Ottaisin kolmosen. Ensimmäinen on hieman epäsymmetrinen ja kakkosen kanssa tulee olemaan ongelmia tilleröinnin suhteen - taipuu liikaa kahvan läheltä. Tämä siis vain villi veikkaus.
Mutta kauniilta kyllä näyttää ja kadehdittavalta myös - neljä komposiittia kypsymässä! Kelpaisi kyllä minullekin seinäkoristeeksi.
1 tykkäys
Kiitosta! Voin samaistua, jännää hommaa kun pääsee avaamaan.
On nuo nyt aika niin lähelle perfektoja kun osaisin ajatella. Pituusjousten pitääkin taipua läheltä kahvaa, näin kirjoittaa Adam kirjassa ja sama on havaittavissa uusista ja vanhoista tekeleistä.
Toki viimeisenä näkee kun laittaa jänteelle. Nyt on niin kova pinne tuolla välissä olevalla jänteellä että se vetää sal osiin kovan refleksin, seuraavien jännekerrosten yhteydessä laitan paineen kärjistä kahvaan päin, jolloin kasanit ottavat paremmin refleksiä ja muoto tulee olemaan hilal kuram eli puolikuu.
Nyt on siis noissa kolmessa vasta 33g jännettä jokaisessa. Taidan laittaa 101cm jouseen 70g, 106cm jouseen 80g ja 108cm jouseen samat 80g.
Antaa ensin kuivaa hieman niin hiot jännekerroksen lähes tasaiseksi ja teen huomioita mikä kohta tarvitsisi suhteessa enemmän huomiota.
Tämä oli vielä unohtunut välistä. Ensisijaisesti tietenkin oksaton puu käyttöön, sitten jos on mahdollisuutta valita, tuore kaadettu vaahtera on se optimi muotoiltavuutensa takia.
Jotkut ovat tehneet kaupan lankuista onnistuneesti, enkä nää syytä miksi homma ei toimisi. Tässä kuitenkin yksi tapaus Mike Keswickiltä kun ei toiminut: http://atarn.net/phpBB2/post27490.html?sid=78c7d8f2e86a6022baeb3712ef9b17a6#p27490
(Kuvat näkyy vasta kirjautuneena atarnille)
Käytännössä tuore puu on helpompi taivuttaa tarvittavaan muotoon ilman että taitokset sälöilee. Alle 100 paunaiseen pituusjouseen tarvittavan coren kuitenkin kun taittaa 13-14mm paksusta vaahterasta, ei siinä pitäisi olla ongelmia. Tipeihin sitten vaan paksunnukset.
Nämä coren paksuudet on semmoinen homma, mikä vasta nyt alkaa tulemaan päähän, parin jousen kanssa tapelleena.
Tuolla aikaisemmin mainitsit että ajattelit ylimitoittaa ensimmäisen jousen, mutta kai olet huomioinut miten Adam ehdottaa ensimmäiseksi jouseksi kirjassa tätä peräti 23mm leveää lyhyttä jousta? Nimittäin sarvijännejousen tekeminen alle 100 paunaisena on jo suurta ylimitoittamista! Tsekkaappa “materials” osasta karpon kirjasta, mitä sanoo sarven taivutussäteistä. Lisäksi hyvä lause kirjasta “hornbows don’t break”.
Sanon vaan ennenkö alat 50 tuumaisia suunnittelemaan! 
Vielä viimeinen jännekerros olisi laittamatta, niin 80g täynnä. Turkkilaiset veti kuulemma 2mm paksulla jännepeitolla. Mulla on nyt 65g ja 2,5mm paksuutta sal osissa. Joskus voisi kokeilla sitä minimimäärää… 50-60 grammaa?
1 tykkäys
Hienoja käppyröitä ja mielenkiintoinen ketju. Mikä tekee tällaisesta jousesta pituusjousen? Tai siis onko sotajousen ja pituusjousen välillä joitain rakenteellisia, toiminnallisia eroja? Tietty ja paunat ja jousen massa, mutta muuten.
