Tässä ketjussa keskusteltiin kaupallisista mäntynuolivarsista:
Tärkein kysymys oli nuolivarsien laatu – mitä rahalla saa vastineeksi? Mitkä ominaisuudet nuolivarressa vaikuttavat sen laatuun ja mikä on nuolivarren tärkeimmät ominaisuudet?
Materiaali on yksi muuttuja, joskin materiaali valitaan useimmiten käyttötarkoituksen mukaan. Kevyitä taulunuolia haluava käyttää lawsoninsypressiä (POC) tai kuusta, mänty on taas hyvä yleisnuolimateriaali, joka sopii monenlaiseen käyttöön. Eri materiaaleja on paljon ja niistä voi valita mieleisimmän. Tosin, nuolivarren laadun näkökulmasta eri materiaaleilla on eroja. Kuusella on taipumusta sälöytyä lustojen välistä, saarni on työlästä pitää suorana, POC on haurasta, bambun solmut aiheuttavat joskus päänvaivaa ja niin edelleen. Aikanaan metsämäntyä pidettiin parhaana taulunuolimateriaalina – ja vaikea siitä onkin keksinä huonoja piirteitä.
Nuolivarren oikea jäykkyys on toinen tärkeä muuttuja. Se on helposti mitattavissa ja melko yksinkertaista määrittää kullekin ampujalle ja jouselle sopivaksi. Kaupallisissa nuolivarsissa laatu viittaakin siihen, kuinka lähellä ilmoitettua jäykkyyttä nuolivarret oikeasti ovat. Vaikka esimerkiksi sadan nuolivarren laatikon varsista suurin osa osuu ilmoitettuun väliin, niin hajonta voi olla silti melko suurta. Jos tilaus onkin vain vaikkapa 10 nuolivartta, niin on tuurista kiinni, että setti on jäykkyyden suhteen suurin piirtein tasalaatuinen, ellei varsia ole sitten tarkistusmitattu tai niitä ole erikseen tilattu lajiteltuna samaan jäykkyysluokkaan. Eri asia on sitten se, kuinka paljon vaikkapa viiden paunan vaihtelu jäykkyydessä vaikuttaa lopulta sulitetun nuolen toimintaan.
Massa on kolmas muuttuja ja siinä vaihtelu on vielä suurempaa kuin jäykkyydessä. Tavallisesti myytäviä nuolivarsia ei punnita, joten massahajonta on täysin satunnaista. Mäntyvarsilla 100 kappaleen laatikossa ero voi olla 100 graaniakin, vaikka jäykkyys olisi lähes sama. Keskimäärin massa kuitenkin korreloi kohtuullisesti jäykkyyden kanssa, eli notkeammat varret ovat kevyempiä.
Edellä mainitut muuttuja eivät varsinaisesti liity nuolivarren laatuun, koska ne on valittavissa ja mitattavissa. Sitten kun sadan nuolivarren laatikko on käsissä, niin voidaan arvioida, onko tavara laadukasta vai ei.
Jos nuolivarressa on selvä, helposti todettava virhe, kuten oksankohta tai halkeama, niin se menee heti hylkyyn. Oksankohta on aina heikko kohta, kuten myös mikä tahansa halkeama, murtuma tai vastaava.
Paljon vaikeampi on määritellä nuolivarren laatu lustonkulun mukaan. Mitä tarkoittaa hyvä tai huono lustonkulku? Yleensä lustonkulun laatua määritetään nuolivarresta ulos ”karkaavina” lustoina. Jos nuolivarret jaetaan lustonkulun mukaan kolmeen luokkaan, niin miten ne määriteltäisiin? Itse jakaisin nuolivarret karkeasti seuraavasti:
- Lähes täydellinen lustonkulku, eli lustot kulkevat suurimmaksi osaksi suoraan nuolivarren päästä päähän.
- Hyvä lustonkulku, eli lustot kulkevat samansuuntaisesti, vaikkakin hieman vinossa tai loivasti aaltoillen, mutta niin, että nuolivarressa on ainakin muutama lähes täyspitkä lusto.
- Kohtuullinen lustonkulku, eli lustonkulku aaltoilee jonkin verran tai kulkee vinossa toisessa päässä nuolta, pääosin lustonkulkua voi pitää silti suorahkona.
- Kelvoton lustonkulku, eli varressa on monta perättäistä karkaavaa lustoa, suurin osa lustoista kulkee selvästi vinossa tai pahasti aaltoillen, ei yhtään yhtenäistä lustoa.
Kuinka paljon huono lustonkulku on aiheuttanut ongelmia (paitsi kuusella, jos lustonkärki aukeaa)?
Toinen tärkeä laatutekijä on nuolivarren suoruus. Harva nuolivarsi on suoraan paketista täydellisen suora, suurin osa vaatii enemmän tai vähemmän suoristamista. Jos nuolivarsi on poikkeavan kiero, siinä on monta mutkaa tai se on kahteen suuntaan mutkainen, niin olen laittanut sen hylkyyn. Pieni suoristaminen ei ole ongelma, vaan nuolivarsi pysyy yleensä hyvin suorana kerran tai kahden suoristamisen jälkeen. Varsinkin kuusi pysyy mielestäni erittäin hyvin suorana suoristamisen jälkeen. Nuolivarren suoristaminen ja suoruus liittyy lustonkulkuun. Jos lustot kulkevat suoraan, niin nuolivarsikin on yleensä suora. Suoruuden kannalta hankalimmat aihiot ovat sellaisia, joissa lustot kulkevat U-muotoisesti, kaarevasti. Niitä on myös hieman hankalampi saada pysymään suorana.
Entä onko lustonpaksuudella merkitystä laadun kannalta? Itse en ole sitä mitenkään huomioinut.
Sadan nuolivarren laatikosta hylkyyn menee laadun takia karkeasti seuraavat osuudet:
- Oksa, halkea tai muu virhe, noin 1–3 %.
- Kelvoton lustonkulku, noin 15–25 %
- Nuolivarren suoruus (liittyy osittain lustonkulkuun), noin 1–3 %
Sadasta varresta ehkä noin 30 % on kaikilla kriteereillä erinomaisia nuolivarsia, riippuen tietenkin, miten tiukkaa tai tarkkaa lajittelu on. Loput ovat toki mielestäni täysin käyttökelpoisia, toimivia ja sinänsä ihan hyviä. Lustonkulun takia hylkyyn menneitä käytän itse testivarsina, niillä voi huoletta ampua sulattoman testiä tai muuta testausta, ei harmita yhtään, jos nuoli katoaa tai hajoaa.
Mites täällä nuolentekijät ja jousiampujat valitsevat ja arvottavat nuolivarret? Mitkä ovat kriteerit, laatuluokat, miten määritellään hyvä tai huono nuolivarsi, tai hyvä nuolivarsisetti? Milloin nuolivarret ovat laadukkaita?
