Mitä teit tänään (tai eilen) - kerro!

Onkohan näillä uusilla sivuilla mun jännejousen valmistus “artikkeli”.?

Olen miksannut jännejousen valmistamiseni osastolta: Jimm Hamm, Simo Hankaniemi, Adam Karpowicz, Ilkka Seikku. Jännejousen pinnenaru on enimmäkseen Turkkilaisjousten valmistuksessa käytetty, mutta soveltuu puujouseenkiin hillitympänä sovelluksena. Eiköhän pojat preerioillakin ole hieman pinnenarua laitelleet, vaikka mitään yksityiskohtaisia, saati “oikeaoppisia”, yhdenmukaisia jännejousen valmistusohjeita ei laakeilta aavoilta ole olemassa. Joka jamppa, minäkin, soveltaa jo tehtyä ja oppimaansa.

Laitan pinnenarun jo ennen jänteitä. Aivan hitusen kireälle, juuri sen verran että sen verran että huomaa jousen vastajännityksessä olevan. Tämä tietysti vaikeuttaa jänteiden liimaamista, mutta jos jousessa on rekurvit päissä niin ei paljoakaan. Teen ieläpä rekurvit aina ylipitkiksi juuri tämän takia ja lyhennän ne myöhemmin passeleiksi.
Hamm ja Hankaniemi liimaavat kaikki 60-70g jänteet kerralla. Karpowicz liimaa useassa erässä. Useimmiten neljässä. Tätä käytän. Käytän myös jänteitä enemmän n80g noin 130cm jouseen. Eniten jänteitä jousen työtä tekevissä osissa 4-5 kerosta (kuivuttuaan 3 tai jopa 4 mm) ja tipeissä/rekurveissa kerros tai kaksi. Siellä kerros riittää pitämään rekurvin muodon ja se on niiden tehtävä siellä ja nän ivältetään tipien kaikki extramassa.

Kuivaan jänneliimattua selkää myös enemmän kuin Hankaniemi, Hamm, Seikku, joista Suomaliseilla virkaveljillä on lyhimmät kuivausajat (2-3viikkoa). Hamm käyttää noin kuukautta tai reilua. Karpowicz puolta vuotta tai pituusjousissa enemmänkin (jännekerroksen paksuus määrää). Jänneselystyksen paksuudesta riippuen annan jousen olla 2-3kk ja tuon jousen loppua kohden kuivempaan kohtaan talossani.

Jännekeroksen liimattuani annan jousen olla n.5-7 tuntia ja sitten sileällä luulla, puulla tai metallilla painan kerroksen kiinni ja dippaan silittävää esinettä veteen tämän tästä (Menna metodi). Jänteet suorastaan imevät kiinni jousen pintaan. Jo liimausvaiheessa kammatut jänteet myös oikenevat/venyvät entisestään ja pinnasta tulee todella sileä, tiukka kerros. Näillä ohjeilla ensimmäisen jännejousensa tehnyt kurssilainen sai upeaa jälkeä aikaiseksi. Toki monta muuta pikkujuttua pitää olla myös hallussa, Jousen selän esivalmistelu, jänteiden repiminen, liiman paksuus, jänteiden asettelu jne…

Olen jännejousien valmistuksessa laskuissa sekaisin, mutta oisko n.25 tullut tehtyä? Kerran niitä kronotettiin Tuomolla ja antoivat 160-185fps tuloksia (paunat oikein suhteessa nuolen painoon, kevyet nuolet antaa tietty yli 200fps) joiden Tuomo sanoi johtuvan säästä ja krono siis oikutteli…
Voi olla, voi olla olemattaki.

Ja vielä kommentti laakimäärään… ei 10.000 ole paljoa. Jos ampuu hiukka enempi reenaillen, niin viikossa tuhat voi olla ihan passeli määrä. En kyllä enää jaksa tollasta.

Kohtalotoveri täällä.

Joo kuori päällä sen jälkeen kun syreeni sydämen kohilta halki. Jos kuorit syrenin selän tuoreena ja tuot sisään niin salettiin halkeaa. Hissukseen kuivaten.

Kiitos tuhdista tietopaketista, täytyy opetella teoria ensin hyvin ja sitten alkaa hommiin.