Kiitos! Muillehan tätä toki päivitellään…
Eroja on monia:
- sotajouset oli kulmikkaampia (selvä kasan kulma)
- sotajousissa oli vähemmän jänteitä, 50-70g
- sotajouset oli muutamia millejä leveämpiä, pidempiä(n.42"-46") ja painavempia (350-450g)
- lapaprofiili oli litteämpi (pituusjousissa selkä on kruunulla)
Sitten on vielä erikseen nämä jalkajoukkojen jouset, jotka oli n.50" pitkiä.
Paunat tuppasivat kaikissa tyypeissä olemaan 100-140 paunaa keskiverrosti. Myös valmistustavat ja materiaalit olivat samat. Sotajouset toki oli nahalla päälystettyjä, pituusjouset päälystämättömiä tai tuohella päälystettyjä pääsääntöisesti. Kahva oli sotajousissa paksumpi, mutta kapea. Uusimmissa pituusjousissa alettiin käyttää matalampaa, pyöreää kahvaa, koska se salli paremmin mushamma-kääreen käytön. Tämä nostaa käden pistoolikahva-asentoon, joka vaadittiin siperin käyttöön.
Jousten erojen syyt tulee esille kun perehtyy timarli käsittelyn vaikutuksiin. Eli tuohella päälystettyä pituusjousta lämmitetään ilmatiiviissä kotelossa, jolloin jousi vetäytyy vielä paremmin refleksille ja täten toimi entistä tehokkaammin. Tämmöistä ei liene ollut sotakentillä mukana.
Timar mahdollistaa kapeamman, lyhyemmän ja äärimmilleen venytetyn jousen käytön myös kuivamisen ansiosta, eikä pelkästään jänneselän “uudelleen asettumisen ansiosta”. Timar käsittely tehtiin perinteisesti aina ennen kisaa ja tällä saavutettiin 60-70m kantamaa lisää.
Sitten näiden lisäksi on Puta-jouset, eli taulujouset ja ne on oma hommansa myös. Ne oli hieman pituusjousten kaltaisia muuten, mutta myös pidempiä ja sisältivät puuta enemmän. Puu tekee jousesta stabiilimman, sarvi hieman löllerön.
2 tykkäystä
Tuomo kyseli tuolla aiemmin muutamia kysymyksiä.
Sarven oikominen. Keitto vedessä, max 10 min ja puristukseen kiinni. Sivusunnassa ei sarven mutkaa voi oikoa, siksi niiden ulossahaus kokonaisesta sarvesta on tarkka puuha. Onnistuu tuo parin päivän liotuksellakin. Sarvi tosiaan “muistaa” jonkun aikaa muotonsa, mutta stabiloituu myös ajan (lämmitysmuotoilujen) myötä ja runko sitä muodossaan tulee pitämän.
Sarven paksuus ja sen suhde muihin matskuihin.
En lähtisi millään 5mm sarvella, se tarkoittaisi myös 5mm core paksuutta taipuvissa osissa ja samaten kuivien jänteiden paksuus tulisi olla tällöin 5mm. Kun ideaali suhde materiaalipaksuusilla on 1/3 osa toisiiinsa. Jonkun verran niissä voi olla heittoa, esim puu paksumpi kuin sarvi - tulee stabiilimpi jousi. Tai jos sarvi paksumpi niin joustavampi - kumisempi.
3+3+3 materiaalipaksuudet taipuvissa osissa antaa jouselle noin 60lbs jos jousi on noin 120 mitattuna nokkiurasta nokkiuraan. Paunoihin vaikuttaa tietysti profiili, kuivausaika, leveys ja muutama muu pikkuseikka.
Tärkein juttu ennen liimausta ja jos uritukset tekee, niin on tehdä sarvista tismalleen peilikuvat mitoiltaan. 0,2mm paksuunheito tuottaa tilleröintivaiheessa kamalasti turhaa työtä, kun sitä on tilleröinnissä joka tapauksesa kosolti.
