@JNystrom Koivullahan hitaasti kasvanut kuivu on lujempaa kuin nopeasti kasvanut (Kärkkäinen 2007, 227), eikä tiheys ei riipu vuosiluston paksuudesta. Tiheys kuitenki korreloi lujuusominaisuuksien suhteen, joten tiheyden määrittämällä voi saada arvion lujuusominaisuuksista. Ota noista pari palikkaa ja mittaa tilavuus tuoreeltaan Arkhimedeen lain avulla. Sen jälkeen kuivaus uunissa ja massan mittaus. Saadaan kuivatuoretiheys, joka kertoo karkeasti, että missään mennään, onko edes tiheyden suhteen oletettavasti hyvää koivua.
2 tykkäystä
Tiheydellä ei mulle ole juuri väliä, kunhan on suoraa ja oksatonta. Sitä mä tuossa meinasinkin, en varsinaisesti ole kiinnostunut lustojen paksuudesta, kuten sanoit kun niistä ei voi hirveästi päätellä.
MikaP: Kasvupaikka oli vähän korkeammalla, ei siis minun mielestä räme.
Lustoja on 19kpl, puun ollessa 11cm paksu. Eli siis vajaa 3mm per lusto. En pelkäisi noita pilkkuja, olihan mun edellisessäkin koivussa vastaavaa.
1 tykkäys
Vaikka kyse on “vain” koivusta en menisi sanomaan että kyse on priimasta jos rungon poikkileikkauksen muoto on tuo, sitä minä tarkoitin. Kasvupaikassa ei ole tarpeeksi ravinteita koska runko ei ole pyöreä. Tuosta saa yhden selän eikä esim. neljää selkää joka on mahdollista priimasta rungosta. Kestää melkoisella varmuudella tuokin puu mutta kun ajattelee niitä mahdollisuuksia mitä entisillä ihmisillä oli puun kaadon suhteen en usko että noita sinun valitsemiasi olisi käytetty muuhun kuin lämmitykseen.
Tässä on tullut hakattua päätä seinään näiden huonojen materiaalivalintojen takia, ei tässä ole enää mitään haluja tuhlata aikaa secundan kanssa.
1 tykkäys
Jaa? En nää miksi tuosta ei neljää slaissia sahaisi jos vaan 11cm paksusta edes ylipäätään pystyy. Olisiko parempi jos saisi 12kpl? Nyt oli hakusessa suora, oksaton puu josta saa puolittamalla ja tyvestä jopa useamman aihion - se riittää.
Noin ylipäätään on hyvä valita oikeat materiaalit, jos ei tämä ole priimaa, niin ainakin parasta mitä juuri nyt sain. Kaatopaikka oli ainoa mahdollisuus toisinsanoen.
Jos taas rupeaa katsomaan syitä ihmisten jousien katkeamiseen, liian kevyt puumateriaali tulee muuten ihan vihoviimeisenä, sinunkin jousissa.
1 tykkäys
Ja koivua maasaamme riittä ei siinä ole pakko ehkä alkaa säästelemään. Tekee lopusta puusta halkoja niin tulee jotain hyötyäkin touhusta 
minä en sahaa aihiotani vaan teen ne käsin. Muutaman olen sirkkelöinyt sen myönnän muista kuin Ugriaihioista. Nyt kun puhutaan muinaisjousista joihin ugrijousi kuuluu en ymmärrä miksi käytät koneita sen valmistamiseen. Minäkin voisin tehdä niin mutta en tee. Olen tehnyt paljon virheitä ja olen oppinut niistä. Tein ahvenliimaa itse pyytämistä ahvenista, kuljin lukemattomia tunteja etsimässä hyviä lylyjä ja hyviä koivuja. Teen lisää limaa, kuivatan lisää puuta. Teen kaiken omin käsin ja yhtenä kauniina päivänä minulla on omin käsin tehty Ugrijousi ja siihen sopivat nuolet ja minä kaadan niillä riistaa jonka syön omieni kanssa.
Eikö olekin kaunis ajatus ?
3 tykkäystä
Omalla kohdalla tulee aika vastaan… 25 vuotias töissä käyvän pienten lasten isän arki on ja tulee olemaan vielä aika pitkään tarkkaan nakutettua ja aikaa antaa silloin tällöin koneen käyttö… Kompromisseja on tehtävä… minä ostan toistaiseksi lihani kaupasta ja tulen tekemään aika varmasti näin. Ehkä sitten joskus on aikaa tehdä koko homma primisti. Ompahan sillon jo varmaan aika paljon viisastuttu ja ei tarvitse tehdä sitäkään vähää turhaa työtä ja voi keskittyä olennaiseen.
