Pituusjousten jäykkyyksistä

Yli 10 metriä per pauna on poskettoman kova tulos. Malde on rehti tekijämies, mutta täytyy muistaa, että toistaiseksi 284-metrisessä lastenjousilaakissa on kyse yksityisen kokeilun kertomatuloksesta. Ei missään lajissa näitä noteerata sen isommasti, onhan Gardner, StLouis ja muut huru-ukotkin ampuneet pisimpiä laakejaan keskenään kokeillessaan ja harjoitellessaan. Onneksi Malde matkaa Puolaan ampumaan pituutta kisoissa, vertaisarvioinnin ja myös -paineen piiriin.

[quote=“TuukkaKumpulainen, post:21, topic:435, full:true”]
Yli 10 metriä per pauna on poskettoman kova tulos. [/quote]
Niin, puujousille ;). Jos kerran on sitä lähes tuhatta metriä ammuttu aikoinaan ja nyttenkin 284 metriä taulujousella, olisikohan siellä vielä reilustikin varaa? Niin kun fb:ssä kirjoittelikin Malde: "I’m confident much more is possible. Probably close to 400 meters with a 30-pound bow. The weight of the arrow is 137 grains (if I remember correctly). This bow has tips that would withstand 100 pounds, so it could be trimmed quite a bit… "

Monestihan harjoituksissa ne ennätykset tehdään. Positiivistahan se on että näistä annetaan kuulua! Pienet piirit, niin luottoa on. :slight_smile:

Milloinkas Puolan kisa on ja löytyykö linkkiä?

6 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Pituusammuntaan sopivat paikat, Viro vs. E-Suomi

[quote=“JNystrom, post:22, topic:435, full:true”]

Niin, puujousille ;). [/quote]

Ei, vaan kaikille luonnonmateriaalijousille. Vallitseva luonnomateriaalijousten ME ammuttiin 4.72 m / #-komposiitilla. Karpowiczin ampumakoneella ja turkkilaiskomposiitilla tekemät koelaakit yltävät 6.3 metriin per pauna. Mikäli nykyiset, luotettavasti mitatut komposiittitulokset yltäisivät 10 metriin per pauna, olisi kaikkien käsijousten ME:tä jo sivuttu tai jopa ohitettu. Todellisuudessa ei olla eikä tulla olemaan lähelläkään sitä.

Ei kyse olekaan siitä, voiko Maldeen luottaa. Harjoitustuloksia ei lasketa minkään valtakunnan tulostaulukoihin, hyvästä syystä. Kilpailuissa ampuminen on henkisestikin ihan eri maailmasta kuin kotipellolla keskenään silpaistu tulos. Kunhan Malde on käynyt kisoissa ampumassa kaksseiskallaan yli 10 metriä per pauna, niin ollaan hyvän pöhinän äärellä.

[quote=“TuukkaKumpulainen, post:25, topic:435, full:true”]

Okei, toki on kova tulos luonnonmateriaalijouselle, tietenkin! Mutta jos Malde kerran sanoo, että jousessa on potentiaalia ja uskoo paljon enemmänkin olevan mahdollista, niin näin voi myös olla. Jos tuo oli poskettoman kova tulos, mitä sitten olisi tuo 400 metrinen 30 paunaisella?

Kuka täällä nyt on erityisemmin noteeraamassa? Vaikka kyse onkin yksittäistuloksesta ja harjoittelusta, kertoo tuo juuri tarvittavasti sen - omien sanojen mukaan harjoittelussa paukkuu 280 metriä rikki tuolla välineistöllä. Se siitä. Jonkun mielestä voi olla mielenkiintoista tietoa, varsinkin lajin seuraajalle ja välineistön rakentajalle.

Malde vei ennätyspuujousensa loppuun asti. Neulavipukärkinen, superjäykkä viidakkopuuperryrefleksi, jossa jopa kahva oli sahattu vinkkeliin siten, että jousi on täysin center shot. Kammottavan ruma ja epähistoriallinen viritys, mutta lähtönopeudet olivat tosiaan erittäin kovat.

