Testailen varsijousen vasaman sulitusta poronnahka pergamentilla. Olisi paljon helpompi tehdä kuin puiset sulat. Seuraavaksi singahdan ostamaan pyöröriman. Testikappaleesa sulat saisi olla sentin taaempana. Pitää myös löytää jouselle ideaali vasaman koko.
1 tykkäys
1 tykkäys
Sain vihdoin metsästyskortin suoritettua.
Nyt pitäis enää löytää jostain eläimenpoimintapaikka.
1 tykkäys
Onnet
Sain aikaiseksi 32gr painavan proton. Verrokilla on painoa 18gr. Kirjan mukaan painoa saisi olla jopa tuplat siitä mihin männyllä pääsin. Riman halkaisija on 15mm. Siitä ei voi enää nostaa.
Huomenna täytyy ampua sitten ekaa kertaa. Saa nähdä lentääkö painavampi oikeasti paremmin.
1 tykkäys
Kannattaa olla hyvin skeptinen tuon Sir Ralph Payne-Gallwey:n kirjan suhteen. Varsinkin jos haluaa saada replicaa aikaan. Todikin myöntää, että kirjassa on paljon vääryyksiä. Oikeastaan ainut keino saada jotain alkuperäistä aikaan on tutkia jokin alkuperäinen jousi/esine läpikotaisin a:sta ö:hön. Jalkajousissa on vielä se juttu, että ennen vanhaan harvoin syntyi kahta samanlaista jalkajousta. Kaikki olivat yksilöitä. Jatkossa kyllä kysyn “asiakkaalta” enemmän tietoja etukäteen (vaikka saa sitä tietty itsekin lähteä muokkaamaan!). 
Hyvä projekti oli Ranelle, teen tässä itselle samanlaista.
Kävin testaamassa varsijousen vasamia. Eroa kevyen nuolen ja painavien välillä oli niin vähän ettei sillä ole merkitystä. Kevyistä = ohuemmista nuolista voi olla helpompi tehdä vakaita. Tilasin 0.7mm pyökkiviilua joista teen sulat ensi viikolla uuteen prototyyppiin 12mm riman kanssa.
Pergamenttisulat otti kellarissa päivässä kosteutta niin että meni mutkalle, mutta toisaalta kuivui suoraksi taas päivässä.
Jousen heittokäyrä oli yllättävän kupera. Siinä kun 20 jaardilta keskelle tähtäämällä meni vielä yli, niin 40 jaardilla sai tähdätä noin metrin yli maalin. Päin matka on jossain 25 jaardin paikkeilla. Pitää siis tietää ampumamatka tarkkaan.
Löytyi ranteenvahvuisia mutta neulaset pudottaneita katajia. Niistä ei mahda saada kestävää jousta aikaan. Pari tuntia ja 6km taaperrusta hangessa saaliina yksi noin 30mm runko testeihin. Nosti sumun joten oli parempi lähteä takaisin mantereelle. Viikon päästä uusi yritys.
Jälkihavainnot pari hirveä, kauris, rusakko, jänis, minkki, kärppä, lumikko ja kettu. Pyy hyppäsi vanhan petäjän oksalle ja tarjosi kylkeään noin 10m päästä. Koirat tappoi myyriä ja söi ne kuten myös kalastajien jättämät jäätyneet sintit. Antoisa reissu kaiken kaikkiaan.
Jaha, koirilla matokuuri tiedossa… 
Ei tartte merikaloille mutta myyristä en ole varma, tosin ainahan ne niitä syöneet 
2 x vuodessa pitäisi, ettei tule ennenaikainen noutaja.
Älä neuvo koiranpidossa, niinkuin sanoin niitä on aina ollut
Hyvää Uutta vuotta kaikille , pitkä aika viime käynnistä täällä primitiivijousessa…Jospa syttyis inspiraatiota uudelleen.
Minusta 60 grammaa tuntuu aika hyvältä määrältä. Siis tuo määrä liimausvalmiita säikeitä. Vuonna 2001 tekemässäni jännejousessa on 65 g ja se oli ensimmäinen, minkä jännemäärään olin tyytyväinen. Jousen puuosan pituus on 120 cm. Se ei ole pituusjouseksi tehty, vaan yleiskäyttöön. Pitkään aikaan en punninnut jännerihmoja, vaan ainoastaan laskin niiden lukumäärän. Aloitin noin 500 säikeellä vuonna 1982. Siitä se määrä sitten vähitellen nousi, 800 säikeeseen (1998) ja sitten aloin punnita, enkä laskea lukumäärää.
