Melkein meinasin mainita kanssa tuosta, kun muistu mieleen että näin neuvottiin. En ole kylläkään koskaan verrannut, mitä nuolelle tuo sentti tekee.
Sulitin laitteella ja siksi jäi tuollainen väli. Voisihan sulat olla tosiaan lähempänä nokkia mutta nyt mennään näillä. Mitä taempana sulat ovat, sitä parempi ohjaavuus niillä on, jolloin pinta-ala voisi olla aavistuksen pienempi. Tosin, lienee yksi pienimmistä muuttujista. Ehkä seuraavaan sarjaan voi sitten hifistellä, kun on selvinnyt, että millainen nuoli suurin piirtein lentää parhaiten.
Hioin kaksi uutta jasmikepituusnuolta, III ja IV, muotoonsa. Speksit ovat kohillaan, mutta vesojen yksilöllinen luonne tuli vastaan. Molemmissa on lievää aaltoilua, jota ei voinut poistaa kokonaan hiomalla, eikä se lämmölläkään ole pala kakkua, kun on lyhyistä doglegeistä kyse. Voi siis olla, että jäävät 230 - 245 metrin haarukkaan, mikä on yhtä tyhjän kanssa.
Aika tarkkaa tieto jo aihiotasolla. Tiedätkö Tuukka mitä nuolelta vaaditaan siihen 300m tai pidempään laakiin?
Olen samaa mieltä nuoliheikkoudesta (keskustelu pituusammunnasta toisaalla täällä) maamme pituusjousiammunnassa suhteessa jouseen. Muu ei selitä huonoa tulostasoa naapurimaitten tulostasoon. Jasmiketta kasvaa omallakin pihalla ja olet kuuluttanut sitä ehtana pituusnuolimaeriaaliina, joten pitänee kehitellä siitä joskus… Tuleville vuosille tai loppukesään… Hyvän tuulen sattuessa enkat toki ammutaan keväällä eikä loppukesällä.
Paremmat nuolet sekä puhtaampi laukaisu…
Lakoniset onelinerit rulettaa!
1930-luvulla, kun puujousilla ammuttiin pidemmälle kuin koskaan, pituusampujat tekivät nuolia ihan eri tahtiin kuin meikäläiset. Vaikka nuolia tekisi millä kokemuspohjaisella reseptiikalla ja kädentaidolla, on niitten joukossa aina yksi, joka lentää muita pidemmälle. Paras nuoli kymmenestä (kuten meillä) vai paras nuoli sadasta (kuten 30-luvulla)? Nykyampujista esimerkiksi Joszef Monus nousi ME-tasolle keski-ikäisenä aloittelijana tekemällä ja testaamalla valtavan määrän pituusnuolia. Joku Dan Perry myhäilee vain, että “bows are simple, arrows are art.”
Olen nyt viimeiset pari vuotta metsästänyt itse kerättyä kotimaista nuolimatskua, joka pärjäisi purpleheartille ominaisuuksiltaan. Ei ole urjennut. Purplesta tulee ohuempia nuolia kuin mistään toisesta käyttämästäni puusta, ja tiedän kokemuksesta pelkästään sen tuovan tuollaiset 10 - 20 metriä lisää kantamaa.
On tavallaan yhdentekevää retoriikkaa, että Ivar Malde kertoo ampuneensa 370 metriä melko paksulla kuusinuolella, kun oma taival osoittaa johdonmukaisesti, että paksu nuoli ei minulla lennä vittujakaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen - en esimerkiksi tiedä ketään muuta, joka ampuisi läpitaipuvilla lattajousilla pituutta. Täytyy tahkota omaa sarkaansa aiemman päälle rakentaen, ja vain pikkaisen vilkuilla sivuilleen. Oma tähtäimeni ei edes ole 300 metrissä. Kunhan yllän 300 jaardiin nyt ensiksi.
[quote=“JMenna, post:27, topic:241, full:true”]
Aika tarkkaa tieto jo aihiotasolla. Tiedätkö Tuukka mitä nuolelta vaaditaan siihen 300m tai pidempään laakiin?[/quote]
Tästähän voisi joku vaikka laskea, nopeudella, massalla, kulmalla ja kitkakertoimella mitä vaaditaan. Eli nuoli lähtemään kovaa, suoraan, kohtuullisella painolla ja siellä ollaan.
Nuolen ohuus on tietysti tärkeää, mutta niin on lähtönopeuskin. Jota ei mun mututuntumalla ihan tarpeeksi huomioida. Esim. tuo Ivar Malden paksulla kuusinuolella ammuttu 370 metriä, kertonee, jotain muuta siellä takana olevan. Helpoiten lähtönopeutta kasvattaa paunoilla, mutta tässä tulee nopeasti ampujan kyvyt vastaan.
Joku suhde lähtönopeudelle ja nuolen ohuudellekin on, missä suhteessa nopeuden syö paksu nuoli.
Se kuitenkin on varmaa, että kuten tuo Malden 370 metrinen ja muutkin ennätystulokset maailmalla on ammuttu nopeammilla jousilla, kuin täällä suomessa. Mikäli on puheita chronotuloksista uskominen. Ja äkkiseltään niitä uskookin, kerran noita metrituloksia katsoo.
Saattaapa vielä olla se tilanne, että Malde ampuisi purpleheart nuolella vielä pidemmälle, kuin kuusisella pötkylällä!
Minäkin sulittaisin taaemmas. Ja sulitusten leikkaukset on, sanoisinko, rotansyömän näköiset. Viimeistelisin sulkien reunat kuumaa rautaa vasten. Nyt sulituksista aerodynaamiseltä näytää alimman nuolen sulitus. Entä miten meillä on muodissa lyhyt sulka? Turkkilaisissa pituusnuolissa näkyy paljon pidemmät, toki matalammat sulitukset.
Monet pituusampujat ovat käytäneet raakanahkaa sulituksina. Kokeilun arvoista Tuomo?
Kuhan vain pohdin.
Lyhyttä sulkaa käytetään siksi, että niillä varustetut nuolet lentävät pidemmälle kuin pitkillä sulilla sulitetut. Käytännön sanelema juttu, ei siis muoti.
Joo, onhan noi sulat vähän nyrhityt. Tämä on vielä vähän tällainen prototyyppisarja, tehdään seuraavista sitten siistimpiä ja parempia, kun löytyy suurinpiirtein oikeat parametrit.
Viime vuonna ammuin yhdellä pergamenttisulitetulla nuolella. Halkaisin nuolen nokkipään ja upotin siihen pergamenttisuikaleen. Nuoli lensi ihan bumerangina… Kun vain tietäisi, miten raakanahkasuikaleen saa nätisti ja järkevällä vaivalla asennettua nuoleen.
Se pergamentti halkaistaa ja levitetään pohjasta saman näköiseksi kuin muovi sulatkin. Minulla on kolme.
Vahingoittuuko pergamentti helposti osumasta jousikäteen tai jouseen? Vai muistanko väärin. Voiko olla että siperillä ammuttaessa pergamentti sopii nuoleen paremmin juuri tämän heikkouden takia?
Ei mutta jousi käsi saattaa saada hyvän vekin jos pääsee raapaiseman. Siperillähän noita on varmaankin enimmäkseen ammuttu.
Minkä heikkouden?? Pergamentti on moninkeroin sulkaa vahvempi. Pitää muotonsa lennossa eikä lyttäänny.
1 tykkäys
Emil Lindfors teki ihan tavallisesta paperista sulat pika liimaa kovettimena käyttäen. Onnistui ja nuoli lensi. Myös käteen tuli hyvä vekki 
sulkaliimalla raakanahka siipale pysyy ihan ok.
Tein vuoden 2003 pioneeripituuskisoihin joukon pergamenttisulkaisia pituusnuolia. Vedin teollisella partaterällä syvät viillot nuolivarren perään sulkalinjoille ja upotin ohuenjäykät luiskat pikaliiman kera näihin vekkeihin. Ihan hyvin toimivat, mutta kokeilu jäi ainokaiseksi.
Jasmikkeenvesa kasvaa ensimmäisen vuotensa nuolisuorana ja sileänä. Näitten vesojen seinämävahvuus on kuitenkin riittämätön 60-paunaisen pituusjousen nuoliin. Kaksivuotiaissa vesoissa seinämävahvuus on olennaisesti suurempi ja hohkan läpimitta pienempi. Toisen kasvuvuotensa aikana jasmikkeenvesoihin ilmaantuu kuitenkin oksamyhkyröitä ja oksamyhkyröiden väliset osuudet vesassa alkavat käyristyä linjasta pois. Kolmevuotiaissa vesoissa seinämä on entistäkin vahvempi ja hohka pienempi, mutta vesat muuttavat muotonsa lajiominaisen käyriksi ja niistä on mahdoton tehdä enää nuolta.
Kaksivuotiaista vesoista tein viime vuoden kisoihin yhden ja tämän vuoden kisoihin kaksi pituusnuolta. Kuten aiemmasta viestistä käy ilmi, kaksivuotiaan luonnevikoja en enää saanut hiottua pois, vaikka nuolten jäykkyys ja massa olivat hyvät.
Plakkarissa ei ole enää mitään riittävän jäykkää itse kerättyä nuolipuuta, joten päätin työstää nuoliksi sen saman purpleheart-slaissin rippeet, josta olen kaikki ph-nuoleni tehnyt. Tuumaiset suikaleet olivat olleet kylmävarastossa tuon kuusivuotisen jousitaukoni ajan. Toin puut sisälle kuivumaan vuosi sitten, ajoin kuivuttuaan silloin aihioiksi ja ihastelin purpleheartin stabiiliutta: yksikään aihio ei vetänyt mihinkään suuntaan.
Kun aloin tällä viikolla hioa aihioista varsia, sain yllätyksekseni todeta, että nuolivarsissa ei ole läheskään vanhaa jäykkyyttä. Kun 23" pitkä ph-varsi oli keskeltä 7 mm paksu, spinetti se jo alemmas kuin paras pituusnuoleni PH II, vaikka jälkimmäinen oli 0.6 mm ohuempi ja 40 greiniä kevyempi! Sama kuvio toistui kaikissa uusissa varsissa: spine / halkaisija on nyt selvästi pienempi kuin samasta puikulasta 14 vuotta sitten ajetut nuolivarret. Aika ei ole tässä tapauksessa tehnyt mitään muuta kuin hallaa. Kele.
Purpleheartista - mites käytössä olleet nuolet, onko niiden jäykkyys muuttunut mitenkään? Tässä tapauksessa kylmäsäilytys lienee ollut suurin ongelma. Toistuvat lämpötilan ja kosteuden vaihtelut eivät tosiaan tee hyvää puun ominaisuuksille jousien tai nuolien näkökulmasta.
Ikävä kyllä minulla ei ole tallella alkuperäisten ph-nuolten alkuperäisiä spinejä, eikä edes nuolia itsiään enimmältä osin. Jäykkyydet ovat siis parin viime vuoden aikana mitattuja. Valmiit nuolet ovat olleet koko ajan huoneilmassa, raaka-aineslaissi kylmävarastossa suunnilleen puolet siitä ajasta, minkä on minulla ollut.