Muistaaakseni Tuukka mainitsi tuomella 16mm vahvuuden puristusmurtumien rajapinnaksi, saatan muistaa väärinkin. Loppu tilleröinnissä pidän puuosien paksuudessa kahvassa max 16mm ja lavoissa sen alle.
Tällä kertaa pidän vetopituuden maltillisena jotta välttäisin vatsan murtumisen. Tämä on tälläinen jännejousiharjoitelma jolla tavoittelen kevyttä 40-50# jousta ja vetopituuden 2,35 suhteella.
En muista yhtään jännetuomea. Selffari tuomi on huippu peli, mutta vatsa laminaattina kyseen alainen.
Ugrijousen selystyksessä kyllä käytettyänä toimii vallan mainiosti.
Muista sitten että vatsa pysyy litteänä. Pyöreä vatsa musertuu.
Vatsa on litteä ja ohennan sitä vielä tarpeen mukaan. Yritin löytää tietoa jännetuomesta mutta ei löytynyt kotimaasta tai ulkomailta, liekkö sitten ensimmäinen laatuaan.
Aika kihelmöivä ajatus kokeilla sitä ensimmäisenä jos sitä tosiaan ei ole kukaan muu todistetusti tehnyt.
Mielestä on kyllä tehty ja tulokset olivat, että ei toimi 
Yksi jousi jonka Simo teki muutama vuosisi sitten oli hänen mukaansa tehtu luumusta, mtta se miltä se puu näyttä on jotain ihan muuta. Olenkin aikoja sitten sanonut että se on nimen omaan tuomea jota Simo vahingossa käytti ja se on täynä murtumia vaikka jousi kestääkin kiitettävästi vetoa. Se on sellainen lyhyt siniseksi värjätty b jousi. Muistaakseni vain 45lb.
Jaahas, löysinköhän kenties virepyörän itselleni…
https://brisa.fi/horn-bone/moose-horn/lghorn-rosenkrans-8-cm.html
Sain kuusi hirvenjalkaa työn alle ja tällä kertaa näen sen vaivan että putsaan jänteet ennen kuivausta. Kuvassa vasemmalla on tuommottinen paketti ja vieressä sama purettuna. Onko tuo jo turhaa ottaa auki tuo pussi kun jännettähän sekin tuntuu olevan ?
Ei, ota ihmeessä auki. Nyt irtoaa helpommin kuin kuivana.
Jotkut repii jänteitä säikeiksi peräti näin tuoreeltaan. Mä tykkään kuitenkin enempi kuivana repimisestä.
Joo jatkan huomenna siitä. En laittanut vielä kuivumaan kun ei ollut varmuutta asiasta. Mukava kasa jänteitä tulossa taas. Jospa sitä saisi liimattua talven aikana jonkun jousen tapaisen.
pyyrallia jousen kanssa. 3 tunnin jaagaus ja useita pyitä keskusteli kanssani ja näkyikin, mutta ampumaväylä ei auennut kertaakaan. Tai jos väylä oli niin etäisyys liian pitkä. No, jaagaus jatkuu…
Taka-Hikiän kisaradat on viimein purettu ja pakattu ensi vuotta varten. Elukat toki pääsevät vielä käyttöön, varsinkin kun sään puolesta hienot ulkoilukelit jatkuvat. Tänään sulitin 18 nuolta, pikaliimalla aika nopeaa touhua.
1 tykkäys
Katselin naapurin konehallin päädyssä kasvavia nuoria vaahteroita sillä silmällä. Olen saanut luvan kaataa ne pois, mutta tällä hetkellä flunssa kiusaa ja moottorisaha oikkuilee, niin kaato siirtynee ensi viikkoon. Hyviä aihioita tulossa ainakin puolen tusinaa. Lustopaksuuskin saattaa olla riittävä, kun on rehevä aurinkoinen kasvupaikka.
Retkellä bongasin ruusupuskan, jossa on pari yli 30-millistä suoraa vesaa. Näyttivät suorastaan kiihottavilta.
Kuka huomasi Taka-Hikiän kisassa mustan sikarastin vieressä tämän upean männyn? Itse huomasin sen vasta kun vein sikaa paikoilleen. Se on kaatunut kallion päältä mutta jatkanut silti kasvuaan monta vuotta. Tuossa lienee monta metriä hyvää lylyä. Se selviää talven alussa…
4 tykkäystä
Huomasin itseasiassa useampiakin lylyjä siellä. Hyvältä vaikuttaa, eikun sahailemaan!
Joo, pitäisköhän käydä tuuppimassa kallion reunalla kasvavia mäntyjä kumoon…? Karsii vielä sopivasti alapuoliset oksat pois, niin tulee oksatonta lylyä.
Muistutukseksi että kaatunut mänty joka itsensä vielä yrittää vuosien jälkeen suoristaa ei ole ihan samaa tavaraa kuin varvusta asti vinossa kasvanut.
Ota talteen ja kokeile 
Viimeisen viikon aikana tilleröinyt pöytäsirkkelillä liian kapeaksi vedettyä hyvää nuorta pihlaja-aihiota. Viimeistely hionnat tänään parin päivän sisäänammunnan jälkeen. Koko pituus 160cm, kahvassa levein kohta 27mm paksuus 22mm. Vetopituus 26" ja 37#. Aluksi lähdin hakemaan harjoittelun vuoksi ELB mitoitusta mutta ei aivan päässyt siihen. Sivunokit 11,5mm/9,5mm nokin päät 6mm. Tein neljä 27" nuolta tänään tälle jouselle ja myös ammuin niillä x kierrosta.
Hemmetin hyvältä tuntui opetella ankkurointia ja yleensäkin ampua pidemmällä jousella. Jos jää pihlis henkiiin niin saatan jonkun kuvankin laittaa.
Kuudesta aikuisen hirven jalasta irtosi priimaa puhdistettua jännettä muikeat 365 g. Viimevuotisia perkkaamattomiakin jänteitä vähän päälle 200 g vielä jäljellä joten sehän on ihan pakko alkaa talven aikana liimaamaan jänneselkää.
Sorkkaliimaa hauduttelin tällä kertaa uunissa 40 tuntia haudutustoiminnolla noin 90 asteessa. Sääriluita ei ollut nyt mukana lainkaan. Tuossa haihduttelen liedellä alle kiehumispisteen vettä vähemmäksi. Liimasta tulee aikalailla mustaa koska liemikin on ennen haihdutusta mustaa. Ilmeisesti sorkista irtosi pigmenttiä aikalailla koska tuote on ihan eri näköistä kuin viime vuonna 10 tuntia keittämällä tehty satsi. Mielenkiintoista nähdä mitä tästä tulee, pieni koesatsi ainakin hyytyi ulkona.
Onko tätä hirvensorkkaliimaa foorumilaiset muut keitelleet ? Olisi mukava kuulla muidenkin kokemuksia.
Jännejousista kysymys: toimiiko isotuomipihlaja jännejousena ?. Mulla on yksi noin 50mm runko jota ole vuoden kuivatellut kokonaisena ja osittain kuorittuna. Kuivuessaan veti hieman kierteelle. Ajattelin vuolla selän tasaiseksi ja lämmöllä taivutella muotissa lokinsiiven malliin ja liimata jänneselän päälle.
Tuomi sai tuomipäivän ennusteen ennenkuin liima oli kuivunut joten ajattelin tämän kohdalla kysyä vinkkejä etukäteen.
Sorkkaliimasta tuli pahan näköistä shittiä. Viime vuoden satsi taisikin olla vain hirviliimaa. Pitää vielä kuutioida kunhan kuivuu hieman lisää.
Primijousimetsästysuutisista, päivää.
Kautta on kulunut ja metsällä on käyty. Tuloksista seuraavaksi.
Yönä eräänä bongasin peräti kolmen rusakon koplan metsäniityltä. Innoissani aloin juonia, miten leikata 40 metrin matkaa vähemmäksi. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, etuoikealta 40 metrin päästä pölähti kettu rantapusikosta niitylle! Kettu jolkotti matalaa ravia rusakkoja kohti, jotka hajaantuivat kuin varpusparvi pedon yrityksestä. Eka kerta ikinä, kun karvainen kollega tunki apajalle.
Kokeilin pysäyttää kaaressa sivuitseni vetävän ketun vikistelemällä. Se tehosi ja kettu seisahtui neljäänkymppiin, mutta melkein saman tien repo tajusi huijaukseni ja katosi pimeyteen. Ei tästä osaa harmissaan olla, vaikka saaliinhimo ja ruoantarve se on minullakin.
Päivänä yhtenä yhytin fasaanikukon eräältä toiselta niityltä patsastelemasta. Ei ollut mitään mahista leikata pitkää matkaa viimeiseltä näkösuojalta, joten latasin haaranuolen jänteelle, kyykkäsin oikein sotajousityyliin ja laskin onnistuneen oloisen laakin matkaan. Raskas haaris lensi äänettömän vakaasti suoraan kukkoa kohti. Nuolen tultua perille kukko alkoi räpistellä vimmatusti. Osuma! Kesti kuitenkin vain pari sekuntia ja kukko sai siivet alleen. Se lensi vahingoittumattomana pakoon. Kävi ilmi, että 33 metrin päästä ammuttu nuoli meni kukon selkää pyyhkien yli ja pinnasi kukon alleen pariksi sekunniksi. Jos haara olisi ollut pystyssä, olisi tullut erää selänkatkaisulla. No, tämä ohilaukaus tuntuu vieläkin melkein osumalta.
Uusintayritys ketun tärväämällä niittypaikalla viikkoa myöhemmin tuotti elämystä. Niityllä puljasi nyt kaksi rusakkoa, joita pääsin jallitteluillani ja äänettömällä ja valottomalla aseellani yrittämään peräti kolmesti. Matkat olivat pitkänpuoleisia, 20 - 25 metriä, eikä osumaa tullut. Saldo oli silti murhaava, sillä jokainen kolmesta ykkösdivarin nuolesta katosi niittyyn jäljettömiin. Edes päivänvalossa koukulla kairaaminen ei tuonut ratkaisua.
Nuolihukka kasvoi kuluneella viikolla vielä yhdellä pupun perään jäljettömiin kadonneella leikkurilla ja yhdellä latvasepelin myötä puuhun jääneellä fp-leikkurilla. Käsityötuotteiden hukkaaminen huipentui viimeisimpään riistalaukaukseeni.
Bongasin hämärissä riemukseni syksyn ekat tuomeen nousseet yöpuukukot. Pimeän tultua hivuttauduin tuomiviidakon keskelle yöpuun alle ja otin haaranuolella tähtäyksen alempana kuudessa metrissä lohnivaan kukkoon. Kukon rinnan poikki meni kullinpaksuinen tuomenoksa, kuinkas muuten. Yritin sijoittaa nuolen oksasta ohi, mutta siihen se päsähti ja sinne se jäi. Ei mikään helppo pelastettava, kun ollaan niin viistossa ja umpinaisessa maastossa, eikä tuomi ole enää kuudessa metrissä kiipeilykelpoinen puu.
Niin, entäs ne oman tontin kauris-eläimet? Olen tähän mennessä ollut tontilla seitsemän kertaa tilanteessa, jossa olisin voinut ampua valkohäntäpeuraa primijousella maasta 20 - 27 metrin päästä. Onkin käynyt selväksi, että ei peuranmetsästyksessä Suomessa vuonna 2018 vaikeinta ole riistatilanteeseen pääseminen, vaan byrokraattisen esteradan läpijuokseminen, re: ampumakoe, 500 ha vaatimus, kaatokiintiöt, tällä kohta Suomen yleisimmällä nisäkkäällä.
2 tykkäystä
Tosi kuin vesi, tuo Tuukan toteamus peuroista. Se on yleisin nisäkäs jota luonnossa näkee näillä main. Joskus jopa useampi peura kömpii vastaan kuin Närhi! Variksiakin on harvemmassa. Naakkaparvia ei peurat sentään kyykytä lukumäärällään. Ampumakokeen tuloksen laitoinkin tänne. Ei sillä positiivisella tuloksella olisi peurajahtiin päässyt, kiitos tämän 500ha säädöksen, mutta kauris olisi ollut hollilla.
Eilen viritettiin uusi kanu kun satuin saamaan kaupunkilaisilta ystäviltä 4 kanaa ja niistä jäi herkulliset riippeet niin loukut on nyt kaikki käytössä. Jousimetsästys ei ole tuonut muuta kuin laakeja ja nuolihukkaa minullakin. Loukuista 2 supia ja 2 minkkiä. 2 peuraa talkoilin siistien viimevkolla kun kaveri apua tarvitsi. Ei siis mun kaadot.