Aina välillä kuulee mutinoita, että jos vaan jousi olisi tarpeeksi jäykkä, niin kyllä lentäisi. Vaan eivät ne paunat ratkaise mitään. 50-paunainen voi ampua ja myös ampuu pidemmälle kuin 100-paunainen ihan tavallisesti. Todennäköisesti on olemassa tietty jäykkyysalue, jolla puunuoli saadaan puujousesta lähtemään kaikista pisimmälle. Katsotaanpas:
Harry Drake ampui maailmanhistorian pisimmän puujousilaukauksen 494,88 metriä 69-paunaisella jousella.
Homer Prouty ampui maailmanennätyksen 447,14 metriä 76-paunaisella puujousella.
Scot Perryn 18-vuotiaana isänsä jousella ampuma pitkäikäinen yksipuisten maailmanennätys 320,31 metriä tehtiin 64-paunaisella jousella.
Mr. Troward ampui 120 vuotta kestäneen pitkäjousiennätyksen 310,90 metriä, 63-paunaisella jousella.
Kumpi tahansa näistä listan jälkipään tuloksistakin olisi tietenkin ylivoimainen Suomen ennätys.
Kaikki mainitut jouset ovat yli 60-paunaisia. Moniko Suomessa nykyään ampuu pituuskisoissa 60+ -paunaisilla jousilla? Aika harva, mielestäni. Vaikka kevyelläkin jousella voi ampua pitkälle, niin haettaessa absoluuttista pituustulosta, niin selvää on, että mitä enemmän nuolen on ladattavissa energiaa, niin sitä pitemmälle se voi lentää - jos kaikki muut muuttujat sattuvat kohdalle. Harvassa vaan on hyvät 100+ -paunaiset pituusjouset sekä sellaisilla ampujat.
Mielestäni kiinnostavaa on, että suurin osa 1900-luvun alun pituusammuntajousista oli varustettu jäykillä rekurveilla. Varmaan Tuukan mainitsemista tuloksista kaikki on ammuttu jäykillä rekurveilla. Pitäisi tarkistaa… Eli lyhyt, 90 asteen staattinen rekurvi. Sellainen(kin) jousi pitäisi tehdä.
Vanhoista tuloksista pitää muistaa vielä se, että osa niistä on ammuttu välineillä, jotka eivät nykyään ole sallittuja. Esimerkiksi selluloidisulat, flipperi, ikkunaleikkaus, sulkahylly, muun muassa. Drake ampui ennätyksen vuonna 1945, jolloin meno ei ollut enää välttämättä kovin primitiivistä.
“Yli 60-paunaisia” on mielestäni harhaanjohtavasti ilmaistu. Yhtä tahallisen sumeasti voisi sanoa, että lähes kaikki jouset olivat “alle 70-paunaisia.” Olennainen pointti oli tuo alue 60 - 70#, halki vuosisatojen. Kun me nyt ammuttaisiin edes 60-paunaisille kovia tuloksia, sitten voisi tähyillä 120-paunaisia. On paljon helpompi tehdä tosi hyvä 60-paunainen jousi, ja jos näin käy, 60-paunainen voittaa.
En ymmärrä miten voit päätyä tulokseen “aika harva.” Itse olen ampunut vuodesta 2004 pituutta lähes yksinomaan noin 60-paunaisilla jousilla, välillä 90 - 100-paunaisilla, mutta kun ne eivät ampuneet yhtään pidemmälle, niin jätin sikseen. Mestari Vilppola ei ole tietääkseni ampunut yhtään ennätystä alle 60-paunaisella jousella, kun omat jousensa ovat 70 - 90-paunaisia ja Mikeltä lainattuakin vedettiin noin 60 paunaan. Kärkitekijä Haverinen ei ole ikinä ampunut pituuskisoissa 70-paunaista kevyemmällä jousella. Sensei Hankaniemen henkilökohtainen ennätysjousi on 60- vai 63-paunainen. Uusista tulokkaista nälkäiset Nyström ja Pohjalainen ovat tulleet peliin mukaan 60 - 70-paunaisilla jousilla. 60+ vallitsee siinä porukassa, joka ampuu edes yli 200-metrisiä.
