Tänään meni vielä vikat jänneselät paikalleen lidlistä löydetyn session ipan kanssa… Liimaussessioon sopiva!
Kyllä vaan jalkajänteestä tulee nätimpi, paljon kuituisempi valkoinen jänne. Imee liimaa erilailla ja “fuusioituu” yhtenäiseksi matoksi paremmin kuin selkäjänne. Mutta kuidut on lyhyempiä, vaan ei sen niin väliä kunhan taipuvan osan yli menee.
Kuten tässä kuvassa näkyy.
MikaT oli eilen pari selystystä tsekkailemassa, ne tuntu höpötellessä menevän vähän huonommin… Mutta mitäpä ei raspi korjaisi. 27 jännekerrosta on nyt liimattu. Viikonloppu on vapaata.
Otin pinnenarut pois ja hinkutin ((c) Emmi) pinnat tasaiseksi.
Kun liimapinta on hyvä niin säikeitä ei nouse pystyyn. Erottaa hyvin mikä on selkäjännettä ja mikä jalkajännettä.
Niin ja muuten käytän pelkästään sikliä tähän. Mikäli tulee patteja niin viilaa vain niihin kohtiin.
Vähän huonosti sopivat tepelikit. Tuntu letkeiltä jousilta eli ensi virityksellä ei paljoa yli 80# ole…?
Pikkasen on kuiva keli 35% rh, mutta jos vähän kokeilee.
No olitko jo radalla? Nätistihän se taipuu, ja ilman mitään tilleröintejä siis? Johtopäätös: Sarvijouset ovat helppoja tehdä, kun ei tarvitse edes tilleröidä, kunhan liimaa vain kasaan ja se on siinä!
Muuten, heitätkö jotkut X-Y-lukemat tuosta tappilevystä? Useimmiten on näemmä ollut nuo uloimmat reiät käytössä?
Niin siis joo, oli ilman mitään tilleröintejä tai lämmityksiä. Ei ammuttu eikä taideta vielä ampua, vaan vasta kun on edes muutama päivä plussaa ja kosteutta ilmassa.
Yritän saada tuon skyytin kohta virekorkeuteen, kattoo jos sais kuvan näpättyä.
Miten celik oikeaoppisesti asennetaan? Jätätkö sarvien liimausvaiheessa sopivan raon sarvien väliin vai laitatko sarvet puskusaumaan ja sahaat sauman myöhemmin auki?
Laitan sarvet puskusaumaan, eli niin kiinni toisiaan kuin mahdollista. Sitten sahaa auki siistin suoran kolon.
Aika usein sarvet luiskahtaa vähän irti toisistaan tai toisen sarven pää onkin pikkaisen vinossa, jolloin saumaa joutuu sörkkimään kuitenkin että tulee siisti.
Paljoltihan tuo on makuasia, kuinka ison välin haluaa. Ja mikäli pitää jättää iso väli että sarvi ylttää lavan päissä tarpeeksi pitkälle. Esim. manchu jousessa kärkiliitoksen päälle. Niissä onkin sitten tyypillisesti lisätty jännepunokset kahvaan ettei pitkällä oleva liitos aiheuta heikkoa kohtaa.
Nyt alkaa aukeemaan conquest cup pituusjouset myös. Aika suorat kasanit näihin jäi. Mutta edellinenkin samalla muotilla tehty 65# ampui 434m niin miksei nämäkin. Näistä tulee vähän jäykempi.
275g ja 305g painoa.
Aloin treenaamaan myös tuota peukkuvetoa, mushamman ja 68# @ 27" jousen kanssa. Tuntupa vielä kevyeltä, sisäammunta on kannattanut.
Alkaa ihan kutkuttaa Istanbulin valloittaminen Mikkeliläisellä sarvijousella.
Ei menny uuden pituusjousen avaaminen ihan putkeen. Onneks mulla on varaosa tähän… Saattas jopa conquest cuppiin kyetä korjaamaan.
Mutta ylipäätään, miten näitä viallisia sarvia tuntuu tulevan tämän tästä eteen? Toinen lapa näyttää ihan samanlailla ongelmaiselta. Sitten se mun 434m jousi on myös täynnä halkeamia joita oon pikaliimalla liimannut. Yleensä nuo halkeamat varottelee pienellä railolla, jonka jos täyttää pikaliimalla voi vielä selvitä. Mutta ei tämä ole ollenkaan sitä mitä ollaan alunperin haluttu ostaa materiaaliksi jousiin?? @TuomoReiniaho jousirikko kuulostaa nyt vahvasti samansukuiselta ongelmalta.
Uskon että vanhoista jousista pystyy tiristämään metrejä irti vielä hyvin, joten ei pidä hätäillä. Ne on varmaan kuronut vähän paunoja lisää kuivuessaan kuitenkin.
No jopas, ihan kunnolla lohkesi sarvesta pala. Liimaus taitaa olla aika hyvä.
Jospa sarviakin pitää ajatella samalla tavalla kuin jousipuuta – mikä tahansa marjakuusi ei ole hyvää jousipuuta, vaikka marjakuusta yleisesti pidetäänkin hyvänä jousipuuna. Vaatii taitoa valita isosta joukosta ne hyvät. Kuinkahan paljon Vietnamin päässä on tehty esikarsintaa?
Oikeastihan noita on tosi vaikea nähdä raakamateriaalista. Muistelisin että aina ne näyttää hyvältä ulkoapäin. Enkä ehkä alkaisi liimaamaankaan jos halkeamia esiintyisi, vaivaa menee hukkaan ja riski on iso.
Periaatteessa, mitä ohuemmaksi työstää sarven, sitä pienempi todennäköisyys on että jäljellä olevassa materiaalissa ilmenee halkeamia. Jos liimaa tosi paksuja lättyjä, sisältä voi löytyä vaikka mitä.
Pitää kysellä turkissa kavereilta että onko siinä jotain keinoja ulkopinnasta havaita mitään vinkkejä mikä viittaa mahdollisiin halkeamiin. Kasvutavassa jne.
Olen saanut sellaisen kuvan että monet pitää puuta parempana runkomateriaalina kuin bambua. Mutta onhan noita bambulla tehty ja hyvin ampuvat nekin.
Nyt pikkuhiljaa nykii sarvijousiprojektit eteenpäin, muutamaa pääsee kohta avaamaan ja hyvältä näyttää. Tosi mukava kun on sopivan kosteaa, niin jousien avaaminen on helpompaa. Juuri äskettäin tuli havaittua että lyhytkin kuiva hetki ja jousen jännekerros on rapsakka. Sitten kun tähän yhdistää uuden jousen taivutusta niin lopputulos voi olla tälläinen:
Pieni taivutus → seuraa halkeama. Mikäli jännekerros olisi kosteampi, halkeamaa ei tulisi. Nyt jännekerros on uusittava.
Mikäli tämän ensitaivutuksen tekee kosteassa tai sivelee selkään hieman vettä + antaa vaikuttaa 5min, ei murtumia tule. Eikä mitään hätää tule olemaan jatkossakaan.
Oli tuo jänneselkä surkean näköinenkin kyllä… Hyvä että katkesi.
Hirven jalkaluuta, kuten on perinteenä.
