No siitä onkin jo puolitoista vuotta, kun tuolla sisäammuntakalustolla on viimeksi ammuttu. Juuri ennen koronakriisin puhkeamista, Artemiksen kisa 1.3.2020, sillä hetkellä tyydyttävä tulos 177 pistettä, mentaalisesti rimaa hipoen, että pysyykö pää kasassa, mutta toiseksi tulin! Pölyt pyyhin, nuolet (kuusta) totesin suoriksi ja pari kertaa olen niitä lätkinyt tauluun. Osuu, jos pääsee automaattitilaan.
Kärkipainoisuusarvosta (FOC) sellaista, että sen voi määrittää aika helposti jo ennen nuolen valmistumista. Kysehän on ainoastaan kärjen ja sulituksen, sekä nuolivarren välisten massojen suhteesta. Laskeminen menee seuraavasti:
korjattu kaava:
FOC (%) = (0,5–(a/b))*100
Kaavassa
a = 0,5m+mn
b = m+mk+mn
m = nuolivarren massa ilman kärkeä, sulkia ja nokkia
mk = kärjen massa
mn = nokkipään massa, eli lähinnä sulitus
Tämän kaavan tulos poikkeaa vähän todellisesta, mitatusta (määritelmän mukaisesta) FOC-arvosta, koska tässä oletuksena on, että kärjen ja nokkipään massat ovat nuolivarren päissä pistemäisinä. Mutta antaa kyllä riittävän tarkan tuloksen ja auttaa hahmottamaan hyvin kärjen ja nuolivarren massan välistä suhdetta FOC-arvon kannalta.
Edit: Kaava on korjattu, katso lisätietoa jäljempänä.
3 tykkäystä
Mites ilman vastus? Saisiko sen jotenkin mukaan tohon kaavaan? Eli ei vain sulan massa, mutta myös sulan koko? Miten vaikuttaa?
Kärkipainoisuusarvohan kuvaa vain nuolen painopisteen sijaintia suhteessa nuolen geometriseen keskipisteeseen. Ei siihen vaikuta ilmanvastus tai mikään muukaan vastaava muuttuja. Ainoastaan nuolen massajakauma.
Ok. Minkä paunaisella jousella teit testin, minkä kokoisia sulkia käytit ja oliko joku standardi aihio koko? Vai täysin purpose maid nuoli. Ihan mielenkiinnon vuoksi kysyn.
En tehnyt mitään testiä tai muutakaan. FOC-arvo (nuolen kärkipainoisuusarvo) määritetään tietyn standardin mukaisesti. Se on vain ja ainoastaan nuolen matemaattinen parametri, jousesta tai mistään muustakaan riippumaton, joka voidaan laskea, jos tunnetaan edellä mainitut muuttujat, tai mitata aiemmin mainitun standardin mukaan. Kuten tuossa totesin, kolme kappaletta neljän tuuman sulkia painaa noin 10 graania.
Tähän piti ehkä alunperin kirjoittaa:
Ok hyvää pohdintaa ja hienoa tieteellistä ajatusta. Muistelen että mulla ei kyl ole noin painavia sulkia. Pitää tarkistaa, muistelen et ne on jotain 1,2 - 1,8 graania per sulka. Toki tuskin se paljoa tohon vaikuttaa.
Onko todella noin että koko yhtälössä ei tarvita nuolivarren pituutta ottaa huomioon? Että pelkkä varren massa kertoo. Esim. 400gn 28" varsi ja 400gn 32" varsi menee samalle etupainoisuusarvolle.
Jotenkin vaikea uskoa, pitää laskeskella…
Kyllä, FOC-arvohan kertoo painopisteen suhteellisen sijainnin suhteessa geometriseen keskikohtaan. Tällöin nuolen pituus ei vaikuta, vaan vain massat.
1 tykkäys
On hienoa, kun toisilla on intoa ja kiinnostusta ”tieteillä ja hifistellä”, niin me muut voimme tarvittaessa ja halutessamme nauttia ja hyödyntää tuloksia. Itse olen tuohon taustatyöhommaan liian laiska.
