Saunapäivä ja taas on yksi laminaatti jälkilämmössä tekeytymässä. Epoksi tykkää kovettua lämmössä ja mitäpä sitä pientä lämpölaatikkoa tehdä, kun isokin lämpölaatikko ajaa saman asian, siitä on iloa lisäksi koko perheelle!
Lisäksi yksi jalavajousi sai kolmannen kiinanpuuöljylakkakerroksen, pari nuolisarjaa edistyi taas pykälällä, betoniakin hain, jotta saan nauhahiomakoneelle perustuksen tehtyä, sekä jotain muuta pientä.
Tämä on ollut haaveissa itsellänikin. Vielä en ole saanut aikaiseksi, kun pitäisi pellavamaakin ensin tehdä. Lähivuosina varmasti. Pellavajänneprojektin voi muuten aloittaa vieläkin aiemmin - kylvä jänteisiin tulevat pellavat itse kerätyistä siemenistä!
Viime elokuun lopussa liimattu hamppupihlaja kosahti 12" vedossa ensimmäisellä tilleröinti kerralla. Kohtuu hyvin taipui mutta tuntui omituisen jäykältä, sellaiselta “epäelastiselta” laitoin puntarin päälle ja vetelin muutaman kerran ja viimeinen mitä rekisteröityi oli vain vähän päälle 30# 12" vedolla vaikka tuntui paljon jäykemmältä. Hamppua oli milli ja vatsa ennen liimausta reilusti paahdettu mikä mahtoi myös olla syy katkeamiseen. Tämä tuntui tänään alusta pitäen huonolta.
Mekaaninen kosteusmittari tuli hommattua kolme viikkoa sitten ja rh on vaihdellut 40-60 välillä riippuen huoneesta ja siitä onko uunia lämmitettyä ja kuinka paljon on pyykkiä kuivattu joten ei täällä pitäisi liian kuivaa olla.
Tämän jälkeen ei hamppuselystyksiä tule ja suhtaudun jonkinmoisella varauksella myös vatsan paahtamiseen. Eihän se yksi pääskynen kesää tee mutta toisaalta kun varoituksiakin on kuulunut niin pistää miettimään. Pihlaja I onnistui kohtuudella eikä sitä liimailtu tai paahdettu(muistaakseni ei paahdettu).
Pitää jalkautua taas maastoon etsimään hyvää pihlajan runkoa kuten myös tuomen runkoa kun ei se ensimmäinen toimiva tuomijousi nyt ihan sellainen mieleinen ollut.
Jousihommat on jäänyt tämän vuoden puolella hyvin vähälle. Nyt kuitenkin uutta tammikeppiä tulossa erillisillä koivusakaroilla. Jänteitä pitäisi seuraavaksi liimailla. Kuvassa ensimmäinen virityskerta ja vähän näyttäisi olevan saranan alkuakin.
Sain lopulta sähköt ja toimivan moottorin vannesahaani. Rupesin sitten vähän esimuokkaamaan erinäisiä halkopinoista ajan mittaan muka puukonkahva-aihioiksi poimittuja kapuloita. Joistakin tuli ihan nättejä noin alustavasti.
Kivaa puuhaa. Kohta menee jousistaavit säpäleiksi!
Tuli joulu. Puolituttu kaveri Lasse sai duunitarjouksen Latviasta ja lähtee sinne kuukauden päästä. Vaihdoin Lassen kanssa viime kesänä päittäin pihlajajousen käytettyyn akkuporakoneeseen ja hän innostui kovasti perinnejousista. Nyt kuitenkin muuton takia lahjoittaa kaiken jousikaman pois, soitti eilen että huolinko. Totta kai kelpasi:
Aivan kuin @Heikki olisi innoissaan uudesta lelusta/koneesta…! Hyvin taitaa toimia. Noista aiemman kuvan puista kun teet puukkoja, niin taitaa jokunen tovi vierähtää. Mutta niinhän se on, kivaa tekemistä on enemmän kuin ehtii ikinä tekemään. Minulla on nyt pari päivää ihan omaa aikaa ja työlista on pitkä! Alkajaisiksi keräsin kirjapinot kirjahyllyyn, mittasinpa vielä, että tällä hetkellä jousikirjallisuutta on 4,3 hyllymetriä.
Desperado aihion oikaisua. Ensin höyrytin tunnin isohkoa vinkkeliä ja aloin lankun päällä puristamaan uuteen muotoon. Kuumailmapuhaltimella sen jälkeen vähän väliä lämpöä lisää ja puristusta pikkuhiljaa. Ei suoraan sanoen mitään järkeä koko touhussa koska tuleva selkäkin on vielä karussa kunnossa konekuskin runnomisen jälkeen ja suoriakin puita on. Kunhan asettuu niin nauhahiomakone laulaa ja katsotaan saako selkää mihin kuntoon ja kestääkö se mitään. Orapihlaja tietenkin kyseessä ja tässä edelleenkin kokeillaan mitä tämä puu kestää.
Ampiaisella ammuin parikymmentä nuolta, liian kylmää vielä. Muutama nuoli menee mukavasti mutta sitten hauskuus katoaa. Turussa näköjään ei juuri lunta ole, täällä on vielä muniin asti joten turha haaveilla pituusammunnasta vielä pitkään aikaan.
Mä ammuin viime pituuskisan voittoon jousella, jossa oli 6mm syvä moottorinsaha ura keskellä selkää. Okei, metrit oli vähän reppana-luokkaa. Ens kerralla paremmin.
Ainahan voi jänneselystää tuommoisia aihioita. Viime osage ei mulla ollut ollenkaan yhdellä lustolla, mutta hyvin pelittää.
Etsin mökiltä puuta seuraavia jousia varten. Saarni löytyi mutta oli sen verran iso ettei kirveellä jaksanut alkaa kaatamaan. Vaahtera tuli kuitenkin mukaan, tukki on joku 140cm pitkä ja painaa kuin synti. Jos siitä sais jännejousen tehtyä.
Nätti keli tänään ja lähdettiinkin maastoon kameralla hunttaamaan.
Muutama ruokinta löytyi, asiakkaita oli riittänyt. Selvästikin ensi talvena minulla on myös omilla jahtimailla vastaava paikka jossa pupuja on hyvä kytistellä.
Kurre esitti näkymätöntä mutta reppuunhan se olisi joutunut jos olisi löytynyt mehtuuaikaan omilta mailta ja mukana olisi ollut toimiva jousi ja repullinen kolkkia…
Paljon nuolia! Lisäksi osage-, tammi-, hikkorilaminaatti- ja bambulaminaattijousien työstöä. Ja kirjallisuuden pläräämistä. Harmikseni onnistuin viime viikolla telomaan hieman oikeaa rannetta ja pelkään, että kolmiorusto on kärsinyt. Oireet viittaavat siihen, ilmeisen ikävä vaiva. Käsi on kyllä arkikäyttökunnossa mutta jousella ampuminen ei onnistu ja varomaton kiertoliike vihlaisee inhottavasti.
Oli hyvä pääsiäinen! Hyvin verstasaikaa, joten sain tehtyä nuolia, tilleröityä paria jousta, liimattua ensimmäinen tonkin-bambulonkkarin sekä muuta pikkukivaa.
Pomo täyttää huomenna 60 vuotta. Viikonloppuna kevensin yhden pihlajajousen 30lbs@25", tästä lahja. Kävin aamulla xxl:ssä jos siellä olisi ollut suksipusseja jousen kantoon mutta vesiperä. Kaivoin roskiksesta vaimon sinne heittämät tyttären risat farkut ja ompelin lahkeista jousipussin. Mun mielestä melkein parempi kuin toi jousi. Tohon mukaan vielä kolme kiinalaista bambunuolta niin pääsee Sastamalan mökillä reenaamaan. Pomo Leena on voittanut muuten nuorempana pienoiskivääriammunnassa maailmanmestaruuden.
Jänne näyttää erikoiselta, mitä lie?
