En sanonut mitää lämpäkäsittelystä vaan arvailin, että olisi ollut täysin ruti kuivaa lakkua joka menee kuumaan uunnin kautta hyllylle. Kyse ei ole mistään varsinaisesta lämpökäsittelystä mitä me teemme jousiemme vatsapuolille eikä paahdetuista lankuista mikä Tuomolta sekä minultakin löytyy hyllystä vaan siitä, että puun kuivaus prosessi on toisenlainen kuin vaikka jossain paikallis puusepän kierto ilma uuni lämmityksessä jossa on kyllä lämmintä ja missä puut lepäävät joitakin viikkoja rauhassa kuivaamassa.
Lämmin uunilla tarkoitan sellaista prosessia missä tuoreet sahatut lankut laiteteen kuumaan huoneeseen muutamaksi viikoksi ja joissa niistä otetaan lähes kaikki vesi pois ilman, että lankun pinta tummenee.
Puu on tällöin rapsakka, mutta ei tumma. Ja tätä ei jälleen myyjät osaa sanoa koska prosessi ei välttämättä ole heille tarpeen. Itse käyn ÅB Nordiskassa eikä sielläkään kukaan yhdenkään puun kuivaus prosesseista sen enempää mitään tiedä. Lankut tulevat tuolta, ovat kuivattu ja ovat nyt hyllyssä. That’s about it.
Minulla on ollut muutaman lankku tammea ja saarnea jotka eivät kestäneet mitään vääntöä. Jopa yli pitkä 40lb lonkkari meni poikki pelkästä lattia tilleröinnnistä.
Sama ilmiö oli 2007 knuutinpojilla kuralassa Viilukeskuksesta ostetuilla hikkori lankuilla. Tavara näytti päällepäin aivan priimalta, mutta yksikään jousi tai jousen aihio ei selvinnyt. Tuukkalta, Minulta, Emililtä, Simolta ja monelta muultakin jouset katkesivat aivan alku tekijöissä ilman mitään varoitusta.
Tässä lankku tyylissä minusta eron huomaa vain painosta. minulla on jossain taka huoneessa muutama liuska kuusta joissa paino on massaansa ja lustoihinsa nähden lähes olematon.
Voin näyttää sulle pari kuusen palaa kun tuut toukokuussa kuralaan niin ei tarvitse sitten enää ihmetellä kun ei oo omalle kohdalle vielä sattunut.
Täytyypä ottaa enemmän projekti kuvia jatkossa. Niin paljon kyllä ite kaatamista vättävistä puista tehnyt että se ja vain 20 ajatuksella tehdyn jousen kokemus ei paljon auta. vielä kun eri puulajeja joukossa. Se vaahtera oli tosiaan kaadettu ja ja veistetty melkeen muotoon saunapuiden hakureissulla liiterin vierestä kun vihdoinkin sain luvan kaataa sen. Lankun tuo tuttava oli ostanut hakalan puutukusta ja ei pitäisi olla uunitettu. Tuo että on ollut liian paksu siihen nähden mitä olen lähtenyt taivuttamaan alkaa tuntua syyltä katkeamiseen. Kuvassa siis sivuprofiili. Paksuus 22mm katkeamis kohdasta. Halkeamaa alkaa 30cm kahvan keskiosasta. Yli pitkällä jänteellä kylläkin lähdin taivuttamaan ja en mielestäni liikaa mutta. Tarkoitus oli tilleriä katsoa eikä vielä ampumaan. No eipä siinä nyt rupeen jatkaa orapihlaja, pihlaja ja syreeni aihioita. mietintään seuraava saarni tuotos. ei haluis puuta tuhlata.
Olethan taivuttelussa ja tilleripuussa pitkällä narulla vedellessä pitänyt huolen, ettei paunamittari mene yli tavoitepaunojen…? Vedät siis vain sen verran, mitä haluat valmiissa jousessa olevan paunoja. Aivan alussa vieläkin varovaisemmin ja katselet, että lavat alkavat taipua tasaisesti. Näin ei selkä rasitu liikaa yli jousen aiotun sietokyvyn ja myötäkäyristyminenkin vähenee.
