No niinpäs jätin, tahattomasti kylläkin. Mutta mitä tarkoitat käytännössä, kun aihio kuivuu lähes kuorellisena? Itse olen joitakin syreenejä ja tuomipihlajia jättänyt kuivumaan niin, että olen kuorinut aihion pituussuunnassa kapeita suikaleita kuoresta pois. Toinen vaihtoehto on veistellä kuoren pinta pois.
Harmi kun et ollut Taka-Hikiällä. Jerellä oli siellä mukana kymmenkunta staavia, oli jalavaa ja lylymäntyä. Mä sain oikein hyvännäköisen parimetrisen lylymäntystaavin, puoliksi pakotin vaihtamaan mehiläisvahanappiin kun meinasi aluksi antaa ilman.
E: siis mähän tarttisin desin verran tököttiä tohon mun mesoliittiseen möllegabet-projektiin. Tekisin ainakin 3 luukärkistä lohkovarsinuolta, kärjet liimattu tökötillä. Puuta mulla ei kauheasti ole mutta jos sulkia on tarvis niin tarjoan 30 valkoposkihanhen sulkaa ja 10 kiinalaista liimattavaa nuolenkärkeä,
Tarvitaan vähän enemmän lihaa keissin rakentamiseksi. Onko jossain näytillä vaahteralonkkari? Mitä nuo miedommat paunat ovat? 30? 40? 50? Kuinka leveä tämmöinen vaahteralonkkari on?
Orapihlajan kuiva-tuoretiheys on noin 50 % suurempi kuin mainitsemillasi keskiraskailla puilla. 1:1 mitoitettaessa orapihlajajousessa on tavallaan 50 % enemmän puuta tekemässä työtä. Jos raaka-ainepuu on halkaisijaltaan 30 mm kuten tässä tapauksessa, eli jousi on pakostakin kapea ja paksu, tulee orapihlajasta paljon parempi keskijäykkä ase kuin keskiraskaista lehtipuista.
Varmasti löytyy aina joskus poikkeuksellisen kimmoisa jalavanvesa, josta irtoaa kova heitto ja kestävyys samoilla spekseillä ja paahtoa päälle, mutta ihan keskiverto orapihlaja pelittää silkalla tiheydellään ja sen tuomalla puristus- ja vetolujuudella.
Merkityksetöntä ei ole sekään, että orapihlaja on faktuaalinen keskiaikainen eurooppalainen jousipuu. Oma orapihlajajousi kuuluu johonkin, on osa jotakin. Vaahteralonkkari, not so much.
Puskapuilla on massiivisia etuja puolellaan, alkaen kaadon, roudaamisen ja raakatyöstön saroista. Siksipä niitä käytettiinkin ympäri maailmaa.
Mitä erikoista vaahteralonkkarissa on? Jos haluaa peukalon levyistä keppiä tehdä vaan, niin joo puut on vähissä. Tuo jousi on serkulla ollut 3 viime kisassa, mitat on 180cm, 32-35mm leveä kahvasta, 47 paunaa 28" vedolla ja vatsa paahdettuna seuraa jännettä sentin. Aihiossa oli deflexiä, joten onko tuo edes settiä sitten.
Eikai jalavan ominaisuuksista pitkäjousipuuna tarvitse edes väitellä? 
Unohdin laittaa erikseen, että vuorijalavaa löytyy ja siitä vaikka se pitkäjousiaihio seuraaviin kisoihin.
Eihän orapihlajassa mitään vikaa puuna ole, päinvastoin. Kunhan sanon, että ensimmäisen pitkäjousen saa helpommalla muistakin puista tehtyä. Vaikka noista edellämainituista helposti työstettävistä, suorista, oksattomista.
edit: Aivan, orapihlaja voi olla puolet tiheämpää, mutta ei sitä tarvita mitään luun kovuista puuta että siitä pitkäjousen voi tehdä.
Onko serkun vaahterajousessa litteä vai pyöreä vatsa eli onko se kapea lattajousi vai leveä lonkkari? Ampuukohan serkku 28" vedolla vai paljon lyhyemmällä vedolla? Juuri kukaan ei ammu puujousella niin pitkällä vedolla, oikeasti, maastoradalla. Vedon lyheneminen pari tuumaa tai enemmänkin säästää heikkopuista jousta tosi tehokkaasti.
Keskustelufoorumi kuolee pystyyn, jos ei keskustella, joten roll eyes on ihan turhaa, eikös?
Olet oikeessa!
