Ei näitä saa kevyeksi nyt millään. Pitää luottaa että ampuja jaksaa sekä korean kosteus ja vireessä pitäminen pudottaa paunoja… kai.
Tää nahkojen laittaminenhan on kivaa hommaa. Paljon nopeampaa ja helpompaa kun tuohen. Varmasti myös paljon kestävämpi kun tuohi. Eli ykkösvalinta metsässä rymyämiseen tai sateessa ampumiseen.
Vähän olisi tarvinnut lisää nahkaa jotta olisi saanut tyylikkäämmin kahva-alueen ja kärjet käärästyä kun perinteisesti turkkilaisilla oli, mutta noita voi myöhemminkin lisätä.
Nyt vielä reunaviipaleet ja sitten kuivamaan.
Ovat kyllä hurjan nättejä!
Tuohi kai on luonnostaan vedenpitävää, mutta kuinkas nahka? Pitääkö nahalla päällystetty jousi rasvata hyvin, jos aikoo ampua vesisateessa?
Kiitos. Ja suojaa tuohi vissiin myös lämmöltä vähän. Aion lakata nämä jouset tämän päivän harjoitusammuntojen jälkeen. Ajattelin että näin voisi minimoida murtumia nahan pinnassa. Rasvakin kai kävisi, mutta silloin pintaa ei voisi maalata.
Laitan varmaan vain sellakkaa nyt näihin ensimmäisiin. Jossain vaiheessa voisi perehtyä niihin perinteisempiin lakkoihin. Mustafa Kanin kirjoitusten mukaan 1600-luvulla käytettiin sellakkaa jo jousissa.
Kävin ampumassa ja nahat vielä toistaseksi virheettömiä. Vähän vaeltaa tilleri vielä mutta lento koreaan lähtee maanantaina, joten sellakka menee päälle huomenna.
Osuiko mihinkään?
Eikä tullut edes kiire jos pintakäsittely kisaan lähtöä edeltävänä päivänä, hyvin ehtii kuivumaan!
Yritin ampua 145 metristä 100x100cm tauluun… Ja mielessäni simuloin että jos olisi 2m x 2,6m taulu niin olisiko osunut. Vähän oli hakemista, erityisesti kun oli tihkusade ja tuli pimeä nopeasti. Huomenna taas ampumaan, sateessa.
Koreaan onneksi luvataan kirkasta keliä 18-20 astetta. Tässä vaiheessa 59# kuitujousi (hyi) tuntuu kevyelle, mutta nämä 80# jouset jäykille. Ehkä tämä tästä.
Nyt on palattu arkeen ja kämpästä löytyy paljon keskeneräisiä jousia + jousirunkoja. Aloin siis muotoilemaan runkoja jotta saisi jänteitä paikalleen jo ennen vuodenvaihdetta.
Näiden viimeisien 2kpl taulujousen jälkeen varmistui muutama yksityiskohta lisää sarvijousen teosta:
- Jännettä pitää olla 4-4,5mm paksuudelta
- Jo 11mm paksu lapa (ohuimmasta kohdasta) tekee 114cm jousesta 80# vedoltaan
→ Adam oli oikeassa massa/lapapaksuuksista. Top kapi jousien taulukossa 12,5mm kasan eye (ohuin kohta) tekee 127# jousen, kun jousi on 108cm ja 27" veto.
Nyt muotoiltavissa jousissa aion noudattaa 1:1:1 logiikkaa, jossa 100g puu, 100g sarvi, 100g jänne/liima tekee jousen joka on 100# @ 27". Eli paunat on aika tarkkaan kolmasosa painosta grammoina mitattuna.
Joten, kun tarkoitus on tehdä 120-145# maastoon jousia, voi suoraan oivaltaa miten helppo on mitoittaa valmiin rungon ja valmiin jousen painot.
120# jousi: 120g puu, 120 sarvi, 120g jänne/liima
→ 360g painava 120# jousi 27" vedolla
145# jousi: 145g puu, 145g sarvi, 145g jänne/liima
→ 435g painava 145# jousi 27" vedolla
Käytännössä jouset ovat muuten kovin samanlaisia mutta lisää vaan leveyttä. Niin, tuliko nyt paljon kirjotettua mutta olisi voinut kiteyttää yhdellä lauseella??
Tässä voisi tehdä ajatusleikkinä myös laskelman,
50# jousi: 50g puu, 50 sarvi, 50g jänne/liima
→ 150g painava 50# jousi 27" vedolla
Ei taida pitää paikkaansa? On vaikea saada stabiiliksi noin kapea jousi.
Hyvää pohdintaa! Kaava ei liene ihan lineaarinen, vaan mitä jäykempi jousi, niin sitä kevyempi suhteellisesti. Eli vaikkapa 50# on luultavasti selvästi painavampi?
Entä miten määrittää puun ja sarven massat? Yhteismassa on toki mitattavissa mutta erottelu on vaikeampaa.
Joo ihan totta, kevyet jouset on korkeampia massaltaan ja jäykemmät jouset kevyempiä massaltaan mitä tuo kaava antaa odottaa.
