Nuolien tasaisuus: spine (staattinen ja dynaaminen), paino, muoto ja foc on tärkeitä asioita. Niistä pitäs mun mielestä keskustella enemmän. Koen esim että moni jousiampuja ampuu ”väärillä” nuolilla tyyliin ja kilpailumuotoon nähden. Niillä on oikeasti iso merkitys siinä että miten niputtaa nuolia ja varsinkin kun matkat kasvaa. Ei ole helppo asia ja monesti mennään sinnepäin ajatuksella. Colective intelligence
Niin ja ollaan myös spinetetty ja foc:tu hiilari nuolia. Uskallan jo nyt kertoa että aika moni hiilari ampujaa ei oikeasti tiedä millä ampuu. Niissä myös on eroja. Oma kokemus on että ”puunuolihipit” tietää monesti aika tarkkaan millä kepeillä ampuu, joka johtaa parempaan arvoon nuolen tarkkuudessa. Moni hiilari ampuja luottaa siihen että valmistaja tuottaa tarkasti toivotun, ne ei testaa ja totea.
Taitaa olla noin ja ymmärtääkseni syykin löytyy. Alumiininuolien aikana Easton piti huolen siitä, että putki on sitä mitä sanotaan ja valmistusprosessi oli sellainen, että se tuotti vakiotavaraa. Hiilinuolien kohdalla ei ymmärtääkseni ihan näin ole, ehkä se ero pikkuhiljaa uppoaa.
Jep! Nyt on viimemmäksi vähän ollut tämänlaisista aiheista keskustelua tällä foorumilla. Mutta kunhan tässä päästään tuonne labraan (sisäradalle) treenaamaan niin eiköhän kaikenlaista kehitystä tule mieleen. Kesäkaudella on kisakiireet ja muut mielessä, mutta talvella tuunataan tekniikka ja välineet kuntoon kesää varten!
Vaikka toisinaan vähän vaatimattomasti ajattelee, kyllähän me puulla ampujat näitä mietitään aika perinpohjaisesti. Ja kun välineet tekee itse, alkaa noita monenlaisia nuolia löytymään aika käsittämätön määrä. Barreloituja, taperoituja, tasapaksuja, footeilla, eri puulajeista, 30-160gn kärkipainolla, 30mm-150mm sulituksilla, 170gn-1500gn välimaastosta. 
Aika luonnollisesti tulee sitten valikoitua nuolet oikeaan käyttöön, kun on nähnyt käytännössä miten ihan erilainen nuoli käyttäytyy.
Heitäppä joku pari hyvää esimerkkiä?
No, esim puunuolista kilpailumuodosta. On monia jotka ampuvat modernilla lonkkarilla isoilla sulilla, väärällä foc:lla ja raskailla kepeillä pitkiä matkoja vaikka jousen vahvuus ei sitä välttämättä vaadi. Se johtaa siihen että loppu kaari on sellainen tiukka dippi. Siitä tulee vähän niinku laskuvarjo 
sitten tiedän että kun hiilari (esim bearbaw) aihioita on ruvettu tarkemmin punnitsemaan ja tarkastelemaan spineä, niin niissä voi olla isojakin eroja.
Kannattaa siis aina tarkistaa ja kokeilla 
Sitten taas jos haluaa ampua kisamuotona esim 20y tai wa 3-d niin silloin kannattaa miettiä paksua keppiä, isoa sulkaa ja ehkä raskaampaa kärkeä. Ne voi auttaa. Isot sulat korjaa laukaisu virheitä. Isot nuolet taas rikkoo paremmin pistealueet.
Collective in… taas tarkoitan sitä että kun jaetaan tietoa ja kokeillaan asioita tieteelliseltä pohjalta niin teoriassa sen pitäisi johtaa nopeampaan sisäistämiseen siitä että mikä toimii ja mikä ei. Toki tieteen lähtökohta on todistaa aikaisempi vääräksi, mutta ehkä se pointti vois olla se että tiedettä harrastavien summa on suurempi kuin yksilön
Esimerkki. Mulla on 43@28 moderni lonkkari. Ammun noin 29-30 tuuman nuolella. 11/32 keppi, 100gn kärki ja 4” sulka. Aika perus setti. Sarin moderni lonkkari on 34@28. Ampuu tuuman lyhyemmillä nuolilla 70gn kärki, 5/16 keppi ja 3” sulka. Kun kokeilen molempia jousia niin mulla päin matka on melkein sama.
Siitäpä vähän laskelmia:
Lainaus:
“For the recurve archer, thicker arrows can produce point gains, but they are usually within his skill range.”
Lisäksi, tavisampujilla etu on jokseenkin olematon.
Jep! Ja tuo on sitä pintatasoa vielä. 
Harva kikkailee esim. eri puulajeilla tai barrelimuodoilla.
Varmasti paljon on sitä, että lisätuunaus on iso vaiva. Jos yhdellä setillä meinaa pärjätä, pitkät sulat ja raskas nuoli niin ainakin toimii 5-40 metrin matkoille.
Mulla on sisänuolet toistaiseksi ollut 550-650 grainisia. Katsotaan mihin tänä talvena päätyy.
Ulkona turkkilaisilla tuntuu toimivan mikä vaan, kunhan spine täsmää. Siis luokkaa 70 paunainen jousi ja 400gn nuoli, ei mikään ongelma. Tuntuu aikamoiselta etulyöntiasemalta ampua pitkiä matkoja, kunhan saisi peukkuammunnan kunnolla hanskaan.
Nokkiuran suulle laitetut sulat tekee varmasti oman asiansa. Lisäksi peukalolaukasu on hyvä, varmaan ihan syystäkin kielletty kansainvälisissä FFAA kisoissa.
Tulee mieleen että eikö sulle jopa 29" nuoli 3" sulilla olisi parempi ainakin maasto- ja eläinkuvakisoihin missä ammutaan 80 jaardia?
Tämä tuunaaminen tulee esille erityisesti alle 40 paunan jousissa, kun Lehtis tykittää menemään 5" sulilla matkat kun matkat. 25-30 paunan jousissa pitää jo vähän miettiä miten kaarta madaltaisi…
1 tykkäys
Käytin minäkin viime kesänä aiempaa lyhyempiä ja kevyempiä kuusikeppejä. Lyhentämisellä kompensoin puuttuvaa jäykkyyttä; olivat #69-luokkaa, kun tilatessa toive oli #75. Taisin lyhentää normistani 2,5-3 cm, mutta ovat silti jonkin verran vetopituuttani pidempiä, eli ”ylipitkiä”. Taitavat olla useamman gramman keveämpiä kuin pidemmät setrinuoleni. Kaikissa 125 gr kärki. Sulituksena ”tavaramerkkini” Ray- eli rauskumuoto. Onhan niitä mukavampi nakella pitkiä matkoja painavampiin verrattuna laakeammalla kaarella. Kokeilin myös yhdestä setistä pienentää sulkia leikkaamalla niiden rauskumuodon suoremmaksi. Kyllähän siinä kaari oikeni, mutta estetiikan ehdoilla ja rauskuilla mennään toistaiseksi jatkossa. Otan aiheen mietintään, kun joskus on pakko siirtyä keveämpiin jousiin… tai sitten jään kiukuttelemaan keinutuoliin… 
Muistaakseni tässä oli taustalla jokin pohjaton turvallisuuskysymys ja kolmisormiotteen perinteisyys amerikkalaisessa ammunnassa, eikä niinkään se, että säännöissä olisi huomioitu peukkuotteen paremmuus. Saattoi liittyä ihan vain siihen ettei säännönlaatijoilla ollut kovin suurta kosketuspintaa idän ammuntatekniikoihin. Tämä siis kuulopuheena, eli voin olla väärässä.
En ole vielä ite saanu aikaseksi alkaa noita nuolia tekemään vaikka se ajatus on koko kesän kiireiden ajan kummitellut päässä. Kumminkin alkaa vähitellen kyllästyttää kaivaa hiilikuitutikkuja rystysistä. Olisiko aiheesta suositella jotain kirjallisuutta tahi kätevää, perusperiaatteet selventävää artikkelia? Nyt kun aiheesta kerran on puhe.
Minäkin lukisin mielelläni jotakin oikeaa puunuolien teko-ohjetta. Jossain TBB:ssä, olikohan neljännessä, oli artikkeli asiasta, muttei muistaakseni ollut kovin kattava.
Kuulostaa aika ymmärrettävältä mitä juttuja enemmän kuullut muihin asioihin liittyen. Huvittavan kankealta kuulostaa ifaa-liiton sääntöjen muodostus.
Tästä on vähänlaisesti sopivaa kirjoittelua tähän modernin ajan ratakärkiammuntaan. Eli 3D radoille, 120 nuolen kisaan, tai maastokisoihin jossa ammutaan 10-80 jaardin matkoja.
American roundista ja yorkista löytyy jo vähän jotain, ainakin aikalaisvälineistöä mitattuna ja punnittuna. Joilla on tosiaan ammuttu käsittämättömällä tarkkuudella kaukaa tauluun ja toistettuna.
Eri kulttuurien sota- ja metsästysammuntavälineistöstä löytyy materiaalia, mutta ne ei tähän oikein sovi.
Eli sanoisin vähän samaa kuin Ville, traditional bowyers bible sarjassa on vähän, mutta ei sielläkään juuri. Suosittelen ehkä lukemaan jotain “trad archery” foorumeja, missä keskustellaan puunuolista, oli sitten puujousi tai lasikuitulonkkari jolla ammutaan.
Näkee tälläkin foorumilla tuota välineistöä ja ajatuksenvaihtoa, siitä saa jo hyvin vihiä.
Eikö ole nätti kuvio? Ammuttu 45 jaardista 122 senttimetrin tauluun koko kesän käyttämälläni puujousella. Nuolien jäykkyys 23–58#, massa 393–532 graania. Eli seuraavat nuolet:
- 23#, 391 gn, pisteet 0,1
- 35#, 393 gn, pisteet 3,3
- 38#, 435 gn, pisteet 7,1
- 28#, 406 gn, pisteet 2,8
- 40#, 529 gn, pisteet 3,7
- 44#, 467 gn, pisteet 7,0
- 47#, 491 gn, pisteet 4,0
- 58#, 519 gn, pisteet 2,0
- 53#, 532 gn, pisteet 1,6
Näillä ammuin niin, että tähtäsin kärjellä keskelle taulua, eli painavat menivät alas, kevyet ylös ja niin edelleen. Ammuin noin 20 laukausta per nuoli. Kohta pisteet tarkoittaa nuolen keskimääräistä pistetulosta.
Jousi on siis 39# @ 27", käyttämäni kisanuolet ovat 27-tuumaisia ja 40–42-paunaisia, sulattoman testillä haettu oikea jäykkyys. Massa 390 graania.
Jos noita tuloksia katsoo, niin nuolet 3 ja 6 olivat parhaimmat, kuten vähän olettaa sopikin. Yllätys oli, että nuoli 5 ei toiminut oikeastaan lainkaan. Meni alas mutta oli myös sivusuuntaista hajontaa. Hiukan yllättäen nuoli 9 niputti parhaiten, ihan keltaisen alapuolella nättiä kasaa, massan takia toki ulkona pisteiltä.
Vain ja ainoastaan nuoli 1 kolisi säännöllisesti kahvaan. Nuoli 4 kolisi välillä, jos laukaisu oli huono. Keskimäärin liian jäykät nuolet vetivät vasemmalle ja liian notkeat vähän oikealle. Mutta ei kovin paljon, kun tuota osumakuviota katsoo.
Edit: Ohjelma näköjään rajaa kuvan niin, että osa taulun ulkopuolisista osumista ei näy. Jos kuviota katsoo ohjelmassa (My Target), jolla tulokset kirjattiin, niin kaikki merkityt osumapisteet näkyvät.
1 tykkäys
Jos joku yhteenveto pitäisi tehdä, niin minusta on aivan sama, millaisilla nuolilla ampuja ampuu, kunhan nuolisetti on suunnilleen yhtenevä. Aika monenlaiset nuolet toimivat niin, että niillä on mahdollista osua keskelle. Mitä parempi ampuja, sitä enemmän hyvistä (hyvin viritetyistä) nuolista hyötyy. Jos osumakuvio on iso, niin ei nuolilla ole paljon merkitystä. Tähän olen päätynyt aiemminkin, käytännössä ja testaamalla.
Mielipiteitä!
1 tykkäys
Hauska testi, kiitos rapsasta!
Tuossahan toteat itsekin että jos nuolen asetti keskelle taulua, 45 jaardista liian löysät tai jäykät nuolet ampuivat 30-40 senttiä ohi taulusta. Eihän silloin sivukampeamaa pysty kukaan paikkaamaan, muuten kuin totuttautumalla siihen että nuolet menee vinoon. Ja sivuheitto vaan korostuu pidemmillä matkoilla! Eli kärjellä tähtäämistä ei voi tehdä todellakaan. No mitäpä sitten jos vaihtaa jäykästä setistä vaikkapä löysään? Siinä onkin nuolet jotka on kampeaa taas toiseen suuntaan. Totuttelua vaatii että alkaa taas osua, joten mitä mieltä?
Pitäisi myöskin vähän miettiä miten paljon tuossa menettää upotuksessa metsästäessä, tai pitkillä maastomatkoilla kantamassa. Hyvin spinetetty nuoli on tarkempi ja energiatehokkaampi.
Entäpä sitten kun nuolet kampeaa sivulle, ja osuvat taustaan/maastoon vinossa - tarkoittaa enemmän katkeilua. Ja löysillä nuolilla ampuessa nuolivarren korostettu väsyminen ja taipuminen on varmaa.
Mutta toki olen sitä mieltä että jos treenaa haltuun setin kuin setin, sillä voi osua vaistoampumalla. Kuitenkaan en pitäisi mitenkään mielekkäänä totutella tuollaiseen toimintaan, jos on yhtään kovemman tason ampuminen mielessä.
Jos ampujalla on yhtenevä setti, jossa nuolet käyttäytyvät suunnilleen samoin, niin helppohan se on korjata nuolen kärjellä osumapistettä sopivasti. Ja jos katsoo keskimääräistä perinneampujaa, niin 45 jaardilta kyllä käytetään isoa taulua aika kattavasti, ei siinä 30–40 senttiä tunnu paljon missään.
Olennaista on oikeastaan se, mikä pätee missä tahansa välineurheilussa – väline sinänsä ratkaisee vasta huipulla, jossa toki kaikilla on huippuunsa valitut ja viritetyt välineet. Tavisampuja ei pysty välineillä kompensoimaan “huonoa” tekniikkaa. Toki, jos välineet ovat hyvät, niin onhan silloin helpompi keskittyä tekniikkaan, koska kaikki virheet tulevat nimenomaan tekniikasta.
Onhan tietenkin myös niin, että hyvin viritetty setti on vähemmän herkkä ampujan virheille. Vähän liian notkea nuoli kolisee herkästi kahvaan, jos laukaisu on huono. Ja niin edelleen. Mutta, ampuja pystyy virittämään välineensä vain oman taitotasonsa mukaisesti! Vaikka itsekin jotenkuten osun tauluun, niin omassa tekniikassani on paljon puutteita, valitettavasti. Siksi nuolia on hyvä testata säännöllisesti, varsinkin sulattomia – niillä oman ammuntatekniikan taso paljastuu aika hyvin.
Tai oikeastaan minun piti sanoa ihan sitä, että ampujien pitäisi keskittyä enemmän perustekniikan hiomiseen ja vähemmän välineiden säätämiseen (jos sitä nyt edes kovin paljon harrastetaan?). Ammuntatekniikan kehittämisellä myös tulokset kehittyisivät, enemmän kuin mitä välineiden säätämisellä voi saada.
1 tykkäys
Samaa mieltä. Mutta ehkä se mun pointti oli että jos lähtökohta on jo alussa väärä? Mitä jos ampuja ampuu lähtökohtaisesti ei sopivilla nuolilla? Tietävän henkilön on helppo tehdä päätöksiä, mutta mitä jos ei tiedä ja sitten vain lyö päätä seinään tässä hyöty on siinä että on ihmisiä jotka osaavat kertoa että vaihda näin tai tee näin. Uskon että me kaikki tehdään paljon työtä formin ja tekniikkansa kanssa, se on kaiken a ja o. Silti uskon että kaikki ampujat eivät ole ylläkuvatulla tasolla ja muutos nuolissa voi johtaa parempaan tulokseen. Niin ja tiedän henkilöitä joille on ihan sama minkä jousen antaa tai mitkä nuolet siinä on. He kokeilevat kerran ja sitten laittavat nuolen keskelle. Vähän niinku omenan kiven tai tikan heitto, jotku vain on luonnonlahjakkuuksia. Sellainen ajatus että ole vain parempi jousiampuja ei välttämättä ole mahdollinen kaikilla 
1 tykkäys
Joo, pitää testata taas ehdottomasti 3” sulkaa. Tässä mennään just siihen mitä moni tässä keskustelussa varmaan tarkoitti. Eli mikä on tekniikan parantamisen vaikutus vs hyöty nuolen tuunaamiseen. Viimeksi kun kokeilin, noin 2v sitten niin tekniikka ei ollut kyllä kohdallaan että olisi voinut siirtyä pienempään sukkaan. Laukaisu virheet näkyi tosi selvästi. Nyt voisi olla hetki kokeilla uudestaan
1 tykkäys
Molempi parempi, pitäähän sitä välinetuunauksesta joskus pitää taukoa niin keskitytään ammuntaan. Sitten illalla treenien/kisojen jälkeen alkaa raksuttaa taas että mites nämä välineet voisi olla fiksummin…
Tuttu juttu, että laji kuin laji niin välineitä/vaatteita/lisäravinteita himoitaan, mutta tekniikka voi olla se missä eniten on parannettavaa.
Varmasti joo, ymmärrän. Mulla on taulusetti 40-60y matkoille 31" pitkät kuusesta ja 3" sulalla. Toimii hyvin noilla etäisyyksillä ja vähän sitä lähempänäkin.
Se riski minkä noissa ottaa että sitten kun alkaa väsymään, niin tekniikka heikkenee ja voi kostautua pummaamisena. Suomen mestarilla ei ehkä… 