USA:ssa useimmat näyttävät (laiskuuttaan) liimaavan erittäin vähän jänteitä. Joissakin tapauksissa puu näkyy selässä paljaana harvojen jännelankojen välistä. Monasti nuo jouset on tehty vain myytäväksi, seinäkoristeiksi tai elokuvarekvisiitaksi. Monet siellä puhuvat jänteiden määrästä “kerroksina”, kaksi tai kolme “kerrosta”. Sehän nyt ei tarkoita mitään, jos liimataan jännerihmanippuja, eikä kokonaisia selkäjänteitä. Kun lankaniput ovat aina osittain päällekkäin, niin ainakaan minulla ei ole aavistustakaan, montako “kerrosta” jänteitä on jousessani.
Nyt on ollut hiljaista verstaalla, liikaa muuta puuhaa. Yhden osage-aihion otin kyllä sisälle kellariin kuivumaan. Ja tulevan kevään uusi pituusjousi on jo paperilla, pitäisi vain löytää aikaa tehdä muotti ja jousi. Houkuttelee kovasti pitää pituusammuntaennätystä hallussa vielä toinenkin vuosi…
Kävin pitkästä aikaa tauluun ampumassa taulunuolilla. 20m päästä tuntui, että nuolet liitävät minne sattuu, yritin korjata asentoa, keskittyä vetoon ja puhtaaseen laukaisuun, mutta silti nuolet viipoittivat vähän minne sattuu. Paras tulos oli kolme nuolta 25cm kasassa. Kyllähän nuo pitäisi saada 20 metriltä 20cm kasaan, kun rauhassa ampuu ja keskittyy joka laakiin. Sitten huomasin, että taulukärjet yhtä olivat yhtä lukuunottamatta selvästi vinossa. Mikä on kokeneempien arvio, vaikuttaako tuolta matkalta kärjen vinous kuin paljon, jos oletetaan nuolien olevan muuten samanlaisia?
Pari kärkeä irtosi pakan uumeniin, ei hyvä. Aikaisemmat taulukärjet ovat pysyneet kiinni tosi hyvin, mutta nämä uudet ei pysy huonostikkaan. Erona on, että uusissa on sisällä luodin muotoinen kartio ja kartion suulla kolmen millin matkalla hentoinen kierre, kun taas aikaisemmissa suora lieriö jossa rajumpi kierre. Aikaisemmat ovat pysyneet jopa ilman liimaa, mutta nämä uudet ei pysy epoksin kanssa. Onko muilla kokemuksia taulukärkien irtoamisista? Millaisella liimalla on pysynyt?
Ilmeisesti molemmat kärjistä on ns bullet mallia?
Mulla on ollut näitä kartio- ja suoralla kierteellä. Molemmat on pysynyt kiinni vielä kun on pikkutipan esim epoxia laittanut kaveriksi. Suoraan kierteeseen ei saa teroittemella tehdä kuin pienen alun.
Noi on vähän hankalia kun ei tiedä ostaessa mitä tulee. On siis ollut quicksillä samalla koodilla tuote. Joutuu siis aina kurkkaamaan ennen teroitusta että minkä mallinen on kierre.
Jos haluaa oikein varmistaa niin ei ole iso homma niitata kärjet kiinni. 1mm poralla reikä läpi kärjestä ja varresta. Reikään 1mm kuparilanka ja niittaus päistä.
Jos epoksia ei saa pitämään, niin silloin vika on liimauksessa. Kärjissä on aina jonkinlainen varastorasva, etteivät ne ruostuisi. Se pitää pestä tai polttaa pois, jonka jälkeen sisäpinnan puhdistus ja karhennus hiomapaperilla. Lopuksi liimaus epoksilla ohjeiden mukaan. Kyllä pysyy.
Itse olen siirtynyt lähes täysin kierrekärkiin (sylinterimäisiin), koska niiden asennus on helppoa. Lisäksi jos kärjen varmistaa vielä liimalla, niin pysyy takuulla kiinni.
1800-luvun oppaissa kerrottiin, että kun paikoilleen asennetun kärjen kylkeen kun iskee pienen lommon, niin pysyy paremmin kiinni.