Paunojen lisääminen ei ole mikään oikotie suurempaan lähtönopeuteen yleensäkään, muttei varsinkaan pituusnuolia ammuttaessa. Näiden kanssa jousen iskunopeus ratkaisee, ja 30- tai 50-paunainen voi helposti olla nopeaiskuisempi ja heittää pituusnuolta suuremmalla lähtönopeudella kuin 70- tai 100-paunainen. On kyllä hauska nähdä, mihin Jeren “jäykempi on parempi”-puskenta yltää. Jos saan veikata, niin superjäykkä jännesyreenirekurvi ampuu samoille metreille kuin 60-paunainen D-jousi.


Edit (@TuomoReiniaho): Tässä viestissä viitataan Ivar Malden laminaattijouseen, jolla Ivar ampui 370 metriä. Keskustelu on jaettu toisesta ketjusta, koska asia sopi paljon paremmin tämän otsikon alle.

[quote=“TuukkaKumpulainen, post:31, topic:241, full:true”]
Paunojen lisääminen ei ole mikään oikotie suurempaan lähtönopeuteen yleensäkään, muttei varsinkaan pituusnuolia ammuttaessa. Näiden kanssa jousen iskunopeus ratkaisee, ja 30- tai 50-paunainen voi helposti olla nopeaiskuisempi ja heittää pituusnuolta suuremmalla lähtönopeudella kuin 70- tai 100-paunainen.[/quote]
Tottakai jäykempi jousi heittää pidemmälle. Sillähän ne painorajatkin on olemassa. Jäykän jousen tekeminen sitten taas on hankalempaa, luonnollisesti. Ehkä aloittelija tekee sen 70 paunaisen jousen 10 sentin setillä, mutta mitä sillä tekee pituusammunnassa.

Niin on minustakin hauska nähdä, mihin mun “puskenta” yltää. Viimeksi kun ammuttiin ennätys muutamassa tunnissa tehdyllä syreeni D-jousella ja leathermanilla vuollulla kuusinuolella, jospa tänäkin vuonna saataisiin ennätys, ehkä ihan helpollakin. :slight_smile: Taidanpa tänä vuonna ampua kisajousellani testilaukauksia ihan!

Ei se jäykempi aina vaan heitä. Nopeammin palautuva menee aina johtoon. Yleensä se on se jonka lavoissa on vähemmän liikkuvaa materiaalia.
Vilppola ampui muistaakseni kolme kertaa (eri kisoissa) 290-293m laukauksen noin 4 tuumaa myötäkäyrällä 85lb 195cm pitkässä saarni lonkkarillaa.
Samalla lonkkarilla oli yrittänyt muumamia kertoja aijemminkin, mutta ei kauheasti yli 265m olleet menneet. Yks kerta tuli +270m ja sitten päätti tehdä paremmat nuolet ja oikein huolella.
Tekipä myös uuden jousen. Tällä kertaa moni kerroksinen jänneselkä komposiitti liimahirviö (tais olla viisi eri puuta käytetty) joka oli vain 68-70lb ja joku140cm pitkähkö? Niillä samoilla uusilla nuolilla tuli siis sekä nuo 290m sekä se vähän alle 301m.
Samoilla nuolilla ammuttiin myös 175 pitkällä jotain 80lb 28 vedolla, +2 refleksillä täysin uudella (kierrätys jänne)selkä saarnella vain 270-280m.
Näillä samoilla nuolilla sittten minäkin ammuin sekä Vilppola minun tuoretta edellis iltana paahdettua 147cm pitkä 48lb at 24" vedolle tehtyä selffari primijousta noilla Vilppolan nuolilla siis. Paras tulos oli 274m. Minun jouseni painoi vain vaivaiset 350g kun taas Markun 80lb jännehirviö varmasti reilut 600g.
Sillä on väliä miten paljon jousen lavat painavat sekä miten nopeasti se jaksaa suoristaa ne raskaat kärjet nakatakseen sitä nuolta.