Litteä vatsa siinä on, niinkuin pitääkin. Ja veto on muuten tasantarkkaan 28", sen verran säntillinen ampuja on. Ja muuten hyvin on pärjännytkin kisoissa!
Kahvaa ei ole korotettu tai mitään muutakaan, eli ihan läpäitaipuva jousi littellä vatsalla. Hieman ellipsinen tilleri.
Itseasiassa ajattelin tehdä jäykempiäkin vaahterajousia, kunhan saan puut kuivateltua. Mielenkiintoista olisi ihan satkun jousi tehdä. Uskoisin että 190cm ja vatsapaahdolla ei pitäisi olla ongelma 40-45mm leveyksissä.
Kiitos vastauksesta. Tekemäsi vaahterajousi ei ole vatsamuotonsa ja paksuusuhteensa takia lonkkari, vaan lattajousi. Pituussuhteella 2.53 ja 47# jäykkyydellä sen leveyskin on aivan esimerkillinen lattajouselle. Vaahterasta tulee hyviä lattajousia, olen tehnyt niitä läjän.
Keskustelun teemana (ks. Tallipojan avausviesti) oli kauniin pyöreävatsainen, oikea english longbow. Vain harvat puut toimivat hyvin tällaisessa yksipuisessa jousessa. Orapihlaja on yksi näistä. Edelleenkään meillä ei ole näyttöä siitä, että vaahterasta syntyisi. Aloitit Jere siis väittelemään…köh…keskustelemaan tyhjästä.
Hah! Seuraa pohdintaa, en ole varma, mutta näin olen ymmärtänyt… Onko mary rosesta löytyneet valkopuiset brittisotajouset, litteävatsaiset, brittiläisiä pitkäjousia?
Tuo vaahterajousi on tasainen vatsasta, mutta kulmat voimakkaasti pyöristetty. En nää järkeä tehdä jokaiselle puulle/jouselle samaa poikkileikkausta nimen takia. Se ei vain toimi ja mun mielestä se on tietämättömyyttä. Eikö myöskin siitä botskista ole löytynyt aika kantikkaita marjakuusijousia?
Mutta katsos joo, pyöreävatsaisuus meni ohi aloitusviestistä, sitä ei vaahtera mun mielestä pysty toimittamaan, vuorijalavan uskoisin tekevän alemmilla paunoilla. Muttah joo, ei pyöreä vatsa ole mun mielestä sen nätimpi, joten en voi ymmärtää. 
Sen vaan sanon että jos historiallinen tarkkuus kiinnostaa, noista poikkileikkauksista on spekulaatiota, eikä pyöreä ole ainoa.
Ota vaan Tallipoika tököttiä kisoihin mukaan, niin eiköhän halukkaita ole vaihtokaupoille (minäkin). Hyvät on markkinat, kun kukaan muu ei sitä tarjoa. 
Tuukka, eihän tämä turhaa ole, kun foorumi pysyy elossa!
Tehdään kaupat, mulle kelpaa nuo. Mä koitan saada alkuviikosta seuraavan satsin tehtyä ja onhan mulla tuo toka satsi vielä käyttämättömänä, pitää mittailla onko siinä varmasti 1 dl. Mulla on nyt liian monta rautaa tulessa mutta jos ei jäniksen selässä olla niin saat tökötit varmasti tämän kuun aikana.
Kiitos kaikille mehevästä keskustelusta. Täytyy sanoa että hykerryttää mukavalla tavalla aiheen ympärillä käyty depatti.
Kävin tänään hakemassa eka satsin orapihlajaa ja kuten aina pystyssä puu näyttää isommalta ja kauniimmalta. Unelmieni kolmeen metriin asti oksaton ranteenvahvuinen orapihlaja olikin tiheikköön soluttautunut tavan pihlaja. Tuttu tuoksu nousi hajuelimeen heti kaadon jälkeen ja pettymys oli tietenkin valtaisa. Jotakin kuitenkin tarttui mukaan ja ensi viikolla menen uudestaan konttaamaan tähän piikikkääseen viidakkoon. Hyvää tavaraa jäi reilusti koska takki tyhjeni tänään jostakin syystä aika nopeasti, liekö alkavan romuskan syytä.
Keskellä kuvaa mun rälläkällä modifioidun povitaskumallin sahan alla on rasiin kaadetut rungot, siitä oikealla elävät rungot. Vasemmalla mieluisat yllätykset eli tuomipihlajat joista paksuin tyvestä 44 mm. Paksuin orapihlaja runko 76 mm tyvestä. Rullamitta on lukemissa 260 cm, otin reilun kokoiset aihiot jotta voin rauhassa pyöritellä niitä ja miettiä sopivat mitat mihin ne katkotaan. Rasiin kaadetut rungot olivat leikkauspinnalta ihan ok joten otaksun että saan niistä kelpo matskua rayhäkkäiksi primijousiksi. Molemmista puulajeista saanen 2 ELB aihiota vai mitä sanoo asiantuntijoiden silmät ?
