Varsijousitajunnanvirtaa

Hieman off topiccina ohjeistan Joelia, että käsintehdyn näköinen saattaa päteä skandinaavisiin varsijousiin, mutta ei päde lähes ollenkaan eurooppalaisiin. Lisäksi näyttää ilmeiseltä, ettei historiallisia artkkeleita ennen sähkötyövälineiden aikaa kannattaisi työstää sähkötyövälineillä vaan opetella myös muinaisia tekniikoita. Tässä suhteessa viimeistelyntaso saattaa olla vain omien korvien välissä, mutta ennen vanhaan mestarit ovat tarkkailleet laatua ja pitäneet siitä huolta. Varsinainen kädenjälki kun ei usein ole taitavan tekijän käsissä vain tahallaan jätettyä jälkeä, vaan johtuu usein muista syistä kuten ajanpuutteesta. Lisäksi ennen vanhaan varsijouset olivat myös vaiheistettuja, eli että eri osille oli eri tekijöitä. Varsinainen kädenjälki on mielestäni varsin moniulotteinen käsite. Mielenkiintoinen kysymys, että kauanko tällaisen varsijousen valmistamiseen on mennyt ennen aikaa.

Höh? Tämähän on skandinaavinen malli, sekä käsin tehty.
Kommenttisi kuuluisi mieluummin tuonne tajunnanvirtaosastolle eikä juuri tähän ketjuun.

2 tykkäystä

Museoiden esineet edustavat kenties vain murto-osaa siitä mitä oikeasti on ollut. Tässä mielessä kommentti ei ollut tajunnanvirtaa, vaan että kädenjälki saattaa (lue: ehkä) päteä skandinaavisiin. Näin ei kuitenkaan kaikkien olemassa olleiden esineiden kohdalla välttämättä ole ollut, joten emme voi tehdä yleistyksiä. Lisäksi on huomioitava, että mitä tarkoittaa historiallinen kädenjälki ja esimerkiksi 2000-luvun kädenjälki. Tässä tullaan siihen, että alkuperäinen Reinikaisen retoristinen kommentti “etkö olisi parempaan pystynyt?” viittaa osin siihen, että toisten ihmisten mielestä kädenjälkeä voi olla ja toisten ei. Yleistyksiä ei kuitenkaan voi tehdä ja ei voi väittää, että kädenjälki tekisi esineestä persoonan tai persoonallisen oloisen. Pikemminkin täysin päinvastoin - kädenjälkeä sitä usein kritisoidaan mutta skandinaviassa on oletettavasti suurilta osin riittänyt tämän kaltainen viimeistely. Varmoja emme kuitenkaan ole.

Ai että ihan ohjeistat. No kiitos vaan avuliaisuudesta. Harmi että nuo ohjeet menivät hiukan hukkaan, sillä tiedämpä minä jos jonkinmoista varsijousista ja keskiaikaisista käytännöistä. Et välttämättä usko, mutta aikani historiaharrastuksen parissa tulee kohta täysi-ikäiseksi. Sitä et kuitenkaan voinut tietää, joten kiitos vielä. Luettuani monologisi heräsi mielessäni myrskypilvet läpäisevä selkeyden valonsäde… jne. Jere siirtele tää viesti vekka kun erehdyt paikalle.

Et kuitenkaan näkökulmastani tiennyt, ettei kädenjälki alituisesti tee esineestä persoonaa. Minun näkökulmastani väitteesi persoonasta pitää osin paikkansa (partially true/partially correct). Kenties varsijousten viimeistelyntasostakin voisi joskus tehdä oman viestiketjun ja käsitellä asiaa “puolueettomasti”. Joelin toivoisin ehkä kenties hieman rauhoittua foorumilla.

Minun mielestä tätä “nimenomaista, tekeillä olevaa yksilöä” ei ole vielä määritelty tarpeeksi hyvin - tai jos määritellään - määritellään jatkossa tarpeeksi hyvin. Jos lopputulos edustaa omaa versiota eikä suoraa kopiota miten määritellään tämä absoluuttiseksi suomalaiseksi varsijouseksi? Mahdollinen toinen ketju voitaisiin otsikoida tarvittaessa “Nordic style-varsijousen oma versio” tai jotain siihen tapaan.

Viimeistelyntasosta pitäisi myös jatkossa foorumilla pystyä keskustelemaan, jos se liittyy oleellisesti skandinaavisten(kin) varsijousten historialliseen kontekstiin ja nimenomaan korjaukseni Joelille oli tarpeellinen (ja kannatin ketjun siirtoa). Kädenjäljen näkökulmasta tämän projektin kaarenkin pitäisi olla takoraudan värinen ja sisältää vasaranjälkiä, jos tätä väitetään jatkossa suomalaiseksi varsijouseksi.

Ei pidä sinun liioitteleman!

Katsoisin Jurin nykylinjan ihan oikeaksi, mitä ihmeen järkeä olisi kopioida vanhan teräksen virheet: Sitten se vasta olisi autenttinen kun lämähtäisi silmille. Ei näin!

Kopioidaan geometria ja käytetään vanhojen kaltaisia materiaaleja kun järkevää ja nykyisiä kun järkevää. Kyllä se silti on ihan “laillinen” kopio.

2 tykkäystä

Muuan biologi sanoi aikoinaan, että evoluutiossa on kyse yhteistyöstä. Minun näkemys on, että omankin version voi viedä jonkun varsijousimuseon kuraattorin arvioitavaksi, joka päättää kuinka lähelle alkuperäisiä on päässyt. Minäkään en ole varsijousiterapeutti. Historiallisia kopioita arvioitaessa tarvitaan joskus jonkun raadin arvio.