Joskus jousiammuntaurani alussa hiukan tietoja keränneenä onnistuin puolivahingossa tekemään hyvin toimivan nuolisetin ja sen ”kaavan” perusteella olen tähän päivään saakkaa nuolet tehnyt, toki matkalla kerättyjä kokemuksia ja havaintoja hyödyntäen. Seuraavassa nuolten tekoni lyhyesti:
11/32” varsi - 125 gr kärki - 5” sulat ja 5/16”varsi - 100 gr kärki - 4-4,5” sulat. Peruslähtökohtana ”ylipitkä” nuoli, n. 2” pois 32” aihiosta. Tarpeen mukaan varioin aihion jäykkyyden ja kohdejousten jäykkyyden mukaan nuolen pituutta periaatteella 1” lyhennys lisää näennäistä jäykkyyttä 5”. Enimmillään olen lyhentänyt löysempiä aihioita ehkä neljä senttiä ”standardistani”, jolloin nuolet ovat vedolleni silti kohtuullisen reilusti ylimittaisia ja FOC yli 10%. Nuoliaihion jäykkyyden valitsen niin, että se on sama kuin jousen lukema tai n. -10 lbs jousta keveämpi. Ylipitkillä nuolilla on se etu, että ne ovat täsmämittaisiin verrattuna anteeksiantavaisia vetopituuden muutoksille ja pienille laukaisuvirheille ammunnan aikana. Ainakin itse olen huomannut määrämittaan katkotuilla suuremman hajonnan taululla ja yksittäisten nuolten satunnaisen karkailun joskus hyvinkin oudosti. Tarvittaessa pystyn ampumaan eri jäykkyisiä ”ylipitkiä” nuolisettejäni yhdellä jousella ja päinvastoin, yksi setti sopii useammalle jouselle. Esim. 65 - 80 lbs nuolet osuvat hyvin +80 lbs jousillani, vaikka tietysti ensisijaisesti pyrin käyttämään jäykempiä, jousen kanssa samoissa lukemissa olevia aihioita.
Edellä kertomani on siis minun tapa tehdä nuolet, jotka ovat kulutustavaraa ja niitä on oltava riittävästi. Tarkoitus on tehdä toimivat tikut vähimmällä vaivalla, ettei sitten harmita ampua niitä kivikkoon ja suolle tai tai särkeä nokkeja ”Robin Hoodeilla”. Vesanuolia lukuunottamatta kaikki osat kaupallisina ja silloin hinta keikkuu viiden euron tienoilla per nuoli.
Nyt täytyy pahoitella ja ottaa sanoja takaisin. Liiallinen innostuminen liian vähäisin testein, valitettavasti. Normaaleilla kärjillä suuruusluokka oli tuolla kaavalla oikein hyvä, antoi “riittävän” tarkan tuloksen. Omilla käyttönuolillani tulos oli yhden prosenttiyksikön sisällä sama, niin mittaamalla kuin laskemalla. Pieni epäilys kuitenkin heräsi ja ääripäiden testaamisella totuus paljaistui, että pusikossa ollaan ja pahasti. Eihän tuo noin mene, joku nyt tuossa mielessäni “hienossa” kaavassa mättää ja pahasti. Asiasisältö sinänsä on oikein mutta tuo esittämäni kaava ei siis toimi. Palaan asiaan myöhemmin, taas vähän viisaampana (toivottavasti) ja nöyrempänä.
Edit: Kaava korjattu alkuperäiseen viestiin ja seuraavaan viestiin.
Mitä @Lehtis kommentoi, on täyttä asiaa, noinhan se menee. Oikeastaan hifistely on tässä asiassa ihan turhaa, koska lopputulos on yleensä aina hyvä, mitä kärkipainoisuusarvoon tulee.
Pientä tasapainoehtojen pyörittelyä ja tässä on uusi kaava:
FOC (%) = (0,5–(a/b))*100
Kaavassa
a = 0,5m+mn
b = m+mk+mn
m = nuolivarren massa ilman kärkeä, sulkia ja nokkia
mk = kärjen massa
mn = nokkipään massa, eli lähinnä sulitus
FOC-arvo ei tosiaan riipu nuolivarren pituudesta.
Nyt on testattu myös käytännössä ja antaa oikeita tuloksia.
1 tykkäys
Jos ihan tarkkoja ollaan niin nuolen suuntastabiliteetin vaatimus on, että painopiste on aerodynaamisen keskiön etupuolella. Aerodynaaminen keskiö taasen on se piste, johon nuolen nostovoiman voidaan ajatella keskittyneen kun sillä on kohtauskulmaa ilmavirtaan.
Nuoli on kuitenkin sen verran vakio muodoltaan, että voidaan käyttää keskipistettäkin kriteerinä. Jos on oikein isot tai pienet sulat niin tilanne muuttuu, tai jos käytetään kovin omituisen muotoista nuolen vartta.
Nyt on niin tieteellistä settiä että pitää kysyä mielipide teiltä tietäjiltä FlyingSticks eBooklet: Arrow Aerodynamics
Onko tuon linkin takana teidän mielestä oikeaa ajatusta?