Jerellä on nyt hyvän näköistä jänneselkää. Työ tekijäänsä opettaa.
1 tykkäys
Jep, jotenkin on alkanut tuntua että kyllä se sarvikin antaa periksi kun lämmöllä tarpeeksi runnoo. Tuo ensimmäinen sarvijousen venkula muuten oli sivusuunnassa kiero, liimasin sen sarvet vähän miten sattuu, mutta sitten sain jousena ollessa oikastua kuitenkin. Ehkä sitä joutuu oikomaan puolen vuoden välein mutta väliäkös sillä.
Kiitti jänneselkäkehuista, onhan niitä jo pari harjoteltu…
Eihän tuo 1/3 osa sääntö voi pitää mitenkään paikkaansa. Oliko niissä 15mm paksun sal:in jousissa sitten 150g jännettä? Eikai sentän, eihän jännejousiinkaan laiteta samalla kaavalla (mitä jäykempi jousi - sitä enemmän) jänteitä . 2-3mm kerros jänteitä on riittävästi, loppu sovitetaan sitten puulle ja sarvelle.
Adam kirjoittaa kirjassaan miten arvioiden mukaan yli satapaunaisissa jousissa oli vain 60g (2mm~) jänteitä.
Tässäkin päästään siihen, miksi kevyt jousi ei toteuta komposiitin potentiaalia, jänteitä tulee lähes vakiomäärä, mutta ovat suhteessa energian tuottoon painavia.
9mm paksut taipuvat osat on ihan jees, sillä tulee joku 80 paunainen jousi jos pituus on keskikastia (105-110cm). Jalkaväen jousi, 120cm on sitten tuota luokkaa.
Tilleröinnissä voi korjata aika paljon isommatkin heitot, mielestäni. Ei ainakaan mulla ole ollut ongelmia. Jos haluaa että jousi ottaa prikuleen täsmällisesti refleksiä, silloin pilkunviilaaminen hyödyttää.
Mutta, eikös Adam myös sano että vetää paksuusmitat ihan näppituntumalla, ei siis käytä työntömittaa?
3+3+3 = turvallinen ja pätevä kaava kun tekee ekaa turkkilaistyyppistä jousta. Pituusjouset eri juttu. Sotajouset eri juttu. Toinen jousikin voi olla jo eri juttu.
Samaa mieltä tummennuksen kanssa. Tuo lausahdus “33%-33%-33%” on vaan jäänyt häiritsemään.
Lopulta en usko että turkkilainen on hankala tehdä 60-70g jännemäärällä, johan sullakin Juha on jännejousia sen verran takana. Jänteiden sijoittelua tietysti pitää miettiä, mutta sal- osista kasanin puoliväliinhän suurin määrä menee.
Olen muuten toteuttanut näissä sitä pituusjousten mallia, että jänteet on kruunulla, eli keskellä paksumpana. Kun katsoo muiden tekeleitä, vaikuttaa aika vahvasti että siellä laitetaan paljon enemmän jänteitä lapojen sivulle. En tiedä onko siitä mitään hyötyä, mutta sen näkee aikanaan omissa testauksissa.
jep jep, tuolla vähemällä jännemäärällä haetaan tietysti keveyttä/nopeutta jouseen ja sehän pituusjouseen vaan passaa. Kuten kruununrakennus sal osaankin jänteillä. Mulla on monissa jännejousissa 80-90g jänteitä, jousien pituus 120-130cm. Tietty määräpainotus työtä tekevissä osissa ja tipeissä vain silaus joka pitää esim rekurvit mudossaan.