1 tykkäys
Kuivalla kasvanut ja oksaton on ne tärkeimmät.
1 tykkäys
Käsityöt ja tälläiset taidot on tietenkin hieno juttu!
Kuitenkaan ajatus ei ole kaunis perheen, puolison, toimeentulon, veronmaksun, yhteisöllisyyden ja lopulta jopa mielenterveyden kannalta. Siinä saa mennä aika erakkopäätyyn ja tehdä koko iän kestävän projektin jos kaiken tekee itse alusta lähtien. Ilmeisesti sinäkin vedät rajan ostokäsityökaluihin? Valitettava tosiasia kun on että näistä hommista on aika ajanut ohi, jota ei enää yhteiskunta tue, siispä johonkin pitää vetää raja.
Itselle koulutus, vähän uran tekeminen ja sitä kautta toimeentulo takaa mahdollisuuden tehdä niitä asioita mitä haluaa. Näen että niin saa parhaan hyötysuhteen, mutta jokaisella on tietenkin oma tapansa tehdä.
Lueskelin että Ivar Malde kirjoitti facessa miten jousien tekeminen on elättänyt nyt jo kaveria useamman vuoden, mutta ei oikeastaan suosittelisi sitä kuitenkaan.
Siinä pieni ihminen vikisee kun yhteiskunta vetää rajoja…
2 tykkäystä
Samaa mieltä Jeren kanssa, johonkin on vain laitettava raja. Aika on rajallinen luonnonvara ja siksi ajankäyttöä pitää optimoida, jotta aikaa jäisi harrastukselle – tai kaikelle muulla mitä nyt elämään sattuu kuulumaan. Arvostan tottakai MikaP:n projektia, sitä on mukava seurata ja siitä syntyy varmasti uutta tietoa, jota muut voivat hyödyntää.
Mitäkö tein tänään? Pätkin ja pilkoin polttopuuksi vaahteraa, tuomea, syreeniä, tuomipihlajaa, omenapuuta, luumupuuta, katajaa ja pihlajaa. Joo, ei ole kyse harrastuksen kuoppaamisesta vaan vanhojen siivousten perkaamista. Nuo puut ovat olleet navetassa pinossa ja tiellä jo monta vuotta ja nyt oli viimeinkin sopiva hetki pätkiä ne, kun valmiit polttopuut olivat jo loppusuoralla. Kyllä muuten huomasi moottorisahalla, kun tuli syreeni vastaan! Ja pitäähän sitä nyt harrastaa ihan kunnolla, eli lämmitetään torppaakin jousipuulla…!
Näistähän tulee yllättävän hyviä.
60mm kokonais pituus ja leikkuri 18mm leveä ja 40mm pitkä. Paksuus 1,1mm ja painoa n.60 graania.
Pieniä mutta menee nämä pienelle riistalle jos sattuu joskus tilanne tulla näiden kanssa.
1 tykkäys
Tuossa yksi tyyli lisätä panoa sekä tukevuutta kärkeen. Kiväärin hylsy. Minullla oli toinen kin jossa putki oli pidempi mutta se on maannut jossain ryteikössä jo muutaman vuoden.
1 tykkäys
Niin siis onko terä samanlainen litteä jossa on kara mutta varteen olet likistänyt hylsyn painoksi ?
Ivar teke myös lasikuitujousia. Pyörittää netti kauppaa josa laajaa valikoima omaa sekä tuonti tavaraa sekä tekee myös taide esineitä.
Itse elätin itseäni oikeastaan vain kaksi vuotta jonka aikana kyllä tein vähän kaikkea. Työn laadun kanssa en kaudeasti tinkinyt, mutta koska kuluttajat eivät ole maksu valmiita esineen kohdalla jonka toinen tekee parin päivän leppoisalla sekä hyvällä miellä vähän paremmin verrattuna siihen tusina tusaisuun minkä hinta polkee käsityön alimpia portaita niin päätin, että vitut.
Jos asiakans haluaa jotain laadukasta niin silloin hinta menee sille kuuluvalle paikalle.
Piste.
Kaikki muu tuntui itsensä kusettamiselta vain sen takia, että toisellä jää hyvä mieli. Tähän en enää koskaan halua sortua mutta jos aikoo tässä vero paratiisisia jotain laillisesti tehdä niin, että siitä jää jotain käteen niin jousen tekeminen oikealla tunti palkalla ei ole sitä.
