Vähän isompaa jousta, nyt 100# 20" vedolla. Leveys 34 mm, paksuus puolivälissä lapoja 23 mm, kahvassa pieni paksunnos. Pituus 200 cm. Painoa yli kilo. Materiaaleina bambu (madake), kiiltotuomi, ipe ja bulletwood, kahvassa paksunnos ipeä.
Tilleripuuhun pitää asentaa toinen pylpyrä, eihän tätä saa muuten vedettyä…
Meinasitko American Roundiin tällä?
Luultavasti en ammu American roundia tällä.
Nyt 138 paunaa 30 tuuman vedolla. Tavoite oli jopa enemmän mutta ei taida mennä enää jäykempi jänteelle. Aika punnertaminen tässäkin jänteelle… Suoraksi laminoin ja heti jänteeltä pois ottamisen jälkeen 40 mm myötäistä - tyypillistä bulletwoodille.
Kyllä tämä viimeistelyyn pääsee. Pitää vielä tilleriä viimeistellä, vähän vielä kärkiä esimerkiksi ohentaa.
Kuvassa ei ole täysi veto.
Teen tästä oman ketjun, kunhan on valmis. Kesäprojektiksi pitää kyllä ottaa yli 200-paunainen jousi! Kaiken muun lisäksi… Eihän sillä mitää tee mutta onpahan sitten olemassa!
Tuo illustroi sitä tosiasiaa, että on ihmisiä, joille riittää tehdä jousi(a) - käytöllä ei ole mitään väliä. Vaikuttaa nykyaikaiselta jutulta tuo.
Just näin. Ja Tuukkahan ei tee koskaan mitään kivaa, hauskaa ja/tai jopa turhia juttuja? Ei mitään kokeellista, ei mitään omaksi iloksi?? Mutta aikaa riittää epämääräiseen kommentointiin. Taisi riittää minullakin näköjään aikaa tällaiseen turhaan kommentointiin…
Minä teen jousia vain sodankäyntiin! Perkele.
Kaikki on turhaa jos kissoilta ja koirilta kysytää 
Itse vedin juuri puolison käskystä sängynpäädyn matalemmaksi käsisahalla. Täysin hermojä kiristävää hommaa, mutta tulipa tehtyä…
Katsotaan sit kesämmällä mitä näistä +300-400lb kaarista tulee…
Milloin muuten on American round?
Ehkä animistia ahdistaa se, että valmiiksi tilleröity jousi on entiteetti, olento, joka käytön puutteessa riutuu tyhjän panttina elämäntehtäväänsä suorittamatta vaikka olisi siihen valmis ja kykenevä.
Tehdään siis kokeita liimoilla, liitoksilla, nuoliparametreillä, paunamäärillä jne., mutta ne palvelevat sitä, että tuloksena on toimivia jousia ja nuolia, joita käytetään, vaikka sitten Jeren tapaan sota-aseita taulu- ja pituus-, ehkä jo kuolleiden kohteiden läpäisyammunnassa. Käytön puute on siis avainasemassa.
Lauantaina 20.5
“Jokainen tehköön omillaan juuri niinkuin itse halajaa” on sana minkä tulisi olla meille keppitaiteilijoille jo itsestään selvyys. Hämmästyttävää, että kommentit rietuvat konkareilta tähän pohjamutaan ilman sen suurempaa provokaatiota…
Ja sitten parit kepakot sikalasta turvaan ja kookkaan rusakon perään Canonin kanssa jos vaikka tulee syömään kompostin herkkuja.
Ensimmäistä jänneselystystä laitoin ja sähelsin pinnenarun kanssa.
Meni hieman liian kireälle ja sitä säätäessä pääsi irti kokonaan.
Olin justiinsa käärinyt koko jousen ideaalisiteeseen joten en tiedä irtosiko selystys vai kestikö riuhtaisun.
Huomenna täytyy tarkastella lähemmin.
En malttanut odottaa vaan otin paketista.
Vaikuttaa olevan ihan ok.
Totuus paljastuu kai vasta kun on kuivunut ja laitetaan jänteelle.
Kädensijan raakanahka poksahti irti.
Syykin taitaa olla selvä. Unohdin pohjustaa liimalla tämä kun on vatsapuolella.
No pikku hionta pohjustus ja takaisin liimaus.
Toinen kerros jänteitä katajan selkään ja takaisin kuivumaan sitten muihin hommiin ja yritän unohtaa tuon pariksi viikoksi.
Itse liimaisin jotain 15-20cm pitkiä ohuita suikaleita päällekkäin kaksi tai kolme kappaletta ja tilletöisin lahvan uudelleen.
Jos vielä irtoaa niin sitten varmaan liiimaan viilua tilalle ja noudatan Miken neuvoa.
Ihan hyvä ekaksi kokeiluksi. Lisäätkö vielä hopea kuoren sisälle vai jääkö noin?
