Juu hankala on kun noista kärjistä ei ole poikkileikkauskuvia, niin joutuu tilaamaan sian säkissä. Kärjet on kaikki olleet ulkopuolelta “normaalin” mustan taulukärjen muotoisia, reiän muodossa on eroja.
Juu, juuri nuo sylinterireiällä ja kierteellä varustetut on olleet hyviä, pitää vielä kokeilla olla tarkempi liimauksen kanssa.
Nuo niittaaminen ja lommolle lyöminen kuulostavat lupaavilta, kiitos nikseistä.
Semmoisen havainnon olen tehnyt että kauniilla säällä hyvin pysyvät epoksiliimatut kärjet lähtevät tihkusateella ammuttuina helpohkosti irti. Itsekseni aatellut että syynä saattaa olla kastunut puuaines joka liuskoittuu helposti. Käsittelen varret ainoastaan mehiläisvahalla pariin otteeseen/ vuosi. Pakkasella puun ominaisuus taatusti muuttuu, ei se välttämättä huono liimaus ole.
5 minuutin pika epoxy nokki pitää ihan hyvin vaikka vesi lasiin pistäisi yön yli likoomaan. Voi olla että käyttämäsi liima on joko vanhentunut tai sitten pinnat eivät olleet puhtaat.
Aamu käyntiin sarvivatsojen liimaamisella. Olen lähiaikoina harjoitellut peukkuvetoa ja yllätykseksi voi hampaat irvessä vetää jo rapiat 80 paunaa. Peukalorenkaat alkaa istumaan paremmin ja veto tuntuu jo luonnolliselta 40-50 paunaisella. Voisi jonkun 3D kisankin joskus vetää peukkuammunnalla.
3 tykkäystä
Tää fiksaus tuleekin sitten näköjään tosi tarpeeseen. Olin vaan upottamassa messinkikiskoja nuoliuran reunoihin kuten museossa olevissakin jousissa on ollut. Niistä on tosin kiskot kadonneet. Vain ruuvinreiät ja upotus on jäljellä.
Ihmettelin koeammunnoissa kun nuolet vei oikealle. Ajattelin että pitää säätää nuolia, mutta jousen ura olikin pari milliä vinossa. Onneksi sen saa oikaistua kiskoilla. Kuvassa ne on vasta merkkausta varten esiasennettu.
Koristeet on jo upotettu.
Vikaksi vielä värillinen öljy pintaan.
Pahoin pelkään, että nuo messinkikiskojen ruuvit kuluttavat jännettä.
1 tykkäys
Ne pitääkin upottaa riittävän syvään…
1 tykkäys
Verstaalla muutama tunti. Yhden bambulaminaatin kasailua. Sen lisäksi laiton alkuun ensimmäisen komposiitin - sahailin ytimen vaaterat mittoihin ja laitoin likoamaan veteen, kahvapala on valmis ja ensimmäinen mallinne muottia varten hahmoteltu. Teen aina ensin 10-millisestä vanerista mallineen muottia varten, koska ohut vaneri on helppo sahata vannesahalla muotoonsa ja hioa vielä tarkasti lopulliseen muotoon. Valmiilla mallineella on sitten helppo piirtää muottipuuhun oikea muoto, se jää myös arkistoon tulevaa säätämistä varten. Ensi viikolla pitää sarvia tutkia tarkemmin ja työstää ne sopiviin mittoihin
1 tykkäys
Täälläkin laitettiin puuta likoamaan, sopivastihan ne menee ammeeseen…mutta välillä hameväki vähän kyseenalaistaa. Nyt on kopassa myös sarvisuikaleita, kun kasataan uuden palapelin palasia. Kiinalaista ja intialaista.
Melkein kolme viikkoa jahtikauden parasta osuutta meni viheliäisen selkävaivan kanssa kamppaillessa, perkele. Sen aikana Lounais-Suomeenkin tuli enemmän lunta kuin pitkään, pitkään aikaan. Nyt sitten oli jälleen maastojalat alla, ja lähdin hippulat vinkuen koettamaan onneani. Plussalle kääntynyt keli säesti. Silloin on aina tullut eniten tilanteita, laakeja ja kaatoja.
Maastossa oli rusakolla ja sitä pienemmillä hankikanto, vaan ei inehmolla. Polven yli ulottuva, jalan alla pettävä umpihanki rinnepaikoissa oli helvetin raskasta ja hälyisää kuljettavaa. Etenin tuoreella jäniksen kululla hiki hatussa. Päivämakuun kun löytäisi, edes.
Lopulta ylärinteen skannaus tavoitti rinnettä pitkin makaavan tuomen alta häiväyksen ruskeaa. Teroitin silmiäni saadakseni selvyyden, ja silloin häivähdys ponkaisi liikkeelle. Rusakko, eikun kaksi! Ilmeisesti lumioloista johtuen puput olivat panneet maate ihan kyljikkäin. Ehkä 100 makuuksen kokemuksella tällaista en ole ikinä nähnyt. Jos puput eivät olisi kavahtaneet kyylintääni, olisi tuossa ollut hervottoman makea 15 metrin paikka. Ehkä jopa kaksi rusakkoa yhdellä nuolella!
