Nuolivarsien valmistaminen

Nuolivarsia voi tehdä monella tavalla mutta sattuipa silmään Heritage Longbows -esittely nuolivarsien osalta: “We manufacture all our own arrow shafts and can produce around 20,000 shafts per day if needed.”. Suorastaan järkyttävä, käsittämätön määrä!

Mutta, aina löytyy joku “mutta”. Nuo varret on tehty teollisuuden muotohöylällä, jossa on kaksi samanlaista kutterin terää vastakkain ja jossa on rinnakkain monta uraa. Periaate siis sama kuin vaikka listahöylässä mutta lopputuote on vain monta rinnakkaista pyörörimaa. Tällaisella koneella voidaan siis tehdä nuolivarsia niin nopeasti kuin koneeseen vain pystytään lankkua syöttämään. Mutta, lopputulos ei välttämättä ole hyvä, vaan usein hieman epäsymmetrinen. Vaikka terä on teoriassa pyöreä, niin kulumisen ja teroittamisen myötä se soikeutuu, jolloin lopputuloskin on hieman soikea. Lisäksi jos terät eivät ole ihan kohdakkain, niin nuolivarteen jää pieni pykälä koko varren pituudelta. Lisäksi työstötavasta johtuen lopputuote vaatii käytännössä aina hionnan, jotta pinta olisi kelvollinen. Vaikka muotohöylällä saa toki tehtyä laadukkaita varsia, niin esimerkiksi erään unkarilaisen firman nuolivarret olivat suorastaan huonoja: soikeita, pykälä varressa, karkea, hiomaton pinta. Lustonkulkukin oli epämääräinen.

Toinen tapa tehdä nuolivarsia teollisessa mittakaavassa on käyttää nuolijyrsintä, jossa varret tehdään yksitellen pyörittämällä ne tarkoitusta varten tehdyn leikkurin läpi. Toteutustapoja on monia mutta olennaista on, että joko nuolivarsi pyörii tai terät pyörivät, jolloin lopputulos on pyöreä. Esimerkiksi jenkkifirma “True Shaft Archery”, joka on tunnettu erityisesti sitkankuusiaihioista, mainostaa, että “We DON’T Use High-Speed Moulders. High-speed moulders are very productive and cost-effective. However, the finished product can vary in the final quality. … We have chosen to rather use the slower but more accurate process of a rotary spinning head containing cutting knives, something akin to how a turning lathe would work.”. Menetelmä on melko hidas mutta lopputulos on erittäin hyvä, jos vain laitteet on säädetty oikein.

Nuolivarresta voi nähdä aika helposti, että kummalla menetelmällä se on tehty. Esimerkiksi Mukkanuoli valmisti aikoinaan nuolivarret nimenomaan nuolijyrsimellä. Itse hankin Mukkanuolen nuolivarsia vasta joku aika sitten, kun myynnissä oli viimeisiä loppueriä ja täytyy kyllä sanoa, että jälki oli aivan huippua! Laite oli suunniteltu niin, että pinta oli lähes kuin kiillotettu ilman mitään hiomista. No, Mukkanuolen varsien käyttäjät kyllä tietävät laadun. Mainittakoon lopuksi vielä, että @Heikki ja minä ostimme yhdessä nuo Mukkanuolen vanhat nuolikoneet. Kunhan tässä saadaan laitteet käyttökuntoon, puutavaraa hankittua ja jostakin aikaa, niin tarjolle tulee kotimaista nuolivartta, sekä toki erikoisempiakin materiaaleja. Vielä ei tosin kannata hengitystä pidättää ja innosta hihkua, tässä on vielä kaikenlaista tekemistä ennen kuin koneesta saadaan varsia ulos…

Tässä vielä linkki toiseen keskusteluun nuolien sorvaamisesta itse:

4 tykkäystä

Lee puskee nuolia koneestaaan läpi parikertaa vuodessa. Tässä pino suomesta ostettua mäntyä ja puskukärryssä osa työn tuloksesta. Olen ampunut heidän nuoliaan useamman kerran ja ovat ihan yhtä tasalaatuisia kuin muutkin.


3 tykkäystä

Ihan oksattomalta näyttää mutta ei tuossa paljon valintaa syykulun mukaan tehdä. Toki laatu sinänsä voi olla hyvä mutta ainakin tuossa nuolivarsikasan päällä erottuu montakin nuolivartta, joita en itse kelpuuttaisi. Tuossa kärryssä on nopeasti arvioiden 5000–6000 nuolivartta. Aikamoinen verstas kyllä mutta hienoa, että markkinoita riittää!

A ja B luokka eritellään jo aihion leikkuu vaiheessa muihin projekteihin ja mitä sit menee hionnan läpi eritellään vielä uudestaan.

Hylkyä on sit taas sadoittain jotka eritellään ilmaisten saunaklapien mukana :laughing:

Laadussa on eroja tosiaan. Puutavara pitää ainakin valikoida etukäteen jos hyvää laatua haluaa, eikä näytä että Lee näin tekee.

Ne on jere vähän eri asteikolla nää herrat jotka tekee elääksen tätä vs me iltapäivän nysvääjät.
Mies tilaa 2t lankkua ja puskee päivässä varmaan liki +4km nuolivarsia koneesta läpi.

