Olen tässä pakertanut uutta mehtäkalustoa entisten päälle. Tänään pitkään ja huolella nakertamani tuomiflättis murtui selittämättömästi alalavan kärkipäästä, 17 senttiä nokista sisäänpäin.
Virheetön, laakea luonnonpuuselkä, ohut lapa jossa selänkin rasitus siten vähäinen, ei oksankohtaa, ei poikkisyytä, ei liiallista taipumaa, ei puristusmurtumaa kääntöpuolella, täysin epätyypillinen sijainti ja siitä huolimatta täydellinen vetolujuuden pettäminen, vetosuhteella noin 2,45 (ei tullut täydellä vedolla).
Keskellä kuvaa näkyy iso murtuma läpi koko jousen selän ja sen alla oikealla alhaalla vielä toinen, pienempi murtuma. Eipä tuossa muuta selitystä voi olla kuin, että puu oli huonoa… Mikä oli kalikan historia? Löytyykö sieltä syytä? Tummaa jälkeä näkyy murtumakohdan ympäristössä, likaa vai jotain muuta?
Kaadoin jouseen käytetyn tuomen noin 20 vuotta sitten ja työstin sen tuoreeltaan kuorettomiin ja kuivumisen kannalta edullisiin mittoihin. Kun vähän tuon jälkeen siirryin käyttämään yksinomaan lyhyitä, kapeita läpitaipuvia, ei flättisaihiolla ollut käyttöä ennen kuin nyt.
Aihio ei ole koskaan ollut kylmäsäilytyksessä tai kosteissa oloissa. 20 vuodessa puu oli tiivistynyt ja sävyttynyt vanhan puun tapaan, ja oli tekovaiheessa silmiinpistävän immuuni ilmankosteuden vaihteluille ja lupaavan niukasti myötäkäyristyvä.
Jousella oli jo ammuttu sisäänajoa ~ 100 laukausta, täyttä vetoa myöden. Nostaakseni jousen paunoja parilla lyhensin jousta tuumalla. Tässä yhteydessä perverssin lämpimät syyskuun säät olivat vaihtuneet normaalin lokakuun lämpöihin, ja kämpän ilmankosteus oli laskenut ekaa kertaa lie yli vuoteen 50 pinnan alle. En olisi uskonut, että nämä olisivat ongelma, leveälle, ohuelle, korkeahkon vetosuhteen jouselle, jolla on jo ammuttu. Ilmeisesti vähän pidempänä ja vähän kosteampana ollessaan jousi työskenteli jo vetomurtuman äärellä, mikä ei täsmää mittoihin, muotoihin tai materiaaliin.
Jos tarkoitat tummilla jäljillä noita harmaita tihruja selkäpinnassa, ne ovat likaa, eivät hometta tms.
Perkasin ja fileoin eilen ahvenia.
Tuli mieleen että mitä kaikkea näistäkin voisi hyödyntää.
Fileet syötiin ja ruodoista keitin liemen.
Nahkat meni pakastimeen odottamaan joko liiman keittoa tai parkitsemista tms.
Kuhan ja ison ahvenen nahka on kyllä todella kestävän tuntuista tavaraa.
Ahvenella on myös sangen terävät sahalaitaiset kiduskannen reunat. Saisikohan näistä kevyet leikkurit pienriistalle?
Luulisi että johonkin näitäkin olisi aikoinaan hyödynnetty.
Löysin kirpparilta vitosella puhvelinsarven!!
Otin samantien hyllystä ja milten käännyin kassalle kun huomasin painon vähän liiankin kevyen puoleiseksi…
Nyt tehdään tonkin-nuoliin osasia. Aikamoinen nippu syntyi taas. Eli säleitä joista solmut hiottu alas.
Alkaa herätä epäilys että parhaat nuolet tulee tyvipaloista, niistä joissa on paksuin seinämä ja paksuimmin vahvoja pintasäikeitä.
Ehkäpä latvaosat pitäisi säästää kevyempien jousien nuolille. No semmoisia ei tule tehtyä…
Tonkin- ja loo-nuolet ovat listalla nyt kyllä aika loppupäässä. Paljon muuta tekemistä, esimerkiksi uutta kalustoa pitäisi (tai olisi kiva) saada ensi kaudeksi. Kelit suosivat myös ammuntatreeniä ja siihen ajattelin keskittyä nyt enemmän kuin viime vuonna. Asensin viimeinkin lonkkariin klikkerin ja sehän paljasti välittömästi ongelmia selkävedossa… Vetotekniikka ja varsinkin loppuveto juuri ennen laukaisua on ollut ihan pielessä. Klikkerin avulla saan toivottavasti harjoiteltua oikeaoppista vetoa siten, että saan selänkin siihen kunnolla mukaan. Onhan tekniikassa muitankin puutteita mutta tuosta on hyvä aloittaa.
Oon ite sitä mieltä muutenkin, että männyllä kannattaa ensin puhkasta ainakin 450m ennenkö siirtyy lohkonuoliin. Ja siinä on jo muutamaksi vuodeksi puuhaa.
Klikkerillä näkee vedon lyhentymisen helposti. Voisi olla hyvä pitää jossakin jousessa asennettuna ja aina välillä tehdä sillä harjoitus. Ei pääse vanhat tavat palaamaan niin helposti!
Sulattoman nuolen testiä. Kasassa on 36 sulatonta nuolta - tasapaksuja, nokkipäästä ohennettuja ja barreloituja. Lisää pitää vielä tehdä mutta kiinnostavia tuloksia tuli jo nyt. Alustavasti voin sanoa, että kyllä seuraavat nuolisarjat ovat ainakin nokkipäästä ohennettuja, luultavasti barreloituja… Nokeissa muovia helppouden takia ja klikkeri jousessa, niin vetokin oli kaikissa sama.
Olusko ollu 3v sitten kun kävin yhden pellon reunassa ihailemassa muutamia nuoria jalavia ja suunnittelin parin ottoa parempaam talteen koska alue oli jo silloin kaavoitus uhan alla. Nyt kun kävin alueen reunalla niin mitäs sieltä niityltä löytyikään… hukkaa on mennyt kaikki noin 20v ikäisetpuut…
En kyllä keksi miksi osa on halkaistu ja osa jätetty kokonaisiksi ja minksi kaikki jätetty noin 2,5m pätkiksi.
Mitäs puulaji on kyseessä? Aika tummaksi mennyt paahto… Ja aika ronskit murtumat! Toki hyllyssä on puristusmurtuilleita jousia mutta eivät ne aktiivikäytössä ole.