Oma ymmärrykseni on että kaavassa ei ole huomioitu liimaa joka menee sarven ja puun liimaamiseen. Eli esim. 100g puuta, 100g sarvea on yhtä kuin 200g jousirunko. Vaikka toki tiedetään että osa tuosta on liimaa (20g?).
Jokatapauksessa, itse käytän runkopainoa hyvänä indikaattorina. Siihen 50% lisää painoa ja voi ajatella mikä olisi lopullisen jousen massa.
Nyt 7kpl pituusjousirunkoja on painoissa 265-330g, mutta työ vielä kesken.
Tässä muuten kuva siitä kahvamuodosta minkä olen havainnut puutteeksi edellisissä jousissa. Kahvan pitäisi säilyttää paksuutensa nuolen ohituskohdan yli. Tällälailla ei synny heikkoa kohtaa siihen ja muutenkin tämä muoto sitten sallii jyrkemmän taperin jotta lavat saa taipumaan heti nuolen ohituskohdan jälkeen.
Tätä samaa virhettä näkee muidenkin jousissa, erityisesti tuolla Indonesiassa jne, jengi tekee ihmeellisiä pallokahvoja. No kai ne toimivat, mutta parempi olisi näin…
Laitahan nyt vielä kuvaa hyvin muotoillusta kahvasta! Vai onko noissa kahdessa ylimmässä haettu vähän pitempää kahvaa loivemmin liukumin lapoihin? Alimmassa lyhyt pallokahva?
Jouset ei ole vielä viimeisteltyjä mutta noissa kahdessa ylemmässä rungossa se kriteeri toteutuu, eli paksuus säilyy nuolen ohituskohdalle.
Alimmassa semmoinen huono pallokahva.
Tässä New Yorkin met-museon jousi, yksi lemppareista. Siinä vähän välimalli näistä, mutta silti huomattava paksuus nuolen ohituskohdassa.
Siinä niitä nyt olis. Jonkin verran rojektia… Tosin helppohan sitä valmista jännettä on kiskoa näiden selkään!
Kuten vähän mainittu, kahvamuoto on nyt erilainen. Kasanit on myöskin hieman koveria sivuiltaan ja sarvet päättyy puoleen väliin kasania. Kaikki hyviä juttuja suorituskyvyn kannalta. Pituusjouset laitan myös taipumaan lähempää kahvaa mutta hallitusti. Näissä kaikissa on tillerivaraa ja paksut sarvet, joten eikun vaan se 4,5mm jännettä jokaiseen!
Aloitin 10% liimalla jolla peitän jousen kauttaaltaan, eli sarvipuolen myös. Tämä suojaa sarvea halkeilulta. Sitten 15% liima ja lopuksi 20%. Pientä hiontaa välissä ja eka jännekerros menee päälle viikonloppuna todennäköisesti.
Kun jänteet on kuivunu, miten tiiät että tilleri on kunnossa ennen jänteelle laittoa?
Kymmenien sarvijousien kokemuksella! Sekä tietenkin mitat muista jousista ja muiden kokemukset auttavat paljon.
Tulee kyllä kasa hienoja jousia!
Toki kokemus auttaa kuten Tuomo sanoi, mutta tällä runkomuodolla haetaan ne mittasuhteet millä taipuminen toteutuu oikein. Tähän päälle lisätään vain tasaisesti ja hallitusti jännettä - käytännössä millin kerros kerrallaan, joten jos se tehdään yhtään tarkasti, pitäisi jousi olla suoraan viritysvalmis ilman muokkaamista.
Näitä mittoja jouseen löytyy suoraan Adam Karpowicz:n kirjoittamasta “Ottoman turkish bows” kirjasta.
Nää manchut on unohtunut laittaa tänne. Näköjään on unohtunut leikkiä koirankin kanssa!
Koira mittakaavana ei toimi, koska jouset on oikeasti valtavia. Lyhyin on ~170cm ntn, loput 180cm ntn. Ja sitten on tuo yksi jousi tuolla ylempänä, eli 4 manchujousta tulossa.
Eli tässä vielä se yksi, myös ~180cm.
Ensimmäinen kerros on nyt saanut rauhassa kuivaa. 200g meni jännettä näihin jousiin ja sillä ~1,2mm kerros kauttaaltaan lavoissa.
Ilmakuplia tulee aina muutama, oli kuinka tarkka tahansa. Joten ne puhki ja liimaa väliin.
Seuraavaan kerrokseen ajattelin saada 280g mahdutettua.
Eli jos saisi vähän paksummat kerrokset niin olisi varaa viimeiset kerrokset tehdä tasaisemmin/siistimmin ohkasilla kerroksilla.
3 kerroksen jälkeen olisi kiva olla 4mm jännettä (sal-osissa), josta voisi raspata pinnan priimaksi, sitten laittaa viimeisen kerroksen todella ohuena 0,5-1mm joka nitoo kaiken kiinni. Sitten kypsymisen jälkeen siitä kutistuu 0,5mm ja lopputuloksena täydellinen 4-4,5mm jännekakku sal-osissa.





































