Ai kolme uutta putkeen?
Jere, tuollainen tahti on epäinhimillistä!!
Sitähän se Kaisukin sanoo, mutta tehdään nyt vielä muutama… 
Sitten olisikin listalla noita muita sarvijännäreitä, skyytti, mongoli, assyrialainen.
Tuuthan american roundiin testaamaan jousia?
Jerellä on kova tahti päällä! Näemmekö kevään American roundissa vielä alennusmyynnin - vähän käytetty komposiittijousi, 50–100 €/kappale…
Tilasin muuten kaksi paria sarvia, pakkohan se on jo aloittaa valmistautuminen kauteen 2020!
Jopas vitsin murjas! Laita nolla perään niin katsellaan. 
Tosin voipa se olla että alle 350m ampuvat jouset annetaan ilmatteeksi pituusviivalla pois…
Hyvä, eiköhän sulta hoidu noista jousi jos toinenkin kun vaan alkaa hommiin. Sarven jämistä sitten kolmanneksi se skyyttijousi.
Nämä sarvet tulevat Kiinasta, “tiikeriltä”, sahattuina ja hiottuna. Highlandhorn ei myy enää kokonaisia sarvia ja Dictum myy vain sahattuja. Mistä siis saisi kokonaisia, jos itse haluaa sahata?
Jännä, on poistunut näköjään vasta katalogista. En tiedä itsekään sitten.
Sinällään valmiiksi sahatut ja hiotut on ihan kivoja, koska sarven oikeaoppinen sahaaminen ei ole mitään helpointa. Harjoitteluun menee helposti sarvi tai pari. Mutta onko nämä valmiiksi sahatut leikattu kieroksi ahnehtien vain maksimi mitta, sitten keitetty suoraksi. Tätä ei oikein tiedä. Myös ihan kieroja suikaleita ovat jotkin saaneet. Ehkä riski on hieman liioiteltu?
Kerro kokemuksia sitten, niin saatanpa tilata tässä keväällä itselle lisää sarvea.
Kova tahti ja kova uho Jerellä päällä. Että 350m puhkeaa. Soppii eppäillä. Soppiihan sitä eppäillä… skon että 300 halkeaa kyllä. Sarvijousi sinällään ei tuloksia tee kuten viime elokuussa Turun tuloslistasta voi nähdä.
Tarvitaan se nuoli ja se laukaus. Sääapukin suotavaa. Samana keväänä ammuttiin puujousella pidemmälle kuin sarvijousella elokuussa. Sä tekee niin paljon.
Jerenä en hätäilisi noitten availujen kanssa. Ei pituusjousia ennen turhaan kuivailtu kuukausikaupalla, jopa vuosikaupalla. Mutta henki on päällä niin antaa mennä.
Ei mee silti 350. Se ei vaan mene.
Soppii, soppii! Tavoitteet on ihan jossain muualla kuin 350 metrissä. 330m ammuin 50% kosteudessa viime syksynä. Ja siitä saakka paletissa muuttuu kaikki, jousista nuoliin ja kelin kautta ampujaan.
Kannattaa muistaa että viime syksynä turussa myös Tuomo ampui ennätysjousellaan 40m vähemmän kuin keväällä.
Lumien sulettua alkaa jollain turkkilaisella koeammunnat, siperillä, peukalorenkaalla ja 24" nuolilla. Tähän hätään en semmoista panosta keksi pöydälle mitä en hyväksyisi vedosta meneekö 350m rikki.
Katsotaan kisoissa sitten, tällä kertaa lupaan että tänne en mainitse keväällä tuloksista, niin saadaan jännitystä itse kisaan.
Annan mä noiden osan jousista kuivua lisää. Mutta sen olen tässä huomannut että “vanha” turkkilainen on kerännyt aika rutosti lisää paunoja ja samalla tuntuukin että noilla komposiiteilla ei suuresti vahinkoa satu vaikka jousta ampuukin aikaisemmin. Ajan myötä jousi vaan sitten jäykkenee luonnollisesti, ei kummoisempaa.
Nykyään olen melko luottavainen sen suhteen, että tällekin touhulle olisi taas aikaa edes kohtuullisesti - eli tällä tietoa tulen. Työn alla on kärpässarjan pituusjousi…
Hienoa. Onko haapajousta tulossa? Se alle 35 paunainen?
Sitäpä juuri 
Aika kivan näkönen tuo ylämaannaudan vaalea sarvi. Nyt tuli vähän pitkät celikit, kun sarvet oli lyhyitä, mutta menee se varmaan noinkin. Nämä kolme on vähän jäykempiä jousia.