Viimeiset pari viikkoa on mennyt pääasiasssa nahkahommien parissa, kun sain tutulta poromieheltä reilu parikymmentä poron koipea. Nyt sain viimein kaikki taljat tuhtiin suolaan ja säilöön. Tarkoitus oli kokeilla pajuparkilla, rasvaparkituksella, karvan kanssa ja ilman ja kuivattamalla saamelaistyyliin. Tavoitteena olisi näistä tehdä joskus nutukkaita ja opetella nahkahommia, että osaisi tulevaisuudessa vaikka hirven taljan käsitellä. Olen näissä jutuissa oikeastaan täysi aloittelija, niin olisi kysymyksiä joihin en ole löytänyt yksiselitteistä vastausta:
-Lähteekö karva irti jos nakkaan taljat oikeaoppiseen pajuparkkiliemeen?
-Tarviiko taljoista poistaa rasvoja ja ym. lihapuolelta kuinka tarkasti ennen suolaamista? Entä mäntylastuilla kuivaamisessa?
-Onko koivutuhkaliemessä karvan irroitus kuinka tehokasta? Toisin sanoen kuinka paljon pitäisi olla tuhkaa esim sankollisessa vettä?
Taljat joutuu olemaan parkkiliemessä tajuttoman kauan jos karvat haluut pois. Veikkaan että pieleen menee. Ota karvat pois ensin ja sitten parkkaus. Parhaimmat keinot ovat: virtaava joki tai leveä oja. Poikkipuu josta talja kellumaan karvapuoli alaspäin. 7 pvää ja alkaa karva irtoamaan. Seuraa tilannetta, veden lämpö vaikuttaa eniten. Niskassa karva on tiukimmin joten siitä jos peukulla työntämällä irtoo, niin irtoo kaikkialta. Tuhkalipeäseoksen tulee olla todella vahvaa että tehoaa. Tämän lisäksi taljoja saa pyäritellä saaveissa pari kertaa päivässä ja paikallaan oleva vesi alkaa pian haista aika lailla. Taljojen pitäisi myös olla koko ajan upoksissa, sekin vaivansa kun karva kelluu. Sammutettu kalkki kuulemma pelaa kaikkein nopeiten, eli jos sitä saat niin karvat irti sillä.
lihat, rasvat, kalvot pois niin hyvin kuin vain jaksat. Peuran taljan huolellinen putsaus lihapuolelta ottaa meikältä pari (+) tuntia. Pingoitettuna helpoin tehdä tietty. Suolaa hieman liikaa kaikkialle, etenkin taljan käpristyviin reunoihin ettei ala mädäntyä taljan taitteissa. Hyvin pingoitettu talja ei käpristele mistään. Talja kallelleen hieman että nesteet pääsee valumaan, mutta suola pysyy.
Koivutuhkaliuos asiaan kerroin tuntumani yllä. Sen tulee olla vahvaa, itse olen tehnyt kahdesti tämän ja kummallkin kerralla tuhkaa oli liian vähän. En nyt muista mitä Tuukka neuvoi suhteeksi, mutta liiän väkevää liuosta on vaikea tehdä. Jos on saavi jossa talja on, tuhkaa saa olla useampi ämpäri. Siitähän on valtaosa ilmaa kuivana.
