Pitkäjousen poikkileikkausmuoto, säännöt

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Jouset
1

Tuolla toisessa ketjussa keskustelu ajautui pikkuisen sivuraiteelle, englantilaisen pitkäjousen poikkileikkausmuotoon ja sen tulkintaan. Tuukka kirjoitti seuraavasti:

Etsinpä sitten löytämäni säännöt ja tässä tiivistelmä niistä kohdista, jotka liittyvät jousen poikkileikkausmuotoon:

World Archery

The bow shall be the traditional longbow made from wood, either “self”, “backed” or “laminated” with stacked belly, and nocks. At no point shall the depth of the bow, measured from back to belly, be less than 5/8 of the width of the bow at the same cambered D shaped cross section.

USA Archery, Archery GB
Samat kuin World Archeryn määritelmä.

English Warbow Society

Within the 5/8, depth/width rule along the length of the bow. Has some profile to the belly of the bow (i.e. not flat bellied).

I. L. A. A – International Longbow Archers Association
http://www.longbow-archers-association.org/longbow.html#service
The cross-section of the bow at any point along its length can be of any size and shape ie. round, oval, “D” shaped, square, rectangular etc. as long as it fits within a rectangular template with a ratio of sides 1 to 0.625.

Kaikissa toistuu suhde 5/8. ILAA mainitsee, että vatsa voi olla tasainen, muissa edellytetään jotain muotoa, kuten “some profile” tai “cambered D shaped cross section”. Mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaa, on hämärän peitossa. Kuvallisia esimerkkejä antaa vain ILAA mutta se on merkityksetöntä, koska kaikki käy. Toisin sanoen, yksikään instanssi ei vaadi pyöreää vatsaa. Löytääkö joku muita?

Tässä itsetekemäni kuva neljästä eri poikkileikkaumuodosta, joissa leveyden ja paksuuden suhde on 0,625, eli 5/8. Vasen yläkulma on tavallinen suorakulmio pyöristetyin kulmin. Oikea yläkulma on sama mutta enemmän pyöristetyin kulmin. Ei taida kelvata? Vasen alakulma lienee toivottu ideaalimuoto? Oikea alakulma on modifioitu ellipsi, eli vatsa ei ole tasainen, vaan “cambered”. Täyttää siis ehdon?

ELB muoto 2

2

Onhan näistä joskus lukenukin, mutta ei sitä sitten muistanut kun Tuukan kanssa tuosta keskusteltiin.

Herkästi ne kulmat pyöristyy jousessa kun jousessa ja jos meinaa pitkäjousella ampua ilman kahvatoppausta, menee profiili ainakin jonkin verran pyöreäksi. Tuommoinen oikea alakulma on mun mielestä siinä vaahterassa. Kunhan saa noita pitkäjousia enemmän vyön alle, pääsee kattomaan mitä vaaditaan mihinkäkin profiiliin.

Mutta jos kaikkien jousien täytyy olla voimakkaan pyöreävatsaisia, on tämä sama kuin sanoisi että ampukaas nyt kaikki marjakuusella. Vai oliko niitä muitakin puita jotka pärjää korkeissa paunoissa yhtä pyöreillä profiileilla? Tietysti joku kovapuu menee, mutta olisiko sitä vaikka britit voineet käyttää sotajousissaan?
Vähän kuin tekisi holmegaardin jatobasta, mikä järki?

3

Oma kokemukseni ja tietämys tästä on vähäinen mutta tämä miehen oppi vaikuttaa kyllä asialliselta:

http://www.theenglishwarbowsociety.com/Making_a_whitewood_longbow2015.html

En ota kantaa tuohon mikä on i.l.a.a mielestä laillista kilpailuissa. Itse aion noudattaa ELB:n teossa pyöreän vatsan muotoa oli se D tai kaljuuna tai jotakin siinä välissä sitten kun taidot alkavat riittää. Ennen sitä hamsteroin puuta minkä kerkeän ja opettelen ELB:n teon teoriassa ja käytännön kokeiluissa.

4

Siinähän onki hyvä ohjeistus vaiheista, ei oo tullu ennen vastaan. Jaron kyllä muistan jostakin… hmm.

5

Muutamia huomioita… Walrond (1894, 295) toteaa, että marjakuusijouseen tulee puristusmurtumia aina ja kaikkiin jousiin. Tuohon aikaan käytettiin tietenkin pyöreää vatsaa. Myös Lambert (1929, 51) toteaa, että puristumusmurtumat marjakuusijousissa ovat tavallisia.

Kiinnostavasti sekä Duff (1927, 54) että Lambert (1929, 71) toteavat, että kapea ja pyöreävatsainen jousi heittää paremmin kuin litteävatsainen.

Tosin Rounsevelle (1931, 91) kertoo, että vielä muutama vuosi sitten jouset olivat hyvin pyöreävatsaisia sekä paksuja suhteessa leveyteen. Nykyisin jouset ovat leveämpiä ja vatsa on tasaisempi ja jouset parempia - heittävät nuolta paremmin ja ovat kestävämpiä.

Reichart & Keasey (1936, 62) mainitsevat, että jousen vatsa voi olla pyöreä ("as in the older type of bows) tai tasainen (“the modern tendency”).

Vuonna 1936 Hunt & Metz julkaisivat teoksensa The flat bow.
https://www.archerylibrary.com/books/flatbow/

Vanhalla foorumilla taidettiin pohtia pyöreän vatsan syntyä. Syitä on varmasti monia. Yksi on ainakin hyvä hyötysuhde materiaalin käytössä. Kapeita ja paksuja jousiaihioita on helpompi lohkoa monta yhdestä pöllistä kuin leveitä ja ohuita aihioita, joissa pitäisi olla vielä paksumpi kahvaosa. Toinen syy on varmasti työstettävyys, kapea ja pyöreää pintaa on helpompi työstää kuin leveää ja/tai tasaista. Ja kun marjakuusi todistettavasti kestää pyöreävatsaisuuden sekä toimii kuten pitääkin, niin ei varmaan ollut yhtään syytä, miksi marjakuusijousesta olisi pitänyt tehdä tasavatsainen. Monella muulla puulajilla tasainen vatsa onkin sitten ihan järkivalinta, kuten myös marjakuusella. Jos ajattelee ihan jousen toiminnan kannalta, niin näkeekö kukaan pyöreävatsaisuudessa mitään käytännön etua?

Mutta, mitä eri liittojen sääntöihin tulee, niin sääntöjen mukaisen pyöreävatsaisuuden saa hyvin pienellä kaarevuussäteellä.

1 tykkäys
6

Yksi hyvä syy marjakuusijousten pyöreävatsaisuuteen on ainakin se että havupuut tuppaavat olemaan parempia puristuslujuudeltaan kuin vetolujuudeltaan, päinvastoin kuin lehtipuut.
Pyöreässä vatsassa suurin puristusrasitus kohdistuu kapealle alueelle vatsan korkeimmalle kohdalle. Vatsapuoli joutuu näin tekemään enemmän töitä, eli puristumaan ja palautumaan, joka vähentää selkään kohdistuvaa vetorasitusta. Näin tehtynä marjakuusijousi kestää paremmin eikä ole niin vaarassa katketa.
Saarnen ominaisuudet taas ovat aivan erilaiset. Voimakkaasti pyöreävatsaisena se ottaa herkästi puristusmurtumaa sekä myötäkäyryyttä.

1 tykkäys