Itse tekisin sen kahvapalan puusta johon voi luottaa. Siis sellaisesta puusta josta voi tehdä selffarin, tietäen että se kestää. Jättäisin siis näillä kokemuksilla lankkutammet pois.
Mutta kriittisin juttu että ohennat lavat tasaisemmin ja hitaasti. En tiedä mitä itse ajattelin kun tein noin nopean kaadon kahvan jälkeen. Oheni liian nopeasti.
Aikanaan kun lentokoneita tehtiin puusta niin melkoisella koemäärällä oli päädytty (muistaakseni, täytyy kaivaa) viistoliitoksella seevaussuhteeseen 1/20. Riittävä viistous riippuu puiden ja liimojen ominaisuuksista ei kovin yksinkertaisella tavalla.
V-liitokset on näissä aasialaisissa jousissa yleensä 10cm pitkiä. Erityisesti kahvassa. Kärjissä voi olla hieman lyhyemmät. Eli kahvapala on mulla 10+10+10cm =30cm pitkä. Liitokset molemmilla puolilla, 10cm ilman liitosta.
tuolla kuva jossa kädensijasta revennyt…
onko pelkkä jänne joka repesi?
Vai ottiko jänne puuta mukaan?
Millaisessa tilanteessa repeämä tuli?
Runko repesi jänteiden alta. Tuossa kuvassa olen puukolla avannut ja repäissyt jännenipun ns. pystyyn.
Muutamakin juttu pielessä, runko huonosti muotoiltu, liian vähän jännettä ja mahdollisesti huono jänteen liimaus. Ihan tilleröinnissä murtui tuo puu jänteiden alta. Jänneselkä ei näyttänyt mitään ongelmaa päällepäin, muuta kuin irtosi puusta ja sormella naputellessa huomasi ontoksi. Toki tämä kohta teki saranan jouseen eli taipui aivan liikaa.
Alkaisi olla varmaan runkoja tarpeeksi, kun tein muutaman taulujousirungon lisää. Hyvä kosteus on vielä päällä niin pääsee liimaamaan sarvia. Uritin 8kpl sarvia lisää.
Vähän alkaa sarvijousiähky vaivata. Mutta sittenpä voikin ottaa rauhaksiin ja liimata yhden jousen jänneselät kerrallaan. Aina ne on erilaisia, joten jokaisessa jousessa on oma mielenkiintonsa. Eikä talvella mitään tekemistä ole muutenkaan…
Jere tekee sarvijousia vuoden aikana enemmän kuin kaikki muut yhteensä Suomessa jääkauden jälkeen…
Mietin vaan, että runkohan on kotimaista vaahteraa? Voisiko siinä loppua vetolujuus? Esimerkiksi, korealaisissa runko on bambua, hyvin ohutta, liuskan voi ihan sellaisenaan vääntää melkein solmuun. Melkeinpä mikä tahansa muu vaahteralaji on lujempaa kuin metsävaahtera. Ja jos eniten taipuvassa kohdassa on vähän liian ohuelti jänteitä, niin ytimeen kohdistuu aika rajut rasitukset. Sitä voi mallintaa VirtualBow-ohjelmalla. Vaikka jänneselkä ei petä, niin ydin voi tietenkin murtua vedossa. Vuosia sitten PA-foorumilla eräs kaveri esitteli kolmilaminaattia, jossa ytimeen oli tullut puristusmurtumia, erottuivat hyvin sivusta. Käytännön ikävät kokemukset ovat osoittaneet, että ytimen pitää olla riittävän lujaa ja/tai sen molemmin puolin pitää olla huomattavasti lujempaa materiaalia, jos jousta ihan tosissaan rääkätään.
Jousenrakentajan pitäisi oikeastaan monesti unohtaa lujuudet ja puhua pelkästään venymistä, puristus- tai vetomurtovenymä määrittelee ytimen murtumisen (jos ei mene leikkauksella).
Juuri kävin Ivarin kanssa vaihtoa, kertoi tehneensä sarvijousen “sycamore” puusta eli vuorivaahtera? Plataani?? Myös valitteli vaahteran vähyyttä Norjassa ja että oli selvitellyt pihlajan mahdollisuutta runkopuuna. Cem Dönmez oli kuulemma sanonut että jotain kirjoituksia löytyy missä mainitaan pihlajan käyneen runkoina turkkilaisille. Ivar pitää ihan mahdollisena että pihlajasta tulisi hyvä runko vaikka sanoo että heidän pihlajalaji on sama kuin suomessa ja kyllä, siitä tulee huonoja selffareita. 
Että vahvasti epäilen ongelman olevan vedon kestossa… Onhan mulla samoista vaahteroista tehtyjä lyhyitä turkkilaisia jotka ei ole mennyt rikki. Esim. se 110# jousi joka oli 108cm pitkä ja vetoa 28". Raapasin siitä ihan jänteet pois toisesta lavasta ja kyllä, settiä oli mutta puu ei ollut murtunut rikki.
Näiden jousien tekeminen on niin pirun tarkkaa hommaa että ei ole virheille varaa. Teen varmaan nyt niin että liimaan ja selystän yhden jousen ensin, sitten teen testikurituksia ennenkö etenen muiden jousten kanssa. Pakko saada uusi jousi Istanbuliin 2023!
Epäilen että mulla on jänneselänkin kanssa tullut vähän lapsuksia, kun olen sitä korealaista liimausmetodia käyttänyt. Jos jänneselkä irtoaa ja rasitus jatkuu, selkä pasahtaa rikki ihan saletisti.
Jos muotoilee yhden rungon, liimaa jänneselän ja repäsee sen vireeseen 40% kosteudessa talvella ilman että tulee vikoja, sillon tietää että homma toimii.
Voit käyttää vaikka kuinka lujaa puuta ja jos sen murtovenymä ei riitä niin rikki menee.
Tämä olisi hyvinkin helppo asia selittää nenäkkäin ja paperi edessä, mutta jokseenkin toivoton näin suusanallisesti.
Kun tästä mennään itäänpäin niin nopeasti tulee vastaa joukko aasialaisia vaahteroita, joista ainakin mongolian- ja tataarivaahterat kasvavat Suomessakin noin kohtuullisesti, mutta yleensä toivottoman mutkaisiksi.
Sarvijousenteko kondis on kova kun vetäsin äsken 10 puurunkoa pyöreäksi vatsastaan ja uritin kertaheitolla kaikki. Siinä on vähän duunaamista.
@Taihki Nuo kaikki olisivat tosi kivoja testata, olisivathan ne mahdollisesti lähempänä puuta mitä turkkilaiset käyttivät. Tämä acer pseudoplatanus on samaa lajia jota Norjassa on. Ivar on samasta puusta tehnyt lukemattomat maailmanennätysjouset joten ei pitäisi olla puusta kiinni…
Ilmeisestikin vuorivaahtera. Kasvaa Suomessa, mutta en tiedä kuinka hyvin, joissain lähteissä pidetään haitallisena vieraslajina koska leviää helposti ja peittää muuta kasvustoa.
Nopeasti katsoen ei kasva luontaisesti Turkissa, joskin varmasti kasvaa istutettuna.
En nopeasti löytänyt arvoja sille.
Ai piru nyt meni sekasin, siis tarkoitin meidän metsävaahteraa. Acer platanoides.
Pitääpä tarkistaa oliko tosiaan Ivarin eniten käyttämä juuri tuota pseudoplatanusta vai mitä kun meni nyt nimet sekaisin.
Ei kai turkkilaisilla jousilla viitata suoraan Turkkiin, vaan turkkilaisiin kansoihin?
Mulla kasvaa pihassa järeähkö mongolianvaahtera “pensas”, josta pitää tänä talvena vähän haaroja karsia pois. Sanos nyt Jere, millaiset mitat sille runkopuulle pitäisi olla, niin katselen sitten vähän sillä silmällä.
Jaa, kiva kiva. Jos tarkka kaveri tekee niin 35mm levynen luotisuora kappale, 12-18mm paksu ja 55cm pitkä käy. Noista tulee semmonen 110cm turkkilainen. Paksuutta ei tarvitse olla paljoa kun nokkeihin voi lisätä vahvikepalat.
Olen siirtynyt kokoajan kapeampiin, eli vaahtera jota taivutan muottiin on jo 32-35mm leveä.
Kaivelin hieman vuorivaahteran arvoja, ihan kohtuulliset, mutta näyttäisi olen kohtuullisen kova ja kulutuskestävä, mutta ei erityisen sitkeä. Aika painava, elikkä ei olisi itsellä ensimmäinen valinta ydinpuuksi.
Ei painon pitäisi oikein ongelma olla. Niin pieniä eroja lopulta massassa kuitenkin.
Lankkukamaa pitäisi kokeilla, olisihan nytkin tuota tuontivaahteraa mistä muutaman testijousen voisi tehdä.
Sillä aikaa: “its the most wonderful time of the year…”
Kohta on rungot liimattu kasaan. Vielä pari sarvea. Osa oli niin ohkasia että vähän hirvittää riittääkö ne jousessa. Mutta jos tekee muutaman kevyen ratajousen niin niissä käy jopa 3mm sarvi.
Tuli mieleen että nyt voisi tilleröidessä ronskisti vaan taivuttaa enemmän polvea vasten. Muistelen että joku veti ihan jännekorkeuteen jousensa pelkällä puulla ja sarvella. Vaikuttaa hurjalta mutta sillähän saisi hyvin selville rungon taipumat jo ennen jänneselkää. Kun nyt niin järkyttävää epäonnistumista oli tuo edellinen kerta…