Minun mielestä tähän viestiketjuun voi jatkossakin siirtää keskusteluja varsijousiosion ketjuista, jos siihen koetaan tarvetta. Tähän ketjuun voi minun puolesta muutenkin kirjoittaa varsijousiaiheista, jotka eivät suoraan liity johonkin toiseen ketjuun. Näin keskustelu pysyy maltillisena ja aiheen ohi menevistäkin aiheista voi saada uusia näkökulmia irti. Samalla lienee myös todettava, ettei foorumi ainakaan minun näkökulmasta ole blogi, vaan viestiketjut ovat eräänlaisia projektiblogeja.

1 tykkäys

Siinä on mielenkiintoinen väittely rekonstruktiosta. Oletettavasti alkuperäinen puukaari on viritetty puoleen väliin nuoliuraa noiden kavennusten taakse, toisin kuin Bichlerin rekonstruktiossa. Alkuperäinen komposiitti ei ole tuon tukin alkuperäinen kaari, vaan kenties myötäkaareva isopaunainen puukaari. Olen jo tehnyt tuollaisen varsijousen ja tiedän, että tuolla wippekammella virittää paunoja ihan hurjiin lukemiin saakka.

middle

Onko kukaan kokeillut mitä tapahtuu jos lähes suoraan teräsjouseen virittää ei kireän jänteen eli siis jossa ei ole juurikaan jännitystä levossa. Saattaisi kuvitella moisessa käytettävän kevyempää jännettä kuin esijännitteisessä ja lopun tukinhankaus voisi olla olematonta. Mielenkiintoisin seikka on tietenkin kuinka nuoli lentää.

Jänteen hankaus hieman tukkia vasten on historiallisesti korrekti asia, koska tällä pyritään estämään jänteen joutumista nuolen alle (misfire). Cranequin-varsijousissa jänne on pakko olla hankaamassa tukkiin, koska cranequinilla on tapana nostaa jännettä ylös. Leo Todeschinin kokemusten mukaan jänteen hankaus tukkiin menettää noin 10 % versus jos jänne ei hankaa tukkiin. Käytännössä tällä 10 %:lla ei kuitenkaan ole mitään käytännön merkitystä isopaunaisissa kaarissa.

Omien havaintojen mukaan monissa eurooppalaisissa varsijousissa suosittiin yllättävän ohuita jänteitä, koska halutaan varmaankin maksimoida jänteen painon vaikutus heittonopeuteen. Tuo, että laitettaisiin varsijousen teräskaareen jänne niin, ettei ole jännitystä levossa on nimenomaan heittonopeuden suhteen teräskaarissa turha asia. Sinne brace height:ttiin halutaan sitä jännitystä. Sitten katsokaapa lähes kaikkia museoiden varsijousten teräskaaria, jänteet on viritetty puoleen väliin nuoliuraa. Tuolta löytyy hyviä esimerkkejä:

En tietenkään väitä, etteikö myös teräskaareen voi tehdä hankaamattoman jänteen, kyllä siitä tuo noin 10 % lisähyöty on.

Onko olemassa yhtään ainoata varsijousta , jossa jänne olisi alkuperäisen mittainen? Tuolla jännityksettömyydellä voitaisiin saada pitkäikäinen ja luotettava jänne ilman (ehkä) suurtakaan tehon menetystä. Löisin vaikka vetoa, että joku on kokeillut, tuloksesta ei vain taida olla tietoa.

Ladatessahan jänteen paikalla ei ole niin suurta merkitystä kunhan päätyy kynnyksen taakse oikeaan korkeuteen.

Kun luin tuota Visan varoittamaa kirjaa, ymmärsin siitä että jänteen pituus pitäisi optimoida niin että se on vähän kireällä ns. Lepovaiheessa. Ihan löysäksi ei saisi päästää myötäkäyrälläkään kaarella.

Olisi kiinnostavaa tietää mistä tämä on peräisin, vähän kireällä ja vähän löysällä ei oikeastaan pitäisi olla isoa eroa. :grinning:

Kaarihan eteen mennessään lyö vähän löysän kyllä ensin kireäksi.

Voimakäyrä on tällöin suorempi? Ainakin paunat ovat korkeammat kireällä, kuin löysällä jänteellä.

Luultavasti näin ja max voima hieman laskee, mutta jänne kevenee. Vaikea sanoa mikä on tase.

On kokeillut, muun muassa Tod Todeschini - ja toimii. Mutta brace height:ttiin on laitettava aina jonkun verran jännitystä, ei voi olla käytännössä jännityksetön. Tässä on kaksi muuttujaa: teräskaaristen varsijousten paunat ja teräskaaristen varsijousten vetopituudet.

Ei ole isoa eroa, mutta pitkäikäinen ja luotettava jänne on toki muutakin kuin vain jänteen keveys. 800-1200+ paunaisissa eurooppalaisissa teräskaarissa orgaanisen jänteen tulee olla riittävän paksu, että se kestää isoja paunoja. Tätä ei pidä sekoittaa suomalaiseen varsijouseen, jonka jänteen paksuus on jopa 1,5 cm. Tällainen jänne on optimoitu iskemään paksua vasamaa, mutta voi johtua myös jänteen materiaalin laadusta.

Itselle on vielä kohtalaisen epävarmaa onko hamppu vai pellavajänne pitkäikäisempi tai toinen toistaan luotettavampi, koska kaikki Suomeen tuotava hamppu on osoittautunut varsijouseen omalla kohdalla käyttökelvottomaksi.

Kyllä Suomeen tuodaan kuituhamppuakin ja ilmeisesti viljelläänkin vähän se kaikki muu hamppu lie optimoitu THC:n tuottoon.

Se on se THC:tä tuottava naaras kannabis se sitkein josta se paras jänne tulee. Kasvattajat on vaan vähän nihkeitä niitä myymään :grin: