Nuolien valinnasta

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Nuolet
52

Minä en ole hirveästi päätä vaivannut nuolillani. Setissä olen nykyisin valinnut täyspitkät aihiot painon ja jäykkyyden mukaan lähelle toisiaan, paino reilun gramman sisällä ja jäykkyys parin-kolmen jäykkyyspaunan sisällä. Oleellisin asia on, että käytän reilusti vetopituuteeni nähden ylipitkiä nuolia, niin se mahdollistaa ikkunaleikkauksettomilla perinnejousilla melko laajan jäykkyysvalintamahdollisuuden. Esim. nykyisillä +80-paunaisilla vetelen #65-80 nuolia. Ikkunallisilla skaala taitaisi olla vieläkin laajempi. Perusmittana tikkuja katkoessa olen pitänyt 78,5 cm nokkiuran pohjasta mitattuna, vajaa 30” siis. Notkeampia aihioita katkon sitten hiukan lyhyemmiksi näennäistä jäykkyyttä kasvattamaan, enimmillään korkeintaan 3 cm. Olen kuitenkin huomannut, että nuo lyhyemmät nuolet ovat epätarkempia ammuttaessa, kun kaikki virheet vetopituudessa ja laukaisussa näkyvät heti taululla. Näin siitä huolimatta, että näennäinen jäykkyys täsmäisi hyvin jouseen. Kärjessä 125 gr ja perässä vielä 5” sulat, niin rauhoittaa lentoa mukavasti. Toimivat myös uitettuna, kun on päässyt kaatosadekisoissa vertaamaan omien ja kisakumppaneiden nuolen lentoa.

Kun kepit on ensin lajiteltu, jatkohan on suorastaan terapeuttista nysväämistä telkkaria töllätessä. Sulittaminen onnistuu myös etätyöläiseltä kotikonttorilla, kun vartin välein tökkää sulan kiinni ja jatkaa taas muita hommia. Itse vein kerran vermeet jopa oikeallekin toimistolle työelämässä ollessani; aiheutti toki hiukan hilpeyttä työkavereissa.

Niin, nuolia pitää myös olla riittävästi! Vähintään 15 keppiä settiin ja ainakin toinen samanlainen varalla, niin ei tarvitse koko aikaa huolehtia, riittävätkö?

Loppuesimerkkinä: Menneenä sunnuntaina Teuvan kisassa ammuin tuolla peruskaavalla tehtyjä #70 nuolia nykyisellään noin 82 lbs @ 28” ulos antavalla Reborn-jousella ja kuoppasin Jounin viimeisenkin halli-SE:n.

3 tykkäystä
53

Periaatteessa noin, mutta en usko millään että 65-80 paunan nuolet lentää kaikki hyvin. Itellä jo 5 paunan jäykkyyden vaihtuminen häiritsee ammuntaa, ei vaan niputa yhtä tarkkaan.
Uskoisin että noissa voi olla niin pieniä eroja, että tulevat esille vasta isommissa otannoissa.
Vai onko tässä nyt jotenkin 70#, 30" ja 75#, 31 ja 80#, 32" nuolet vastakkain? Sitten toki.

54

Kuten edellä mainitsin, en asialla hirveästi vaivaa mieltä, kun noilla parametreilla olen selvinnyt tähän asti. Kun vaihdan nuolisetin, niin ensimmäiset laakit ovat luonnollisesti hakusessa edellisiin verrattuna, mutta parin-kolmen sarjan jälkeen ne kummasti alkavat hakeutua aiotun osuma-alueen kohdille. Mahtaisiko johtua osin ampumatekniikastani, jossa nuolen kärjellä sihtailu ei kuulu kuvioon, vaan katse kohteeseen ja katse-aivot-lihaskoordinaatio hoitaa alitajuisesti loput. Korko täytyy tietysti kaivaa mielestä aina matkan mukaan, mutta mitään merkkejä tai kiintopisteitä maastosta tai taustasta en mittaile tai arvioi.

1 tykkäys
55

Kyse on pitkälti kompromisseista optimoinnin suhteen. Heikoin lenkki on aina ampuja itse ja esimerkiksi nuolen sulituksella tai pituudella tai kärkipainolla pyritään kompensoimaan laukaisuvirheitä tai muita ongelmia ampujan tekniikassa, jotta virhe vaikuttaisi mahdollisimman vähän nuolen lentoon. Siksi sulattomilla nuolilla ammunta on hyvää harjoitusta tekniikan kannalta – jos ne saa toimimaan hyvin, niin silloin tekniikka on myös hyvä. Ja kuten aiemmin on todettu, niin ylipituus, suuri sulitus ja suuri kärkipaino pienentävät ampujan virheiden vaikutusta. Yksi muuttuja on ammuntaetäisyys, pitkiltä etäisyyksiltä kaikkia keinoja ei välttämättä voi hyödyntää, koska silloin nuolen lentorata jää liian kaarevaksi ja tähtääminen hankaloituu. Toinen muuttuja on ampuja itse, joku tähtää kärjellä, joku toinen taas ei tähtää, silläkin on vaikutusta, miten suoritus toimii.

Ei hyvien ja tarkkojen nuolien tekeminen mitään ihmeellistä vaadi, oikeastaan tärkein tekijä on hyvä ammuntatekniikka…!

56

Sanoisin taas että vähän yliyksinkertaistus…

Oleellistahan olisi kokeilla että miten lentää huonosti laukaistu barreloitu nuoli ja tasapaksu nuoli. Kuten myös vertailla muilta mahdollisilta ominaisuuksiltaan tarkaksi viritettyä nuolta. Onko kukaan suuremmin tehnyt näin?
Jos tekee vain täydellisiä laukauksia lähietäisyyksillä laukaisukoneella ja molemmat menee keskelle, saattaa jäädä moni oleellinen asia huomaamatta. Viittaan siihen että olit Tuomo jossakin maininnut, miten ei ollut saatu eroja barreloidun ja tasapaksun nuolen välille. Mutta missä käytössä!? Sateessa? Entä huonolla laukaisulla? Entä tuulessa? Entä kun spine on väärä/jousi löystynyt yllättäen?
Kai näitä tilanteita tulee oikeassakin elämässä vastaan.

Aasialaisessa jousiskenessä jotkut tuo välillä vähän liikaakin mystiikkaa mukaan, mutta konsensus on että esim. barreli/taper muodolla on väliä.
Samoin kun kärkipainoisuusarvon tietoisella tuunaamisella. Pienellä työllä voi saapua tilanteeseen missä nuoli on edelleen se 500gn x mittaisena, mutta ohjautuu huonoissa olosuhteissa aivan erilailla kuin se “tuunaamaton” nuoli.

57

Tällaista testiä en muista tehneeni.

Ei varmaan perinnepuolella ole testattu mutta kuitupuolella kyllä. Tässä erään valmistajan ihan asiallista pohdintaa:

Edelleen olen sitä mieltä, että jos ampujalla ei ole erittäin hyvä tekniikka, nuolia ei testata yksitellen sulattomina ja harjoittelu on vähäistä, niin aika sama, että millä ampuu, jos vaan nuolet tuntuvat toimivan hyvin. Toisin sanoen, ammuntatekniikan aiheuttama hajonta taululla on paljon suurempi kuin nuolien. Siksi pikkutarkasta tuunaamisesta ei saa (välttämättä) yhtään mitään etua, jos ampuja ei pysty sitä realisoimaan.

Toisaalta, nuolissa on eroja. Kuten se taannoinnen testi muutaman vuoden takaa – 120 nuolta 20 jaardilta, kuuden nuolen setti “identtisiä” nuolia mutta silti osumakuviossa merkittäviä eroja:

Sama koskee sulattomia. Monta kertaa sulaton on lentänyt suoraan ja “täydellisesti” mutta jos sen on kääntänyt 180 astetta ympäri jänteellä (pyöräytetään siis nokkia), niin nuoli saattaa lentääkin huonosti. Nämä ovat näitä puunuolien ominaisuuksia.

1 tykkäys
58

Vaan eihän asiat ole joko tai, molempiin voi panostaa.

Onko siitä jotain haittaa että joku tekee barreloituja nuolia? Nyt ollaan ensisijaisesti käsityöfoorumilla herranjestas! :smiley:

59

No ei tietenkään haittaa ja saattaahan barreloiduista nuolista tulla pieni tilastollinen etu. Nuolet pitää vaan tehdä tietenkin vähintään yhtä tiukoilla kriteereillä kuin tasapaksut.

Lähinnä hain sitä, että jos tavoitteena on ampua mahdollisimman hyvä taulutulos, niin siihen ei ole oikotietä (barreloidut nuolet, esimerkiksi). Jos vaikka katsotaan viime vuosien IFAA-liiton maastoammuntakisoja, niin suurin osa Longbow-luokan maailmanmestareista ampui tietämäni mukaan ihan tasapaksuilla nuolilla. Taitavat ME-tulokset olla tasapaksuilla nuolilla ammuttuja. Syynä ihan se, että puunuolipuolella kukaan ei ole ammattilainen ja sitä myöten välineiden merkitys sinänsä on aika pieni (paitsi tietenkin ampujalle itselleen), joten taitavin ampuja voittaa. Kuitupuolella ampujat ovat jo niin taitavia, että välineistäkin pitää hakea kaikki edut ja koska kaikki kuitenkin ampuvat parhaimmilla mahdollisilla välineillä ja hallitsevat tekniikan suvereenisti, niin lopulta mentaalinen puoli ratkaisee pitkälti sen, että miten ampuja pystyy hyödyntämään hyvät välineet ja tekniikkansa.

Olen joskus kokeillut nokkipäästä ohennettuja nuolia mutta en barreloituja taulunuolina. Yksi “ongelma” noissahan on työmäärä – käyttääkö aikansa välinetuunaukseen, josta ei ole välttämättä selkeää etua (paitsi tietenkin tiettyyn rajaan asti) vai ammuntatekniikan harjoitteluun, josta on aivan varmasti etua?

Mutta, jos vain intoa ja aikaa riittää, niin tee vaikka 10 + 10 nuolen setit tasapaksuja ja barreloituja nuolia (etsi oikeat muuttujat sulattoman testillä) ja ammu niitä sattumanvaraisessa järjestyksessä tauluun, vaikka 20 jaardilta. Nuolet numeroitu tietenkin ja jollain sovelluksella osumapisteet kirjattuna nuolittain. Parin sadan laukauksen jälkeen pitäisi jo näkyä tilastollisia eroja, jos niitä on näkyäkseen.

60

Yksi varhaiskantaisen jousenkäytön ja modernin puujousiammunnan suurimpia kontrasteja on barreloitujen nuolien läsnäolo / poissaolo. Kaikkialla maailmassa koko jousenkäytön historian läpi varhaiskantaiset nuolet tehtiin useimmin barreloiduiksi, olivat nuolet lohkottua havupuuta, lohkottua lehtipuuta tai vesavartisia. Merkittävän poikkeuksen tähän muodostavat lähinnä erilaiset ruokonuolet, bambu mukaanlukien, joita ei ole mahdollista barreloida.

Kun jousta elääkseen käyttävät ihmiset tekivät ajasta ja alueesta riippumatta maailmanlaajuisesti päätöksen barreloida puunuolensa, vaikka barreloimattomat nuolet olisivat olleet varhaiskantaisestikin nopeampia ja helpompia valmistaa, on tehtävänämme selvittää, miksi näin on. Jonkun jälkiteollisen harrastelijan oma kokemus, että sylinterimäiset nuolet lentää tauluun ihan yhtä hyvin ei riitä mihinkään, mutta onhan sekin empiirisen tutkintalinjan alku.

Yksi voimakkaasti barreloitujen nuolien etu, jota ei yleensä mainita pal missään, on se, että vain viiden, kuuden millin ohuiseksi työstetty nuolivarsi leikkurin takana vähentää nuolta jarruttavaa kitkaa dramaattisesti, mikä parantaa nuolen tunkeumaa eläimen tai ihmisen kehossa. Tämä on erityisen tärkeää kivikärkien yhteydessä, sillä kivikärjet ovat tyypillisesti selvästi kapeampia kuin teräskärjet, saati modernit leikkurit.

Edelleen, barreloinnin tuoma läpäisyetu on erityisen tärkeää matalaenergisten jousten yhteydessä. Moderni “perinnejousisetuppi” leipäveitsen levyisine kärkineen ja yhdeksän milliä paksuine nuolivarrenpäineen on optimoitu 60-paunaisille pitkävetoisille kuitujousille. Tästä olennaisesti poikkeavat jouset eivät toimi tuossa setupissa kovinkaan hyvin.

2 tykkäystä
61

Amen. 100% kuin minun päästäni kaivettu.

62

Tuukalla on kyllä hyvä näkökulma asiaan. Sinänsä on kyllä kiistatonta, että barreloitu nuolivarsi on tarkin mutta lieneekö se ollut todellinen syy, miksi barreloituja nuolivarsia käytettiin? Varsinkin kun erot tasapaksuihin varsiin ovat vähäiset (tai tällä hetkellä vielä toteennäyttämättä puujousiampujilla) tavallisilla ampujilla. Varhaiskantaiset nuolet olivat myös keskimäärin selvästi vetopituutta pitempiä, mikä osaltaan pienensi erilaisten virheiden vaikutusta.

Kuinka paljon taustalla on sitten muut käytännön syyt, kuten Tuukan mainitsema läpäisyetu. Entä onko barrelointi sittenkin seuraus kuin syy? Jos vesavarresta tehdään nuoli, niin tuon läpäisyn takia kärki oli parempi ohuessa päässä, minkä takia nokkipäätä piti ohentaa, jotta nuoli olisi etupainoinen. Samalla saatiin liikaa massaa pois. Jos barreloitu vesavarsi osoittautui toimivaksi, niin ehkä sama piirre siirtyi kulttuuriperintönä myöhempiin lohkovarsiin? Tämä siis silkkaa mutuilua.

Tämä on kyllä kiinnostava kysymys, nyt kun se nousi taas esille! Vaatisi vaan paljon testejä, erilaisten nuolien osumapisteiden kirjaamista ja tilastollisten erojen kaivamista esille.

Onko muuten Tuukka käyttänyt barreloituja nuolia? Käsittääkseni ei, mutta miksi?

63

Todellakin mielenkiintosta! Minä ainakin haluan tehdä barreloidut nuolet kesäksi ar-treeniin. 20 jaardin matkalle saattaa olla ero niin pieni että ei kehtaa. 20y nuolista muutenkin menee nokit rikki niin tekee pahaa käyttää siinä jotain taideteoksia…

Mulla on 7,7mm upotettavia kärkiä, ne on todella hyviä barrelointitarkoituksiin.
7,7mm kärki - 8,5mm keskikohta - 6mm nokki. Siinä voisi olla hyvä resepti.

Niin ja kaikki ar nuolet mulla on taperoituja - ollut about aina. Useimmat vielä ihan snadisti barreloituja. Mutta koska kärjet on 11/32 varrelle tai korkeintaan se 5/16, on aika vähän päässyt kärkipäätä ohentamaan.

64

Barreloitu nuoli käyttäytyy jänteestä irtoamisen jälkeen kuin paljonkin jäykempi varsi elikkä värähtelee nopeammin kuin suora. Saattaa olla jo ihan riittävä syy.

65

Mikäs on tämän syyn seuraus? Mihin se lopulta vaikuttaa? Hyvin viritetty tasapaksu(kin) sulaton nuoli lentää niin suoraan, että miten se voisi esimerkiksi tarkkuuteen vaikuttaa?

Eräässä taannoisessa testissäni sain tulokseksi, että bambunuolen lähtönopeus oli 1 fps suurempi kuin samanpainoisen puunuolen. Siinä ja siinä, että oliko tulos mittaustarkkuuden rajoissa, ainakin se esiintyi säännöllisesti. Oletin, että syynä oli ohentuminen nokkipäätä kohti, sekä materiaali sinänsä, joiden seurauksena nuolen värähtelyihin kului vähemmän energiaa ja sitä myöten lähtönopeus oli aavistuksen suurempi.

Se unohtui aiemmin mainita, että varsinkin lyhyillä matkoilla suuri kärkipainoisuusarvo on eduksi, niin tarkkuuden kuin läpäisyn kannalta. Barrelointi pienentää väistämättä nuolen kärkipainoisuusarvoa, joten tässä on pieni ristiriita.

66

Eli barreloitu nuoli on kevyempi kuin vastaavan jäykkyisesti käyttäytyvä suora. En ole varma sitoutuuko poikittaiseen värähtelyyn niin paljon energiaa, että sillä on väliä. Barreloituun kuitenkin vähemmän kuin suoraan.

67

Nyt meni kärry hevosen edelle. Nuolivarsissa lohkovarret edeltävät vesavarsia kaikkialla, missä varsia on ajallisiksi sarjoiksi asti (tosin paikka paikoin vanhin aineisto koostuu ruokovarsista). Vesojen muodoista ei voitu ottaa mallia, sillä nuolet tehtiin lohkomalla kauan vesoja ennen.

Vain kehnonpuoleisten vesanuolilajien varsissa on luonnostaan ohuempi keulapää, jota “täytyy” tasapainottaa työstämällä myös peräpäätä. Esimerkiksi villaheisin, hammasheisin, ruusujen ja jasmikkeiden tapauksessa on täysin mahdollista katkaista vesa-aihioita, jotka ovat tasapaksuja päästä päähän.

No, olen tehnyt jonkun puolensataa pituusammuntanuolta, jotka ovat kaikki barreloituja. :stuck_out_tongue:

Okei, veikkaan Tuomon ajatelleen, vaikkei ilmaisseen, metsästysnuolia. Tein ensimmäiset barreloidut jahtinuolet 1990-luvun puolivälissä. Käytin silloin metsästykseen mm. pyökistä tekemiäni yksipuisia barrelinuolia, ja sain niillä välillä saalistakin. Nykyisin käyttämäni saarnipuiset kolkat ovat barreloituja, jotta saarnivarsien massa laskee sopivasti ja dynaaminen spine vastaavasti kasvaa. Barreloidut leikkurinuolet ovat kajastelleet mielissä vuosikymmeniä. Aina on olo, että täytyy panna uudelleen kokeiluun ja jalostukseen.

Nykyisellä urakkametsästysurallani realiteetit puskee päälle: toisin kuin kolkkanuolia, leikkurinuolia kuluu jatkuvasti, ja niitä on voitava tehdä nopeasti lisää. Nuolitruutalla tulee tasapaksu varsi 30 sekunnissa, barrelointi veisi minimissäänkin 10 + minuuttia ja vaatii systemaattista nysväystä.

Barreliajatusta läpäisyn kannalta toteutan toistaiseksi tavallaan siinä, että en suostu tekemään kahdeksaa milliä paksumpia leikkurivarren keuloja. Kokemus on, että jokainen milli siellä aiheuttaa eettisiä riskejä.

Yksipuiset mäntyvarret eivät kestä viisikiloisten riistaeläinten nykäisyjä edes keulaltaan kahdeksanmillisinä (kuusivarret taas hajoavat pelkistä oksaläppäisyistä). On selvää, että mänty paukkuisi kuin suolatikku viisi-, kuusimillisenä. vaan minkäs teet, kun mäntyä vahvempia eli raskaampia puita ei voi käyttää nykyisessä leikkurisetupissani. Ainoa keino keventää jo minimimitoissa olevia leikkurikärkiä on ryhtyä tekemään niistä voimakkaan väkästettyjä, ja siinä on omat ongelmansa.

Barrelijahtinuoliin tarvitaan oikea metsästysammus, jolle malli tulee 1:1 metsästäjä-keräilijöiltä: tehdään pitkä, suora ja stabiili päävarsi kevyestä havupuusta, ja ympätään siihen helvetin tiukasta puusta tehty, käytännössä tuhoutumaton esivarsi, esimerkiksi tuomipihlajasta. Liitetään vielä nämä toisiinsa siten, että kun riistaeläin nykäisee matkaan, herkkä päävarsi putoaa niille sijoilleen. Sellaisia nuolia se pitäisi ja olisi siistiä tehdä.

Mutku ne realiteetit, eli vietätkö vapaapäivät nuolia tehden vai metsällä kulkien? Barreloituja, komposiittisia metsästysnuolia pitäisi pystyä tuottamaan sikaliukkaasti, vaikka otetaankin huomioon, ettei se voi mitenkään tapahtua yhtä nopeasti kuin modernien kukkakeppinuolten tekeminen.

68

Jollen nyt ihan väärin muista niin tiheyteen nähden kuusi on hieman lujempi ja selvästi jäykempi kuin mänty. Tämä johtuu kuusen pidemmistä selluloosakuiduista. Täytyy siis löytää se tiheäksi kasvanut kuusi, joka ei olisi pihkottunut. Joku vanha metsuri saattaisi osata sanoa mistä niitä kannattaa hakea.

69

Olisi tosi kiva käyttää kuusta nuolipuuna, koska se tosiaan on kevyttä ja jäykkää puuta, mutku.

Olen ampunut maasto-oloissa yli 130:llä kuusinuolella. Näistä enemmistö oli erittäin hitaasti kasvanutta, tiheälustoista, kesäpuupitoista kuusta, jonka lujuusominaisuudet ovat huipussaan. Tämä siksi, että kelpuutan nykyisin ainoastaan ohuet ja jäykät varret jahtikäyttöön.

Jokainen näistä poikkeuksellisen tiukasta kuusivarrestakin hajosi normaalin metsästysammunnan yhteydessä luvattoman helposti. Kuusinuolimassoista ei siis ole mitään jäljellä.

Vertailun vuoksi voin kertoa, että nopeasti kasvaneesta eteläsuomalaisesta kuusesta tehdyt nuolet katkeavat jo, kun niistä ravistelee vettä pois.

Kuusta olisi tosiaan kiva käyttää. Jos nyt unohdetaan suosiolla, että kuusi on Pohjolassakin nuortulokas, josta tehtyjä nuolia ei tunneta, kun taas mänty on 12 000 vuotta täällä käytössä ollut nuolimateriaali. Se, että varhaiskantaisia kuusinuolia ei näiltä main ole, kertoo väkeviä asioita.

Kuituja on mittailtu ja lujuuksia määritelty ja hyvä niin. Spesifi empiria hakkaa tuon datan 6-0, kädet selän taakse sidottuinakin.

70

Tulitko koskaan mitanneeksi mikä oli tiheys? Mielenkiintoinen tieto (en siis yhtään epäile sitä), muistatko miten nuolet katkesivat, kerralla kokonaan poikki vai veto- tai puristuspuolelta?

Havupuilla lujus menee monesti suoraan tiheyden suhteessa, poikkeuksena pihkaantuneet puut.

71

En ole kuusen tiheyksiä mitannut, mutta kyse on mittoihinsa nähden jäykimmistä mahdollisista kuusinuolista, 51 - 55# @ 26", kahdeksan millin läpimitassa.

Tiukkapuisetkin kuusinuolet ovat hauraita: maastolaukauksen jälkeen, jossa nuoli lähes aina kyntää lopuksi enemmän tai vähemmän kivistä maannosta, kuusivarsi on yleensä kohtisuoraan poikki kärjen takaa. Puunrunkoon lähietäisyydeltä osunut kuusinuoli katkeaa kohtisuoraan. Riistaeläimen lähtiessä kuusivartinen nuoli katkeaa vääjäämättä, jälleen kohtisuoraan poikki. Se tiukka kuusinuoli, joka hajosi kappaleiksi pyyhkäistyään kevyesti koivunkylkeä matkalla jänikseen, hajosi muistaakseni vähän viistommin kolmeen osaan. Käyttökelvotonta kuraa, nämä kaikki.

Kuusen ja männyn välillä ei numerotietojen välillä ole suurta eroa, ja kuten viittasit, numerot jopa puoltavat kuusta. Käytännössä nämä ovat täysin erilaisia nuolimateriaaleja.

Kun mäntynuolella ampuu riistaeläintä, usein voi kuunnella, miten mäntyvarsi paukkuu pakolaukan aikana vesaikkoa vasten ja sitten poimia nuolen ehjänä eläimestä talteen. Mäntynuolet eivät juuri koskaan katkea ohi menneissä metsästyslaakeissa; siihen vaaditaan suora osuma kiveen. Ei männynkään lujuus ole oikein riittävä, sillä liian usein ne hajoavat, kun jo jäniksen kokoinen eläin lähtee tosissaan liikkeelle. Se on silti radikaalisti kestävämpi ja käyttökelpoisempi nuolimateriaali kuin kuusi.

1 tykkäys