Nättejä nuolia. Noita on jossain aina välillä näkynyt, mutta itse en ole tuollaisia vielä tehnyt.
Ruotoa sulituksista voisi ehkä hioa ohuemmaksi, siis tuota sulan “runkoa”/hohkaa. Muistaakseni joku jeppe sitoi sulat etupäästä, sitten kasteli sulan ruodon kevyesti, jonka jälkeen ruoto venyy hieman venyttäessä. Kosteana ja suoraksi pingotettuna sulka sitten sidotaan peräpäästä, jolloinka sulituksen saa todella lähelle nuolivartta, kuitenkin liimaamatta ruotoa kokonaan varteen. Sidonta molemmista päistä siis riittää.
Vaikuttaisi aika nopealtakin tavalta sulittaa…
1 tykkäys
On kyllä nätti sulitus! Onkohan kukaan muu tuollaisia Suomessa tehnyt? Kuvia en muista nähneeni.
Jousiammuntaa, 3D-elukoiden paikkailua, yhden jousen pintakäsittelyä ja paljon keskeneräisiä suunnitelmia. Nyt on kyllä ollut loistavat säät puuhastella ulkona kaikkea kivaa!
1 tykkäys
Nuolen äänestä, pari vuotta vanha video luumujousen testauksesta. 42-paunainen tökerösti tehty 163-senttinen Prunus domestica ja 10 nuolta. Kolmas ja viides nuoli ääntelevät jännästi.
1 tykkäys
Sulitus oli kohtuu nopeaa jopa vasta-alkajan mielestä. Tökötillä ensin asemointi ja alustavasti kiinni niin saa helposti kierrettyä jänteet paikalleen. Onnistuu käsissä pitäen helposti, mukavaa hommaa jota voisi tehdä metsässä tulistellessa.
Kahdella tapaa sulitin, hanhensulat ensin perästä kiinni “väärinpäin” ja sitten taitto eteen nuolivarteen kiinni. Kalkkunat suoraan oikein päin niinkuin yleensä. Pitää kokeilla tuota kastelua miten se toimii.
Primiharrastajalla pitää olla mielikuvitusta mukana että saa haluamansa materiaalit. Jänteen liimaus kokeiluun vähän kuusenpihkaa.
1 tykkäys
Tästä lähtee liiman keiton toinen vaihe liikkeelle. Tumma liima on eilinen sorkkaliima tökötti sekoitus josta tuli kelpo kova liima. Tänään siihen sekoitan mehiläisvahaa kokeeksi sekaan. Mitään mittasuhteita ei ollut vaan heitin summassa, tököttiä noin puolet sorkkaliiman määrästä.
Viime kesänä ongitut ahvenen nahat ja hippunen särjen uimarakkoja keitetään liimaksi ja siitä on tarkoitus tehdä liimasekoitus pihkan ja mehiläisvahan kanssa.
Kolmantena hirvensorkkaliiman, pihkan ja mehiläisvahan sekoitus. Pihka piti liottaa viinaan, otin muutaman ryypyn laadun varmistamiseksi.
5 tykkäystä
Tarjoapa tuota kuvaa Ruoka & Viini -lehteen sopivalla tekstillä. Otsikoksi vaikka “Kunnon äijäkalakeitto lisukkeilla”. Käytössä vain puhtaita, luonnon raaka-aineita, taatusti terveellisiä ja maistuvia. Jälkkäriksi pihkainen makupala. Voisi mennä vaikka läpi!
3 tykkäystä
Hyvä idea 
jos oisit tuota eilen illalla ehdottanut niin se olisi lähtenyt heti eteenpäin. Siinä liimaillessa vilkuilin toista viinaan liotettua pihkasnapsia sillä mielen että hörppään siitä on nimittäin niin metsäinen ja miehekäs aromi siinä. En sitten kuitenkaan rohjennut kun ei tiedä minkälaisen pihkatapin se olisi suolistoon tehnyt.
Hyvä liima tuli. Yhden hamppujänteen liimasin ja pitää tänään testailla.
Ahvenliima ei vieläkään ole valmista kun keittäminen näyttää ottavan puoli vuorokautta ennen kuin nahat ovat liuenneet kokonaan
Kuorin viime syksynä kaatamani koivua kun huomasin runkoon tulleita noin millin kokoisia reikiä. Toisessa puolikkaassa oli 22 reikää ja toisessa 6. Viikko sitten en reikiä huomannut. Veikkaus että joku pistiäinen on muninut. Kaadoin ämpärillisen kiehuvaa vettä puolikkaille ja sormet ristiin että toimii. Saattaa olla että näistä ei sittenkään tullut ugrijousen selkiä.
Navakka tuuli on haitannut harrastusta useamman päivän ajan. Polte on ollut kova päästä kokeilemaan vähän pidemmälle matkalle. Tänään kävin rannalla kokeilemassa kovaan vastatuuleen kolmella 21-22g taulunuolella. Oli kyllä mahtava katsoa itse tehdyn nuolen suoraa lentoa, pisin lensi 135 metriä. Vaahtopäitä oli ulapalla joten ei ollut ihan paras keli. Iski kyllä aivan karmean poltteen tehdä pituusnuolia. Koko ilta mennyt suunnitellessa että miten alan tehdä nuolta ja jousta. Että piti tätäkin kokeilla. Huomenna vähän tyyntyy niin pitää lähteä uudestaan kokeilemaan.
2 tykkäystä
Eilen osagen työstöä ja tunnin verran ammuskelua. Ruskeasuolta löytyi muuten kaksi kettunuolta, oletan että Petran. Otin ne mukaan ja tuon Petikkoon.
Kaksi?? 
Mä luulin, että yksi.
Ja yhden ammun tänään vielä sinne viidakkoon. En pystynyt etsimään, siellä oli ihmisiä ampumassa.
Kiitos Heikki, kiva saada ne takaisin!
Tein pari koivuvartista “pituusnuolta” toinen tömähti maahan noin 30m molemmilla kerroilla. Sulitus päin p:tä kun en huonossa valossa nähnyt lopputulosta. Toinen lensi vastaiseen 153m ja myötäiseen 162m, uusi oma ennätys. Huono puoli oli että taulunuolet oli noin 10m sisällä ja ne lensivät suoraan. Pituusnuoli vispasi perää oikealle ja vasemmalle joten onko sulat liian matalat/lyhyet ? Vai eivätkö sulat ole balanssissa jota itse epäilen koska ne eivät ole aivan millilleen samanlaiset. Varsi on kyllä suora. Ei tämä kyllä mitään helppoa ole. Taitaa olla parempi että keskityn tarkkusammunnan harjoitteluun.
Siitä se lähtee… Minkälainen oli nuolen profiili, paksuus kärjessä, keskellä ja peräpäässä? Entä millä kohdilla on painopiste? Tiedätkö nuolen taipumaa, spineä? Sulituskin voi vaikuttaa, mutta muilta osin hyvin tuunattu nuoli lentää vaikka 6mm x 25mm sulituksella, eikä omien kokemuksien mukaan sulkien pieni epäbalanssi ole maailmaa kaatava asia.
Pituusammunta on haastavaa, siinä sen mielenkiinto piileekin! Kun lopulta oppii virittämään 2 greiniä/pauna nuolen jouselle, ei tauluammuntanuolen tekeminen ole homma eikä mikään. 
1 tykkäys
Vuolen sulat pois ja käyn huomenna kokeilemassa sulattomilla. Pitää nuo sun haluamat datat selvittää huomenna. Tähän asti on menty näppituntumalla. Painot molemmilla sulitettuna 17g ja pituudet 24 ja 26" ,pitkä lensi paremmin. Jousen paunat pitää tarkistaa huomenna kun en ole niitä vielä oppinut jouseen merkkaamaan, muistaakseni 56# 21" ja pituus 52 ". Edit kävin tarkistamassa mitä olen aikaisemmin ilmoittanut
Tuossa tapauksessa voipi olla ihan siitä kyse, että nuoli oli liian jäykkä. Tuomohan ampuu suht saman luokan paunoilla, hieman jäykemmällä, 200-230 greinisiä nuolia.
Tuo 17g on 255greiniä. Ja jos jousessa on paunoja 58, arvioisin että tuommoinen 180-200 greiniä voisi olla hyvä mihin pyrkiä. Mitä matalampi paino, sitä kriittisempi on massan sijoittelu… Tämän saa sitten oppia kantapään kautta, ei saa esim. viilata kärkeä liian ohueksi/teräväksi.
Minä ammuin viime kisoissa jollain 85-90 paunan vedolla 23" nuolta joka painoi 167 greiniä, eli 11g. Sekin lähti vielä puhtaasti… Näitä poikkeuksia ja maagisia hetkiä löytyy. Varmaan lähti sukkelaan tuo nuoli!
edit: Jos ammut 21" vedolla, ehdottomasti tee 22" nuolia tai peräti 21,5", niin saat mahdollisimman pienen nuolen, ohuen ja jäykän. Tällöin massa alenee ja lähtönopeus kasvaa.
1 tykkäys
Mutta minäpä tein minkkiviinen. Siitä puuttuu enää hihna ja sitten kelpaa tepastella petikkoon. Viineen menee 6 pihlajavesanuolta revityillä mustilla kalkkunasulituksilla. Vaikka viine on vain 60cm pitkä, sopii siihen melkein tuommoinen pieni 100cm osagetikku, kiowa jousi. Sillä ammutaan sitten kisa.
Vaikka mestaripapoille ei ammuntataidoilla pärjää, taidan lähteä etumatkalta 12p aloituspisteiden turvin!
Oikea eli vetokäsi kipeytyi eilen aikalailla ja väkisinkin pyrki mieleen ajatus että pitää saada vasemman puolen ampuminen myös toimimaan. Ikää alkaa olla jo sen verran että vammat ei välttämättä korjaannu nopeasti.
Siinä sitten tuumasta toimeen ja 36# tuomi lyhäri käteen ja tallin hellään huomaan ampumaan ettei kukaan pilkkakirveenheittäjä näe touhua. Ensimmäiset pari 10 nuolen kierrosta oli yhtä tuskaa kaikkineen ja voin sanoa että touhu alkoi ahdistaa aika lailla. Väärältä puolen samojen asioiden tekeminen oli kuin pikkulapsen haparointia, jännekin niin ohut että nuolet tipahteli lattialle vähän väliä. VKäyrä alkoi nousta ylös vauhdilla. En antanut periksi koska tämän harrastuksen pitää minulla jatkua vaikka vammoja tulisi. Pikkuhiljaa alkoi nuoli lähteä paremmin ja saatoin myös ampua molemmat silmät auki. Ei nimittäin ole ihan yksinkertaista kun toinen on aina se hallitseva.
Jossakin 40-60 nuolen tienoilla alkoi tulla hyviä laukauksia ja osumia, sen jälkeen pakka taas alkoi hajota ja piti lopettaa.
Pitää treenata laukaisu ja lihakset kuntoon tuolla tuomella ja suunnilleen saman vahvuisella orapihlajalla, paunat ovat juuri sopivat. Oikea puoli joutui liian kovalle koetukselle liian aikaisin liian jäykkien jousien kanssa.
Tuossa toiselta puolen ampumisessa on kyllä paljon järkeä. Itsestä tuntuu, että molemminpuoliseksi on helpompi opetella heti alkuun, kun liikkeet eivät ole menneet vielä lihasmuistiin ja liikkeitä vasta harjoitellaan.
Ja olisihan se muutenkin makia kun voisi lennosta vaihtaa puolta mettässä kun tilanne vaatii.
Kipeytyikö olkapäästä vai kyynärpäästä vai mistä? Täältä varmaan löytyy liikeratojen hakemiseen apua jos on tarvis.
Näinhän siinä saattaa käydä, etkä ole yksin tämän kanssa. Ei sitä tajua, ennen kuin joku paikka kipeytyy. Vähän sama kuin kävisi punttisalilla ja treenaisi aina vain yhtä ja samaa liikettä, väkisinkin jostain kipeytyy.
Jerehän laittoi hyviä oheisharjoitteita tänne:
Hyvä asia on se, että kun ajoissa hoksaa ongelma ja hoitaa sen kuntoon, niin jousiammunnasta voi nauttia ties kuinka vanhaksi. Jousiampuja vaan paranee vanhetessaan!
Kätisyyden vaihtamisesta, kyllähän sitä jonkin verran tehdään. Jos esimerkiksi jousiampuja on ampunut oikeakätisesti mutta paljastuukin, että hän on vasensilmäinen, niin paras vaihtoehto on silloin vaihtaa kätisyyttä - helpompaa kuin silmäisyyden vaihto.
2 tykkäystä