Nyt niitä sokerivaahterarunkoja. Tässä jonnin verran. Tulee kanssa jäykempiä eli 120-140# toivottavasti. Muutama taulujousi ja tataari myös joukossa. Kun kerran 108cm jousi onnistui keväällä niin hyvin, niin nyt on tässä saman mittasia eli 106-110cm enimmäkseen.
Utahiin olisi tarkotus se 120-130# jousi saada millä ampua rajoittamattomassa luokassa modernilla hyllyllä. Siperillä 110# on varmaan ihan ok, ehkä 120# menisi.
Aikaa on ihan liian vähän, mutta katsotaan. Onhan mulla kuivia jousia niin voidaan testata mitä eroa on tuoreella vs kypsyneellä jousella. Kämppään saa nytkin vaivatta 45% kosteuden joten kuivaksihan ne kaikki saa syyskuuhun mennessä.
Mitat ekasta kolmesta. Nyt tulee semmosia monsterijousia joita ei oo ennen kisoissa nähtykään…
Ivar on kannustanut mua laittamaan 100g jännettä jousiin, eli 4mm jännekakku. Se voi olla parempi pituusjousiin, jos säilyisi sitten rungot ehjänä vielä paremmin. Paksuudet on sitten julmettumia. Ohkasin kohta jousessa 15-15,5mm eli kasan eye. No on siellä onneksi sarvea tosi paljon mitä tilleröidä pois jos/kun tarvitsee keventää.
Omia sanojasi takaisin ampuen: eikö tuo jo kyllästytä? Aina vaan uutta turkkilaista edellisten päälle.
Tosin jos pitäisi veikata, niin Utahin reissu kiilottaa horisontissa kiihkoa nostaen. Sittenköhän loppuu, kun Draken ja Brownin yhteistyöennätys 566 metriä on ylitetty ja nimi lilluu ME-listan kärjessä?
Tuukka on kovin pessimistinen, vaan toivottavasti ei kovin tosissaan…
Omasta puolestani vastaten, tässähän ollaan vasta alussa. Tein ensimmäisen oikean puujousen viime vuosituhannen puolella (1999…) mutta vieläkään käsissä ei ole sitä huippuyksilöä. Hyviä toki on ja tällä hetkellä kivointa on ampua pikkuisen laiskahkolla ja korjatulla hikkori-osage-laminaatilla. Valmistui vuonna 2021 ja joka kisassa missä olen sillä ampunut, niin sijoitus on ollut kolmen joukossa. Suunnitelmia tuleviksi jousiksi on vaikka kuinka. Ainahan niitä voi parantaa, ja etsintä ja tekeminen jatkuu, aina yhtä innostavana kuin aiemminkin, vaikka jokunen sata jousta on päätynyt ammuttavaksi.
Sarvipareja taitaa olla 13 kappaletta odottamassa. Kolme jousta valmiina, joista yksi kohtuullinen, jolla voi aika huoletta ampua. Kolme tulossa. Jos näiden sarvijousien kanssa aikoo edetä samaa tahtia kuin puujousien, eihän siinä riitä edes ihmisikä tai pari! Nämä ovat ihan oma maailmansa.
Jousien veistämisessä ja tekemisessä riittää ihmeteltävää loppuiäksi. Sitten olisi kiva oppia myös ampumaan! Jotain jo siitäkin olen varmaan oppinut vaikka ihan perusammunta välimeren otteella tuntuu toisinaan niin kovin vaikealta. Peukkuammuntaakin olisi kiva oppia kunnolla. Sekä nopeusammunta slaavilaisella otteella.
Kisoissa on kiva käydä, jos vaan ehtii, ne ovat nyt vähemmälle jääneet. Tarkkuusammunta maaleihin, tiettävästi jotkut harrastavat vain sitä? Pelkästään pituusammuntaankin voisi keskittyä, jos vaan aika riittäisi. Tai ratsastusjousiammunta, sekin on kiehtovaa! Entä jousimetsästys?
Plus kaikki muut jousiammuntaan liittyvät ikuisuusprojektit päälle… Tekemistä riittää enemmän kuin ikinä ehtii tekemään. Mutta tekeminenhän tässä juuri se kiva juttu on!
Toivotaan, että Jere ei ikinä kyllästy! Tämä laji tarvitsisi muutaman yhtä intohimoisen Jeren lisää!
Ivar ylitti tuon ennätyksen 33 senttimetrillä vuonna 2019. Veikkaan, että tänä vuonna sitä ei vielä rikota mutta jonkun toisen ennätyksen Jere kyllä ottaa nimiinsä.