Kun aikoinaan Torkkelilta tilasin 9mm saarni aihioita noin 100kpl oli tyly tilitys siitä kuinka paljon firma menettää päivässä rahaa jos alkaa valikoida. Toni kuitenkin puski omasta koneestaan parhaimmillaan 10km 9mm saarni rimaa läpi niin kyllä siinä on ihan oma tekemisen meininki.
Noin 250kpl silti sain omaan varastoon kepakkoa, mutta itse pitää käydä läpi mikä kelpaa :grin:

Mutta sitten on vähän kyseenalaista pyytää isoa summaa varsista jos ei lajitella. Eihän kukaan itseään kunnioittava jousiampuja huonoja varsia käytä. Olen itse yrittänyt petrata tällä osa-alueella. :smiley:

En kutsuisi meitä iltapäivän nysvääjiksi vaan aikamme parhaiksi puujousilla ampujiksi! Ja niiden välineiden tekijöiksi.

Tilasin etelänaapurista seetrivarsia kaksi tusinaa, mitattu yhteneväksi setiksi ja premium-laatua. Niistä neljä meni hylkyyn. Saksasta tilasin jäykkiä 3/8" kuusivarsia noin 120 kappaletta, niistä 9 oli huonoja, puolessa jopa oksia! Niistä valitan kyllä. Vaihtelevan lustonkulun voi vielä hyväksyä tiettyyn rajaan asti mutta ei enää selkeitä virheitä materiaalissa. Toisen saksalaisen vamistajan varsista noin 10-20 % menee hylkyyn huonon lustonkulun takia, jos ostaa spinettämättömiä varsia kerralla paljon.

Mukkanuolen varret olivat niin lähellä täydellistä kuin vain voi olla. Mutta oli raaka-ainekin hyvää, valikoitua puutavaraa, tuppeen sahattua lankkua, niin siinä voi itse vielä vaikuttaa sahaamalla sen oikein.

2 tykkäystä

Laatuaiheesta aiempaa keskustelua:

1 tykkäys

Jännää:) Ai mukkanuolen pelivehkeet päätyi tekijälle! A vot…
Minähän tein puikkokoneen n,10vuotta sitten yläjyrsin ja porakoneen yhdistelmänä.
Laatu oli aikas hyvä, itelle tuli nuolia ja myydä taisin isomman osan…
Suurin ongelma tuli vastaan oman metsän mäntyjen painosta?
Ihan sama oliko tiheä vai harva lusto niin kepit painoi min.35grammaa…
Spineä harvoin löytyi yli 40lbs?

Mukkanuolen mies aikoinaan suri samaa ja sanoi että ei löydy enää suomesta
hyvää puuta?Hällehän lankut tuli venäjältä…

Se oma kone oli prototyyppi ilman säätöjä…se oikea kone on toistaiseksi tekemättä
kun kyllästyi näihin tyynelän tilan perkeleen petäjiin:(

Noh ehkä joskus palaan taas asiaan…

Kyllä tässä viimeisinä vuosina ainakin lankut tuli ihan Keski-Suomesta…

Olen itsekin kuullut tästä suomalaisen männyn turhan suuresta massasta suhteessa jäykkyyteen nuolivarsien suhteen. Sinänsä kiinnostavaa mutta myös hieman harmillista. Männyllähän tiheyden ja kimmokertoimen vaihtelu on valtavan suurta, verrattuna esimerkiksi kuuseen. Siinä missä kuusella massa ennustaa aika hyvin jäykkyyttä, niin männyllä trendi on toki nähtävissä mutta vaihtelu tosiaan liiankin suuri.

Eihän siitä voi laatua syyttää, kyllä kotimainen tukkimänty on puusepän näkökulmasta oikein laadukasta! Parhaimmillaan tiheää, kovaa, lujaa. Se ei vain välttämättä ole hyvä asia nuolivarsien tekijän näkökulmasta, varsinkin jos jäykkyys suhteessa massaan on pieni. Olisi kiva tietää, että mikä on se tekijä, joka vaikuttaa eniten jäykkyyteen suhteessa massaan. Se ei ole tiheys, luston paksuus, kesä-/kevätpuun suhde tai oikeastaan mikään tekjä, jonka voisi nuolivarresta suoraan nähdä päälle päin. Minulla on niputettu nuolivarret paunan välein ja jos vertaan vaikkapa 35#, 45# ja 55# (5/16") nippujen päitä, niin ei niistä pysty sanomaan, että mikä on mikäkin jäykkyys.

Tai yleistäen voisi sanoa, että jos nuolivarressa on punertavaa sydänpuuta tai se on kovin pihkaisen tuntuinen, niin se on suhteessa jäykkyyteen painava, samoin jos aihio on hyvin kevyt, niin se on suhteessa hyvin notkea. Lisäksi erittäin paksut lustot eivät ole hyväksi, tuloksena on yleensä hyvin notkea varsi. Itse luulen, että männyllä paras nuolipuu tulee läheltä pintaa ja puuaineksen ollessa mahdollisimman “tavallista”, eli ilman mitään päälle päin nähtävää erityisyyttä.

Saksalainen mänty on ollut mielestäni erittäin hyvää, vaikka se onkin tietenkin painavampaa suhteessa jäykkyyteen kuin kuusi, suunnilleen keskimäärin noin 10 %. Silti suomalainen mänty tuntuu olevan vielä selvästi painavampaa, varsinkin tuossa edellä mainittu 35 grammaa (540 graania) ja noin 40 paunaa on surkea, käytännössä kelvotonta puuta nuolivarreksi. Mutta mikä on se tekijä? Onko se hartsipitoisuus? Ostin jokunen vuosi sitten rautakauppamäntyä tarvepuuksi ja ne lankut ovat todella painavia sekä pihkaisen tuntuisia. Lisäksi ne kotimaiset mäntyvarret, mitä olen hypistellyt, ovat olleet myös jotenkin hieman pihkaisen tuntuisia. Ken tietää? Mutta ihmetellään, kokeillaan ja tutkitaan, kunhan saadaan jostakin suorasyistä kotimaista mäntyä ja kuusta!

2 tykkäystä