Pisimmässä, tuossa vaaleassa 108cm naudansarvijousessa on kaikki kotimaista, tammi, vaahtera, sarvi ja vielä hirven jalkaluusta celik. Jänteet tulee myös hirvestä. Core paksuus on sitä luokkaa että pitäisi 120 paunaa mennä rikki. Jänteillä sal osuudet on 12,5-13mm ohuimmillaan. Siinä on ihan hyvän paksuinen sarvikin, joku 8mm.
Kivalta näyttää muuten tuo tuore penkki vaikka itse sanonkin…
Kiinan sarvet tulivat perille. Ihan hyviltä näyttivät, pituuttakin reilu 60 senttiä. Pari kysymystä silti.
- Näissä oli hieman sivusuuntaista mutkaa, oikominen onnistuu ilmeisesti hyvin vähän aikaa keittelemällä, Karpon ohjeiden mukaan?
- Nämä ovat tasaiseksi hiottuja mutta hionnan jälkeen varsinkin ohuempaan tyvipäähän on tullut koveruutta. Mitäs tälle, prässäys tasaiseksi? Muuten uritus on mahdotonta.
- Sarvet ovat hyvin (vasta)kaarevia. Oikeneeko ilman riskiä katkeamisesta ohentamisen jälkeen? Karpon kirjan kuvien mukaan näyttävät aika tasaisilta lättänöiltä, joita on sitten helppo urittaa.
- Mitäs pitäisi jättää paksuudeksi? Oletko Jere ohentanut tasapaksuksi ja kuinka paksuksi? Vai ohentanut kärkiä kohti?
- Sarvet on liimataan ilmeisesti yleensä tyvipää kahvan puolelle. Kuitenkin, sarven luontaisen ohentumisen takia, voisiko sarvet liimata myös toisin päin - jos vain leveyden puolesta mahdollista? Näissä tyvipää näyttää kovin ohuelta.
Aijai, mahtavaa, oot ihan tekomietteissä! Vastaan kohta…
Joo, kyllähän tässä pitää jotain tehdä ja tämä on hyvä uusi ja kiinnostava projekti. Oman pihan ilmakuivaa vaahteraa löytyy, kuten myös tietenkin lähihirven jalkajänteitä. Sarvi nyt tulee Kiinasta mutta sille ei voi mitään. Vaahterasta tosin mietin, että sahaanko hyvän pätkän kaupan lankkutavarasta, se olisi sellainen helppo vaihtoehto.
Ytimen muotoa olen jo hahmotellut ja se tuntuu olevankin hiukan hankalampi tehtävä. Karpo ei anna mitään järkevää mallia mittoineen tämän ketjun perusteella sinäkin olet aika näppituntumalla muotoa hakenut. Turkkilaista pituusammuntajousta tässä nyt ensisijaisesti haetaan, mukaan ehkä vähän omaa sooloilua mitoituksen suhteen, eli varman päälle ottaen, hieman enemmän pituutta ja leveyttä.
Niin ja Dictumilta tilasin vielä pari sarvea lisää, sekä urasiklin…
Täytyy kyllä vielä sanoa, että tämä Jeren ketju on ollut erittäin hieno. Se on aika konkreettisesti näyttänyt, että ei sarvijousen tekeminen sinänsä mitään ihmeitä vaadi - vähän erilaisia materiaaleja sekä tietenkin hyvää käsityötaitoa ja jonkin verran kumuloitunutta tietoa. Mutta onhan se tietenkin tehtävissä, ilman 20 vuoden oppipoikajaksoakin!
Jes, tosi on!
Sarvista:
- Lämpömuotoilua sarville kannattaa tehdä harkiten, koska näiden muotoilujen sanotaan palautuvan ajan myötä -> oiottu kiero sarvi palautuu vanhaan kieroon muotoonsa, eli tyypillisimmin sarvi leikataan muotoonsa “syykulusta” huolimatta.
- Paras tapa kokemukseni mukaan on upottaa sarvet muutamaksi päiväksi veteen, jonka jälkeen ne muuttuvat hämmästyttävän taipuisiksi ihan sellaisenaan. Tällöin ne on hyvä sitoa puristukseen suoraksi kuivumiseen. Samalla saa mahdollisesti myös reunat tasoittumaan kohtuulliselle tasolle jos saa enemmän puristusta. Kannattaa kuitenkin varoa ettei sarvi halkea keskeltä, eroa syistään ikäänkuin. Poison efektihän vetää sarven reunoja ylemmäs mitä enemmän niitä taivuttaa, kuten jousessakin.
