Olen tässä viikon ajan purkanu, punonu, ja taas purkanu ugrin jännettä. Tänään sain sen mittoihinsa ja sehän paukahti poikki, kun oli rispaantunut värkkäämisestä. Kävi vähän käteen ku iski, mutta jousi on vielä hengissä.
Mitenkähän täällä meiän kokeneemmat sakarajousimiehet mitoittelee jänteitä? Onko muodostunu mitään nyrkkisääntöä jänteen pituudelle? Nuo lenkit kun pitää olla vähän pidemmät ku lonkkarissa.
Itselleni tuli onnistuminen vasta useamman jänteen jälkeen.
Metin siinä sitten sitä systeemiä ja tulevaisuudessa oli tarkoitus vaan tehdä ylipitkiä säikeitä.
Sen jälkeen tehdä ensin punoksen toinen looppi siten että mittaa paljon siihen ensimmäiseen menee kieputtaessa pituutta säikeistä ja sitten kopioi sen toiseen päähän.
Jänteen pituushan ei itsessään ole erikoisempi kuin muissakaan jousissa, ehkä hieman lyhyempi mitä esimerkiksi rekurveihin olen tehnyt. Jänteen venymisiä ei ole itse tarvinnut juurikaan huomioida kun käytän pelkästään pellavaa.
Tytölle nuolisettiä synttärilahjaksi kun ihan itse halusi. 
Saakohan jo melkein neljävuotias muuten osallistua kisoihin?
Olis ehkä mahdollista ottaa petikkoon tyttö mukaan kisaamaan 
Eiköhän se onnistu 
Yleensä noissa on toimittu niin että lapsi kiertää vanhemman mukana ja ampuu jostain lähempää kuin muut. Ammuntapaikalla ei ole väliä kun ei virallista kisaa kuitenkaan ole.
Nii kyllä, siinä nyt varmaan oleellisinta se että se voi pitää pientä showta tilanteesta riippuen ja ehkä kanssa ryhmäläisten keskittyminen voi herpaantua.
Onhan noita pieniäkin lapsia ollut kisoissa mukana, sekä katsomassa että ampumassa.
Osagea tuli taas silputtua. Vetopuukko on kyllä kiva työkalu karkeatyöstöön.
Aika showta jotkut aikuisetkin osaa pitää vaikka asiasta yrittäisi huomauttaa…
Ei ne lapset niin haittaa. Mukaan vaan.
Annoin lehtihaastattelun taas paikallislehdelle. Joku yrittää täällä nyt tehdä musta jotain isoa starbaa vai mitä hittoa.
Lähinnä ressi tulee selittää näitä monimutkasia juttuja jotenkin yksinkertasesti ettei tulisi hirveästi asiavirheitä. Samaistuu varmaan aika moni tähän kokemukseen?
Kai siitä jutusta jollekin tulee iloa…
Nyt pitäis vetää treeniä petikkoa varten mutta on liimauskeli! Eli sataa. No liimataan ja ammutaan vähän. Huomasin äsken että mullahan on viimesen päälle sopiva nuolisetti petikkoa varten. Eli peukuttelutouhua turkkilaisella luvassa. Kiva viettää päivä taas metässä.
Oli juttu mikä tahansa niin !!!AINA!!! pyydä että saat oikolukea julkaisun ennen kuin menee painoon. Perkele ku on itselläni noitten kirjoittelijoiden kanssa tullut rupateltua ja sitten “huomenna” saa oikein fyysisesti hävetä silmät päästään 
Sitä onneks ehdotettiin, en varmaan olisi tajunnut kysyä. Oli siellä jonnin verran muuten korjattavaa.
… kokemuksella …
Pari päivää sitten, kävin vielä kokeilemassa, miltä tuntuu ampua hevosen selästä. Puolitoistatuntinen hujahti nopeasti ja hyvää oppia tuli niin nopeasta ammunnasta kuin kevyestä istunnasta. Sää oli aika tuulinen ja taustapakat kevyitä, siirrettäviä kun olivat. Niin sitten puuska otti pakkoihin kiinni ja heitti nurin – kaikki kuusi nuolta poikki. Sieti mennäkin, kun oli muovinokit… Omia nuolia olivat. Jos joku katsoo tarkasti, niin nuo ovat tuollaiset nopeaan nokittamiseen sormituntumalla tarkoitetut nokit, vähän kolhot ja rumat mutta toimivat tarkoituksessansa. Sulitus on myös normaalia edempänä, jotta nokkipäästä saa hyvin kiinni ja nokitus on sujuvaa.
Kaivoin naftaliinista ”museoituna olleen” Australiassa käyneen jouseni, silloin oli ns. kakkosjousi kisassa; bambu-purppurasydän-cumaru-bulletwood-laminaatti. Vaihdoin kahvaan nahan ja vähän täytettäkin siihen laitoin ynnä purin jänteestä liiat kierteet. Lopuksi virittelin jousen nykyisin käyttämääni jännekorkeuteen ja säädin nokinpaikkaa vastaavasti. Jousi tuntuu heittävän nuolta viimeksi tekemieni mustabambujousten askelmerkeillä, vaikka sen leiman mukaisesta paunamäärästä jäi reissuun kuusi paunaa; nyt siis reilu 73 lbs @ 28”. Lyhyempänä ja sirompana on myös nopeampikin. Täytyypä tehdä sama ko. reissun 83-paunaiselle ykkösjousellekin…
Hieno jousi. Amaranttia pitäisi itsekin pitkä pätkä ostaa niin saisi kivan värisävyn ytimeen.
On varmaan niin että kun ammut paunoihin suhteessa kevyitä nuolia, lyhyempi jousi heittää niitä nopeammin.
Semmonen vinkki kuvien laittamiseen, että kannattaa poistaa välit noista kuvista niin pitkulaiset asettuu vierekkäin. Tekee joskus huomattavan parannuksen katselemiseen.
Merkkien ammuntaa Pärnua varten. 55 jaardia 65 sentin tauluun. On se vaan kiva kun välineet toimivat! Ja tekniikkakin on ihan kelpo kotioloissa. Vielä kun saisi pään mukaan kisoihin, niin hyvä!
Kova setti! Ja hienosti maalatut nuolet. Minkä mittaset, painoset, kärkipaino? Sulitukset 4"?
Mä otin kanssa työn alle ison setin seetrinuolia joista tulee maastonuolet. Ehkä kerkeää jo tammisaareen.
Jotain 29" pitkät 80gn kärjillä ja 5" sulilla… ehkäpä. Tarkotus ampua peukulla ja 55# tai 65# jousella.
Joo, vähän tuollaiset erottuvammat nuolet… Kuusta, pituus 27 tuumaa, lyhennetyn varren massa 270 graania, 125 graanin kärki, eli todella kärkipainoiset. Yhteensä 400 graania, jousi 40 paunaa. Nopeus noin 170 fps. Kauniisti lentää ja päin-etäisyys 60 jaardia, mikä on just hyvä, se mitä halusinkin.
Noin 30–40 nuolta ajattelin Pärnuun tehdä. Toivottavasti riittää myös tuleviksi vuoksi FFAA:n maastokisoja ajatellen.
Jos minäkin uskallan, koska Tuomokin (muovia)…
Eestin reissuun 30 valmista ja 14 odottaa jussin yli sulkia. Vanhalla kaavalla, mutta sentin lyhyempänä #74-78 11/32” setriä, jotka Falcolla valkattu kolmeen painoluokkaan. Ero aihioilla oli kumminkin alle 2 g, joten käytön mukana harventuessaan yhdistän ne. Näin uutena erotan ne eri värisestä renkaasta nokin juuressa. Kärki 125 gr ja pinnassa puolikiiltävää ulkokalustemaalia pari varvia. Tammisaaren SM menee vanhemmalla setillä, jota käytin Seinäjoen EM:ssä ja Riihimäen 3D-Eläinkuva-SM:ssä.
