Alkaa kyrsimään tämä markettikava. Onko vastaavaa hyötyä päivittää parempaan (veritas), vai saako tästä vielä pelin? Pitkää lastua myötäsyyhyn höylätessä ei ole probleemia, varsinkin kun kulmaa on sopivasti veistosuuntaan nähden. Mutta kaikissa muissa tilanteissa sylttyä sylttyä. Lastunmurtajan olen hionut niin tarkasti kuin pystyin teräväksi ja suorasärmäiseksi.
Itsellä aikomus hommata uusi kava myös joten jään seuraamaan jos tulee hyviä vaihtoehtoja 
nimimerkkillä kympin kava höylä
Hyöty on kovin suhteellinen käsite. Tokihan millä tahansa kavalla, jos se vain on terävä, veistelee puuta. Ja kaikki kavat repii enemmän tai vähemmän vastasyyhyn höylätessä, koska teräkulma on mitä on. Vastasyyhyn tai kiharasyiseen puuhun tarkoitetun höylän teräkulman pitää olla hyvin jyrkkä (vertaa sikli). Mutta itse tykkään Veritaksen kavahöylästä, ei ole tullut vanhaa halpista ikävä. On se vaan joka suhteessa parempi. Tai oikeastaan niin, että sillä on paljon kivempi työstää puuta. Vähän sama kuin vaikkapa auton hankinnassa – onhan esimerkiksi Porsche “parempi” kuin vähän kukkiva vanha Ford, vaikka silläkin pääsee hyvin paikasta A paikkaan B, ja takaisinkin. Mutta Veritaksen kavan hankinta on vain paljon helpompi perustella itselle kuin Porschen hankinta! Olen ajatellut niin, että jos jollain työkalulla on paljon käyttöä, niin hankin hyvän tai jopa parasta mitä rahalla saa, koska yleensä työkalu on silloin mietitty ja hyväksi todettu. Eikä Veritaksen kavahöylän hankinta kaduttanut yhtään, huonomminkin olisi ne rahat voinut käyttää. Ainakin itselläni kavahöylä on eniten käyttämäni työkalu jousenveistämisessä.
1 tykkäys
Repii ja repii, nuo stanleyn kopiot kyllä. Mutta eihän hyvä kava terävällä terällä revi? Melkein voi pystysyytä höylätä. Meinaan että noilla punamustilla homma on ainakin ihan helvettiä verratuna kohtuulliseen kavahöylään. 
Noissa runko on niin kovasti pielessä, terää useammin terottamalla vielä selviää sillä saralla mutta rungon kanssa ei.
Mä ostin dictumin kavahöylän, joka taitaa olla vähän veritaksen kopio. Se on hyvä peli paksulla laminoidulla terällä, mutta suuaukkoa pitäisi vähän tuunata isommaksi. Ja tämä onkin yksi juttu mitä näissä höylissä pitää osata katsoa. Pohjan reunoja saattaa joutua pyöristämään tai suuaukkoa avartamaan.
Mulla on tämmönen vanhempi kavahöylä, merkkiä en tiedä, mutta tykkään jopa vähän enemmän tästä. Pohja on kapea ja luistaa jotenkin mukavammin kuin hieman pidempipohjainen dictum.
Näköjään ovat korottaneet japanilaisen teräsetin hintaa, joten ottaisin pikateräksellä:
1 tykkäys
Minulla on isän perintökava ja toisena halpis. Molemmat liki joutilaina minulla. En ole täysin perehtynyt teroittamiseen, joten siinäkin voi olla syynsä… Suorasyisiin puihin toimivat auttavasti, mutta vähänkin jos on kiharaa, tahtoo tulla rumaa jälkeä. Sama kohtalo myös pienillä käsihöylillä. Vannesahan jälkeen kavio- ja shintoraspit, siklit ja hiekkapaperit ovat minun jousipajalla työllistettyjä. Nauhahiomakonekin on käytössä laminaattien silityksessä sekä aihioiden vatsapuolen nopeassa muotoilussa.
On tosiaan materiaaleja joihin ei leikkaava työkalu vaan toimi. Esim Osagella. Niiden kanssa toimii viilat, raspit yms ja nehän toimii sitten kaikilla materiaaleilla. Toki osalla puista leikkaava työkalu on raspia nopeampi.
Olisi oikeastaan hassu ajatus, että kavalla yrittäisi syheröpuuta. Kavioraspi rulettaa kybällä näissä tapauksissa, myös varsinaiseen puunpoistoon. Painavan raspin karkeampi puoli syö 800 kg/m3 -puitakin niin nopeasti, että varansa saa pitää lapoja suipistellessaan.
Kavioraspejakin on monen laatuisia. Oma Save Edge on hoitanut hommat jo vuosia. Kun tarjosin tätä ekan kerran syheröiseen syreeniaihioon, hymy ei meinannut loppua.
1 tykkäys
Kolme osagejousta on valmiina ja pari puolivalmiina. Kaikki valmiit olen työstänyt vannesahan jälkeen kavahöylällä, ihan viimeistelyhiontaa vaille valmiiksi. Osage on mielestäni oikein kiva puu leikkaaville työkaluille – leikkaa hyvin, tulee siisti pinta ja syykulkua on helppo lukea, jolloin myös vastasyytä on helppo välttää. Syreeniä en ole pitkään aikaan työstänyt mutta viimeisin tuomipihlaja meni lähes pelkästään kavalla ja siklillä. Piti vaan muistaa katsoa työstösuunta, niin ei mitään ongelmia. Tokihan raspikin toimii ja omista mieltymyksistä nämä ovat kiinni. Ainoa puu, mihin en kavahöylällä koske, on ipe, välillä liian kiharasyinen ja vaikealukuinen, sille raspi on ykkösvalinta. Muutoin kavahöylä on kyllä ehdoton suosikkityökalu.
Save edge on täälläkin ollut käytössä muutaman jousen verran, Tuukka sitä joskus täällä mainosti niin päätin kokeilla, kun edellinen raspi alkoi olla liian kulunut. Kahva pitäisi jaksaa muistaa tehä ja hienomman puolen hammastus on väärään suuntaan vasenkätiselle, mutta sekään ei ole paljoa hidastanut. Kavioraspin jälkeen normaali raspi tuntuu jousentekoon ihan surkealta kapistukselta.
Lylysiivujen liimapintojen tasoittamiseen vielä kaipaisin jotain höylän kaltaista, mutta ainakaan näistä meikän halpishöylistä (stanley-kava ja irwin-penkkihöylä) ei ole mihinkään lylyn kanssa, oksaisuus ja hyvin lyhyet syyt katkoo lastua ja sylttää vaikka mitä tekis. Raspin kanssa taas on hankala saada aikaan valmista suoraa pintaa. Monasti olen miettinyt että mitenkähän alkuperäiset ugrijousten lylyt on tasoiteltu. Varmaanhan kirveellä, puukolla ja puurunkoisella kavalla, ja onnistuuhan sekin kai uusavuttomaltakin oksattoman puun kanssa, mutta ku oksat. Raspejahan he eivät käsittääkseni tunteneet?
Tuolla minä tämän nykysen tasottelin, mutta lyly ei tietenkään saa olla liian käyrä:
Eli joko pinteeseen tai muuten suorentaa ennen työstöä, ja tietenki mahollisimman hyväksi ennen, koska tuo ei mahotonta määrää poista kerralla puuta. Oli silti mukavampi ku parkkausraudalla. Nappaa kivasti kummut pois puusta muttei tee uusia monttuja, kun ei pystykkään haukkaamaan puuhun syvemmin.
1 tykkäys
Oliko se nyt sunnuntai vai lauantai mutta sillon tuli pummattua pari tikkua järveen taas… Toisen sain jo pari päivää sitten, toisen luo pääsin tänään
Joka päivä töiden jälkeen kävin hakkaamassa jäätä vähän pidemmälle…jännitti että kerkii jäät aukeemaan ennenkö pääsee hakemaan… säästipähän pari ipefootin tekemisen !!! Taulun päältä kun kimposi niin oli tänne 50 metriä rannasta ja sunnuntaina ei ollut kuin pari metriä sulaa rannoilla.
2 tykkäystä
Tälläistä 128cm ntn pituista pähkinäjousta oon tänään tilleröinyt. Kuvassa vetoa 16" ja tarkoitus on saada vetoa 22". Ehdotuksia otetaan vastaan että mistä kohtaa kannattaa ottaa materiaalia nyt pois
Toissapäivänä muutama tunti ja eilen vähän pidempään meni jousia hinkatessa. Alempi, bambu-cumaru-osage, taipuu jo pitkällä narulla jännekorkeuteen ja seuraavalla mökkireissulla se saa sarvet. Tästä on tarkoitus tulla kotokylän Pasille 60-paunainen kisakalu. Ylempi aihio on raakamuotoiltu tilleröintikuntoon. Se on pääosin bambu-hikkori-osage-aihio, mutta kahvapaksunnos on marjakuusta ja samoin ydinlaminaatin keskellä pieni pätkä V-liitettynä samaa tavaraa. Ranelle 40-paunainen on tästä tulossa. Kuvia en työstetyistä aihioista muistanut illalla ottaa; ensi kerralla sitten.
2 tykkäystä
Jousia, nuolia ja jousiammuntaa…
Pihatöiden yhteydessä löysin yhden nuolen makuumajavarastin takaa. Omistaja tiedossa. Nuoli oli siis maannut Taka-Hikiän kisasta asti puoliksi maaan sisällä, hangen alla koko talven. Hyvässä kunnossa oli! Savet pois hienolla hiomatyynyllä, suoristus, uusi lakkakerros ja lähes kuin uusi! Niin ja minun tekemä nuoli…
Yllä juuri valmistunut mallikappale, alla löytönuoli.
3 tykkäystä
Oikein hyvin on säilyny!
Maanantain verstaalla tuli taas puuhattua kaikenlaista peukkurenkaasta, muottien muotoilusta puujousien työstöön. Työn alla oli 3 kpl tulevia B-rekurveja vajaa 130cm pituisina ja lisäksi yksi hiukan vajaa 150cm B-rekurvi johon tulee mahdollisesti jännettä selkään. Lisäksi kuvassa näkyy vyölle kiinnitettävä simppeli taskuviini jonka tein viime viikolla. Tästäkin tulee mahdollisesti kehitysversio nro.2. Maanantait ei ole enää entisellään kun nykyään alkaa jo viikonloppuna odottamaan viikon alkua😄
4 tykkäystä
Hienoa, kevät tuo intoa. Valkkaa jousi jossa on mahdollisimman kapea kahva niin peukkurenkaalla on kiva ampua.
Tuolla ylempänä sulla oli jousi, joka näytti oikeen hyvältä. Nyt kun tarkemmin katsoin niin eipä siinä mitään tillerissä ollut kommentoitavaa??
@VKot piti mainita noista kavahöylistä että on se muuten perkule kun dictumilla ei oo mitään varastossa. Tuossa varmaan vuoden etsin sitä pientä nyrkkihöylää nuolien höyläämiseen. Ei vaan yksinkertaisesti kaupat myynyt kun ihan yksittäistä mallia, mitään valinnanvaraa ei ollut. Näköjään materiaalipula näkyy kavahöylissäkin nyt. Mutta saattaahan suomesta löytyä käytettyjä kavoja paljonkin kun tietää mistä etsiä. Tämä minunkin kavahöylä oli jostakin verstaan perältä ihan joutilaana sedältä saatu.
Päivän urakkan sain tekeillä olevat jouset tilleröityä viimeistelyhiontakuntoon. Huomena nokit ja pinta kuntoon ja kotona sitten TruOil-käsittely, kahvat ja jänteet. Oikeanpuoleinen/taaempi 60-paunainen bambu-cumaru-osage ja toinen 40-paunainen bambu-hikkori-osage. Hikkoriytimessä on pieni pätkä marjakuusta kahvan kohdalla ja samoin
tilsa marjakuusta kahvapaksuutta lisäämässä.
3 tykkäystä
Toi yllä mainittu pähkinäjousi näytti omasta mielestä ihan hyvältä kun jatkoin vetoja lähemmäs 20 tuumaa.
Noin 15-20cm päästä kärjistä sekä alalavan kahvan tyvestä siklailin ja kaikki näytti hyvältä. Kuitenkin kädessä vedellessä arviolta 20 tuumassa alkoi kuulua rutinaa ylälavasta ja ja selkäpuolelle tuli pieni poikittainen sekä pitkittäinen halkeama. Tässä kalikassa oli alalapa luonnostaan tasaisemmalla selällä kun taas ylälapa pyöreällä selällä joten hajosi oikeastaan siitä mistä sen arvelinkin hajoavan. Lisäksi tuon halkeaman kohdilla oli pinta aika kumpuilevaa jota en myöskään ottanut ehkä tarpeeksi huomioon. Lisäksi kun lustonpaksuus on juuri ja juuri 1,5-2mm niin pyöreällä selällä oli rasahdusta odotettavissa. Katson jossain vaiheessa että miten syvällä noi halkeamat menee jos sitten vaikka tasoittaisi selän ja paahtoa vatsaan sekä jännettä kiinni jouseen
1 tykkäys