Mainitsemistani tuloksista ainoastaan Proutyn ja Draken tulokset on ammuttu rekurveilla. Perryn jousi oli suorapäinen, kuten tietenkin Trowardin georgiaaninen pitkäjousikin. Drake käytti ampuessaan nuolihyllyä ja flipperiä, mutta Prouty ampui melkein 450 metriä sormilaukaisulla käden päältä, pellavajänteellä jne.
Elikkä elikkä… Nuolen lähtönopeuden kasvattamisella jatkuvasti suuremmaksi, ei olisi niin paljon hyötyä kuin jotkut luulee. Toisin sanoen vaikka nuoli lähtisi kovaa (250fps++), tälläinen jäykemmän jousen nopeasti lähtevä nuoli tulisi olemaan ominaisuuksiltaan semmoinen joka ei lopulta kanna pitkälle. Se poikkipinta-ala? Kotimaan kuuset ja syreenit ei vain toimita. Entäs se villaheisi? Sille jäykempi jousi kaveriksi?
Mutta täytyy se itsekin todeta, miten se jäykempi jousi muuttaa pakkaa. 67 paunainen oli mun viime kisojen syreeni lyhäri. Tuommoisia pidempiä 140-160cm koukkurecurvejakin on mielessä! Tammesta, omenapuusta tai vuorijalavasta. Ja semmoinen 80 paunainen 22-24" vedon syreeni.
Artikkelisi mukaan Draken jousi oli 75-paunainen. Kuitenkin, pitääpä tulevista kisoista kerätä kaikki jousi- ja nuolitiedot talteen. “Aika harva” oli vain heitto, jolle ei ole vielä kovaa dataa. Vilppola tai Haverinen eivät ole pitkään aikaan kisoissa käyneet. Mikke on ampunut myös alle 60-paunaisilla. Esimerkiksi viime kisassa todistetusti sinä, Jere ja ehkä Mikke ampuivat yli 60-paunaisella jousella. Jos tarkastellaan top 30-tilastoa, niin toki siellä jämerät jouset ovat hyvin edustettuina, mikä ei tietenkään ole mikään yllätys.
Mielestäni tärkein huomio oli se, että on olemassa jokin optimijäykkyys jouselle. Jos oletetaan nuolen mitaksi vaikka 24 tuumaa, niin se määrittää pitkälti jousen pituutta ja samalla mitoitusta. Kustakin puuyksilöstä voi tehdä tietyn jäykkyisen jousen. Jos tehdään jäykempi jousi, niin se viruu liikaa, eikä toimi enää hyvin. Liian kevyenä se ei toimi taas pituusammunnassa. Esimerkiksi, 150-senttisen, 35 milliä leveän hyvän syreenin optimijäykkyys voi olla siellä 60 paunan tienoilla. Toki siitä voi tehdä 100-paunaisenkin mutta johan viruu tai sitten paukkuu selästä. Sama koskee mitä tahansa puuyksilöä. 1900-luvun alun pituusjouset tehtiin pitkälti hyvästä marjakuusesta, jolloin esimerkiksi em. mitoituksella optimijäykkyys saattoi olla vaikkapa 80-paunaa. Kommentteja?
Baker (1994) ilmoitti Draken ennätysjouselle jäykkyyden 69#, mutta Perry (c. 2005), joka ampui Draken kanssa pituutta tämän kuolemaan asti sanoi jousen olleen tuota jäykempi. Niillä huudeilla liikutaan, joka tapauksessa.
Oman parhaan pituussyreenini suurin leveys (kahvassa) on 30 mm. Keskikaarissa leveys on enää 22 mm. Jousi vetää 60 paunaa pituussuhteella 2.32 ja siinä on 0 mm tuoresetti. Jousta voi siis kuvailla jopa alirasitetuksi, mikä kertoo hyvän syreenin poskettomasta elastisuudesta. 35-milliselle vastaavalle syreenille sanoisin optimijäykkyydeksi 70 - 75 paunaa.