Toissavuonna kun karvotin peuran taljan, niin laitoin 20 litran saaviin noin 4–5 litraa sekapuutuhkaa noin 15 litraan vettä. Ämpäri oli verstaalla viileässä noin viikon, jonka jälkeen karvat irtosivat aika kevyesti kaapimalla. Ylimääräiset roippeet kaavin tuoreena niin hyvin kuin lähti ja kyllä kannatti. Vaikeampi märkää nahkaa oli kaapia puhtaaksi sieltä, mihin rasvaa, tms. jäi. Mutta miksi suolaus, jos taljan kaapii heti puhtaaksi ja heittää ämpäriin likoamaan? Tämä siis yhden taljan karvotuksen perusteella, raakanahaksi sen tein ja hyvin taisi onnistua, niin tästä nahasta sulitetuilla nuolilla tuli Suomen ennätys…
Hikkori, valkotammi ja jalava ovat kutakuinkin lista lauhkean vyöhykkeen vetolujimmista puista. Siihen nähden on mielenkiintoista, miten usein lankkuhikkorista, lankkutammesta ja lankkujalavasta tehdyt jouset pettävät vedossa, ilman mitään hyvää syytä. Puun lujuus on romahtanut jossain vaiheessa tuotantoketjua.
Syitä voi olla nähdäkseni kaksi. Ensinnäkin, lankkutarhaan menevää puutavaraa makuutetaan märissä oloissa lahottajien alkuruokana eri vaiheissa toisinaan pitkiäkin aikoja. Suoja-aineettomat puut alkavat heiketä viikkojen sisällä kaadosta, jos niiden kosteuspitoisuus ei laske riittävän alas ja myös pysy siellä.
Toisekseen, lankkutavaran kuivaamiseen käytetään toisinaan sellaisia koneellisia kuivatusohjelmia, jotka eivät kyseisille puulajeille sovi, ja jälleen puun lujuus laskee. Esimerkkinä kuivausongelmista valkotammi- ja hikkorilankkuihin tulee monesti lukemattomia pieniä kuivumishalkeamia sen jälkeen, kun ne on roudattu tarhalta 50-prosenttiseen verstaaseen.
Niin tai näin, lankkutarhat kiertää tästä(kin) syystä mielellään kaukaa.
Kiitos neuvoista. Olisi pitänyt mainita, ettei parkitsemalla suinkaan ole tarkoitus karvoja saada irti vaan olin huolissani, etteivät ne vaan irtoa. Tästä löysin vähän ristiriitaista tietoa niin sillä kysyin. Tuntuu, että aika harva nykyään kasviparkitsee taljoja karvoineen.
Tässä hommassa tuli aikataulut vastaan kun kämpässä alkaa remppa, jonka aikana näitä hommia ei voi tehdä eikä ulkonakaan vielä voi. Sillä kysyin suolaamisesta kun en millään kerennyt edes puolia rasvoista ja kalvoista kaapia.
@MikaP Mikkelissäkin 30cm lunta. Täytyy sanoa että kyllä saa turkun retaleet etumatkaa kevään kisoihin! Miten tässä nyt treenaa ar:n matkoja saatikka pituusammuntaa.
Kuivaharjoittelua ja varusteiden fiilaamista vielä tässä vaiheessa. Fysioterapeutti sai töissä vammautuneen vetokäden kuntoon viime tingassa. Lihaskunto on siinä aika onneton vielä, vajaat 40# jousi tuntuu jäykältä mut kyl se siitä.
Lämmittelin lihakset hyvin ja lähdin ampumaan lyhäri orapihlaja kaunokaisella tallin viileään lämpöön untuvaliivi päällä käsivarret paljaana ranne mutkalla ja väkisinkin nousi hymy huulille ja hykerrytti sydämen täydeltä puolikkaalla vedolla ammutut nuolet ja lopuksi myös täydellä vedolla vedetyt muutamat sarjat koska tietää kuinka hyvin taas kohta lähtee kulkemaan…
Hommasin läskin polton tehostamiseksi älyrannekkeen viime viikolla. Tänään lähdettiin testaamaan vähän pidemmälle lenkille tarkoituksena hommata jousi kelpoinen kataja-aihio. Matkaa kertyi 13,5km reilussa neljässä tunnissa, 1921 Kcal paloi ja saaliina kaksi kelvollista staavia. Ei paha.