Katsoin äkkiseltään viestiä ja huh, kun sieltä tuli numeroita muistista. :smiley: Mukava kuulla tuota pituusammunnan “historiaa” vain muutamankin vuoden takaa!

Enhän minä jäykällä jousella tarkoittanutkaan mitä tahansa jäykkää jousta. Vaan jos verrataan jousia keskenään, on niiden oltava tehty yhtä laadukkaasti, eikä niin, että toinen on ottanut tilleröinnissä settiä 3" huonon mitoituksen takia ja toinen 1" settiä hyvän mitoituksen ansiosta. Luonnollisesti muuten siinä menee vertailut pieleen.

[quote=“M.Reinikainen, post:33, topic:241, full:true”]
Nopeammin palautuva menee aina johtoon. [/quote]
Näinhän se nimenomaan on. Vielä sillä tarkennuksella, että nopeimmin palautuva kuorman alla. Siitähän ei ole iloa, että jousen lapa oikenee nopeasti tyhjälaukauksessa, vaan siinä että jousen lapa oikenee pituusnuoli kuormanaan. Luonnollisesti jäykkä jousi, hyvin tehtynä, näin linkoaa sitä pituusnuolta (150-350gr) nopeammin, kuin kevyt jousi, koska tuo lisätty kuorma ei niin sanotusti tunnu missään.

Välistä jo topicciin liittyvää asiaa, nämä oli siis pitkiä mäntynuolia, mistä on aikaisemminkin ollut puhetta? Ihmetyttää että tuommoiset 24" vedollakin lentää. On mahtanut massaa olla se 300+ greiniä kuitenkin? Tuo jänneselystetty saarni ei sinällään yllätä, koska noin pitkässä jousessahan jänteet menettävät hieman merkitystään puuta painavempana.

Unohdin mainita että Markku veti niitä pidemmälle kuin 26 jonka jälkeen tilleri meni uusiksi…

Maken jännesaarni

Minun 50lb jalava Maken käsissä

Maken 300m ampunut liima monsteri noin 27 vedlolla

Minulla ja Emilillä on muutama maken vanha nuoli viel’ tallessa mutta niitäkin on jo modattu.

Se mitä Vilppola teli oli ostaaa kymmenkunta +80spineisiä 9mm aihioita ja hiota ne barreli muotoon turkkilais sulituksilla. Lakkaa pintaan ja sarvet nokkeihin.

Tässä kuvassa on kaksi Vilppolan nuolta.
Ne on nuo kaksi puna vartista keskellä olevaa. Tuo keskellä oleva oranssi sulkainen on alkuperäisellä sulituksella ja tuo valkoinen on minun uudelleen sulittama.
Loput ovat minun.

Turha näitä on enää siteerata, kun Nyström heittelee nuoren jullin söpöllä varmuudella “tottakaita” ja “tietenkiä” asioihin, jotka eivät sitä ole. Mikke yrittää väliin sanoa, että ei se noin mene, mutta julli vaan kiertää ja väistää ja jänkyttää. Antaapa olla.

Iskunopeus on jousen jäykkyyttä tärkeämpää pituusammunnassa, sillä pituusnuolet ovat hyvin pienimassaisia. Keissejä elävästä elämästä: ylivoimainen Suomenennätys on ammuttu 70-paunaisella jousella. Pituuskisoissa on vuodesta 2003 nähty 70 - 120-paunaisia jousia, joista yksikään ei ole yltänyt nopeaiskuisen 70-paunaisen jousen tulokseen. Åsa Aarberg ampui Norjassa muutama vuosi sitten 50-paunaisella puujousella 301 metriä. 50-paunainen jousi voitti siis kaikenjäykkyiset pituusjouset koko nykyajan Suomessa.

En nyt oikein tiedä, minkä sortin jousen jäykkyyttä tässä on hahmoteltu, kun tuommoinen 70+ paunainen alle 140 senttinen on kuitenkin jo oikeasti jäykkä jousi. Mulla vaan on tarkoitus tuosta edetä eteenkin päin.

Tuukka, mun mielestä on hieman väärin puhua 30 paunaisten lähtönopeudesta ja heittää että näillä pieksee välillä 70-100 paunaiset. Onko sama kaveri tekemässä jouset? Toinen jousi ampuu 5gr per # ja toinen ampuu 2gr per #. Nytkö tosissaan väitellään että kummasta nuoli lähtee kovempaa?
Kukaan, ei kukaan, kiellä että jäykkien jousien tekeminen on hankalaa, jonka takia kannattaakin edetä asteittain. Mun kirjoissa 70 paunanen on tätä.
Koko sopassa “hieman” sekoittaa eri genrejen jousien sekoittaminen, verrataan 50 paunaista lyhäriä, 100 paunaiseen sotajouseen. Näillä jousilla ammutaan erilaisia nuolia jo lähtökohtaisesti ja brittien sotajousi ei alkuunkaan ole suunniteltu kevyille nuolille. Mutta nyt kerran katsotaan, brittien sotajousiammunnan tuloksia heidän nettisivuiltaan, pistää silmään 370, 438, 336 yardin tulokset, kolmessa eri kategoriassa ennätyksinä. Nuo olisi kovaa valuuttaa suomessa. Kaikki ammuttu yli 130 paunaisilla jousilla. http://www.theenglishwarbowsociety.com/records2012_EN.html
Kertoo itseasiassa hyvin sotajousista, kun vasta 105 paunainen jousi ylitti 250 yardin mitan. Tähän ei siis mikään 80 paunainen yltänyt.

Kun palataan 1900-luvun alun tuloksiin, pikaisella vilauksella suurin osa tuloksista on tehty alle 60" pitkillä jousilla. Aivan eri maailman vehkeillä siis. Jos saataisiin alkuunsa tuon mittaista jousta 70-80 paunaisena pituusammuntaan!

Lienee kaikki kuitenkin samaa mieltä, että hyvä jousenveisto palkitaan ja huomattavasti kevyempikin jousi voi yllättää. Kuten tässä Miken 274m 48 paunaisella vs 301m 70-80 paunainen (jäi epäselväksi, kun Mikke puhui 68-70 ja toisessa yhteydessä 80 paunaisesta) vertauksessa nähtiin. Pitää kuitenkin muistaa että 25 metriä on paljon loppupäässä.

Kaikkea pitää kokeilla ja varmastikaan kuralan pellolla kaikkea ei ole kokeiltu!

edit: Niin ja kivoja kuvia Mikke! Onko näistä jousista nähtävissä jossain paremmin kuvia jänteellä/ilman jännettä?

Unohtui mainita seikka noista jäykemmistä pituusjousista (minkä kuka nyt kokeekaan jäykäksi).
Nimittäin, kun voimaa tulee lisää jousen lapoihin, samallahan mahdollisestetaan painavempien nuolien käyttö. Eikö nämä olisi helpompi sitten saada lentämään puhtaasti? Nuolihan käy paksummaksi, mutta samalla sulituksen jarruttava vaikutus suhteessa pienenee, eikö niin. Eli ihan reilu 300 greininen nuoli saattaisi tahkota kovaa lukemaa, kun se saadaan lähtemään yhtä kovaa, kuin se entinen, vaikkapa 200 greininen nuoli.
Oliko Tuukka se joka jossain viestissä mainitsi pitävänsä painavempia nuolia parempina?

