Mitä, joku ei halua hakea äärirajoja?? Tallipoikahan tulee kesällä ampumaan uudella jousellaan pituutta! Kakkossija on mun jälkeen vielä auki… 
Orapihlaja kuuluu aivan tiheimpiin, ja siten ollen raskaimpiin ja vahvimpiin Suomessa kasvaviin puulajeihin. Tekemieni tiheysmittausten perusteella sen kuiva-tuoretiheys on luokkaa 750 - 800 kg /m3 (huomattavasti vähemmän latvapäässä, kuten melkein kaikilla puulajeilla).
Orapihlaja on elastista, melkein kumimaista puuta, mikä on iso ero esimerkiksi tuomipihlajaan verrattuna. Lämpökäsittelin yhden poikkileikkaukseltaan täysin pyöreän orapihlajaisen busmannijousen vatsan, ja se vaikutti mukavasti pyöreä- eli heikkovatsaisen jousen myötäkäyristymisen vähenemiseen.
Sinänsä kyllä allekirjoitan Reinikaisen teesin. Maailmassa on rikottu lukematon määrä hyviä jousia turhalla paahtamisella.
Tässä tuli mukavasti lisää pohdittavaa. Vatsan paahto sinällään ei ole itse tarkoitus vaan se on lähtenyt muhimaan engelsmannien suosituksesta orapihlajalle. Vatsa tulee olemaan tasainen joten paahto ei arvatenkaan ole silloin välttämättä tarpeen.
Nöyrästi taipui toinen lapa muottiin 30 min. höyrytyksen jälkeen ja saa nyt asettua huomiseen. Seuraavaksi jännelinjan tarkistus ja oikaisu jos on tarpeen. Sitten voisikin jo aloittaa tilleröinnin.
Meinasin itsekkin lisätä tuon “vahvimpia puita & elastimainen” mutta kun siitä on liki 9 vuotta kun viimeksi käsittelin orapihlajaa niin en ollut ihan varma enää muistanko oikein. Tarkoitinkin tuolla s&t vertauksellani lähinnä kovuutta kuivana.
Ja mikäli ymmärsin Tallipojan tulevaisuuden kuvauksen oikein niin tuosta juosestasi on tulossa kapea keppi joka kapenee suoraan kahvasta kärkiin? Tämä muotokaan ei suosi jänne selkää niin hyvin kuin pehmeästi kapenen muoto. sanoisin että levesy tolisi säilytää lähes samana noin 20cm päähän nokkia ja sitten kaventaa kärkiin.
Tein kerran take-down jousen pelkästään ulommalla neliskanttisella teräsputkella ilman sisempää messinkiholkkia, liukupinnat alta ja päältä päällystin pässinsarvella. Kävi niin että kun kesän tullessa ilmankosteus nousi, puu turposi himpun verran, eikä osia enää saanut irti toisistaan kuin vasta syksyllä. Tällöin liitoksesta taas tuli liian väljä. Ilmiö kannattaa ottaa huomioon suunnitellessa.
Rauta/messinkiholkki on tietääkseni keksitty joskus 1600-luvulla, tietääkseni myös tähän asti ainoa varmasti luotettava malli.
Kiitos vinkistä. Ehkä tuo metalliholkki on kuitenkin ainoa varteenotettava vaihtoehto. Itse olen mielessä pyöritellyt hirven jalka luita mutta se asia ei ole vielä edennyt mihinkään.
Tiukkaa kuusen lylyä. Koivusakarat on kanssa halottu ja nyt pohdin, teenkö selän koivusta vai liimaanko vaan jänteitä. Jälkimmäinen lienee helpompi ja varmempi, ainakin näillä työkaluilla.
1 tykkäys
Parempi laittaa kuvia kun en oikein osannut pukea sanoiksi mun visiota
Ylempi recurvi on luontainen jonka pyrin siis siirtämään alempaan. Onnistui ihan kohtuullisesti enkä tee sille enempää.
Kahvan keskellä työntömitalla leveys 31mm ja kohdassa mistä recurvit alkaa on leveyttä vielä 27mm molemmista lavoissa. Oletan että tämä on lähellä tarkoittamasi optimaalista teipperöintiä. Recurveilla on pituutta 16 cm.
Aloittelen tuosta tilleröimään pikkuhiljaa, jos vaikka saisin liimattua jänteet vielä tämän kuun puolella.
Jere nakkasi kyllä pahan haasteen, täytyy saada kesäksi kisakuntoon ukko sekä kalusto.
Joo komppaan hemmoja. Älä paahda. Tee kevyt polvitilleri vain ennen jänteiden liimausta. Aika lähelle pääsee jo mauserilla jos lapojen paksuudet täsmäävät 0.1mm tarkkuudella. Laittaisin pinnenarun jänteiden liimauksen yhteydessä.
Mulla on orapihlaja jännejousi vuodelta 2013 ja se on ihmeen hyvässä kunnossa yhä. Toki ei ole ollut ykkösjouseni ja vain yhdet kisat olen sillä ampunut. Mutta on sillä yli 10.000 laakia sudittu ja sanoisko näin, jousi on yhä täydessä vedossa… Heh.
Kiitos neuvoista. Laitetaanko tuo pinnenaru jo ennen liimauksen aloitusta vai heti sen jälkeen ?
Huikea määrä laakeja jousella takana, siinä on tullut tehdylle työlle katetta.
Minä olen laittanut seuraavana aamuna, kun jännepinta on jo kuiva. Pinnenarulla pyritään auttamaan jousta vetämään itseään refleksille. Pinnelankaa vasten voi laittaa pönkän, kuten toisinpäin vetoon, näin saa keskilavankin taipumaan ja tasapainoisen refleksin. Sitä sitten kiristelee ja kuiskuttelee jouselle mukavia… 
1 tykkäys
Jäniksiä on taas pitkästä aikaa asettautunut jahtimailleni. Ammuin tänään päivämakuulla alamäessä tuomen alla nakottavaa rusakkoa 14 metriin. Nuoli meni ehkä viisi senttiä yli, linjassa. Vielä on sittenkin mahiksen makua ilmassa.
1 tykkäys
Kuinka kauan oikea oppisesti käsitelty jousiaihio säilyy huoneenlämmössä priimana ?
Kysyy epätietoisena nimimerkki “Pistänkö kaikki nurin mitä löytyy vai onko ahneella paskainen loppu”
100 vuotta? Tuo vaikka koko metsä sisälle jos niikseen, ei ne siitä huonoksi mene. Ongelmia tulee vain liian kovan kuivumisen kanssa, jos et kuivaa aihioita oikein. Esim. Kuorit puut ja jätät pyöreänä huoneenlämpöön, jolloin tulee halkeamia.
Syreeniä ja tuomipihlajaa olisi tarjolla. Halkaistaan ja alku kuivatus viilemmässä kuori päällä ja parin viikon päästä sisälle vai miten ?
Huomenna alkaa sahan vaimea suhina kuulua ryteikön keskeltä 
Hyvältä kuulostaa. Ulkona voi varmanpäälle pitää vähän kauemminkin.
Jos sulla ei mahu kaikki talteen, voin käydä hakemassa ylimääräisiä etteivät märkäne tai mene muuten haaskiolle. Oulun seudullahan vissiin asustelit?
Harvoinpa ahneella on onnellinen loppu, vai onko esimerkkejä? Muutama vuosi sitten sain tilaisuuden ottaa tunnetun suomalaisen kuvanveistäjän pihalta tuomipihlajapuskasta niin paljon puuta kuin kehtasin. Parikymmentä runkoa otin talvella (kerralla) ja lopputulos oli se, että jokunen aihio ehti kesän aikana navetassa homehtumaan… En siis ehtinyt/jaksanut/muistanut perata kaikkia heti. Tuomipihlajan jos kuorii heti, niin halkeilee ja jos halkoo heti niin kieroutuu. Työlästä saattaa käyttökelpoiseksi jousiaihioksi siis.
Jos mahdollista käydä kaatamassa puuta milloin vain, niin hakisin sen verran, kuin jaksaa kerralla työstää. Eli vähän veistellä ja laittaa kuivumaan ja jatkokäsitellä kun pitää. Sisällä toki säilyy ikuisesti mutta halkeilee myös nopeasti. Nyt talvella säilyy kylmässäkin homehtumatta mutta jäätyminen ei tee puulle hyvää.
Tuomipihlajaa näytti olevan vain muutama runko jotka kiinnosti. Syreeniä vähän reilummin.
JPP, saattaapi siitä joku joutaakin. Pitää vain ensin saada ne katon alle ennenkuin voi lupailla mitään.