Edit: Yleisten kokemusten myötä nuolivarren jäykkyys pienenee käytön myötä. Esimerkiksi kiviosumien jälkeen nuolivarren jäykkyys voi olla muuttunut selvästi. Muutenkin vaikuttaa siltä, että jäykkyys pienenee, millä voi olla vaikutusta nuolien viritykseen ja sitä myöten ammuntatarkkuuteen. Onko nuolilla siis tietty käyttöaika, laukaisumäärä?
Perustuuko tämä mittauksiin? Ja millaisista lukuarvoista puhutaan? Kiintoisaa kyllä! Eihän puunuolet kiviosumista selviä kuin ihan poikkeustapauksissa.
Riippuu osumasta ja nuolen kaaresta. Olen mitannut sellaista 5-x paunan menettämistä. Huom en ole mitannut sitä suoraan hetken jälkeen. Eli nuoli on joutunut stressiin myös lisää ennen kuin mitattu. Olen myös mitannut nuolten spinejä tekemisen jälkeen ja pelkästään ampuminen nuolilla vähentää spineä.
Kiintoisaa! Näistä on kyllä raportoitu aiemminkin, että jäykkyyttä menetetään käytön myötä. En ole vielä tehnyt itse tarkkaa testiä asia suhteen, työlistalla kyllä on.
Lienet mitannut tulokset samalla mittarilla ennen ja jälkeen ammunnan, sekä kosteusolot huomioiden? Entä millaisten laukaisumäärien jälkeen olet havainnut mitattavia eroja jäykkyyksissä?
En ole laskenut laukaisumääriä, mittari on ollut sama. Ollaan myös sparrattu Keuruun Tomasin kanssa tästä. Esim sellainen 2kk ammuntaa voi viedä pois 5-10 paunaa nuolista. Riippuu toki nuolien puun laadusta. Ne on kaikki yksilöitä kuten me 
Ammun myös enimmäkseen 3D:tä, siellä tulee enemmän ohi kuteja ja kimmokkeja. Mitä olen mitannut niin on kuusi nuolia. Seetriä esim en ole mitannut, mutta tiedän että Tomas on. Häneltä voi kysyä mikä kokemus on ollut.
Tuo on ihan mielenkiintoinen havainto koska oikeestaan jäykkyyden ei pitäisi heiketä kuin sitä kautta, että varteen tulee ihan rakenteellinen vaurio. Normaalikäytössä ei oikeastaan pitäisi jäykkyyden pienenemistä tapahtua ollenkaan. Onko nuolipuun kosteus ollut molemmissa mitauksissa sama?
Ilman mittaustuloksia minulla ”perstuntuma” kertoo sen, että nuolisetti mielestäni veltostuu ammuttujen laakien myötä ajan kuluessa. Olen sen huomannut, kun olen tehnyt kerrallaan 25 - 30 nuolen settejä, joissa paino ja jäykkyys valikoitu. Sitten olen ammuskellut puolikkaalla setillä aikani ja kun alkoi tilaa olla viinessä, otin käyttämättömiä tilalle samasta sarjasta. Mielestäni nämä iskemättömät käyttäytyivät jäykempinä paljon ammuttujen seassa ja siksi nykyään yhdistänkin puolikkaat setit vasta sitten, kun kumpaakin on sopiva määrä jäljellä suunnilleen saman verran lentometrejä takanaan. Ja sitten tietenkin uusi setti tekoon odottamaan vuoroaan. Täytyypä jossain vaiheessa muistaa mitata käytettyjen nuolten jäykkyys ja verrata sitä käyttämättömien sisarusten jäykkyyteen.
Tässä suora kiviosuma, tai siis betoniosuma:
Normaalikäytössäkin niitä rakenteellisia vaurioita tulee vähitellen. Huono osuma tavalliseen solumuovipakkaan saa nuolen taipumaan aika rajusti.
Betoniosumassa taitaa olla Poissonin jännitys, joka halkaisee nuolen, sen jälkeen peli on pelattu.
Kyllähän tauluosimassa nuoli taipuu, mutta se on hoikka esine joten kaarevuus täytyisi suhteuttaa paksuuteen. Noin suoraan minun silmääni ei näytä liialta, mutta toisaalta minun olisi jo tullut oppia, että lujuusoppi ei ole intuitiivista. 
Hyvä jos saataisiin Lehtiksen tulos niin olisi toinen mittauspiste. Silloin alkaisi olla selvää onko nuoli ammunnassa väsymisalueella.
Mittasin oman viimeisimmän sarjan tältä vuodelta. Sillä on ammuttu American round ja Petikon Waisto sekä niihin liittyvä treeni. Arvioin, että kyseisellä kuuden nuolen sarjalla on ammuttu noin 100–150 laukausta kullakin nuolella, eli vielä hyvin vähän. Nuolien jäykkyys ei ollut muuttunut yhtään, ei lainkaan. Massa oli kyllä kasvanut keskimäärin viisi graania (~1 %), johtuen mitä todennäköisimmin kosteudesta, nyt kun on ollut kosteampaa kuin keväällä. Kiviin noita ei ole ammuttu… Jatketaan testejä ja mittauksia!
Tähän voisi vielä lisätä, että yhtä jäykistä, mutta eri paksuisista nuolista, ohuemmat alkavat väsyä nopeammin.
Sen verran pohdintaa tuohon edelliseen viestiini, että nuolten näennäisen jäykkyyden muutos voisi johtua myös sulituksen kulumisesta ja väsymisestä. Veltommat sulat = vähemmän ohjaus/jarrutustehoa → näennäisesti notkeampi nuoli. 
Eilen radalla ampuessa tuli vahvasti tämä keskustelu mieleen. Mulla on tuossa kaksi lähes identtistä settiä samoilla kärjillä, sulilla jne. Molemmat niputti hyvin uutena, sittemmin valkoiset on saaneet paljon enemmän ammuntaa.
Värit toimivat nyt hyvin osoittamaan miten ne osuvat muutaman tonnin jälkeen. No huonosti!
Mikä oli ammuntaetäisyys?
Minusta nyt ollaan taas ihan liikaa mutuilun ja harhailun poluilla. Noiden mustasulkaisten ja valkosulkaisten osumien ainoa ero noissa kahdessa sarjassa on, että kaksi nuolta keltaiselta on siirtynyt punaiselle. Ei siitä voi tehdä vielä oikeastaan mitään päätelmiä. Ammu molemmilla sarjoilla vuorotellen 10–20 kertaa ja kerää pisteet ylös, sitten nähdään, että onko tosiasiallista eroa. Silti sekään ei kerro vielä oikeastaan mitään, koska lähtötilanteesta ei ole tietoa. Vaikka numeroiden valossa olivatkin ehkä identtisiä, niin osumien perusteella ei välttämättä ollutkaan?
Ainoa oikea tapa selvittää tätä asiaa on kirjata nuolivarsien jäykkyydet varteen nuolien olleessa uusia, ampua joka nuolella vaikka tuhat kertaa ja mitata jäykkyys esimerkiksi sadan laukauksen jälkeen. Lähtisikö @JNystrom ja @Lehtis mukaan tähän haasteeseen? Vaikka 5–6 nuolen sarja, jota ammutaan kerrasta toiseen. Homma menisi seuraavasti:
Jos ammutaan kuudella nuolella, keskimäärin 500 laukausta viikossa, niin yhteensä 6000 laukausta tulee täyteen 12 viikossa. Jere hoitaa homman kuukaudessa? Ja jos ensimmäisen tonnin jälkeen käyrä ei laske, niin ammutaan toinen tonni.
Mahdollisesti mutuilua, mahdollisesti ei niinkään. Ammuntaetäisyys oli joku 25 metriä.
Ei tuommoisista sarjoista netin yli asiaa näe, mutta kun ampuu 5 sarjaa molemmilla nuoliseteillä, huomaa miten toiset vetää ihan kieroon ja toiset ei. Jos katsoo noita kahta settiä tarkkaan (kuusi mustaa on ihan keltaisen rajalla/sisällä samalla sektorilla) ja tietää että viimeinen huono nuoli tuli laukaisuvirheestä kun vetokäsi tömähti poskipäähän niin on eri juttu. Valkoset ei osu mihinkään.
Kaikki nuolet oli oiottu todella suoraksi puoli tuntia ennen ammuntaa! En mä näitä kevyin perustein selittele…
On mulla toisessa nuolisetissä puristusmurtumiakin tullut, usein semmoisiin varsiin jotka on saanut kovasti runtua esim. kärki katkennut ja myöhemmin korjattu.
Spinen muuttuminen on yksi juttu, mutta uskon että tulee settiä samanlailla kuin jouseen ja nuoli ei värähtele yhtä “terävästi” kuin tuore varsi. Vaikka spine pysyisi samana, niin kulunut nuoli on huonompi.
Mutta voisihan sitä tehdä testiä, jos malttaisi samalla setillä ja samalla jousella ampua. Ehkä tuossa sisäammuntakaudella, kun maaliskuun kisoihinkin valmistaudutaan? Sisäradalla ei ole niin paljoa mielenkiintoa välineitä veivata, kun ei pääse 18 metriä kauempaa ampumaan.
Jos mittaat noiden mustien ja valkoisten nuolien jäykkyydet, niin löytyykö eroja?
Tämä vaatii nyt kyllä perustelua! Se lienee kyllä hyvin todennäköistä, että nuolivarret väsyvät samalla tavalla kuin jouset, eli viruvat ja voi tosiaan tulla puristusmurtumia. Mikkehän on tästä myös raportoinut.
Kiitos kutsusta, mutta ei taida kärsivällisyys ja systemaattisuus riittää toteuttamaan tuota. 5-6 nuolta on kaiken lisäksi turhan pieni otannaksi, sillä ei ne riitä satoihin, puhumattakaan tuhansiin toistoihin. Ulkona ne jossain vaiheessa karkaavat kivikkoon ja sisällä taas tulee nokkiosumien myötä hävikkiä. Aloituksessa pitäisi olla täysi viinellinen, minulla 16 nuolta, jotta viimeisissä mittauksissa olisi uffaffaan sisäkisaan riittävä määrä jäljellä. 
Ei tällä ammuntasarjalla ole todistusvoimaa. Olet ampuessasi aina tietoinen, onko jänteellä nyt “hyvä” tumma nuoli vai “huono” valkoinen ja se vaikuttaa aivan varmasti siihen, miten ammut. Alitajuisesti nimittäin joko uskot tai et usko osumaan ja seurauskin on sitten sen mukainen. Koe pitäisi suorittaa sokkona niin, että et voi mitenkään tietää, onko viinessäsi hyviä, huonoja vaiko kenties kolmaneteen ryhmään kuuluvia verrokkinuolia.
Viimeksi kun hain testiammunnalla tuoreesta setistä parhaiten osuvia numeroin nuolet niin, että en nokittaessa tiennyt kenestä on kyse. Muutamassa kymmenessä sarjassa kirjanpitoon alkoi sitten tulla enemmän hutimerkintöjä tiettyjen numeroiden kohdalle. Joskus oli lisävaikeutena se, kun laukaisussa huomasi selvästi tehneensä virheen, jolloin osumasta tuli huono. Taululla huonoja osumia kirjatessa piti sitten vain tylysti merkitä senkin nuolen osuma huonoksi, vaikka sillä oli siihen mennessä puhdas saldo 
Tuomon ehdottama koejärjestely olisi hyvä. Mulla on tuossa juuri valmistunut setti uusia nuolia, mutta kattoremontti on kesken 
Olennaista on mielestäni, että muuttuuko nuolivarren jäykkyys käytön myötä. Jos muuttuu, niin se on yksi tekijä, miksi paljon käytetyt nuolet voivat osua huonommin kuin vähän käytetyt nuolet. Jos ei merkittävästi muutukaan, niin onko sitten osumatarkkuudessa merkittäviä eroja vai ei?
Aiheesta oli sittenkin jo vähän keskustelua:
Sitten oli joskus myös tarinaa nuolien välisistä eroista:
Nuolen värähtelyyn ilmassa vaikuttaa kolme asia merkittävästi, varren: jäykkyys ja massa (mukaanlukien massajakauma) sekä sulitus. Massa ja jäykkyys ovat varsin helposti mitattavia.