Re: viruminen ja pituusammunta: Dan Perryn 320 metrin hikkorijousi oli 40 mm myötäkäyrä, ja toimi maailmanennätyksen veroisesti. Sitäkin taustaa vasten on hassua, että suomalaiset pituusampujat hipelöivät paahtamisen kaltaisia kikkakolmosia.
Virumisesta ja jousista - aina sattuu poikkeuksia, kun tähtien asennot ovat kohdillaan ja kaikki natsaa täydellisesti. Jos yritään ampua mahdollisimman pitkälle, niin silloin käytetään hyväksi kaikkia sallittuja keinoja. Voihan sitä yrittää ampua pituutta viruneella ja myötäkäyrällä jousella jos haluaa. Vaikka jousi ei kaikkea ratkaise, niin on sillä tietenkin merkitystäkin. Yleistäen, viruminen syö merkittävästi jousen suorituskykyä.
Tulipa taas hinku lähteä tekemään pituusammuntajousia! Kevään koitoksesta tulee takuulla mielenkiintoinen.
Ai koska joku ampuu 40mm myötäkäyrällä jousella maailmanennätyksen, on jousen paahtaminen huvittavaa? Jos jousiaihio luonnostaan seuraa jännettä 30 milliä, josta kasvaa 40 milliin, voidaan sanoa että jousi on todella onnistunut. Jos Jousiaihio seuraa jännettä 10 milliä, josta kasvaa 40 milliin, voidaan sanoa että jousi on epäonnistunut (pituusammuntaan).
Etua se paahtaminen tuo jouseen jäykkyyttä nostavana ja jousen painoa vähentävänä efektinä.
Jos kilpaillaan, niin kilpaillaan! Silloin käytetään kaikki paukut mitä on. Sinä valkkaat 100 villaheisiaihiota, toiset paahtaa jousen vatsaa.
1 tykkäys
Skarppia Jere! Perry tekee Utahin poikana maailmanennätysjousensa lankkutavarasta. Supisuorasta hikkorilankusta leikattu jousi oli virunut 40 millimetrin myötäkäyryyteen, kun sillä ammuttiin 320 metrin laukaus. 40 mm myötäkäyrä jousi oli toisin sanoen maailman onnistunein, pituusammuntaan.
Jänkytyksen pointti on se, että hyvin tuunattu nuoli ja ampumatekniikka on se, mikä meiltä kaikilta finskeiltä puuttuu. Niillä eväillä ammutaan 300 metriä rikki, ei sillä, että puhalletaan kuumaa ilmaa jousen mahaan.
En minä ole 100 villaheisiaihiota valkannut, kun ei minulla ole koskaan ollut läheskään niin monta villaheisinvesaa. Villaheisin ominaisuudet eivät ylipäätään riitä tähän lajiin. Jasmikkeenvesoja olen satakunta käynyt läpi, ja niistä kaksi toistaiseksi parasta on nyt työn alla. Spinetys ja punnitus lupaavat hyvää, mutta aina on mahis sössiä työstö.
Jos oletetaan, että Perryn tulos (n. 350 jaardia) oli lähellä teoreettista maksimia (ilmanvastus huomioiden), niin nuolen lähtönopeus oli noin 230 fps:ää. 400 jaardin olisi vaadittu noin 250 fps:n lähtönopeus. 300 metrin ylitykseen vaaditaan taas noin 215-220 fps:n lähtönopeus - jos kaikki muu osuu kohdalleen.
Miten siihen päästään?
Lisätään jousen jäykkyyttä. Tässä paahtaminen sinänsä on pieni tekijä, joskin sillä voi jonkin verran lisätä valmiin tai lähes valmiin jousen jäykkyyttä. Tein kerran valkotammella paahtotestin ja tuloksena oli, että vaikutus oli pieni. 10 gr/pauna -nuolen nopeus kasvoi vain 1 fps:n verran. Mutta jos nuolen massa on vakio (kevyt pituusnuoli), niin toki paahtamisella voi olla oikeasti merkitystä, jos jousen jäykkyys kasvaa vaikka 5 paunaa ja myötäkäyryys pienenee. Varsinkin tilanteessa, jossa testiammunnat ovat mahdottomia ja selkeää käsitystä hyvän nuolen parametreistä ei ole, niin jousen virittäminen niin hyväksi kuin mahdollista on aivan järkevää.
