Orapihlaja sekä Tuomipihlaja

Löytyi tänään muuan työmaa jossa oli loppukesästä kaadettu rasiin orapihlajaa siinä vaiheessa missä sillä on ollut jo marjat. Sain luvan käydä hakemassa siitä matskua mutta olisi hyvä kuitenkin saada ajan tasalla olevaa tietoa sen käsittelystä. Noilla vanhoilla foorumeilla siitä on jonkun verran tietoa tarjolla mutta käyttäisin mieluummin tätä koska siitä tiedosta on varmemmin hyötyä myös muille aloittelijoille. Taitaa olla jo suht kuivaa tällä hetkellä tuo rasiin kaadettu, kannattaisiko kuitenkin kuorimisen jälkeen vetää vaikka gelatiiniliimat pintaan joka puolelle ja laittaa kylmään autotalliin kuivumaan x ajaksi ? Sain sellaisen käsityksen että se menee helposti päreiksi kuivuessa mutta tässä on jo alkukuivatus tehty kuori päällä. Ketään en syyttele jos neuvoista huolimatta kuivaus menee munilleen :rage:

Sitten seuraavaksi siinä oli muutama keskeltä katkaistu pintavaurioinen pystyssä oleva noin 8-10cm vahvuinen rungon pätkä mistä voisi saada muutaman reilun 1m mittaisen aihion jos niistä höyläisi pintavauriot pois. Onko se aivan turhaa työtä orapihlajan kanssa ? Vai odottaako ahkeraa työmiestä satumainen palkkio kaiken sen vaivan jälkeen ?

Kolmanneksi, pystyssä oli muutama lähes oksaton parin metrin molemmin puolin olevaa suht suoraa ja oksatonta runkoa jotka saan myös ottaa. Runkojen vahvuus noin 30-50mm. Näille toivoisin myös hieman neuvoja. Nimittäin kun mielessä kangastelee oikea english longbow jossakin vaiheessa kunhan taidot karttuu. Ellen ihan väärin muista niin tästä sellaisen voisi tehdä. Sellaisen kauniin pyöreä vatsaisen…

Aikamoinen orapihlajalöytö! Puu on todella hyvää jousipuuta vammattomana, mutta jousikokoisia ja -laatuisia varsia on harvassa kuin kanalla hampaita.

Ulkoilman suhteellinen kosteus pyörii tällä hetkellä 90 ja 100 prosentin välissä, vähintään öisin. Niissä kosteuksissa puusta ei tule kuivaa edes 100 vuodessa. Orapihlaja ei ole lainkaan lahonkestävää, joten on todella iso riski, että kuukausia sitten tapettu puu on jo lahottajien heikentämää. Tummanharmaat, orgaaniset juovat, vaalea, kynnellä kaivettavan pehmeä ydin ja muut selvät merkit kertovat, mutta visaisempaa on tietää, onko puun vetolujuus mennyt, ilman ulkoisia muutoksia.

Orapihlaja on tosiaan pakko kuivata hitaasti. Muuten puu kutistuu iloisesti repeillen. Kuori päällä ja melko kosteissa oloissa alkuun, vähitellen kuivumisoloja koventaen. Jos jostain 30-millisestä unelmapuikosta haluaa paksusektioisen lonkkarin, ei puuta voi halkaista ytimen kautta, mikä on muissa tapauksissa ehdottoman kannattavaa, sekä kuivumisen nopeuttamiseksi että kuivumishalkeilun torppaamiseksi. Silloin pitäisin puun lähes kokonaan kuorellisena ja odottaisin sen 2 - 3 vuotta, että puu on oikeasti kuivaa ennen kuorimista.

Orapihlaja on erittäin tasa-aineista, hajaputkiloista puuta, jonka pinnassa on usein erilaista heikentävää höhhöä: neulaoksaklustereita, koroja, paikallista lahoa ym. Oikein hyvä kandidaatti pinnan höylimiselle. Selän ei tarvitse noudattaa yhtä lustoa, kunhan poikkisyisyys pysyy riittävän pienenä.

Orapihlaja on yksi niistä puista, joita 1500-luvun lähteissä suositellaan pyöreäpintaisen lonkkarin raaka-aineeksi. Olen itse tehnyt yhden busmannikokoisen orislonkkarin, ja pidän sitä yhtenä parhaista europuista tällaisiin poikkileikkausmuotoihin. Siitä tulee myös loistavia flättiksiä, noita on pari plakkarissa ja lisää tulee. Jos olisi lähde raaka-aineelle, käyttäisin enemmänkin.

Lonkkariahan saa sitten oikein kivasti jalavasta ja jopa vaahterasta miedommilla paunoilla. Kisoissa voidaan käydä vaihtokauppaa. Äkkiseltään kun kuvittelisin, että noista puskapuista lonkkarin teko ei ole helpoimmasta päästä…

Kiitos Tuukka, kuten aikaisemminkin tämä tieto on kullan arvoista. Kunhan saan kaadettua ja kotiin tuotua tulevien jousteni aihiot niin laitan kuvia arvioitavaksi. Kyseessä on vanha tontti jossa orapihlaja aidanne on lievästi sanottuna viilliintynyt ja nuo mielestäni lonkkari pituiset oli sen tiheikön keskellä. Saas nähdä mitä mitat on kun pystyy niitä seisaaltaan mittaamaan. Jos ne oikeasti ovat sellaisia kuin siinä kiihkossa silmilläni mittailin niin tuo 2-3 kolmen vuoden odottelu kyllä onnistuu.

Mulla on tuohta pariin tökötti satsiin varastossa nyt ja keittelen panokset tässä syksyn aikana. Vaihtuuko aihiot tököttiin ens vuonna ja mihin määrään ?

Tähän kommentoisin niin, että aihion voi tietenkin työstää jousimittoihin ja jättää kahvan paksuksi ja pyöreäksi ja vaikka kuori päälle. Kuivuu nopeammin. Jos nyt sattuu halkeamaan kahvan kohdalta, niin ei haittaa yhtään, koska halkeaminen tapahtuu silloin kahvan vatsapuolelta, eikä pitkittäisellä halkeamalla kahvan alueella ole mitään vaikutusta. Pari tuollaista “kahva halki” -jousta löytyy hyllystä, syreeniä muun muassa.

Jos pyöreä aihio on pari vuotta kuori päällä, niin riskinä on lahon alkaminen. Kuori on nimittäin todella hyvä kosteuseriste, jonka alla lahottajat tykkäävät muhia. Orapihlajan kuori on vielä aika paksu, mikä hidastaa kuori päällä kuivumista.

Taisit jättää lukematta olennaisen sanan: lähes kuorellisena. Juuri siksi, ettei puu ala lahota anatomisessa umpiossaan.

Läpitaipuvassa jousessa kahvan aukihalkeaminen ei ole sama asia kuin jäykkäkahvaisessa. Puristuksen alaisena oleva halkeama pyrkii aukeamaan entisestään. Pienestä puusta tehty, paksusektioinen jousi sisältää niin paljon ytimen “päällipuolista” puuta, että vatsahalkeilu ulottuu myös paljon voimakkaammin taipuviin osiin jousta.

No niinpäs jätin, tahattomasti kylläkin. Mutta mitä tarkoitat käytännössä, kun aihio kuivuu lähes kuorellisena? Itse olen joitakin syreenejä ja tuomipihlajia jättänyt kuivumaan niin, että olen kuorinut aihion pituussuunnassa kapeita suikaleita kuoresta pois. Toinen vaihtoehto on veistellä kuoren pinta pois.

Harmi kun et ollut Taka-Hikiällä. Jerellä oli siellä mukana kymmenkunta staavia, oli jalavaa ja lylymäntyä. Mä sain oikein hyvännäköisen parimetrisen lylymäntystaavin, puoliksi pakotin vaihtamaan mehiläisvahanappiin kun meinasi aluksi antaa ilman.

E: siis mähän tarttisin desin verran tököttiä tohon mun mesoliittiseen möllegabet-projektiin. Tekisin ainakin 3 luukärkistä lohkovarsinuolta, kärjet liimattu tökötillä. Puuta mulla ei kauheasti ole mutta jos sulkia on tarvis niin tarjoan 30 valkoposkihanhen sulkaa ja 10 kiinalaista liimattavaa nuolenkärkeä,

Tarvitaan vähän enemmän lihaa keissin rakentamiseksi. Onko jossain näytillä vaahteralonkkari? Mitä nuo miedommat paunat ovat? 30? 40? 50? Kuinka leveä tämmöinen vaahteralonkkari on?

Orapihlajan kuiva-tuoretiheys on noin 50 % suurempi kuin mainitsemillasi keskiraskailla puilla. 1:1 mitoitettaessa orapihlajajousessa on tavallaan 50 % enemmän puuta tekemässä työtä. Jos raaka-ainepuu on halkaisijaltaan 30 mm kuten tässä tapauksessa, eli jousi on pakostakin kapea ja paksu, tulee orapihlajasta paljon parempi keskijäykkä ase kuin keskiraskaista lehtipuista.

Varmasti löytyy aina joskus poikkeuksellisen kimmoisa jalavanvesa, josta irtoaa kova heitto ja kestävyys samoilla spekseillä ja paahtoa päälle, mutta ihan keskiverto orapihlaja pelittää silkalla tiheydellään ja sen tuomalla puristus- ja vetolujuudella.

Merkityksetöntä ei ole sekään, että orapihlaja on faktuaalinen keskiaikainen eurooppalainen jousipuu. Oma orapihlajajousi kuuluu johonkin, on osa jotakin. Vaahteralonkkari, not so much.

Puskapuilla on massiivisia etuja puolellaan, alkaen kaadon, roudaamisen ja raakatyöstön saroista. Siksipä niitä käytettiinkin ympäri maailmaa.

Mitä erikoista vaahteralonkkarissa on? Jos haluaa peukalon levyistä keppiä tehdä vaan, niin joo puut on vähissä. Tuo jousi on serkulla ollut 3 viime kisassa, mitat on 180cm, 32-35mm leveä kahvasta, 47 paunaa 28" vedolla ja vatsa paahdettuna seuraa jännettä sentin. Aihiossa oli deflexiä, joten onko tuo edes settiä sitten.

Eikai jalavan ominaisuuksista pitkäjousipuuna tarvitse edes väitellä? :roll_eyes: Unohdin laittaa erikseen, että vuorijalavaa löytyy ja siitä vaikka se pitkäjousiaihio seuraaviin kisoihin.

Eihän orapihlajassa mitään vikaa puuna ole, päinvastoin. Kunhan sanon, että ensimmäisen pitkäjousen saa helpommalla muistakin puista tehtyä. Vaikka noista edellämainituista helposti työstettävistä, suorista, oksattomista.

edit: Aivan, orapihlaja voi olla puolet tiheämpää, mutta ei sitä tarvita mitään luun kovuista puuta että siitä pitkäjousen voi tehdä.

Onko serkun vaahterajousessa litteä vai pyöreä vatsa eli onko se kapea lattajousi vai leveä lonkkari? Ampuukohan serkku 28" vedolla vai paljon lyhyemmällä vedolla? Juuri kukaan ei ammu puujousella niin pitkällä vedolla, oikeasti, maastoradalla. Vedon lyheneminen pari tuumaa tai enemmänkin säästää heikkopuista jousta tosi tehokkaasti.

Keskustelufoorumi kuolee pystyyn, jos ei keskustella, joten roll eyes on ihan turhaa, eikös?

Olet oikeessa!

Litteä vatsa siinä on, niinkuin pitääkin. Ja veto on muuten tasantarkkaan 28", sen verran säntillinen ampuja on. Ja muuten hyvin on pärjännytkin kisoissa!
Kahvaa ei ole korotettu tai mitään muutakaan, eli ihan läpäitaipuva jousi littellä vatsalla. Hieman ellipsinen tilleri.

Itseasiassa ajattelin tehdä jäykempiäkin vaahterajousia, kunhan saan puut kuivateltua. Mielenkiintoista olisi ihan satkun jousi tehdä. Uskoisin että 190cm ja vatsapaahdolla ei pitäisi olla ongelma 40-45mm leveyksissä.

Kiitos vastauksesta. Tekemäsi vaahterajousi ei ole vatsamuotonsa ja paksuusuhteensa takia lonkkari, vaan lattajousi. Pituussuhteella 2.53 ja 47# jäykkyydellä sen leveyskin on aivan esimerkillinen lattajouselle. Vaahterasta tulee hyviä lattajousia, olen tehnyt niitä läjän.

Keskustelun teemana (ks. Tallipojan avausviesti) oli kauniin pyöreävatsainen, oikea english longbow. Vain harvat puut toimivat hyvin tällaisessa yksipuisessa jousessa. Orapihlaja on yksi näistä. Edelleenkään meillä ei ole näyttöä siitä, että vaahterasta syntyisi. Aloitit Jere siis väittelemään…köh…keskustelemaan tyhjästä.

Hah! Seuraa pohdintaa, en ole varma, mutta näin olen ymmärtänyt… Onko mary rosesta löytyneet valkopuiset brittisotajouset, litteävatsaiset, brittiläisiä pitkäjousia?
Tuo vaahterajousi on tasainen vatsasta, mutta kulmat voimakkaasti pyöristetty. En nää järkeä tehdä jokaiselle puulle/jouselle samaa poikkileikkausta nimen takia. Se ei vain toimi ja mun mielestä se on tietämättömyyttä. Eikö myöskin siitä botskista ole löytynyt aika kantikkaita marjakuusijousia?

Mutta katsos joo, pyöreävatsaisuus meni ohi aloitusviestistä, sitä ei vaahtera mun mielestä pysty toimittamaan, vuorijalavan uskoisin tekevän alemmilla paunoilla. Muttah joo, ei pyöreä vatsa ole mun mielestä sen nätimpi, joten en voi ymmärtää. :smiley: Sen vaan sanon että jos historiallinen tarkkuus kiinnostaa, noista poikkileikkauksista on spekulaatiota, eikä pyöreä ole ainoa.
Ota vaan Tallipoika tököttiä kisoihin mukaan, niin eiköhän halukkaita ole vaihtokaupoille (minäkin). Hyvät on markkinat, kun kukaan muu ei sitä tarjoa. :wink:

Tuukka, eihän tämä turhaa ole, kun foorumi pysyy elossa!

Tehdään kaupat, mulle kelpaa nuo. Mä koitan saada alkuviikosta seuraavan satsin tehtyä ja onhan mulla tuo toka satsi vielä käyttämättömänä, pitää mittailla onko siinä varmasti 1 dl. Mulla on nyt liian monta rautaa tulessa mutta jos ei jäniksen selässä olla niin saat tökötit varmasti tämän kuun aikana.

Kiitos kaikille mehevästä keskustelusta. Täytyy sanoa että hykerryttää mukavalla tavalla aiheen ympärillä käyty depatti.

Kävin tänään hakemassa eka satsin orapihlajaa ja kuten aina pystyssä puu näyttää isommalta ja kauniimmalta. Unelmieni kolmeen metriin asti oksaton ranteenvahvuinen orapihlaja olikin tiheikköön soluttautunut tavan pihlaja. Tuttu tuoksu nousi hajuelimeen heti kaadon jälkeen ja pettymys oli tietenkin valtaisa. Jotakin kuitenkin tarttui mukaan ja ensi viikolla menen uudestaan konttaamaan tähän piikikkääseen viidakkoon. Hyvää tavaraa jäi reilusti koska takki tyhjeni tänään jostakin syystä aika nopeasti, liekö alkavan romuskan syytä.

Keskellä kuvaa mun rälläkällä modifioidun povitaskumallin sahan alla on rasiin kaadetut rungot, siitä oikealla elävät rungot. Vasemmalla mieluisat yllätykset eli tuomipihlajat joista paksuin tyvestä 44 mm. Paksuin orapihlaja runko 76 mm tyvestä. Rullamitta on lukemissa 260 cm, otin reilun kokoiset aihiot jotta voin rauhassa pyöritellä niitä ja miettiä sopivat mitat mihin ne katkotaan. Rasiin kaadetut rungot olivat leikkauspinnalta ihan ok joten otaksun että saan niistä kelpo matskua rayhäkkäiksi primijousiksi. Molemmista puulajeista saanen 2 ELB aihiota vai mitä sanoo asiantuntijoiden silmät ?

Tässä ketjussa on jo mainittu muitakin puulajeja joten lienee paikallaan pyytää tässä samassa ketjussa neuvot tuon tuomipihlajan oikeaan käsittelyyn.

Kyllä syksy on sitten hienoa aikaa :smiley:

1 tykkäys

Otsikkoa pystyi muokkaamaan joten muutin sen parempaan muotoon.

Hieno homma! Mun puolesta ei kiirettä, nuolet tulen tekemään aikaisintaan ensi keväänä. Missä päin muuten asut, panenko postiin vai tuonko paikan päälle. Itse asun Helsingissä ja mökki on Urjalassa siinä Tampereen ja Forssan välissä.

Onko sinulta tosiaan jäänyt huomaamatta, että kaikki viralliset instanssit (WAA, NAA, BLBS ym. ym) määrittävät säännöissään, että pitkäjousessa on oltava pyöreä vatsa? On käsittämätöntä, että väännät tästä kuin kyse olisi jostain mielipideasiasta.

Sitten kun yllät pituusjousillasi kansaivnvälisille lukemille ja matkustat Utahiin kisaamaan huipulla, on edessä karu ylläri: yksikään lonkkarisi ei kelpaakaan kilpailuun. :smiley: