Tässä vielä kuvat pienemmistä, siirreltävistä taustoista. Molempiin voi ampua max 30 m alamäkeen ja toiseen myös saman ylämäkeen. Noista kiinteistä ”tasamaan” pakka on max 70 y ja ylä/alamäkipakat max 60 y.
2 tykkäystä
Uutta ugria tulille, edellisestä tuli juuri sitä mitä ensimmäisestä voi odottaakin.
Herkullista lylyä:
Toinen, toistaiseksi käsittelemätön lylyjöllikkä saa uneksimaan vannesahasta.
1 tykkäys
Lähes valmiiden nuolien testaamista sulattomina. Etäisyys 20 jaardia ja taulu 60 cm. Kaksi peräkkäistä sarjaa, kelpaa minulle. Viisi sarjaa ammuin, eikä siinä paljastunut yhtään huonoa. Pari, jotka käyttäytyivät aavistuksen jäykästi mutta ei liikaa. Seuraavaksi sulat kaikkiin ja sitten ampumaan American roundia. On se vaan kiva katsoa, kun sulatonkin lentää kauniisti, suoraan ja keskelle maalia!
Näistä tulee ihan tällaiset perusnuolet ilman mitään hienouksia. Kun jousikin on ihan peruskamaa, sarviselkänokein… Nuolivarret kuusta, paino jää sinne 380–390 graanin kieppeille. Kärki 120 graania.
3 tykkäystä
Komea on lyly! Yhden tuollaisen ison pöllin sahasin viime vuonna. Ensin lykkäsin suoraan vannesahaan mutta tuloksena oli katkennut terä. Oli liian iso ja liian isot jännitykset. Veistin sitten kirveellä vastakkaispuun kokonaan pois, ytimeen asti, jonka jälkeen sähköhöylällä kyljet tasaisiksi. Sen jälkeen olikin jo vannesahasta iloa, kun pysyi paikoillaan ja oikeassa asennossa paremmin, eikä vastakkaispuu häirinnyt enää. Onhan siinä hommaa sahata monta sälettä tuollaisesta kaarevasta pöllistä ilman vannesahaa. Pokasahalla vaan, terä hieman vinossa!
Nyt näyttää hyvältä setiltä !
“Kelpaa minulle” 
noh noh… Varmasti kelpaa.
Voisiko tuosta päätellä nyt että tuo sulattomana ampuminen oli turha proceduuri? Kun ei kerran mitään löytynyt. Toki kiva vakuuttaa että varmasti toimii. Mutta samalla riskeeraa varsien katkomisella?
Vannesahalle kannattaa tuo kylki tosiaan vetää suoraksi, pelkällä kirveelläkin saa hyvän. Kunhan on billnäs…
Tuo @hukka puu haukivuorelle, niin sahataan vannesahalla. En oo toistaseksi tommosissa hommissa saanut terää katki. Kertahan se voisi olla ensimmäinenkin??
Silloin taannoin testasin sulitettuja nuolia 20 jaardilta ja niissä oli selvät tilastolliset erot. Vaikka nämä mittasinkin ennakkoon ja oletin, että toimii, niin aina välillä sulattomat lentävät vähän miten sattuu, eikä syytä oikein löydy. Siksi varmistus. Jos olisi niin huonoja ollut, että olisi varsi poikki mennyt, niin sittenhän sulaton ammunta olisi täyttänyt tarkoituksensa ja todella huono varsi olisi automaattisesti karsiutunut pois. Tämä liittyy siihen, että jos ammunta tositilanteessa sujuu huonosti, niin en voi syyttää kuin ampujaa. Aivan liian usein syytetään välineitä mutta ne on helppo varmistaa toimiviksi. Ampuja on hankalampi tapaus ja jos välineet todistetusti toimivat, niin ampuja on se heikoin lenkki. Ja onhan se itsellekin kiva tietää, että jos ammunta toimii, niin nämä nuolet myös osuvat.
1 tykkäys
Tosin on tuo vähän raakaa ampujalle. Kyllähän joku tekosyyn aukko pitäisi jättää… No aina on tuuli, auringon kulma, heijastus, joku narahdus/rasahdus jne. Ammuntaseuran haju???
Sattuipas hyvin, että tässä just puhellaan mm. lylyn vannesahauksesta. Minä kaadoin hiljattain pihasta ylijäreän kuusen, jonka tukevimmat ja laadukkaimmat oksat säästin klapipinoon menemiseltä. Niiden alapinta on hyvinkin lylisää, joten kannattanee edes yrittää ugrijousen vatsaksi.
Koko tuo taustalla oleva kasa voi sisältää kohtuullisen laadukastakin oksaa.
Yhtä jo tarjosin vannesahalle, jonka 2,2 kW moottori kyykkäsi aika äkkiä. Ei ihan priima terä, tuore lyly ja kovat jännitykset sai koneen itkemään ennennäkemättömällä tavalla. Olisikohan se vain otettava kirveellä ja höylällä liiat pois ja sitten vasta sahalle. Vai kannattaako edes yrittää? En oikein muista, mitä täällä on kuusenoksalylyn kelvollisuudesta puhuttu.
1 tykkäys
Markus on muistaakseni tehnyt noita oksajousia, ainakin jänneselystettynä. Mikäs siinä, varmaan käy jouseksi. Joku mäntypreferenssi on kuitenkin ollut (aikanaan), että kuusta on käytetty vähemmän.
En muista että mäntylyly olisi noin paljon jännitteillä ollut, vai olenkohan aina veistänyt valkean puun kirveellä ensin pois. Se voisi auttaa.
Kirveellä lyly on kuitenkin mukava jahdata esille, sitten arvioida voiko sahata kahteen osaan vai mitenkä.
Viikonloppuna kokosin tilleripuun ja siihen taustan vanhoista osista ja kävin läpi vanhoja kesken jääneitä projekteja. Eniten kuitenkin jousiammuntaa, jousena kevyt 28# keppi niin että saisi mahdollisimman paljon laukauksia väsymättä.
Videosta näkyy, että asento on vahingossa aavistuksen takakeno. Lisäksi vetokäden kyynerpää on korkeammalla kuin oletin, mutta se tuntui hyvin epäluonnolliselta laskea alaspäin. Vetokäden olkapää on vähän kipeä nyt, mutta oletan sen johtuvan lähinnä tottumattomuudesta.
Ammunta tuntui ihan hyvältä siihen asti kunnes laitoin maalitaulun taustaan, jolloin ammunta hajosi kokonaan, enkä saanut edes 28# jousta vedettyä täyteen vetoon. Se oli yksi iso syy siihen, että harrastus jäi tauolle. Eikä se tietysti ole parantunut ollenkaan itsestään.
Vinkkejä ongelman ratkaisuun löytyy netistä paljon. Joidenkin mielestä kuuluu ampua paljon läheltä jopa silmät kiinni, toisten mielestä jokaisen suorituksen pitää olla maalitauluun jne. Minulla ammunta maalitauluun lähti parantumaan sillä, että veto, tähtäys ja laukaisu on erillisiä suorituksia. Jokaiselle osasuoritukselle pitää antaa tietoinen lupa, ennen kuin sitä voi aloittaa. Näin ollen saan hyvin jousen vedettyä täyteen vetoon, ennen kuin alitajunta haluaisi jo laukaista. Ensi viikonloppuna on tarkoitus jatkaa kokeiluja. Videossa etäisyys 12m ja tähdättyjä laukaisuja maalitauluun.
1 tykkäys
Voi voi, kyyläkauhua siis sinullakin. Todella harmi!
Minulla tauti ei parantunut jääräpäisen sitkeällä treenaamisella, päin vastoin. Ongelma ei myöskään kadonnut pitkiä taukoja pitämällä. Kärsivällisyyteni eikä aikani ei riitä tukasti aikataulutettuun järjestelmälliseen ohjelmaan. Maalitauluun en ole pystynyt ampumaan enää lainkaan, johonkin teipin palaan tai tikulla taustaa tuikattuun kasvin lehteen sentään jotenkin.
Viime kesänä sain kuitenkin yllättävän lupaavia tuloksia ampumalla vain yhtä nuolta. Otin siis mukaani vain yhden nuolen. Ammuin, hain nuolen ja ammuin taas. Eli jokainen laukaus oli ainutkertainen, eikä mitään toistojen sarjaa. Auttoi keskittymään ja nauttimaan asioiden muodostamasta kokonaisuudesta kiireettömästi ja aivan uudella tavalla.
Toi on hyvä varmasti jokaiselle ampujalle. Alkaa ihan erilailla arvostaa kunnollista rauhallista suoritusta, kun joutuu kävelemään taululle. Hitaampikin kaveri alkaa ymmärtää että on tyhmää kuluttaa 30 sekunttia kävelyyn ja 0,5 sekunttia ammuntaan. 
Toinen millä olen itseni saanut rauhottumaan on jokaista laukausta kohden yksi rauhallinen täysi veto, sitten purku, sitten normaali täysi veto ja laukaisu. Tällä usein nuolet löytää ihan erilailla perille. Voi tehdä vaikka kahdestikin ennen varsinaista vetoa.
En tiedä onko näistä kyylikseen apua, mutta välillä jotain samankaltaista rauhattomuutta löytyy multakin. Ampuminen on kuitenkin toistaiseksi ollut nousujohteista.
Voisko nämä kyylikset liittyä ihan johonkin tekniikkapulmiin myös? En mikään huippuampuja ole, mutta jotain tekniikkavinkkejä papukaijan lailla osaan toistaa. Matiaksen laukaisu näyttää aika staattiselta, käsi tulee taakse, mutta aktiivisesti vietynä mielestäni. Puuttuuko selän pito? Auttaisiko jatkuva vedon laajeneminen, kunnes nuolenkärjen helma ottaa rystyseen ja luo “triggerin” laukaisulle? Voisi tuoda rentoutta kyyliksen kourissa hermoilijalle.
1 tykkäys
Tämä on oikeastaan se olennainen asia. Jos laukaisu lähtee silloin kun tähtäys on “oikea”, niin pulassa ollaan mutta jos laukaisu lähtee jonkin tunto- tai kuuloaistimukseen perustuvan ärsykkeen kautta, niin tilanne on ainakin hallinnassa.
Hyvä harjoitus onkin laittaa maahan sopivaan kohtaan tähtäyspiste, tähdätä siihen ja pitää vetoa yllä, jonka jälkeen purku. Tätä tähtäystä ilman laukaisua mutta hyvällä selkävedolla käyttämällä aivot voidaan ikään kuin ohjelmoida uudelleen, pois siitä, että tähtäyksen ollessa kunnossa pitäisi välittömästi laukaista. Toki voi käyttää maalitaulua ja tähdätä siihen normaalisti mutta ilman laukaisua. Sitten kun tuohon harjoitukseen saa yhdistettyä laukaisun jonkun klikkerin/triggerin (nuolenkärjen tunteminen, jänne silmäkulmassa, tms.) avustamana, niin tilanne alkaa olla hallinnassa. Taulukauhun selättämisessä kyse on eräänlaisesta pois-oppimisesta, siksi se on niin hankalaa.
Tuo tähtäinkuva on ongelmallinen siksi, että tähtäystä on jokseenkin mahdotonta pitää täysin vakaana. Jos vaikka nuolenkärjellä tähdätään tiettyyn pisteeseen, niin eihän se siinä pysy täysin paikoillaan. Siksi ampuja alkaa vähitellen ennakoimaan, milloin tähtäys olisi täsmälleen oikea ja laukaisee. Tästä sitten syntyy ikävä kierre. Siksi laukaisu pitäisikin aktivoitua jostakin toisesta merkistä, joka ei ole ennakoitavissa.
Jeren ja Jurin mainitsemat konstit ovat hyviä.
1 tykkäys
Mä olen tässäkin talven mittaan pitänyt omaa ammuntaa yllä anmpumatta oikeastaan yhtään laukausta juurikin tän tapaisilla harjoitteilla. Mulla kun on ollut tapana venutella jousia aina ohimennen monestakin syystä… tuoreita jousia taivuttelen ja kuiva harjoittelen ihan seuraamalla miten ne muotoutuu taivuttelulla ja tuleeko esim settiä. Sitten ihan lihasten veryttelyn ja treenauksen kannalta ja samalla teen myös vasemman puolen vetoja tasapainoksi.
Nyt kun kävin tosiaan aiemmin tässä ampumassa pitkän tauon jälkeen niin ammunta sujui yllätävän hyvin eikä rasittanut paikkoja sen pahemmin.
Tätä kun on vaan helppo ihan ohimennen vaikka töihin lähtiessä tehdä pienet treenit sisällä keittiössä. Tuon mun marjakuusen räjähdyksen kautta tajusin viimein vain sen että siinä ei sitten saa olla tasan ketään samassa huoneessa jos varsinkin tuoretta jousta vetelee…
Ja siis nimenomaan siinä aina tulee jotain kiintopistettä tähdättyä ja mielessä käytyä se “laukaisu hetki”
1 tykkäys
Hyvän näköistä hommaa. Oon tuommosia jölliköitä nyt tähän mennessä muutamia työstänyt käsityökaluilla ja jonkunlaiseen työstöjärjestykseen olen päätynyt. Eli ensin halkaisu (onnistuu helposti kun lyly ponnauttaa hötöt pois kun vähän avittaa), sitten kylkiä auki kirveellä sen verta, että lylyä on pieni kaistale näkyvillä. Sitten kaarisahalla tms. apusahauksia ytimen puolelle ja kirveellä palat irti. Sitten loppu on kirveellä, kavalla, vetopuukolla veistelyä kunnes käsissä on maukas lylyviipale 
, jossa ei toivottavasti ole pihkataskuja tai oksia 
Suoristelin tai oikeastaan yritin suoristaa lylyviipaletta höyryttämällä. Slaissi oli sisällä kuivunut epätasaisen myötäkaarevaksi. Hankalaa hommaa. Kokeilin ensin kuivalla lämmöllä ja oli niin itaraa hommaa, että siirryin folio-märkäpyyhe-höyrytykseen. Noh siinä reilu 32min täydellä teholla kuumaa ilmaa puhallettuani lopputulos oli se, että lyly oli imaissut kosteutta pyyhkeestä ja vääntänyt itsensä suoraksi… Olisihan se pitänyt arvata?
Miten on mahdollista saada lyly myötäkäyräksi? Suoraan kuoren alla oleva pinta tulee vatsaksi. Eli palikka on aina vahvan refleksinen.
Mikäli lämmöllä yrität suoristaa, silloin pitää pingottaa puu yli, koska palautumista tapahtuu. Olen itse tavannut työstää lylyn ohueksi ja sitten ihan kuumailmapuhaltimella oikonut.
Sinunkin kannattaa työstää lyly lähemmäs lopullista muotoa niin saat vaikutusta. Muuten saattaa tulla vain vetomurtuma toiselle puolelle.
Miksi ihmeessä lylyä pitäisi lämmöllä suoristaa? Siitähän tehdään vastakaareva jousi!
1 tykkäys
Ehkä liittyy siinä mielessä että aiheuttaa tekniikkaongelmia. Eikö kyylis kuitenkin tule kuvioihin yleensä vasta sen jälkeen kun on jo harrastanut jonkin aikaa, ja tekniikka alkaa vakoitumaan. Silloin ei tarvitse enää keskittyä samalla tavalla tekniikkaan, vaan alitajunta hoitaa homman. Näin ollen jostain asiasta muodostuu laukauksen triggeri, ja jos se on tähtäyspisteen saaminen (oli se sitten tietoinen nuolenkärjen mukaan tai alitajuntainen vaistotähtäys) niin nuoli lähtee matkaan ennenaikaisesti. Välillä tuntuu siltä, kuin keho vastustaisi täyttä vetoa = oikeaa tähtäyspistettä jos olen päättänyt että odotan 2 sekuntia ennen laukausta.
Tuomon viesti (osa lainattu alla) on mielestäni hyvä tiivistys.
Tässä tulikin paljon hyviä vinkkejä, varmasti jokaiselle on loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän yksilökohtainen asioiden kombo joista lopulta löytyy ratkaisu. Mikä onkaan se kokonaisuus, joka auttaa erottamaan tähtäyksen ja laukauksen toisistaan. Pitää vain jaksaa kokeilla eri juttuja kunnes joko tilanne lähtee paranemaan, tai kiinnostus loppuu
Itseäni ei ole ampumisen rauhoittaminen auttanut kuin lyhytaikaisesti (1 nuoli kerrallaa, 2 kertaa täyteen vetoon ilman laukaisua ennen jokaista laukaisua jne.). Formasterilla treenasin ennen paljon selkävetoa, mutta oikea ampumatilanne ja varsinkin kilpailutilanne on niin erilainen, että se ei minua auttanut kyyliksen selättämisessä. Täysi veto on paljon helpompi saavuttaa, jos ei ole aikomustakaan laukaista. Tekniikkaan ylipäätään sillä on varmasti ollut positiivinen vaikutus.
Tämä uusi suorituksen kolmivaiheistaminen (veto-tähtäys-laukaisu) tuntuu tässä vaiheessa lupaavalta, ja sillä pystyin ampumaan ihan maalitauluun vastaavia suorituksia kuin mitä tyhjään taustaan. Toivottavasti positiivista jatkoa seuraa!
Ja tsemppiä myös Jurille kyyläkauhun selättämisessä! Se syö kyllä harrastamisen iloa kun ei ammuntapuoli suju rennosti.
3 tykkäystä