Se, että joku tulee satunnaisesti vastaan ja on valmis maksaman mitä ikinä pyydätkin ja vaatii vielä sen autenttisen tekotavan siihen esineensä on yhtä tekijän juhlaa! Näitäkin on muutama tullut vastaan, mutta eipä oo enää vuosiin näkynyt…
Omaksi iloksihan saa tehdä mitä vaan eikä se ole keneltäkään muulta pois ja sen työn vähätteleminen tai arvosteleminen on suorastaan typerää. Vastauksia voi ja välillä pitääkin udella, mutta ei niihin voi närkästyä jos ei omiensa kanssa kohtaa.
Tärkeintä on, että tekijä ei muiden takia koskaan omiin kättensä jälkiin tylsisty ja vaivu epätoiveen tai muuhun vastaavaan.
5 tykkäystä
Tänään yöpuhteiksi puukon kahvaa. Lomautetun on hyvä harrastaa.
Materiaalit: Tammi, Vesipuhvelinsarvi, Hirven tyvisarvea ja hiiliterästä. Terän taoin joskus yläasteella. Aijon parannella sen profiilia vielä.
Hartonen: Toi sirkkelin terä on oiva idea matskuksi. Jos paino mietityttää niin ruoti voi aina olla pidempi ja tein ite kanssa joskus modifioidusta ratakärjestä lovetun “kaulurin” johon leikkuri istahtaa hyvin. Vähentää myös halkeamia vaaroja kun metallinen kauluri ottaa iskua vastaan puun sijasta (vaikka esim jänteillä ja eläinliimalla liimattu (jänteet kiristyy mukavasti kuivuessaan) kärki pysyy ihan hyvin).
3 tykkäystä
Hieno kahva !
Onko lovelle kärjessä joku tarkoitus ?
Ja painoa saa kun tekee paksummasta terästä… tämä olikin ihan ohuimmasta päästä… täytyy katsoa miten nämä pelaa ja kehitetään !
1 tykkäys
@Hartonen Mietin että turvaanko ruodin juottamalla esim messinkiin, mutta taidan vaan liimata siihen hirvensarvi biitin. Siksi siinä on lovi.
1 tykkäys
Hyvää keskustelua harrastusmotiiveista ja hienoa kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia.
Tästä aiheesta on aika vähän juttua ylipäätään missään.
Itellä on jokseenkin karannut lapasesta tämä harrastus, eli hyvin moni perinnetyö ja primikäsityö kiinnostaa ja tässä vasta kolmivuotisen harrastamisen aikana on kerennytkin monenlaista tekemään, mutta se on pitkä tie. Hieno ja opettavainen, mutta pitkä.
Nytkin on samaan aikaan pari jousta nuolineen, sukset ja nahkaprojekti työkaluineen “työn alla”.
Ongelmana tässä on tietty se, että näin tehden ei kerkeä kunnolla keskittyä esim. ampumiseen ja mettänuolisetin tekemiseen juuri ollenkaan. Tuntuu, että aina välillä pitää pysähtyä ja miettiä missä mennään ja mihin on suunta. Tälläkin hetkellä pitäisi olla treenaamassa ammuntaa ja rakentamassa nuolisettejä syksyn metsästystä varten, mutta kun olisi niin jännää opetella nahkahommia jne.
Työkaluissa ja työtavoissa olen pyrkinyt siihen, että kaikki terät ja höylät ovat ostokamaa ja muut pyrin tekemään itse. Tämä puhtaasti siksi, että itse tekeminen on niin helkutin antoisaa ja lähellä sydäntä. Työtapojen kannalta on mahtavaa ja mielenkiintoista tehdä mahdollisimman primisti kulttuurisidonnaisuuden takia. Materiaalit, työkalut, työskentelyasennot ja työjärjestys ym. eikös nämä kaikki yhdessä ole se mitä primitiivijousi on?
Mielestäni se ratkaisee aika paljon, että mitä pitää tärkeänä ja mistä nauttii. Tykkääkö eniten itsessään tekemisestä vai lopputuloksen saavuttamisesta vai kummastakin ja miten nämä kaksi ovat suhteessa toisiinsa? Vai onko lopputulos se mikä mahdollistaa jonkun muun tavoitteen saavuttamisen olkoot se sitten ensimmäinen primijousikaato ugrijousella vai pituusammuntaennätys.
4 tykkäystä
Hyvää tekstiä @VKot !
Ei ole oikeeta tai väärää kunhan itse tykkää. Jokaisen oma harrastus vaikka kaikilla “samanlainen”.
Tähän iltaan kerkesin tunnin näprätä omia… Nokkien korjailu on mukavaa touhua ! Sit vähän leikkureita lisää.
1 tykkäys