Seurasin ohjeita ja sulitin, ja sen jälkeen nuolet pysyi ehjinä. Nyt on 12 nuolta ja sopiva jousi, niin harrastaminen ei jää ainakaan siitä kiinni. Sulkia ei hirveästi ollut enää laatikossa, mutta onneksi oli vanhoja rikkinäisiä nuolia joista sain poimittua puuttuvat.
Kivaa on kyllä taas pitkästä aikaa harrastaa! Tuntuu että 30# jousi olisi vielä parempi nyt alkuun, että tekniikka pysyy kasassa, mutta varmasti tähän tottuu taas aika nopeasti.
Näköjään onnistui kun otti tuon youtuben lyhennetyn linkin, mitä tarjotaan tuosta “jaa” valinnan alta. Joku tuben bugi tjsp.
Hyvinhän ne näytti nuolet lähtevän! Välineet onkin hyvä olla ajoissa valmiit. Mulla ois maastosettien teossa vielä homma… Taidan vähän pidemmät sulitukset laittaa kuin sulla. Onko sulla tuossa 3"?
Mietinki että onko se Smedsin Matias! Tervetuloa takaisin.
Puukko jatkuu. Olen oppinut että elämä on liian lyhyt hiomapaperin kohtuuttomaan uusiokäyttöön. Ensinnäkin tuohi tarraa itseensä kaiken pölyn ja paskan ja sotkeentuu, ja paperin mennessä tukkoon, se hioo joko väsyneesti tai epätasaisesti. Asiaa pahentamaan tein typerästi ja laitoin vernissa kahvaan, mikä johti sarvipalojen tummentumiseen. Arvelin näin käyvän samalla kun tein mutten ajatellut loppuun asti. Halusin suojata tuohta, ja tehdä siitä samalla rakenteellisesti helpommin työstettävän kun se on kyllästetty kuivuneeeseen vernissaan. Onnistuuko valkaisu hammastahnalla…? Juri, Mikke, apuja?
Lähes tyydyttävältä se näyttää nytkin, mutta rupesi ketuttamaan. Perän ruodin pätkän saa varmaan nakuteltua hitaasti viimeistelemään kokonaisuuden, mutta pelkään epoksin haurastuvan iskuista ja tärinästä. Onko huoli aiheellinen vai antaa mennä?
Hion kahvan puhtaaksi kunhan haen uutta hiomapaperia.
Juu, minä myös laitoin kerran öljyä sarven päälle ja noin kävi. Tummeni tosi paljon, mutta epätasaisesti. Sen kanssa on vaan elettävä. Ei lähde enää pois, millään. Onneksi näyttää sinun puukossasi ihan hyvältä!
Tuohi on itse paras suojansa, se ei kaipaa mitään öljyjä eikä liimoja.
Tuohikahva kannattaa kuitenkin kokoonpanovaiheessa lämmittää esim. uunissa n.100 asteessa ja sitten kiristää. Menee helposti 5-10 milliä tiukemmalle. Lämpö myös aktivoi tuohitervan joka kiinnittää palat toisiinsa.
Terve! Onpa kiva nähdä sinua taas mukana. Olit yksi ensimmäisiä idoleitani silloin, kun tähän touhuun hurahdin. Ihastelin, miten noin nuori kossi osaa veistellä noin komeita jousia. Jäin kaipaamaan, kun siirryit muille foorumeille, mutta nythän tilanne on taas hieno!
Tänään taivuttelin Neuvostoliitossa syntyneen anopin kääntämään ugrijousen valmistusprosessin (sen, josta täälläkin on pari aloitusta) suomeksi. Vähän joutu olemaan kaverina antamassa kontekstia, ja vaikkei siitä nyt enää tämän foorumin tietojen jäljiltä mitään mullistavaa irronnut, niin ainakin vaihtoehtoisia menettelyjä.