Tässä ketjussa on jo mainittu muitakin puulajeja joten lienee paikallaan pyytää tässä samassa ketjussa neuvot tuon tuomipihlajan oikeaan käsittelyyn.
Kyllä syksy on sitten hienoa aikaa 
1 tykkäys
Otsikkoa pystyi muokkaamaan joten muutin sen parempaan muotoon.
Hieno homma! Mun puolesta ei kiirettä, nuolet tulen tekemään aikaisintaan ensi keväänä. Missä päin muuten asut, panenko postiin vai tuonko paikan päälle. Itse asun Helsingissä ja mökki on Urjalassa siinä Tampereen ja Forssan välissä.
Onko sinulta tosiaan jäänyt huomaamatta, että kaikki viralliset instanssit (WAA, NAA, BLBS ym. ym) määrittävät säännöissään, että pitkäjousessa on oltava pyöreä vatsa? On käsittämätöntä, että väännät tästä kuin kyse olisi jostain mielipideasiasta.
Sitten kun yllät pituusjousillasi kansaivnvälisille lukemille ja matkustat Utahiin kisaamaan huipulla, on edessä karu ylläri: yksikään lonkkarisi ei kelpaakaan kilpailuun.
Tuomipihlaja on kovaa ja vahvaa puuta, mutta ei kovin puristuselastista.Tuomipihlajavatsan saa puristusmurtumille, jos yrittää paksun sektion ja pyöreän vatsan yhdistelmää. Parempi pitää tuomipihlajajousten vatsa litteänä.
Voivoi, onko sinulta tosiaan jäänyt huomaamatta, että viralliset instanssit on aika kujalla perustavanlaatuisista asioista, kuten sotajousien vetopituuksista ja täten nuolien pituuksista? Eli esimerkkinä koko 32" standardi nuoli ei ole kovin paikkansapitävä keskiverto ajan nuolista.
Minä olen kyllä varsin tietoinen pyöreävatsaisuudesta.
Mukava kuulla, että tämmöinen tietämätön vääntäjä kuitenkin tulee ampumaan kansallisella tasolla ihan mahdollisesti tulevaisuudessa. Eiköhän siihen mennessä pitkäjousien säännöt ole osattu korjata kohdalleen. 
Nyt menee taas ohi aiheen mutta linkitätkö Tuukka säännöt joissa mainitaan että vatsan pitää olla pyöreä?
Etsin nopsaan mutta en löytänyt. English warbow society mainitsee, että vatsassa pitää olla jotain muotoa. Ilaa:n säännöissä sanotaan että vatsa saa olla tasainen. Nfaa, “cambered D-shaped cross-section”, mitä sitten tarkoittaakaan käytännössä. Millä fontilla D-ehto pitää toteutua? Ja tuossahan D voi olla kumminpäin vain. Ei säännöissä sanota että nimenomaan vatsan pitää olla pyöreähkö.
Yleensä säännöt koskevat mittoja kuten 5/8 suhde, pituus, tms.
Kaivoin mapista FITA Constitution and Rules-tulosteen. English Longbow Divisionin 1. säännön ensimmäinen lause kuuluu:
“The bow shall be the traditional longbow made from wood, with stacked belly, and nocks.”
Oulussa asun, laita mulle jossakin vaiheessa osoite niin postitan satsin. Kokeile ensin toimiiko se niin kuin pitää ja päätät sitten onko se maksun arvoista .
Piti käydä iltalenkillä sahaamassa muutama runko lisää. Olo on kuin lapsella karkkikaupassa jossa saa mättää mahan täyteen ilman maksua. 120-150 cm aihiota on sahattavissa pyörryttävä määrä. Ainoa huolen aihe on että tiheikköä ei panna nurin ennen kuin olen evakuoinut varaston täyteen. Kiirettä pitää lähiaikoina.
Alhaalla 175cm/25mm, keskellä 200cm/35mm ja ylhäällä 195cm/45mm.
Jospa noista jotakin saisi aikaan, ensi viikolla pitää mennä uudestaan ja rauhassa katsella eri kanteilta tiheikön tarjontaan.
Eikun vaan talteen, jos tila riittää. Kauppatavarana käy varmasti toisille, vaihdossa saat mukaan sitten jotain muuta.