Joskus nuo lueskelin ja ihan oikeaa asiaa ovat. Tavallaan perusteet mutta kattavasti.Auttaa ymmärtämään nuolen toimintaa. Eri asia sitten, että tarvitseeko sitä käytännössä, koska mikään, mikä on tunnettua ja tiedettyä nuolien tekemisessä, ei muutu.
Ilmeisesti lentokoneinsinöörin kirjoittamaa hyvin asiallista tekstiä. Aika iso osa on määritelmiä, mutta jos asiaa haluaa ymmärtää niin nekin on osattava.
Ainoa yllätys minulle oli nokin suuri osuus vastuksessa, en olisi osannut olettaa sen olevan noin suuri. Eli pituusnuolessa nokin on oltava kiinni jänteessä ja terävä nuolen perä menee sen sisään ammuttaessa. 
Eli onko vastaus että: 1 hyvää hifistelyä 2 hienoa tietää, voi ehkä auttaa. 3. No joo, parempi itse kokeilla mikä toimii ja mennä sillä? 
Kiinnostaa siis tietää miten asiaa ajattelette. Perinnejousilla ampuvat kun monesti on aika tietäviä nuolista, koska a paradox on aika keskeinen osa sitä.
Tottakai auttaa. Sillähän on paljon väliä mihin tarkoitukseen nuoli menee. Jos aiotaan vain 18m etäisyydeltä tällätä tauluun, on vaatimustaso aika pieni. Jos aiotaan ampua yli 500m pituutta, on vaatimukset nuolelle ihan totaalisesti kovempi.
Kun perehtyy historiallisiin nuoliin, on siellä yleensä pitkiä ja painavia nuolia lyhyille matkoille. Kauas lyhyempiä nuolia ja kevyitä kärkiä.
Turkkilaisissa oli jopa vain 30-50 grainin kärkiä.
Samoin brittiläisissä taulunuolissa oli kärjen paino efektiivisesti kevyt (kovapuufoot + minimaalinen kärki).
Kun manchut ampuivat lyhyellä matkalla jopa 100g+ nuolia, 34-38" keihäitä. Niissä oli useita kymmeniä grammoja painava kärki, kuten brittienkin sotanuolissa. Samoin rautakauden metsästyskärjissä. FOC arvo oli korkea ja läpäisy hyvä.
Mutta mikä on huomattavaa, aikana ennen nuolisorveja mikään nuolivarsi ei ollut tasapaksu. Kaikissa museosta löytyvissä aasialaisissa nuolissa on nuppinokki, koska nuolen peräpää on ohennettu toisinaan jopa 5mm paksuuteen. Samoin barrelimuodon kanssa, eli mikäli mahdollista ja kärjen kanssa sopi, oli varret barreloitu
Käytännössä jos haluaa ruveta kovasti nuolilla kikkailemaan, voi kovapuuvarsia lisätä ja etupainoisuusarvoja muokata taperoinneilla ja barreloinneilla.
Nuolivarren tuunaus johtaa siihen että kokoajan päästään lähemmäs sitä, kun nuoli lentää puhtaasti todella minimaalisilla sulituksilla, mutta myös lyhyenä ja kevyenä. Sen jälkeen tasapaksu mäntyvarsi 32" pitkänä 4" sulilla tuntuu aika hölmöltä. Toimii, mutta millä matkalla? Ehkä sitten kuitenkin tarpeeksi hyvin meidän matkoilla.
Oliko sulla joku tietty juttu mikä kiinnosti tuossa linkissä?
Ei ole, kunhan vain halusin teidän ajatuksia kaivaa esiin ja haastaa teitä kertomaan lisää, kun olette aika guruja tässä skenessä 
kiitos. Hyvä vastaus.
Jaa että guruja. 
Mutta kokeilun haluisia ainakin.
Oon yrittänyt omissa nuolissa kovastikin optimoida kutakin käyttötarkotusta varten. Minua ei ikinä nää ampumassa american roundia 5" sulilla tai sisäradalla 400gn nuolilla. Ainakaan jos siis yritän kisaa voittaa.
Voisi olla että jossain vaiheessa ottaisi hälläväliä vaiheen ja ampuisi manchu-jousella vaikkapa american roundia tai vastaavaa mutta…
Jos optimoiduilla nuolilla sen pari pistettä kirii, niin sehän riittää mainiosti. Taperoitu tai barreloitu muoto on myös nätimpi, samoin nuppinokit jne.