskeittimellä.
- Langan kuljetus miten kuten sulan vahan läpi. Samalla pyyhitään rättiin osa ylimääräisestä vahasta. Suosittelen lämpimästi paksuja nahkahanskoja.
- Uudelleen lämmitys. Lanka kuljetetaan pätkä kerrallaan kuuman lämmönlähteen yli (itse käytin kuumailmapistoolia) niin että vaha sulaa taas juoksevaksi.
- Ravistus. Nykäistään lanka suoraksi, niin että ylimääräinen vaha roiskuu pisaroina pois. Suosittelen muuten suojaamaan ympäristön sekä käyttämään esiliinaa tms. eli ei niin kuin minä tein.
P.s. T-paitani on varmasti tuhoon tuomittu, mutta hyvät housuni sekä lähistöllä lojuneet työkalut pitää vielä yrittää jotenkin puhdistaa jähmettyneistä vahapisaroista.
Jos vahaisin suuren määrän jännelankaa niin yrittäisin rakentaa hommaan jonkun koneen.
Esim. puinen laatikko johon mahtuu keittolevy ja kattila sisään. Sitten ohjaimia rautalangasta. Toiselle puolelle teline lankarullaa varten, toiselle kammella varustettu iso kela. Ennen kelaa langan voisi vetää nahkaneulalla tiukasta reiästä jämäkän nahan tai silikonipalan läpi, joka niistäisi pois ylimääräisen vahan.