Vastakaareutuu joo, mutta entä suoraan? Vai tulee propellia. 
Muottia muottia…
2 tykkäystä
Mihin tuollaista määrää tarvitaan? Itsellä käytössä melkein päivittäin mutta vajaa 30 gramman purkki riittää silti pitkään. Eikä pikaliima parane säilytyksessä.
Mietis vähän Jeren työtahtia… 
Joo, toki mutta mitä nahkaliimamies tekee tuollaisella määrällä pikaliimaa…? Pikaliimaa tarvitaan enimmäkseen pikkukorjailuissa ja nuolien tekemisessä. Lähinnä sitä ajattelen, että pikaliima on tuoretuote, joka ei tykkää varastoinnista, varsinkaan avattuna. Kuivuminen hidastuu ja koostumus muuttuu paksummaksi.
Sulittamiseen
Tätä en tiennykään muuten. En tosin oikein ole omassa käytössä edes huomannut mitään eroa…
Kattelin vaan että kun viime toukokuussa ostin 3 purkkia näitä liimoja, ne on jo nyt loppu. Oikeastaan aina vähän jää tuota pikaliimaa yli mutta aktivaattoria kuluu. Nimenomaan sulittaessa nuolia. Joten jos on kahden vuoden liimat niin ihan ok.
Okei, täysin saloin ei voi liputtaa nahkamies-titteliä joo…
Pätee aika moneen asiaan… hahahahah!
Säilyykö pakastimessa pidempään?
Tuo liiman ominaisuuksien muuttuminen näkyy selkeimmin ohuimmassa pikaliimassa, paksummissa ongelma on kyllä selvästi vähäisempi, kuten Jere totesikin. Tämä siis omien kokemusten mukaan, liruin versio on oma suosikkini. Sulitukseen muut liimat.
Kuulemma säilyy kylmässä pitempään.
Ammuin eilen ja tänään muutamia kierroksia 40 jaardista AR-tauluun. Säälittävän ja naurettavan rajamailla taas liikutaan. Vai pitäiskö itkeä… hyvä kun saa puolet nuolista paperiin. Mikään ei ammunnassa nyt toimi. Eikä oikeastaan huvitakaan 
Minä en ole koskenut juoseen aatteella sitten Tuomon kisojen ja joulun yli on ollut molemmat hartijat ja ranteet hellinä. Laskiais sunnuntaina lasten +20lb ehkä kepakolla Pasin kanssa muutamia räkäisyjä alle 12metriin.
Et voi olla pahemmassa kunnossa kuin minä
1 tykkäys
Pitkästä aikaa vähän puuhailua jousipajalla. Sain väsätyksi osat Ranen tilaamaan vähän kesympään jouseen ja liimasin myös nippuun ne. Bambua, hikkoria ja osagea siihen tuli ja vähän marjakuustakin.
Otin äidin jäämistöstä talteen painavan leikkuulaudan, jotain tummaa eksoottista puuta, jossa syyt sopivasti kohtisuorassa pintaan nähden. Sahailin sen 4 cm siivuiksi ja liimasin ne V-liitoksilla yhteen 75” pitkäksi aihioksi. Paksuutta pari senttiä, joten halkaisemalla siitä tulee kaksi ydinsälettä tuleviin jousiini.
2 tykkäystä
Pistäs kuvaa siitä laudasta.
Huomenissa koetan muistaa räpsiä; höyläpinnasta ja öljyllä korostettuna…
1 tykkäys
Tiikkiä epäilen, kun muistelen leikkulaudan tekijän olleen keikkahommissa firmassa, jossa oltiin veneiden kanssa tekemisissä. Saa esittää muitakin arvauksia. Aika isosta puusta lauta on otettu, kun leikkuulaudan leveys oli yli 25 cm ja lustot koko laudan leveydeltä kohtisuorassa pintaan verrattuna.
Näyttää kyllä kovasti teakilta. On muuten tosi öljyinen puulaji.
Jep, täytyy tomerasti ksyleenillä hinkata ennen liimausta…
Tiikin (Tectona grandis) ominaispiirteisiin kuuluu, että se on rasvaista ja tuoksuu hienosti nahalta. Jos näin on, on kyse tiikistä. Haluttuna arvopuuna maailmassa on kuitenkin kymmeniä muita puulajeja joita kaupataan / on kaupattu milloin minäkin tiikkinä.
Puhdistaako ksyleeni? Epoksi tai muut modernit liimat tarttuu varmaan aika hyvin rasvasiinkin puihin. Asetonikokeilujen jälkeen itse luotan vaan siihen uunipuhdistusaineeseen. Se muutti puun pintarakenteen ihan silminnähtävästi.
Noista hajuista sen verran, että vanhemmat minua väsätessään unohtivat jonkin kriittisen ainesosan, jonka seurauksena nokkani ei haista mitään. Luulin pitkään olevani ainoa, mutta kymmenkunta vuotta sitten TV:ssä oli ykkösellä haastateltavana minua hieman varttuneempi nainen, jolla oli samanlainen puute. Otin yhteyttä toimituksen kautta ja keskustelujen jälkeen perustin ”Me hajuttomat” -naamakirjaryhmän, jossa taitaa olla nyt kolmisenkymmentä hajuaistitonta. Osa syntymästään saakka, kuten minä, osa onnettomuuden, sairauden tai lääkehoitojen seurauksena aistin menettäneitä, joista osalla vika on kokonaan tai osittain korjaantunut. Nämä joskus haistaneet tuntuvat olevan selkeästi onnettomampia kuin me koskaan haistamattomat. Kun ei tiedä, mitä on menettänyt, ei sitä osaa kaivatakaan. Appiukko aikanaan totesikin minulle: ”Poika, et sitten tiedä, miltä p…u haisee.” No, onhan niitä muitakin tapoja tutustua aiheeseen… 
Ksyleenistä: Sitä sattuu olemaan useampi litra vuosia sitten muovimattolattiaa tehneen urakoitsijan jäljiltä, joten olen sillä hiotut puupinnat putsannut. Rasvanliuottimena se on ihan tehokasta kamaa, eikä haihdu rätistä asetonin vilkkaudella.
1 tykkäys