Nuolen massan pienentäminen onnistuu vain tiettyyn rajaan asti ja siinä tulee vastaan nuolen jäykkyys ja virityksen toimivuus. Jonkinlainen kaava/kompromissi/päätelmä on, että sopiva pituusammuntanuoli painaa noin 5 graania per pauna (jousen jäykkyys). Toki tästä voi olla paljonkin vaihtelua.
Hyvän pituusammuntanuolen kaava tuntuu olevan mahdollisimman jäykkä mutta silti kevyt ja ohut. Vaikein tehtävä onkin virittää nuoli hyvin, jouseen ja erityisesti laukaisutekniikkaan sopivaksi. Luulen, että yksi iso ongelma on se, että viritys ei vain toimi, jos nuoli on liian notkea. Silloin vaaditaan “täydellistä” laukaisua. Mahdollisimman jäykän nuolen hinku perustuu mielestäni siihen, että jäykkä nuoli antaa anteeksi laukaisutekniikan virheitä. Se näkyy hyvin normaalissa ammunnassa ja korostuu pituusammuntavälineillä.
Muutamaa asiaa voisi testata. Laukaisua voisi harjoitella sulattomilla nuolilla - pituusammuntajousella ja kevyillä taulunuolilla. Huono laukaisu näkyy äkkiä taululla. Pituusammuntanuolia on turha ampua pakkaan - kerran kokeilin, kolme laakia ja kolme katkennutta nuolta. Juu, huono laukaisu. Toinen testattava asia voisi olla pituuskamoilla ampuminen mutta laukaisulaitteen avulla, ihan modernilla sellaisella. Se antaisi hieman käsitystä siitä, miten välineet toimivat, kun laukaisu on erittäin hyvä. Jos nuoli ei lennä pitkälle, niin ei se luultavasti sormilaukaisullakaan lennä yhtään sen pitemmälle. Jos taas lentää pitkälle, niin silloin on hyvä peruste hioa sormilaukaisua.
No 40mm myötäkäyrällä jousella on helpompi ampua, kieltämättä. Mutta vähemmän myötäkäyryyttä ottanut jousi yksiselitteisesti heittää pitemmälle. Paljonko, riippuu sitten tilanteen mukaan. Nuoli ja ampuja pitää luonnollisesti pelata myöskin.
Missähän kosteudessa on ollut hickory utahin ilmastossa, siinä kuuluisassa 6% kosteudessa? Tuostakin sitä etua revitään.
Kunhan sulaa maa niin lähden pellolle ampumaan pituutta, ei sitä tohdi taulunuolilla harjoitella…
edit: Noiden ennätysten aikaanhan ei ilmeisesti tiedetty jousen vatsan paahtamisesta, veikkaanpa että perry reflexin keksijälle olisi kelvannut semmoinenkin kikka työkalupakkiin.
Kauan sitten kronotin uusia purpleheart-pituusnuoliani. Homma loppui lyhyeen, kun erittäin suuritöiset, noin 200 fps lähtevät nuolet sinkoutuivat kronon läpi mentyään kuka minnekin nurmen syvyyksiin. Purpleheartin kanssa kestävyys ei kyllä huoleta. Lähtisin vaikka sotaan pituusnuolillani.
Purpleheartista voisi kyllä kokeilla pituusnuolien tekemistä. Aiemmin käyttämäni bulletwood on vähän turhan kumimaista. Toinen hyvä ehdokas voisi olla cumaru mutta omat lankkuni ovat valitettavasti vähän turhan kiharasyisiä. Ehkä joku sopiva pätkä voisi löytyä, jos oikein etsisi.
Tämä ketju liittyi jousien jäykkyyteen mutta siihen liittyy myös nuolien jäykkyys. Onko kukaan muu kuin Tuukka mitannut nuoliensa jäykkyyden? Ajattelin vain, että seuraavaan pituuskisaan voisi ottaa spinemittarin (20 tuuman tukivälillä) mukaan ja mitata nuolien jäykkyydet, massan lisäksi. Ne tiedot kun naittaa yhteen jousen tietojen kanssa, niin voisi ehkä jotain olennaista paljastua?
Mä mittailin aikamoisen nivaskan nuolia viime kesänä ennen pituuskisaa, juuri tuolla 20" välillä. Vähän köplästi kävi lopulta, kun kaikki olivat liian löysiä ja autossa apukuskin paikalla lyhensin leathermanilla kaikki 22" määrämittaan. 
Siinä tuli sitten viimeistelytyö tehtyä veitsellä… Aerodynaamisuus ai että. Mutta lopulta sain näin seulottua jäykimmät ulos, jotka sitten lensivät pisimmälle. Mittaustulokset osoittautui täysin oikeiksi ampumaradalla, kun jäykimmät lensivät parhaiten.
Eli mittasin varret jäykkyydeltään (milleinä poikkeaman) ja painoltaan, kirjoitin nuolivarsiin kynällä. Tuolla tyylillä on mukava pituusradalla saada heti palautetta, mikä toimii ja mikä ei!
Kiinnostaisi minuakin noita kovia puita kokeilla, tietysti erityisesti purplehearttia, en vaan ole vielä etsinyt että mistä sitä saisi. Vai joutuuko ulkomailta tilailemaan?
No niinpä taisi olla, nyt muistuu mieleen, että taisi jo kertoakin asiasta. Oliko jäykin myös painavin vai oliko paljon eroja massassa?
Purpleheartin saatavuus on vähän huono. Minulla oli yksi pitkä pätkä sitä mutta sahasin sen laminaateiksi. Pitääpä vielä tarkistaa varasto ja mittailla.
Jäykimmäksi ilmeni kuusinuoli ja lopulta sille jäi painoa 22-23" pitkänä 188gr.
Yritä jere vaan saada muutama reilusti alle 20g nuoli +40lb spinellä kasaan niin hyvä tulee. Itse tykkään sellasista noin 16-19g painoisista.
Tällä hetkellä Norjassa on yksi uusi (toistaiseksi epävirallinen) norjan oma ennätys 284 metriä 27paunaisella sarvijousella. Nuolen paino 137 grains = 8.8 g
Luinkin tuosta ennätyksestä facebookissa, hurjaa tulosta! Ja kun on ajateltu että sarvijännejousta ei saada kevyt paunaisena heittämään. Siis Ivar Malde asialla.
Noita eri painoisia nuolia mm. on tarkoitus testata, ilman muuta. Nyt pääsee panostamaan kunnolla kisoihin, ei malta odottaa.
Jopas on! Onko tästä jotain linkkiä somepimennossa eläville?
Luulen, että jousi on ollut hyvin lyhyt, jolloin liikkuva massa on pieni ja heitto nopea. Nuoli on muuten aika tarkkaan 5 graania per pauna…! Mitä materiaalia nuoli oli? Kuusta?
Facessa on vain kuvat salasessa Hornbowyers ryhmässä.
Tuo oli asiakkaalle tehty normi mittainen turkkilais jousi. Ivar Malde juu. Kävi vähäne ennen luovuttamista eteenpäin testaamassa lentoa ja tulos vähän yllätti 
Nuoli oli mäntyä. Nuolen pituutta en muista, mutta Ivar kyllä käytti siperiä.
“The weather allowed for shooting a couple of flight arrows today. This little Turkish horn/sinew composite bow of only 27 pounds at 27 inches, shot 284 meters.
The current world record in the 50 pound Primitive complex composite class is 317 meters, so I’d say this little 27-pound target bow is pretty fast”
Jousen pituu oli siis 42" tip to tip.