Annoin pupujen painella tiehensä. Olisi täysin turhaa jatkaa niiden perässä. Palasin jälkiäni ja tein kaikessa rauhassa ison lenkin ylemmissä maastoissa. Umpihankitarvonta teetti työtä potiloinnin kuihduttamalle kunnolleni. Pistäydyin sitten pakosuunnan sivusta otaksumilleni kohdin pupujen uutta sijaa.
Tuomirydyn alle kurkkiessani sieltä vilahti hiekanruskea jööti äänettömästi pakoon. Linjaa ei ollut sekunniksikaan, mustanpuhuvassa oksapuhurissa, jonka hanki oli ahdistanut entisestään. Jatkoin eteenpäin, toista karvaista kaveria hakien. Seisahduin talvetörröttäjähorsmikon eteen tasaamaan hengitystä. Siinä katsellessani suoraan edestä 15 metristä ponkaisi rusakko täpöön pakoon suoraan poispäin. Mistä ihmeestä se tuli, ja miten ihmeessä en sitä nähnyt? Makuukselle eteneminen paljasti syyn: lunta oli nyt niin paljon, että rusakko kaivoi käden käänteessä itselleen niin syvän poteron, että sitä oli mahdoton nähdä muutamaa metriä kauempaa.
Viisi senttiä valkoista maassa tekee kaikesta helpompaa. 50 senttiä on sitten toinen juttu, sano etelänpelle.
2 tykkäystä
Valmistelin pari lylyä ugrilaminaattiin, porailin oksat pois ja löin vaahteratapit tilalle. Ihan hyvän paksusia, 15-20mm paksuja ja 40mm leveitä, 137cm. Pitäisi vaan rauduskoivua jostain kaataa.
3 tykkäystä
Eilen fiilasin ja hoyläsin hioin ja liimasin ja tänään fiilasin ja höyläsin hioin liimasin. Mahottoman mukavavaa touhua…
Pikku luentoa tuossa vain viime perjantaina. On se kiva kun pitää +15 henkiselle ulkomaalais ryhmälle nopean katsauksen historiaan enkuksi ja lopuksi käy ilmi, että meillä on yhteisiä tuttavia sekä ulkomaan tapahtumis joissa olemme jo tavanneet vuosia sitten 
3 tykkäystä
Tämä talvi on tosiaan tehnyt makuupoterot syviksi ja kahlailun lumessa todella kuntoiluksi. Sopivan vaatetuksen kanssa on ollut säätöä. Muutama viikko sitten kun jäljitettiin autoniskun saanutta peuraa kolme tuntia tässä hangessa… oltiin valmiit. Peura jatkoi yhä… Eikä sitä seuraamalla saisikaan. Pitäisi olla useampia ukkoja ja passittaa.
Työputken päätyttyä iski kiusallinen flunssa. Ensi viikolla terve, toivon. Nyt on niin paljon lunta että rusakko kaivaa mm sarkapeltoon makuulumitunneleita. Niitä(kin) lähden etsimään kun kunto antaa myöden.
Siperian hernepensaasta rekurvia taivutellu. Puu ei vain taida olla kovin hyvää jousipuuta jos oikein muistan lukeneeni. Syksyllä tuli aitaa sahatessa otettu muutama pätkä talteen ja täytyyhän se kokeilla. Kolme pellava jännettä jääkiekkoa katsoessa pyörittelin. Pihlaja lonkkari alkaa valmistua pituus 168, levein kohta 4cm
3 tykkäystä
Eilen tiputin navetan katolta noin 25 tonnia lunta. Sen lisäksi sain tehtyä taivutuksen tulevaan turkkilaiseen. Ensin viikon uitto vedessä - jona aikana tuli muuten puuhun pieniä mustia pisteitä, joista Jere toisaalla myös kertoi, jonka jälkeen 20 minuuutin höyrytys tapettihöyryttimellä. Vääntö muottiin meni todella helposti ja ilman mitään murtumia. Muoto on mutulla tehty. Vaahteran paksuus 13 millimetriä.
Pitää kyllä jossain vaiheessa tehdä toinenkin muotti, niin menee molemmat lavat samalla höyrytyksellä ja kertaa.
2 tykkäystä
Toihan on parempi kun mun!
Ranen jousi laihtui tänään n. viisi paunaa. Oli kuulemma reilu 51 lbs liikaa nivelille, joten pyysi kevennystä. Samalla korjasin tilleriä, kun oli alalapa alkanut taipua hiukan liikaa ammuttaessa. Nyt on jousi jo pariin kertaan käsitelty TruOililla.
Postista (Ärrältä) koukkasin Highland Hornin lähetyksen. Nyt on materiaalia joksikin aikaa tuleville projekteille.
4 tykkäystä
Ei oikein mittasuhteita erota, minkä kokoista on sarvi? Luokkaa 10cm vai 80cm pitkiä? 