Viime kesä kun oli ihanan kuuma ja kuiva, niin monet ihmiset murehtivat, miten Suomen luonto pärjää, kun paahtaa eikä vettä tule. Puisteltiin päitä ja muisteltiin kaiholla edellisiä, susipaskan kylmiä ja märkiä kesiä, jolloin kaik ol paree.
No, nyt kun kesän sadon perässä ollaan oltu ahkerasti, olen pannut merkille, että ainakin rusakoita, harakoita, oravia ja kettuja on nyt enemmän kuin miesmuistiin, sepeleitä, fasaneita, sorsia ja niitä peuroja ainakin yhtä paljon kuin viime vuosina. Ei ollut ollenkaan paska kesä, sittenkään, kun yksikään poikanen ei ainakaan kylmään tai märkään delannut. Marjasato jäi kyllä kämäiseksi, mutta toisaalta sieniä on syöty nyt syssymmällä vähän väliä.
Joo Meikä nautti myös kun oli kesä. Jatkuu miltei vieläkin… Eka kesä kolmeen vuoteen. Pyykanta vahvin viiteen vuoteen myös lämpimän kesän tähden näillä main. Toki ne on hukanneet mun pari nuolta…
Hellästi veistin kirveellä vatsaa ja moralla kuoren viistin pois parhaan taitoni mukaan. Orapihlaja joka on aikalailla vuoden kypsynyt kokonaisena vain hieman kyljistä kuorta pois vuoltuna. Alkuun oli joitakin kuukausia viileässä varastossa kunnes pääsi hieman lämpimämpään sisälle ja siitä sitten huonelämpöön loppukuivatukseen.
Jännelinja säilyi suorana mutta vain hieman käyrä aihio tulevan selän puolelta otti 10cm ja rapiat refleksiä kuivuessaan. Tästä kaavailin jännejousta mutta en sitä siihen käytä vaan rapsuttelen siitä selffarin. On varmasti haasteellinen tilleröitävä. Pituus 130cm leveys 27mm ja paksuus 25mm kahvan kohdalta. Tällähetkellä joustaa aavistuksen enemmän kuin rautakanki.
Laitoin 10m sisäradan ammuntakuntoon ja ammuttiin heti muutamat setit. Osuu näköjään vieläkin preeriajousella, kuvassa toinen sarja 40 tuumasella osagella.
Hallilla taas vaihteeksi ampumassa ja meni jopa yksi nokki rikki!
Jere - onko taulu 122-senttinen…? Kyllä 10 metriä riittää hyvin harjoitteluun. Ammuntatekniikka on periaatteessa sama niin 10 kuin 100 metriltäkin. Tosin lähimatkoilta ammuttaessa mahdolliset virheet jäävät herkästi piiloon ja sitten ihmetelläänkin, että miksi kaukaa ei osukaan.
Taulu on 80 senttinen. Kymppi on ihan kiva, mutta jos availee ovia navesta tallinpuolelle, saa vielä 15 metrisen radan aikaiseksi. Meillä ei nokit vielä mene rikki, onneksi?
Toinen yritys koivusta. Tämän myötä oppii taas lisää, tavoitteena tehdä ensi syksyksi mettäjousi pelkästä koivusta tai jos se ei onnistu niin lylyä vattaan. Kyseinen keppi on kuivemmalla maalla kasvanutta rauduskoivua ja ajatuksena on vatsan paahtaminen.
Taitaa sorkkaliimat jäädä nyt tekemättä. Kiva toki olisi koittaa mutta kaikkea ei ehdi. Laitoin kuitenkin yhden laminaattijousen liimaukseen. Olen siirtynyt osittain paloletkupuristimen käyttöön. Saa tasaisen puristuksen ja aina tasalaatuisen tuloksen. Vaatii tosin oman muotin jokaiselle mallille. 3,5 baaria painetta - kyllä puristuu osat yhteen hyvin mutta pitää muotinkin olla tukeva.
Tuosta tulee vaahtera-jalava-ipe-ipe-laminaatti itselle. Uusi kisajousi FFAA-kisoihin. Tämän jälkeen pitäisikin tehdä uuden pituusjousen muotti!
Ihmettelen tässä, jotta mistähän saisi noposaan puhvelin sarvea. Kokonaisia tai vajaa 10 cm kärkipätkiä. Muutama jousi on työn alla, kuten lienette huomannut. Jos ei pian löydy, täytynee jostain kovapuusta tehdä jäljitelmät…
Tämmöistä mietiskelin, jotta onkos kukaan rakentanut Varabow-jäljitelmää? Kaikenlaisia jäkkäränikkareita kun näiden sivujen lukijoissa taitaa löytyä. Viimeisimmässä Primitive Archery -lehdessä on juttua tästä 1960-luvun vempeleestä, joka on ihan patentoitukin ja hetken aikaa jopa tuotannossa. Vallan primitiivistä kumiakin käytetty…
