Kiitosta!
Josef Almin kirjassa “Europeiska Armborst. En översikt.” (Stockholm, 1947) on maininta että pelkästään Lyypekissä oli 16 varsijousen valmistajaa vuonna 1425. Tukholmassa 1460-luvulla varsijousen arvo oli noin 12 äyriä eli 1½ markkaa. Vuodelta 1470 on maininta viinistä, jonka arvo oli 12 äyriä. Vekaran hinta oli vastaavasti vuonna 1459 Jönköpingissa yksi äyri. Tukholman kaupunki osti 360 nuolipuuta (vartta) 7 1/3 äyrillä vuonna 1440.
Vuonna 1544 Kustaa Vaasa käski Tukholman käskynhaltijaa antamaan hyvän ja vahvan sarvijousen tykötarpeineen suomalaiselle metsästäjälle, joka oli lähtenyt Grippsholmiin. Sarvijousia tuotettiin tähän aikaan ilmeisesti pääasiassa Lyypekistä. Vuonna 1546 teräsjousi maksoi Ruotsiin maahantuotuna 5 markkaa ja sarvijousi 4 markkaa.
Tukholmasta lähetettiin pelkästään vuonna 1571 yhteensä 427 teräsjousta Suomeen. Samoin Juhana III käski vuonna 1577 lähettämään Olavinlinnaan 1000 ratsumiestä varsijousilla varustettuna.
6 tykkäystä
Lähikuvia Joelille.
Ei ole läheltä enää niin edukseen, virheet ja lipsahdukset paljastuvat. Niistä voi ennen loppuviimeistelyä raapia hiiltä pois jollain neulalla. Ei ole ihan helppoa hommaa.
7 tykkäystä
8 viestiä siirrettiin ketjuun: Varsijousitajunnanvirtaa
Kiitos Juri! Tuotos on käsintehdyn näköinen, ja erittäin hieno myös läheltä.
Itsekritiikkisi on tervettä, mutta täydellinen virheettömyys on epärealistinen ideaali. Sitä paitsi moni käsityö on täynnä pientä epäbalanssia ja “epätäydellisyyttä”. Ne oikut antavatkin esineelle persoonan.
5 tykkäystä
Keskustelu jatkukoon. Sovitaanko, että tässä ketjussa keskustellaan vain tähän Jurin nimenomaiseen, tekeillä olevaan yksilöön liittyvistä asioista. Asian ohi, yleiset kommentit, väittelyt, tyhjät kommentit ja muut vastaavat muualle, omiin ketjuihinsa. Ei tukita tätä Jurin hienoa ketjua. Asiaan liittyvät viittaukset asiallisiin lähteisiin sallittakoon.
Tämä on niin hieno työ, että tästä voisi tehdä uuden ketjun jousen valmistuttua, siinä olisi vain Jurin viestit. Sen rinnalla toki tämäkin, hieman polveileva ketju mutta editoidusta kopiosta voisi seurata työn etenemistä mukavasti, nauttien käsityön taidosta.
Edit: Siivottu ketjua tästä eteenpäin ylimoderaattorin suomin valtuuksin, eli poistettu turhia viestejä ja siirretty asiaan suoraan liittymätöntä keskustelua toisaalle. Kyseessä ei ole mitään henkilökohtaista tai vastaavaa, ainoastaan ketjun luettavuuden ylläpito.
8 tykkäystä
Takahikiän kisoihin on kova yritys päästä tämän kanssa. Työtä on tosin vielä paljon jäljellä, eikä mitään takuita rakenteiden kestävyydestä tai muusta toimivuudesta ole…
3 tykkäystä
3 viestiä siirrettiin ketjuun: Varsijousitajunnanvirtaa
Pyrin tässä vain tekemään niin lähelle alkuperäisiä kuin omat taidot ja ymmärrys riittää, en ole koskaan aikaisemmin tehnyt varsijousta. Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää.
Paljon on jo tullut virheitä ja myös tosi paljon oppia. Jos saan jostain vielä isompia luita, niin seuraavasta tulee paljon autenttisempi.
1 tykkäys
Tyylikkät uurrokset Juri. Mitä arvelet niiden “esittävän”?
Mun silmään ihka selkeitä koivuja. Voivat olla myös vain dekoraatioitakin. Mene ja tiedä.
5 tykkäystä
Aivan mahdollista! Salama tai kyy voi kai myös olla.
Aivan järjettömän hieno!
5 tykkäystä
Jurilla hermorakenne näemmä kestää näpertämisen! HIENOA JÄLKEÄ!
2 tykkäystä
Kiitos kiitos!
Juu, pahus vaan kun loppui tuo rapsuttaminen! 
Eikun, nyt on näpit niin kipeät, että mieluummin tekisi jotain muuta.
Tässä vielä perähela.
5 tykkäystä
Komeaa jälkeä kaiverruksissa jälleen. Millä nuo kaiverrukset on saatu tummennettua mustaksi noin? Jonkinlaista väriainetta?
Kiitos!
Hiiltä ja sylkeä.
Levitetään ensin sylkeä luulle, niin että sitä menee joka rakoon. Sitten hangataan koivuhiilen palalla kolot täyteen ja vielä levitetään möhnää syljellä lisää. Lopuksi pyyhitään ylimääräiset rätillä pois.
Kuivuttuaan hiili ei irtoa enää kuin mekaanisesti kaapimalla, ei myöskään haalistu ajan mittaan. Puhtaalla vedellä ei kuulemma ole niin hyviä kiinnittäviä ominaisuuksia.
Mullakin on syljellä muutama, mutta vaihdoin kananmunan valkuaiseen jo aikoja sitten. Pysyy paremmin.
1 tykkäys
No varmaan niin! Täytyypä sitten vielä laittaa sitäkin päälle!
Näin sitä saa koko ajan tietää lisää.
Munanvalkuainen on varmasti hyvä ja kestävä sideaine. Sitä on käytetty kautta maalaushistorian esim. ikoneihin.
Sylki on silti kätevä ja nopea käyttää eri työvaiheissa, ensimmäisiä pikku naarmuja kun pysty edes näkemään. Syljellä ja hiilenpalalla ne saa nopeasti näkyviksi. Sylki myös kostuttaa ja pehmentää luuta, mistä kaivertamiseen paljon apua.
Kaiverruksia syventäessä koloihin jäänyt hiili lähtee myös samalla, jolloin viimeiseen täyttöön voi hyvin käyttää munanvalkuaista.
Huomasin että saan ohuella nailonharjalla ainakin jonkun verran rapsutettua hiiltä pois, joten teen vielä loppuviimeistelyn munanvalkuaisella.
Kiitokset vaan Mikelle!