- Itse tykkään nämä suorat liuskat sitten liimata parilla pikaliimatipsauksella lautaan kiinni jossa hioa/siklata sarvet viimesen päälle tasaiseksi ennen urittamista.
- Paksuudet 3-8mm menettelee. Mitä ohuempi sarvi, sitä kevyempi jousi, myöskin myötäkäyristyvämpi, mutta vakaampi/jämäkämpi (sarvi on ns. veltto). Myöskin sarvi on helpompi liimata coreen mikäli se on ohuempi. Myöskin ohut sarvi on neutraalitason takia kovemmilla liimapinnan osalta. Myöskin mitä jäykempi jousi, sitä paksumpi sarven kannattaisi olla. Pääsääntöisesti voisi sanoa että 60-80 paunainen pituusjousi niin 4-5mm sarvi voisi olla hyvä, tasaisesti oheneva. 4mm+4mm+3mm mitoitus, sarvi, core, jänne ja tulee about 60-80 paunainen 42" jousi 27" vedolla.
- Sarvet nimenomaan liimataan sarven tyvipää jousen kärkeen. Sarven tyvipää on ohkaisin, ja kasaneissa on ohuin sarvi, joka itseasiassa pituusjousissa loppuu kasanin puoliväliin. Jos tilanne vaatii en nää mitään syytä vaihtaa sarvea vaikka miten päin sopivin.
Tuo coren malli on se kiperin paikka, se määrittää pitkälti onnistumisen. Sarven voi aina liimata uusiksi ja jänneselkää samoin, core on se mitä sisälle liimataan eikä sitä tekovaiheessa pääse enää muuttamaan.
Eikun paperille suunnittelemaan muotoa ja sitten vanerista taivutussapluunan tekoon. Tipi taivutuksiin voi lisätä kulmaa liimaamalla selkäpuolelle lisäpalat ja refleksiäkin jouseen saa jänteiden kuivumisella. Myös jänneselystys saatuna valmiiksi voi jousen lämmittää 50 asteeseen, jonka jälkeen kiskoa lisää refleksille.
Nämä mun viimesimmät muodot alkaa olemaan jo sillä suunnalla, mutta seuraaviin jousiin on näissäkin kehitysideoita.
Atarnia kannattaa lukea, tässä hyvä poiminto Adamin viestistä:
"I simply wanted a 100+lb bows, at about 42in ntn length. I now aim at about 12mm thick and 30mm wide sal (measured at sal below the kasan eye) for bows closer to 120lb. Since the sinew thickness will be as usual about 2mm at the apex of the round core section, then the before-sinew thickness of core and horn now is about 10mm. Since I expect the bows to be closer to 120lb, than 100lb, I will work the limbs down a little during the tillering stage - first I will narrow the sides for less than 30mm to reduce the weight. If I see any problems with stability, I will make the sal a little thinner, below the 12mm, perhaps to 11mm, by shaving the horn bellies. When I reduce the width or thickness of sal, I make sure the reduction does not cause excessive bending in one area, but is spread out over the entire sal with the kasan eye bending a little as well. The kasan sections are all the time about 15-16mm thick (now before sinew they are 13mm thick). There will be slight bending in the kasan at full draw. I fully expect the short bows to stack beyond some 24 inches, with full draw close to 28 inches, but still the arrow speed should be good with flight arrows in the order of 2-3 grains per pound of draw weight.
The Tatar bow is an “average” bow I wanted to make for testing the performance of bows I measured in museums. The length ntn is 54 inches, the sal at middle is 16.5mm with sinew (now 13mm) counting the side ridges for these bows (true total thickness about 15.5mm). I try to keep the limbs bending as close as possible to the grip, since this design tends to stack too with longer 32in arrows. The kasan eye is here 17-17.5mm total. The bow will be quite heavy at the long draw and I am curious about the performance.
I should mention, the Turkish bows must bend at the kasan eye at full draw and the kasan should be somewhat flexible to distribute the stresses more evnly thorough the limbs. If this is not the case, and the only bending section is sal, then the bows will develop excessive string follow in sal. Bows in museums rarely exhibit such string follow, which means the stresses were not concentrated only at sal. As to the breakage or too much bending in kasan - the triangular core cross-section is less rigid than the round core section at sal. One has to be careful to maintain enough thickness there."
http://atarn.net/phpBB2/topic1340.html?sid=b3817d68e96e5074200c115d1f2926a1