Hyvää keskustelua! Olen kyllä Jeren kanssa samaa mieltä - tietyt fysiikan lainalaisuudet pätevät, vaikka kuinka löytyisi esimerkkejä vastaan. Mahdollisimman pitkälle lentävä nuoli edellyttää tiettyjä asioita, joista tärkein on nuolen lähtönopeus - se määrittää sen, kuinka pitkälle nuoli voi edes teoriassa lentää. Käytäntö on usein hieman eri asia mutta jos käytänössä kaikki toimii täydellisesti, niin silloin lähestytään teorian maksimia. Lisää lähtönopeutta saa tekemällä jousen, joka varastoi mahdollisimman paljon energiaa ja jonka häviöt ovat mahdollisimman pienet. Lisää energiaa saa tekemällä jousesta jäykemmän. Kuten Jere hyvin totesi, niin jäykän jousen tekeminen ja optimointi on yleensä vaikeampaa kuin kevyen jousen. Ei Tuukkakaan suotta 60-paunaisella ammu pituutta, jousessa pitää olla potkua. Hyötysuhdetta saa taas lisää pienentämällä hystereesiä (virumaa), pienentämällä liikkuvaa massaa ja niin edelleen. Optimaalinen pituusammuntajousi taiteilee energian varastoinnin ja hyötysuhteen välisessä ristiaallokossa - molempia on vaikea optimoida yhtä aikaa, joten yleensä pitää tyytyä kompromissiin. Lyhyt ja kevyt nuoli olisi paras mutta silloin vetopituus jää liian lyhyeksi, ja niin edelleen.

Vaikka Tuukan esimerkin mukaisesti 50-paunaisella jousella on ammuttu pitemmälle kuin kukaan Suomessa millä tahansa jousella, niin ei se tietenkään tarkoita, että 50-paunainen jousi olisi jollain tavoin parempi kuin vaikka 100-paunainen. Se kertoo vain sen, että ko. jousi on ollut hyvä, nuoli hyvä, laukaisu hyvä, sekä lisäksi vielä hyvää tuuriakin. Suomessa vaan kukaan ei osaa tehdä 100+ -paunaista, täysin optimoitua pituusammuntajousta, eikä varmaan kukaan pysty sillä edes puhtaasti ampumaan.Eri asia on sitten se, että tietynlaisella puujousella voi olla pituusammuntajousioptimoituna jokin optimijäykkyys, jolla se toimii parhaiten - ja se voi hyvinkin olla esimerkiksi 50-60 paunan tietämillä. Tässä on paljon asioita, joista ei ole varmaan tietoa, vaan vain yksittäisiin tapauksiin perustuvaa mutua, joita ei pidä yleistää.

Mitä tulee mainittuun kovaan yli 10 metriä per pauna tulokseen niin siinä ei sinänsä ole mitään yllättävää. Mitä kevyempi jousi, sitä suurempi on metriä per pauna -lukema. Se johtuu siitä, että nuolen ilmanvastus kasvaa nopeuden neliössä. Mitä pitemmälle ammutaan, sitä suurempi pitää lähtönopeuden olla, jolloin ilmanvastuksen vaikutus kasvaa merkittävästi. Olen minäkin ampunut 10-paunaisella jousella 97 metriä. Jos hommaan paneutuisi, niin paljon enemmänkin menisi. Puolen paunan minijousella meni noin 10 metriä. Ja niin edelleen.

Olisi kiinnostavaa testata jousi kunnolla ja laskea sen parametrit, kuten varastoitu energia, hyötysuhde, hystereesi, tyhjälaukaisunopeus, tms. ja määrittää niistä edelleen maksimaalinen lähtönopeus tietynpainoiselle nuolelle. Nuolen ilmanvastuskertoimen voi määrittää kohtuullisella tarkkuudella, jolloin voidaan laskea sen teoreettinen maksimikantama. Tätä voi sitten verrata todellisiin tuloksiin - kiinnostavaa olisi nähdä, kuinka lähelle teoreettista voi päästä.