@JNystrom - mites olet tehnyt liimapintojen esiliimauksen käytännössä? Liimapintoihinhan pitää sivellä elukkaliimaa useita kerroksia ennen lopullista liimausta. Kuinka paljon aikaa käytät, kuinka pitkään liimapinta saa kuivua kerrosten välissä? Mites pelaat liiman kanssa? Liiman valmistus käyttökuntoon normaaliin tapaan, jonka jälkeen liima jääkaappiin, seuraavana päivänä uusi lämmitys ja niin edelleen? Mietin vaan, että kuinka pitkään liima säilyy hyvänä ja laadun kärsimättä? Kuinka monta kertaa saman liima-annoksen uskaltaa lämmittää?
Liimapintaa rakennetaan ohuilla kerroksilla niin pitkään kuin pitkäjänteisyyttä löytyy. Jotkut olen liimannut vain viidellä (5 sarveen, 5 puuhun) kerroksella, joissain 20. En ole aivan vakuuttunut että suurista liimakerroksista on suuresti hyötyä. Tärkein on että tässä vaiheessa ei hukuta uria liimaan, jolloin ne eivät varsinaisessa liimauksessa enään istu yhteen.
Ensimmäisessä liimauksessa lämmitän sarven ja runkopuun lämpimäksi, sitten ohut kuuma liima pintaan. Tämän jälkeen en ole enää lämmittänyt kappaleita. Liimakerroksia olen tästä eteenpäin laittanut tunnin parin välein.
Viimeisen kerroksen olen antanut aina kuivahtaa päivän verran.
Sama liimasatsi on jopa 4-5 kertaa ollut kuumana ja jälkeen jääkaapissa. Pieniä satseja kannattaa käyttää, ihan varmuuden vuoksi, mutta tuostakaan ei oikein varmuutta ole, en kuitenkaan pelkää että nopeasti heikkenisi.
Sitten kun pinta on kiiltävän kultainen, tehdään viimeinen liimaus lämmittämällä sarvi ja core, jonka jälkeen mahdollisimman kuuma mutta paaaaksu liima väliin. Joskus jos ei aivan tunnu liima tursuavan välistä/kontakti olevan hyvä, otan sarven vielä irti ja lisää liimaa reilusti + uudelleen nippuun.
Äsken tilleröin muuten tuota ensimmäistä jousta, mistä oli kuva jänteeltä täällä. Tulee ehkä vähän keposempi peli, mutta kivalla profiililla ja painoakin alle 300g. Pitää aloittaa kohta treenit, niin tuommoinen 80-90 paunaa onkin hyvä…
2 tykkäystä
Tuomo Reiniaho kysyi, ja vaikka ei multa niin vastaan oman näkemykseni mukaan…
TR - mites olet tehnyt liimapintojen esiliimauksen käytännössä?
Lämmitettyihin kappaleisiin kuuma (n.70 c) liima ohuena. Lämmitin kappaleet uunissa 50c. Kun tein kalanrakkoliiman ja jänisliimankin jänneliimaukseen niin teen seoksesta hieman ohjeellista ohuempaa kuin 70g litraan. Useiden lämmitysten aikana se höyrystyy joka kerta ja täten kuin itsestään paksunee.
TR-Liimapintoihinhan pitää sivellä elukkaliimaa useita kerroksia ennen lopullista liimausta. Kuinka paljon aikaa käytät, kuinka pitkään liimapinta saa kuivua kerrosten välissä?
Sivelin yli 20 kerrosta kumpaankin kappaleeseen. Välillä kuivaus niin että pinta on himmeän kiiltävän kuiva. (Korealaiset laittavat jopa 70 kerrosta hyvin ohuelti viikon aikana…) Jok. tap liimaus on päivän homma. Päivä siis per sarvi-core. Toki jos puristimia on kylliksi niin kummatkin voi tehdä samana päivänä. Tulee vaan aikamoisen painava järkäle kerralla molemmat liimattaessa puristimilla. Itse käytin liimauksiin kaksi kokonaista päivää kummassakin jousessa. Adam liimaa kolmena päivänä kerrokset ja sitten antaa yhden päivän vielä kuivua ennen “The” liimausta, eli liittämistä. Jere ei näe hyötyä useiden liimakerrosten sivelyllä. Itse näen asian näin: Kun eläinliimat eivät ole juuri täyttäviä yhtenä tai kahtena kerroksena - niiden täyttävyys luonnollisesti lisääntyy useiden kerrosten myötä.