Onhan näitä tosissaan tullut tehtyä aika monta… Mutta todella paljon vaivaa se että, vielä ei ole tullut kovin onnistuneita jousia vaan pikkuvikasia kaikki vaikka niillä kisoja ampuukin. Sitten kun jouset onnistuu niin toki tarvitsee kasvavia paunamääriä pituusammuntaan ja kokeiluja eri mittaisilla jousilla, mikä heittää parhaiten.
Näissä sarvijousissa on minun mielestä paljon enemmän koettavaa kuin puujousissa - muodot ja materiaalit antaa enemmän myöten kokeiluille. Siksihän se tuo Tuomokin kai koukkuun jäi.
Jos ammuin Istanbulissa vastatuulessa 494m, niin kyllä sillä kiinteällä ylivetohyllyllä, nahkalenkillä ja Utahin ilmanalalla 566m pitäisi rikkoutua. Toki onhan tossa monia juttuja missä voi tulla yllättävä ongelma, mutta kuitenkin. Jotain ennätyksiä siellä rikotaan. Sen jälkeen se lopulta tavoiteltava ennätys on 846m.
Eli iso määrä jännettä, toivottavasti reilu 4mm, mutta enemmän painotusta taipuviin osiin. Kasanin puolivälistä kärkeen jousi on stabiilimpi kun ei ole siellä elastista jännettä liikaa.
Ivarin tiedon mukaan alkuperäisissä pituusjousissa oli 20% enemmän jännettä kuin taulu/sotajousissa. Myös erikoisuus että selkä oli pyöreä.
Lavat todella kapeat ja vatsapuoli myös vahvan pyöreä.
Nyt näyttää joutuvan laittamaan viidennen kerroksen taipuviin osiin että saan 4,5mm kerroksen. Ehkäpä pitäisi opetella/rohkaistua laittamaan paksumpia kerroksia kerralla, niin säästyisi aikaa ja vaivaa. Talvella kerkeää harjoittelemaan sitä.
Mittasin eilen tuota painavinta jousta näistä, aika tasaisesti oli jännekerrokset asettuneet ihan näppituntumalta, tasainen 3mm kerros oli kahvasta kasanin alkuun asti. Massa noussut 303g → 420g. Eli karkeasti 45g täysi kerros, 30g pelkistä sal-osista. 45+45+30 = 120g.
Jännekerroshan kutistuu huomattavan pitkällä ajalla. Kun kerrokset ovat kuivat ja suurin osa kosteudesta on poistunut, jännekerros kutistuu 0,5mm. Joten paksuudessa pitää olla reilusti kutistumisen varaa.
Sitten näitä jäykkiä jousia vireeseen. Tässä ensimmäinen jousi, 15,4x32mm kasan eye. Paukkua varmaan 140# pinnassa.
Ja silti meni nikottelematta tepelikeille! Ei kuulunut naksuntaa yhtään. Onpa mahtava juttu. Ja älytöntä että vasta 4,5mm jännekakulla sain rungot pysymään ehjänä. Tai no ei vielä hihkuta liikaa, mutta hyvältä vaikuttaa.
Näissä paunoissa on nokkeihin pakko laittaa luu-insertit. Tepelik kuvassa voi erottaa kun karskit versiot on paikallaan.
Siinä tajuton tykki vireessä! Älytön “break through”. Paksu jänne toimii!! Ei kuulunut yhtään naksuntaa kun vedin vireeseen.
Mutta tolloks ittensä tässä tuntee…No ei katella taaksepäin, vaan laitetaan nyt jouset kuntoon utahiin.
Näin jäykkiä turkkilaisia ei tietääkseni kukaan toinen harrastaja ole vireeseen vetänyt kun Adam K. Ivarilla oli 140# jousi mutta näissä mennään siitä vielä yli.
Niin onhan tässä aikaa… Ja nokkeja voi viimeistellä ensimmäisen viikon Utahissa kun modernit luokat ampuvat kisojaan. Sarvijousilla ammutaan vasta 30pv.
Tämä jousi antoi eilen 101# @ 20", joten siellä 140-150# maastoissa ollaan.
Toinen jousi, vissiin 111cm ntn. Tässä mennään jo vähän övereille alueille… 118# @20".
Mutta mikäs siinä vähän testailla rajoja kun nämä nyt tuntuu kestävän. En varmaan tuota painavinta jousta edes avaa vaan hieron nämä kaksi kuntoon.
Tässä jousessa tilleri on vähän epäbalanssissa ja kasanit taipuu snadisti liikaa. Tulee huono voimakäyrä ja hyötysuhde. No mikäs siinä tilleröidessä kun näissä on vatsassa isot määrät sarvea.
Kosteusmittari näyttää 39% ja ei kuulunut mitään naksahteluja tämänkään jousen kanssa.
Sarvijousilla ammutaan vasta 30pv.