Aihio 1 piti sittenkin höyrytellä uudestaan koska kuumailmapuhaltimella tehdyn jännelinjan korjaus aiheutti höyrytetyn lavan osittaisen oikeamisen. Avasin muotin äsken parin päivän kuivattelun jälkeen ja tulos näyttää tältä. Vieressä on seuraava aihio johon liimaan hirven jänteitä kunhan ensin naudalla harjoittelen tuon ykkösen. Myös tämä on orapihlajaa. Tavoitteena kokonaispituus kakkoselle 130 cm ja metsästyspaunat.

Tämän päivän puunkorjuussa oli kyllä haasteellinen lumitilanne. Syreenipensaat oli paksun tykkylumen alla. Mukaan lähti kuitenkin 3 pitkäjousiaihota ja kolme lyhäriä jotka kaikki uhmakkaasti seisoivat pystyssä muiden riutuessa nietosten alla. En viitsinyt alkaa kaivamaan esiin runkoja mahdollisten vaurioiden pelossa joten odottelen että tykyt sulavat pois. Kaikki aihiot ovat maata vasten vaipuneiden kymmeniä vuosia vanhojen runkojen oksia. Parin millin molemmin puolin vuosikasvut, hyvin näki muutama vuosi sitten olleiden lämpimien kesien kasvut verrattuna pariin viimeiseen kylmään kesään kasvuun.Tuomipihlajat jäävät odottamaan seuraavaa kertaa. Niitä ei sentään tykky vaivannut.

Kävin eilen tapaamassa V. Virtaa - suomalaisen jousenrakennuksen ja jousiammunnan Grand Old Mania. Sain myös lainaan kiinnostavan komposiittijousen, joka on hyvin samankaltainen kuin tämä:

Valitettavasti toinen lapa on taittunut hajalle ja nokeista puuttuu osia. Mutta muuten oikein kaunis yksilö. Siitä lisää tarinaa sitten myöhemmin.

Kysymys - kuinka monta vanhaa komposiittijousta Suomesta löytyy, museoista tai yksityiskokoelmista?

Edit: Lisättäköön vielä pieni anekdootti, jonka Veikko kertoi. Oli vuosi 1957 ja FITA:n (nykyinen WA) MM-kilpailut ammuttii Prahassa. Suomestakin osallistui joukkue mukaan Suomi saikin joukkue-pronssia. Miesten mestariksi ampui Yhdysvaltalainen O.K. Smathers. Veikko kertoi, kuinka Smathersin jousi oli lähes suoraan kaupan hyllyltä haettu, hän ei ollut ehtinyt ampumaan jousella kuin muutaman kerran ennen kisaa. Perinneampujien kannalta kiehtovaa oli, että jousen jänteessä ei ollut merkittyä nokinpaikkaa, ei edes mitään kulumaa, jonka perusteella nuolen nokin olisi voinut asettaa oikeaan kohtaan. Smathers osasi silti laittaa nokin oikeaan kohtaan ja ampui lopulta mestariksi. Tuolloin ammuttiin jo ****kuidulla ja alkeelliset tähtäimetkin olivat käytössä.

4 tykkäystä

Lainasin vanhalta foorumilta nämä preeriakisan säännöt:

"Preeriajousikisan säännöt

Jousi

Koko pituus päästä päähän selkää pitkin mitaten maksimissaan 130 cm. Jousi on puuta, jännevahvisteista puuta tai sarvijännejousi. Sivuprofiili on joko D, B, C (kauttaaltaan vastakäyrä), loivat elastiset vastakaaret, tai klassinen profiili (loivat vastakaaret päissä ja keskellä vastakaareva kohta).

Puulaminaattijouset eivät ole sallittuja, eivät myöskään muut selän vahvikkeet kuin luonnonjänne (jänteiden päällä voi olla suojana kangasta, raakanahkaa, käärmeennahkaa, suolta). Staattiset vastakaaret ovat kiellettyjä.

Ammutaan käden päältä, kantava nuolihylly on kielletty. Jousessa on self-nokit, jänneurat ovat yhdellä tai molemmilla sivuilla, ei jousen selässä. Puiset tai sarviset nokinvahvikkeet ovat kiellettyjä.

