Luetun ymmärtämistä, Tuomo hyvä. Kirjoitin, että 35- ja 50-paunaisilla ei ollut juuri mitään virkaa sodankäynnissä.
Ei pidä paikkaansa. Kärjettömiä, kevyitä, pienisulkaisia nuolia käytettiin yleisesti varhaiskantaisessa sodankäynnissä eri puolilla maailmaa. Taistelunuolen oli tärkeää olla pitkäkantamainen. Kun vedin viime kisoissa alkuun 250 metriä lentänyttä, 300-greinistä, kovapuista ennätysnuoltani kuivasta savipellosta kolmen tuuman syvyydestä irti, totesin mielessäni, että tämä nuoli olisi käypä sodankäyntiväline maksimimatkoilta. Ohimoon, kaulaan tai vaikka paljaaseen kylkeen osuessaan se olisi mennyt sisään; monet varhaiskantaisista metsästysnuolistakaan eivät olleet tätä painavampia.
Pituusammunta ei ole mikään historiallisen ajan uutuus ja enimmäkseen moderni jousenkäyttötapa, vaan universaali varhaiskantainen jousenkäyttötapa, vain pykälän erossa pyynnistä ja sodankäynnistä.
Luonnonkuitujänne on hieno lisä pituusammuntakamoihin. Kilpailukykyisiä luonnokuitujänteitä ei kuitenkaan viime kisojenkaan perusteella ole edes Suomen johtavilla luonnonkuitujousenjänteentekijöillä. Dilemma on siis valmis. Pitäisikö meidän antaa esimerkiksi norjalaisille ja brittiläisille kollegoille vielä 20 - 30 metrin lisäetu, kun kaikki muut pituusampujat paitsi amerikkalaiset käyttävät keinokuituja?
Mistä ihmeestä tuo iskunopeus on tähän repäisty? Kukaan ei ole missään väittänytkään, että laminoitu nokki lisäisi iskunopeutta. Laminointi tekee jousesta yksipuista kestävämmän ja helpomman tehdä, ja poistaa sen yksipuisten ryhmästä.
Jousten osien ja jousenjänteiden ero on siinä, että jousen jänne voidaan vaihtaa modernista primitiiviseen käden käänteessä. Semi-primitiivinen yksipuinen jousi muuttuu minuutissa täysprimitiiviseksi jänne orgaaniseksi vaihtamalla. Laminoituja nokkeja ei sen sijaan voi nipsauttaa pois kärjistä. Selkälaminaattinokkeja ei ole ollut olemassakaan ennen lasikuitujousia. Ne tekevät jousesta lasikuitugenren jousen.