- Mites pelaat liiman kanssa?
ööö, hyvin…luulen? No esim, jos sulla on uritukset kappaleissa niin ne kuivataan vaakatasossa-kyljellään. Joka toinen kerros ja kappale käännetään 180 astetta, jotta tasainen kerros urituksen kaikille tasoille. Ei ikinä sivelyä/kuivausta vaakatasossa-selällään, jottei uran pohjille jää kuplia liiman alle tai liimakerrosten väliin. Sively pystyasennossa ja kuivaus kyljellään.
TR- Liiman valmistus käyttökuntoon normaaliin tapaan, jonka jälkeen liima jääkaappiin, seuraavana päivänä uusi lämmitys ja niin edelleen? Mietin vaan, että kuinka pitkään liima säilyy hyvänä ja laadun kärsimättä? Kuinka monta kertaa saman liima-annoksen uskaltaa lämmittää?
Kuten edellä, tekisin hieman ohuemman liiman kuin ohjeistettu ohje. Liiman voi lämmittää niin monta kertaa kuin se pysyy hyvänä. Sen pilaa aika lämpimässä - menee homeeseen, tai sen pilaa ylikuumennus. Jääkaapissa säilyy yli viikon. Lämmitys 75 astetta max. Itse olen lämmittänyt 72 C. Lämmitettäessä pidän liimaa liikkeellä jottei pohjan liima ole pinnan liimaa kuumempaa. Olen lämmittänyt samaa liimaa liki kymmenen kertaa ja ihan ok.
Puristuksesta vielä. Käyttäisin puristimia köyden (tencik) sijaan. Puristimet ohjaavat paineen keskelle kappaletta, kun köyden tuoma paine on suurin kulmissa (ks. Adamin kirja). Köyden avulla taas koko jousi pysyy aika kevyenä, jos haluaa puristaa molemmat sarvet runkopuuhun samana päivänä. Jos taas puristimilla puristus niin ensimmäisen sarven liimauksen jälkeen jousta on todella hankala liikutella.
Tee huolellisesti esisovitus urituksiin, eli treenaa puristus “kuivana”. Puristimia käytin itse 13 per sarvi. 5cm välein. Tietty teet myös “puristusmaton”, jossa puupalat paineen tasaamisen varmistavat.
Kuva ekasta Ottomaanista… oisko vuas ollu 2012?
3 tykkäystä
Kiitoksia kummallekin, hyvää neuvoa ja kokemusta. Uuni onkin kätevä paikka lämmittää kappaleet - vaikka olisihan sen voinut päätellä kaikista niistä komposiittijousien tekokuvista, joissa jousta tehdään keittiössä! Lämpömittari liimalle pitää vielä hankkia. Ja puristimilla mennään. Homma on teoriassa selvä, katsotaan sitten, miten käytäntö sujuu, kunhan nyt sinne asti päästään.
Voin suositella liimakipoksi sitä vahanlämmitin kulhoa minkä tänne linkkasin. Toimittaa saman asian kuin dictumin kippo, mutta maksaa kymmenesosan. Aivan ykkönen, kun ei edes mahdollista liiman liian kuumaksi lämmittämistä (max ~70 astetta) ja liimakulho on irroitettavissa ja laitettavissa jääkaappiin.
Itse en juuri tuosta syystä lämpömittaria käytä.
Toimitusaika on tietysti vähän hidas, saattaahan noita löytää muualtakin.
Joo, niinpä tietysti. Tilasin yhden. Kummasti vaan yhden jousen tekeminen “vaatii” monenlaista sähköistä härpäkettä. Toisaalta, kätevyys voittaa, kun harrastusaika on muutenkin kortilla.