Sarvijousen täytyy olla preeria-tyylinen, aasialaiset sarvijouset eivät kelpaa. Sarvimateriaali on vapaa, ei tarvitse olla paksusarvilammasta.

Jousenjänne saa olla tekokuitua.

Nuolet

Kisassa ammutaan neljällä nuolella. Nuolen maksimipituus nokin päästä kärjen päähän on 65 cm. Vain vesoista tehdyt varret ovat sallittuja. Eli ei ruokovarsia tai paksusta puusta halkaisemalla tehtyjä. Vesavarret erottaa helposti oksankohdista, joten ei kannata tulla mukaan muiden kuin vesavarsien kanssa.

Kärki on joko normaali rata- tai kenttäkärki, hylsybluntti, kärjetön varsi tai paksusta vesasta veistetty puubluntti. Leikkaavat kärjet eivät ole sallittuja (niitä ei käytetty huviammuskelussa).

Sulitus on normaali kolmen sulan sulitus, mutta sulat täytyy liimaamisen lisäksi sitoa päistään luonnonjänteellä tai jollakin ohuella vaalealla langalla, tai keinojänteellä. Pelkät liimatut sulat eivät siis käy.

Neljän kilpailunuolen lisäksi on hyvä olla pari varanuolta, katoamisten tai nuolirikkojen varalta.

Muut varusteet

Rannesuojuksen ja sormisuojuksen malli on vapaa. Alunperin sormisuojusta ei käytetty, rannesuojus oli yleensä pala nuijittua raakanahkaa tai valkoisilta saatua kasviparkittua nahkaa, joka sidottiin nahkanauhalla.

Ampumatyyli

Ampumatyyli (nuoliote) on vapaa. Voi käyttää klassista nuoliotetta kolmella tai kahdella sormella, tai erilaisia nipistysotteita. Peukalo-ote on kuitenkin kielletty, sitä ei käytetty preerialla.

Ammuttaessa nuolet pidetään jousikädessä, eli niitä ei poimita yksitellen viinestä tai maasta.

Kilpailun kulku

Etäisyys on tasan 40 m ja maalina on kepin päässä oleva mokkasiini. Kukin kilpailija ampuu vuorollaan 4 nuolta ja osuma mokkasiiniin antaa aina yhden pisteen. Hipaisuita ei lasketa, vaan osuman täytyy olla ns. “square hit”. Ammumme niin monta kierrosta kuin tunnissa ehtii. Jos kahdella parhaalla on sama pistemäärä he ampuvat lisäkierroksia ja ensin mokkasiiniin osunut voittaa kilpailun.

Intiaanien jousiammuntakilpailuissa jokainen yleensä maksaa osanottomaksuna jonkin esineen ja voittaja korjaa potin. Tavallisin maksu on nuoli, mitä voimme soveltaa tässä yhteydessä. Eli jokainen kilpailija tuo osanottomaksuna yhden nuolen (voi olla millainen vain toimiva nuoli, saa olla kärjetönkin).

Viimeinen muokkaaja, Simo Hankaniemi pvm 22.04.2009 14:05, muokattu 2 kertaa"

Ovatko nämä vielä voimassa olevat säännöt ?

Vesanuoliin liittyen saisinko hieman tarkennusta. Onko 15-20mm varresta vuoltu blunttikärkinen nuoli vielä sääntöjen mukainen ?

Onko 25-30mm vahvuisesta vesasta neljään osaan lohkotut ja vuollut nuolivarret vielä sääntöjen mukaisia vesanuolia vai kiellettyjä paksusta puusta halkaistuja ?

Kaikki on edelleen voimassa.

Paksusta vesasta vuoltu bluntti on ok, niinkuin tekstissä on mainittu.
Lohkominen ei käy.

Ok

Lupaava pupujen päivämakuiden paluu jahtimestoilleni tyrehtyi alkuunsa, enkä ole taas viikkoon nähnyt rusakkoa päivänvalossa jousenkantaman sisältä.

Eilen tuli suorastaan infernoksi mainostettu lumimyräkkä länsinaapurista. Lunta tohotti täällä V-Suomessakin koko illan ja yön vanhojen päälle. Lähdin yön selkään, ja siitäkö ura urkeni. Pääsin ampumaan neljä kertaa neljää eri rusakkoa 20 - 27 metrin matkoilta ja läheltä liippasi. Lopuksi hukkasin parhaan leikkurini, jonka sitten onnistuin tyhmästi katkaisemaan löytöhetkellä.

Täällä foorumillakin viljelty kansanviisaus, jonka mukaan uudelle lumelle on turha lähteä pyytämään, ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa, ainakaan lounaissuomalaisten otusten kanssa. Talven riistarikkain jahti tuli täysin koskemattomalla lumella, johon rusakot painoivat jälkeä minkä ehtivät. Edessä on vähintään viikon pakkanen ja lisää lumentuloa, joten siitäkään ei ole kyse, että lumi olisi lähdössä kohtikkää.

2 tykkäystä

Hienoa settiä. Pyhät 4 laakia. Useat tilanteet samaan jahti keikkaan ovat mahtavia. Minäki pääsin ampumaan 4kertaa juoksevaan fasaanikukkoon… Ohi×4. Silti oli mahtavaa. Iskias on vienyt mihen liikkeistä terävyyden ja nyt en enää saa jousta vireeseen enkä pysty juuri kävelemäänkään. Tuukka, luulen että rusakot lähtivät nyt uudelle lumelle liikkeelle koska uutta tulee koko ajan ja jäljet siis nopeaan peittyy. Samaa sain kuulla täällä meilläpäin. Liikkeellä ovet jo olleet. Itse en pääse valitettavasti jäljille liikkunaan. Se olisi kiva tietää että miten rusakot säätä ennustavat… Mikä hiton ennustuselin niillä on päässään.? Jotenki ne vaan sen tietää.

Rusakko vieraslajina ei näytä oppivan miten metsäjänis toimii. Metsäjänis on kunnon suomalainen jäärä eikä ihan hevin muuta tapojaan…

Kun olisikin kyse yhdestä tai kahdesta insidenssistä. Olen kerta toisensa jälkeen päässyt liikkeellä olevan rusakon perään tuoreella lumella, silloinkin, kun sen tulo on jo lakannut. Tietenkin täällä Lo-Suomessa lumi sulaa usein seuraavana päivänä satamisestaan, tai viimeistään ylihuomenna. Toki monesti jahdin aikana uuttakin lunta pudottelee vielä. Mutta sitten ollaankin jo sellaisen No True Scotsmanin perässä, että periaate pätee…käytännössä ei juuri milloinkaan.

Millonkahan viimeksi näin metsäjäniksen? Olisiko 10 vuotta sitten. Hiljattain näin tutkimustuloksia, joiden mukaan rusakkokanta on räjähtänyt ja metsäjäniskanta romahtanut, mikä täsmää maastohavaintoihini. Nämähän myös risteytyvät keskenään, eli monella ristiturvalla on kahdenperuiset geenit kehossaan. Metsäjänis on käynyt väheneväksi niilläkin alueilla, missä rusakkoa ei esiinny ollenkaan. Paras veikkaus on, että lumipuku käy hengen päälle, kun lumettomat jaksot yleistyvät ja pitenevät.

Kyllähän elukka liikkuu syväntalvella uudenkin lumen päällä. Ensilumi ja pari seuraavaa jämähyttää mettäelukat paikolleen vuorokaudeksi. Tämä tuli tänävuonnakin nähtyä hirvijahissa. Perjantaina satoi ensilumet ~15cm. Lauantaina ei yhen yhtä minkään elukan jälkeä. Sunnuntaina joka paikka täynnä jälkeä.

Lyhentynyt lumipeitteinen aika on yksi merkittävä syy meidän lumitalviin sopeutuneiden eläinten vähenemisessä.

Metsäjänis havainnosta on mullakin aikaa lie 6-7 vuotta ja sekin Hartolassa. Nyt oli yksi aika valkea havainto sulan marraskuun aikaan, mutta luulen että se oli juuri tämmöinen sekuli, risteymä, tai sitten vain tavallista vaaleampi rusakko.
Ollaan saatu muutamia sekuleita. Ne on lyhyempiä, kanimaisempia eli pyöreämpiä rakenteeltaan ja korvat on lyhyemmät kuin rusakolla. Valkean takin näkee maastossa kauas ja hengen päälle käy, mutta suurempana syynä pidetään puuston muuttumista vanhasta metsästä risukoksi. Rusakko bailaa mltei avohakkuillakin kuhan jotain varpua vain on. Metsäjänis kaikkoaa sellaisista “maisemista”.
Mulle sopii rusakon runsaat kannat. heh. Ei tarvitse olla ennustaja että kettukannat nousee seuraavina vuosina ja sitten, ellei jo aiemmin, tule joku pöpö joka romahduttaa rusakkokannat kuten Hesan villikaneille kävi. Eli tavallaan nyt kannattaakin metsästää pakastin täyteen. Tietty turhaan ei pidä ampua koskaan. Pataan aina. Ja jos tarmo riittää niin nahoillekkin käyttöä. Mulla rusakkoliivit tekeillä viime kauden keskitalven rusakoista. Vaimo sanoo, että tuon kanssa et sitten julkisesti kulje tai hän kulkee kaukana minusta…

Ja eihän noista säistä voi koskaan 100% varmuudella sanoa että koska liikkuu ja koska ei. Yksilöitä elukaktkin. Ihan huikeessa pyryssä olen nähny rusakon, mutta se oli vain yksi, ei lauma. Joskus kun on oikeen hyvä olosuhde niin näkyy pelolla kerralla kuuden lauma. Silloin voi jo kai sanoa että nyt liikkuu…

Onko näillä sekuleilla sama musta rantu hännän päällä kuin rusakolla. Olen nimittäin nähnyt muutaman poikkeuksellisen vaaleahkon rusakon joilla se rantu oli.

Lumisateen jälkeisenä päivänä ei kyllä liikennettä juuri ole metsäjäniksellä. Se pyörii hyvin lähellä makuutaan syönnöksellä. Sen jälkeen alkaa liikennettä olemaan. Märän lumen sataessa löytyy makuus muuten aukealta, kössit ei oikein tykkää siitä että oksilta putoilee lunta ja vettä kokoajan. Stressaantuvat raukat liikaa kun ei tiedä mikä on pedon ja mikä vaaraton ääni.

Tilleröin yhtä jalavajousta sekä pihlajajousta. Kumpikin tuntui taipuvan todella hyvin ja kimmoisasti, vailla merkkiäkään virumasta. Noin puoleen vetoon tilleröin ja sitten tuli mieleen, että aihiot lienevät aika kuivia. Tarkistin ko. aihioiden säilytyspaikan ilmankosteuden ja se näytti 14 % RH. Vein aihiot kellariin ja jatkan tilleröintiä joskus ensi viikolla…

Tälläsin syntymäpäivälahjani suunnilleen paikalleen :grinning::grinning:

6 tykkäystä

Hieno on! Hyvin osasivat sinulle lahjan ostaa. Kai siihen sisältyi puruimuri, se on vannesahan kanssa aika tarpeellinen kapistus. Onko tuossa vielä laittoa vai pääsetkö heti silppuamaan puuvarastoasi?

Terät kannattaa tilata täältä:
http://www.teratoimitus.fi/fi/tuotteet/vannesahanterat

Muutamasta paikasta kokemusta ja tuo on kyllä ehdottomasti paras, niin terien laadun kuin palvelun suhteen.

Näyttää olevan aika jyräkkä peli. Paljonko on sahauskorkeutta? Johan tämän myötä tulet ampumaan pituutta american roundiin? :wink:

Sahauskorkeutta on yli 30 senttiä… sikäli vaiheessa, että terä puuttuu ja imurikin pitää hommata. Tuo oli niin onnekkaan edullinen löytö, että siihenkin jäi vielä lahjoitusvaroja :blush:Saattaa olla myös sähkärin hommia tiedossa, että saa verstaan sähköt järeämmän sulakkeen taakse. Nykyiset kymmenen amppeeria voi käydä turhan hennoksi.

2 tykkäystä