Jos anopilla aikaa ja jaksamista on, niin ehkä saatasiin kirjallisenaki aikaseksi, ellei sitä ole jo joku ehtinyt järkevästi kääntää.
Siirsin pari päivää sitten ”tasamaan” taustani muutaman metrin taaksepäin. Nyt pystyn tarvittaessa livauttamaan 70 jaardiltakin nuolia. Koska tausta tuli pienen nypyrän päälle, tein eilen vielä kuusen rungoista porrastason sen eteen, jotta ylettyy pakan yläosastakin nuolet kiskomaan irti. Vastaava rappu pitäisi vielä ylämäkipakallekin tehdä. Näillä keleillä Termonovan pakat ovat aika kovia kiskoa nuolia irti varsinkin lyhyemmiltä matkoilta ammuttuna (+80 paunaisilla) ja pään yli kiskottuna ei tahdo saada otetta ja voimaa kunnolla ulosvetoon; siksi siis telineet.
Sain vesiräntäkuurojen välissä ylämäkipakallekin rappusen nuolten kiskomista helpottamaan. Näiden kolmen isomman pakan lisäksi syvemmällä pusikossa on pari siirreltävää pakkaa, joista toiseen voi tällä hetkellä ampua molemmille puolille (silloin kun yksikseen ammuskelee). Aika monipuolisesti voi treenailla, kunhan kelit sallii.
Hyvännäköiset pakat ja ammuntapaikat. Tuo pressu on kyllä hyvä, pitäisi askarrella omaan taas uusi peite. Edellinen hapertui. Auringon UV-säteily haperruttaa pakankin pintaa, siitä irtoaa sellaista pientä purua, mikromuovia. Ei kiva. Esan radalla pitää olla aika hyvä ampuja, hudit karsivat tehokkaasti huonot nuolet pois, sen verran paljon näyttäisi olevan kiveä ja kalliota.
Hyvännäköset pakat! Joko se solumuovi on kovaa ja nuolet ei lähde tai sitten pehmeää ja menee silpuksi nopeasti…
Mä täällä maalailin vähän nuolivarsia, vielä ois toinen setti illalla jos kerkee vernissa kuivaa. Tämä on niin mukavaa hommaa että vaikka ajattelee jotain pienen vaivan maastonuolia tekevänsä, miksi ei niitäkin maalaisi? Rentouttaavaa puuhaa. Mitä sitten vaikka ampuisi rikki/kadoksiin? On sitten hienommat sirpaleetkin.
Paitti sä et paljoo mainostele nuolirikkoja/katoamisia. Nyt teit nuo kuusivarret, niin onko turmioita jo tullut? Et varmaan peräti 29 kappaletta turhaan tehnyt…
Niillä keveillä kuusilla en vielä paljoa ole ammuskellut, kun odottavat kesäkelejä. Yhden raakkasin heti valmistuttuaan testiammunnoissa ja yhden katkaisin pari päivää sitten taustasta kiskoessa, kun jalka lipesi. Siitä se idea noihin ne rappusiin sitten lähtikin…
Yksi nykyisen urani yllätyksellisiä puolia on se kun tulee noita erillaisia kivilaatikoita ulkomailta niin ainavälillä niihin on käytetty hivenen erikoisempia lajeja. Välillä on läytynyt mahonkia tai tiikkiaä tai muita eksotuksia.
Erikoisimpiin on kuulunut valeakaasia, jonkin sortin muldery, jotain tammen oloista, jalavaa ja nyt viimeisin löytö on hikkoria.
Laudan kokonais mitta oli noin 115cm josta sain 92cm pulikan irti. Ei se ihan tuore ole, mutta rasitustestissä jo irtileikatut suikaleet kesti toistaiseksi. Ajattelin, että otan silti varmanpäälle ja liimaan siihen jotain molemmin puolin sitten joskus.
Juri, Mikke, apuja?
Et varmaan peräti 29 kappaletta turhaan tehnyt… 