Siis Vilppolan vanha pitkä lonkkari oli noin 85lb jolla satiin tasaisesti uusilla hyvillä nuolilla 280-290m lukemaa.
Upouusi virheeton jännesaarni oli 175cm noin 70-80lb jolla nämä samat nuolet eivät lentäneet tuota 280m pidemmälle.
Parista rikkimenneestä jousesta jänneselkä seka lavat uuteen liima yhdistelmään liimattu +150cm 68-70lb ampui 300m.
Sitä ei ikinä mitattu, kun tulos oli ainoo mikä riitti.

Samaan hengen vetoon ammuimme Maken kanssa vielä minun jousellani (samana päivänä kuin tuo 300m sekä maken nuolet) tuon 274m. Siitä emme ole täysin varmoja kumpi tuon pisimmän laakin laukaisi kun kaikki (olisko ollu 7-8 nuolta??) olivat vain noin 2,5 metrin päässä toisistaan ja vaikka Markku oli merkinyt ne niin sekaisinhan ne mene kun kaksi kultakalan muistista yritty numeroita muistella siinä kiihkossa :smiley:
Omat tekemäni olivat taaempana noin 15m päässä.

Okkei, itseasiassa intouduin juuri lukemaan noita vanhoja pituusammuntatuloksia, siellä kirjoitti Simo Hankaniemi näin: Laitan kilpailutulokset kokonaisuudessaan myöhemmin (olen nyt töissä), mutta sen verran alkupalaa, että pituusammunnassa tuli uusi SM. Tekijänä Markku Vilppola ja tulos 293 m. Tämä on siis pisin todistettavasti suomalaisen primitiivijousella ampuma laukaus. Jousi oli 137 cm mittainen jänne, kataja, osage -komposiitti. Paunamäärä 75 tienoilla. Etäisyys mitattiin seuran uudella Nikon-etäisyysmittarilla, joka helpotti huomattavasti mittaushommia aikaisempiin käytäntöihin verrattuna. Primitivismin ja huipputekniikan naittaminen onnistui tässä täydellisesti.

Tämä oli 2009 american roundin yhteydessä ammuttu tulos. Ilmeisesti juuri se “liimahirviö” :smiley: . Tuota 300metrin ylitystä en löytänyt. No kuitenkin, välineistö on hyvin selvillä, kiitti.

Taitaa olla @TuomoReiniaho nyt niiden kaupasta ostettujen jäykkien varsien omistaja. Toivottavasti osuu spine kohdalleen!
Omat tiukat kuuset on vielä puolittain etsinnässä.

edit: nytpä löytyi, Simo kuvaili näin 2010 ar-päivän jälkeen: "300 m, jousi 137 cm päästä päähän, 70-paunainen komposiitti, ylämaanlehman sarvea ja kolmea puulajia sekä jännettä"
Ja Mikke: "Koko kepukassa on noin viisi eri puulajia + kahden eri jouisesta otetut jänteet ja sarvet vatsassa ". Värimulperi, vaahtera, jalava, kataja ja joku muu vielä. Mutta miksi noin monta??!!??

Ei ole. Tuo minun kepakkoni on ilmeisesti ainoa mikä on enää “ehjä” Siinä murtui toinen nokki ja nyt siinä on selka palat sarvesta. Tuukka jo siitä murahti että nyt se on pilalla kun puhdas primitiivi henkisyys on raiskattu…
Liima hirviöstä Make liotti jänteet toisen jouseen ja tuon jännesaarnen Make myi muistaakseni Hankaniemelle joka lyhensi ja kevensi kalikan noin 50 paunaseksi… Vääryys sekin.

Ei ole sama jousi vaan samasta jousesta käytetyt materiaalit. Vilppola teki noita limma hirviöitä useampia. Useat olittautui ihan pepusta vedetyiksi ja sitten ne purettiin ja käytettiinuusiksi.

Tässä siitä tapahtumasta kuva.
Huom toinen lapa jo muutaman laakin jälken ihan vituillaa :smiley: