Jasmikkeenvesa kasvaa ensimmäisen vuotensa nuolisuorana ja sileänä. Näitten vesojen seinämävahvuus on kuitenkin riittämätön 60-paunaisen pituusjousen nuoliin. Kaksivuotiaissa vesoissa seinämävahvuus on olennaisesti suurempi ja hohkan läpimitta pienempi. Toisen kasvuvuotensa aikana jasmikkeenvesoihin ilmaantuu kuitenkin oksamyhkyröitä ja oksamyhkyröiden väliset osuudet vesassa alkavat käyristyä linjasta pois. Kolmevuotiaissa vesoissa seinämä on entistäkin vahvempi ja hohka pienempi, mutta vesat muuttavat muotonsa lajiominaisen käyriksi ja niistä on mahdoton tehdä enää nuolta.
Kaksivuotiaista vesoista tein viime vuoden kisoihin yhden ja tämän vuoden kisoihin kaksi pituusnuolta. Kuten aiemmasta viestistä käy ilmi, kaksivuotiaan luonnevikoja en enää saanut hiottua pois, vaikka nuolten jäykkyys ja massa olivat hyvät.
Plakkarissa ei ole enää mitään riittävän jäykkää itse kerättyä nuolipuuta, joten päätin työstää nuoliksi sen saman purpleheart-slaissin rippeet, josta olen kaikki ph-nuoleni tehnyt. Tuumaiset suikaleet olivat olleet kylmävarastossa tuon kuusivuotisen jousitaukoni ajan. Toin puut sisälle kuivumaan vuosi sitten, ajoin kuivuttuaan silloin aihioiksi ja ihastelin purpleheartin stabiiliutta: yksikään aihio ei vetänyt mihinkään suuntaan.
Kun aloin tällä viikolla hioa aihioista varsia, sain yllätyksekseni todeta, että nuolivarsissa ei ole läheskään vanhaa jäykkyyttä. Kun 23" pitkä ph-varsi oli keskeltä 7 mm paksu, spinetti se jo alemmas kuin paras pituusnuoleni PH II, vaikka jälkimmäinen oli 0.6 mm ohuempi ja 40 greiniä kevyempi! Sama kuvio toistui kaikissa uusissa varsissa: spine / halkaisija on nyt selvästi pienempi kuin samasta puikulasta 14 vuotta sitten ajetut nuolivarret. Aika ei ole tässä tapauksessa tehnyt mitään muuta kuin hallaa. Kele.
Purpleheartista - mites käytössä olleet nuolet, onko niiden jäykkyys muuttunut mitenkään? Tässä tapauksessa kylmäsäilytys lienee ollut suurin ongelma. Toistuvat lämpötilan ja kosteuden vaihtelut eivät tosiaan tee hyvää puun ominaisuuksille jousien tai nuolien näkökulmasta.
Ikävä kyllä minulla ei ole tallella alkuperäisten ph-nuolten alkuperäisiä spinejä, eikä edes nuolia itsiään enimmältä osin. Jäykkyydet ovat siis parin viime vuoden aikana mitattuja. Valmiit nuolet ovat olleet koko ajan huoneilmassa, raaka-aineslaissi kylmävarastossa suunnilleen puolet siitä ajasta, minkä on minulla ollut.
Yllättävää että kylmä haittaa noin paljon jäykkyyteen. Kylmä tarkoittaa siis myös suurempaa kosteusvaihtelua tässä tapauksessa? Sekö sen puun kevyemmäksi taipumaltaan pumppaa?
Kävin ampumassa pari testilaukausta uudella 75# @20" syreenillä ja uusilla nuolilla. Onpahan selvillä vähän ideaa nuolien jäykkyydestä. Vain yksi tuntui lentävän tyydyttävästi, 4,6mm 20" välillä 2 paunalla taipuva kuusipuinen 21 tuumainen 270 greininen nuoli. En vaan jaksanut vetää ihan täyteen vetoon, ehkä 18" vedolla laukaisin, 65# vedolla~.
Perkuleen jäykkiä joutuu näköjään nuolet olemaan, edellinen ennätysnuoli taipui 20" välillä 7,7mm ja nyt ampuessa 8mm taipuva nuoli heitti komean 20m voltin tippuen 30m päähän.
Pitää varmaan tehdä vieläkin jäykempiä. Nytkin kun on jo 10mm paksuutta.
Paksuja ja jäykkiä ovat jo, Jeren nuolet, tosiaan.
Pituusammunta ei loppujen lopuksi eroa tarkkuusammunnasta siinä, että vain pienet muutokset välineissä ja tekniikoissa ovat hallittavissa kerrallaan. Tasapainoinen ja puhdas suoritus voittaa, ei joku friikki-repäisy.
Eräänlainen yleissääntö on, että mitä parempi ja puhtaampi laukaisu, sitä notkeammilla nuolilla on mahdollista ampua. Lisäksi olen ainakin itse huomannut, että nopea heittolaukaus on todella vaikea tehdä hyvin. Olipa sitten kyseessä taulujousi hyvin viritetyillä nuolilla tai pituusammuntajousi, niin nopeassa laukaisussa käsi lähtee yleensä väärään suuntaan tai joku muu mättää ja tuloksena laukaisu on surkea - nuoli kolahtaa kahvaan ja lähtee aivan mutkitellen. Pituusammunnassakin selkävetoon, (hyvin lyhyeen) ankkurointiin ja laukaisuun pitää keskittyä tietoisesti, jotta laukaisusta tulee puhdas ja hyvä. Sinnepäin roiskaisu hyvää tulosta toivoen ei vain toimi, paitsi ehkä joskus tuurilla.
Näinhän se on. Nyt tarkistin mittoja, niin hieman olin ohi suun puhunut, paksuudet oli 8,6mm-9,6mm. Kauden ensimmäiset laukaukset, niin pientä ruostumista on havaittavissa, niin vedossa kuin laukaisussa. Tänään enemmän reeniä.
Mutta sen huomasin, että parhaiten mulla lentää nuolet jotka on suht agressiivisesti barreloitu kärjestä. Ja sitten takaa taperointi vaikka pidemmältä matkalta. Eli etupaino rokkaa. Nimittäin tuo volttia heittänyt nuoli oli liian takapainoinen.
Nosta jänneväliä, se on varmaan helpoin tapa saada nuoli lähtemään paremmin jousesta.
Liian takapainoinen nuoli liian pienin sulin ei lennä mihinkään, vaan tekee mitä ihmeellisimpiä kiemuroita. Itse aion tänään testata pituusammuntakalustoni ja etsiä sieltä ne parhaimmat nuolet. Mittanauhan otan mukaan, jos vaikka 300 metriä menis rikki… Kyllähän tavoitteita pitää aina olla!
No niin, pituusammunta suoritettu. Hieno sää, aurinko paistoi mutta tuuli oli aika voimakas, sivuvastainen. Noin 50 nuolta ehdin ampumaan ennenkuin pellon isäntä tuli traktoreineen tekemään kylvöä. Vähän tuli kiirus lähteä keräämään nuolia, kun traktori tuli pellolle ihan nuolien alastulopaikan kohdalta.
Neonväri oli loistava valinta kyntämättömällä, oljenkeltaisella sänkipellolla. Kyllä eroittuivat nuolet kauas!
Tuloksista, ajanhukkaa olivat uudet nuolet. Johtopäätös oli se, että mitä notkeampi nuoli, sitä paremmin se lähti ja sitä pitemmälle nuoli lensi. Jäykimmät lähtivät todella huonosti ja notkeimmat oikein nätisti. Tosin, tästä ei voi oikein vielä päätellä mitään. Vetopituus jäi noin 21 tuumaan (jousi 60#@20"). Nuolet olivat 24-tuumaisia. Täydellä vedolla nuo jäykät olisivat voineet olla just täydellisiä.
Keskimäärin nuolet lensivät vain 210–220 metriä, parhaimmat 220–230 metriä ja yksi poikkeustapaus noin 250 metriä. Aika surkeaa siis. Jousessa ei ole mitään vikaa, siinä on kyllä potentiaalia. Kunhan saisin sen 2–3 tuumaa lisää vetoa. Nykytilanteessa pitää tehdä ohuita 22-tuumaisia nuolia, joiden massa on noin 150–180 graania ja jäykkyys 22-tuuman tukivälillä 40–50 paunaa.
Modernilla jänteellä ammuin, pellavajännettä en vielä ole ehtinyt tekemään, tänään olisi kyllä tarkoitus tehdä.
Onhan tuossa mittaa laukauksissa, vaan niin on tavoitteissakin!
Neonväri se muuten toimii, itsekin laitoin oranssia sprayta nuoliin. Näkyy jopa 150m päähän nuoli!
Sullakin on aika lyhyt tuo veto, vain 20". Se tuntuu hieman vievän mittaa noista laukauksista ainaki itsellä. Ei vaan malttaisi jousia keventää. Noh kuhan pääsee enemmän jännittelemään jousta, alkaa hermosto pääsemään kelkkaan mukaan ja jousi taipumaan! Sullakin Tuomo!
Kun tosiaan mun jäykin syreeni vetää 123cm mitalla, 80# 21" vedolla. Settiä otti 2cm, nyt on enää 2cm tuore reflexi. Siitä saattaisi koulia hyvänkin tykin… Nyt on vasta päästy naurettavaan 18" vetoon.
Minäkin ammuin äsken lisää, mutta eipä nuo mihinkään vastatuulessa lentänyt. Yllätti yksi notkea nuoli, kuten mainitsittekin. Taidanpa siis tehdä reilusti notkeampia. Ja jonkun 24" vedon pituusjousen 60-70# vedolle, on pakko.
Sormet on niin verenpurkaumilla ampumisesta, että pientä taukoa siitä.
Vanhalinnan kisaan teen kyllä uuden pituusammuntanuolisarjan. Materiaalina edelleen kuusi, ohuita, tavoitepaino 150–200 graania, jäykkyys 22 tuuman tukivälillä 40–50 paunaa, pituus 24 tuumaa, puolet luonnonsulin ja puolet pergamenttisulin.
No perskeles… Täällähän on ukot pistäny haisemaan, pitänee vissiin itekki ruveta väsäileen uusia nuolia ja jousia… jos vaikka pääsis kisoissa käymään… mistäs nänäpäivänä saa tarpeeksi jäykkiä nuolikepukoita kun tuo mukkanuolikin vissiin lopetti…? Eli yli 80…
Tänään enemmän reeniä.
Ja ennätysmiehien tekemistä seuraa oikein mielellään…
Kävin puuseppäsedän kuolinpesäntalon varastoja koluamassa ja olipahan hyvälaatuista oksatonta lankkua.
