GLS:n kaksi pakettia ohjasin juuri toimitettavaksi postin noutopisteeseen lähimmälle R-kioskille. 24 kiloa osagea tulossa Unkarista… 
. Aiemmin kun kyselin osage-vatsasiivuja, myivät eioota, mutta rohkenin uudemman kerran kysyä, josko metrisinä billetteinä, kun löytynee semmoisia helpommin. Kertoivat, että vanhaan hintaan saisivat kaksimetrisiä parikymmentä. Otin kaikki!
2 tykkäystä
Ihan suoraksi liimattu. Kyllähän tuo vaahteraselkäkin ihan kiitettävästi kesti. Poksahti lopulta kahvan kohdalta, alkoi olla siinä taipumaa jo sen verran. Tilleri oli parempi ennen 40+ tuuman vetoja.
Olin ottamassa vetokuvia kunnes tosta viilun kohdalta kuului rätinää ja lähti selkäpuolelta säle irti. Ei oikeen oo luottoa koko jouseen ku muutenkin tuossa kohdassa halkeamia täynnä. Mut tää oli hyvä harjoitus kappale, opetti paljon jousen teosta. Nyt on jo pari muutakin kohta valmistumassa ja pitäis tulla jopa toimivia😄
Saa nähdä miten käy tän kanssa, kun ei ollut edes kuivunut vielä.
Hypoteesini on että kuivuu nopeammin nyt kun sai hetken lämpöä.
Kannattaisi mieluummin kuivata mahdollisimman hitaasti. Syreeni halkeilee erittäin helposti.
Tätä vähän pelkäsikin, mutta päätin kuitenkin kokeilla pasuttamista tällä yksilöllä.
Taivuttamisen jälkeen vein takaisin vintille kuivumaan.
Kesään mennessä selvinnee tuleeko enemmän halkeamia muihin verrattuna.
Onko tuo syreeni vielä täysin työstämätön? Näyttäisi, että paksuutta on 50 millimetriä ainakin?
Itse olen sitä mieltä, että kuivumisnopeus ei ole olennaista vaan kuivumisen hallinta. Jos pyöreää puuta kuivataan, niin se pitää tehdä toki hitaasti (hallitusti), jottei halkeilisi pahasti. Mutta syreenijouselle riittää paksuudeksi 15–20 millimetriä, niin silloin lavat kannattaa työstää siihen jo ennen kuivaamista → kuivuminen nopeutuu mutta on myös hallitumpaa, koska kuivuva puu pääsee vapaammin muuttamaan muotoaan, jolloin halkeilun riski minimoituu.
Jos tuo on tuoretta puuta, niin itse veistelisin lähelle jousimittoja (paksuus, leveys), kuorisin ja veisin verstaalle (+10 C, 50 % RH) kuivumaan. En laittaisi edes muotoon puristettuna kuivumaan, koska kuivuu silloin vapaammin ja hallitummin. Tai ehkä tuollaisen isomman mutkan voi tuoreeltaan oikoa laittamalla puristukseen kuivumaan. Jos halkeamia tulee, ne tulevat ehkä paksuimpaan kohtaan (kahvaan, ei mitään merkitystä), luultavasti ei tule mitään. Ainoastaan oksankohdat voivat tosin halkeilla mutta ne kannattaa liimata umpeen, kuten myös kepin päät. Kieroutta on hyvin vaikea estää muotoon puristamisella ja jos on jotain vänkyrää aihiossa on, niin lämmöllä sitten oikoo myöhemmin. Näin tein tuomipihlajille (ei tosin halkeile yhtä herkästi kuin syreeni) ja hyvin toimi. Helppoa, nopeaa ja toimivaa ilman turhaa kikkailua.
Jos tarjolla on jousikelvotonta syreeniä (lyhyttä, mutkaista, oksaista, tms.), niin kokeile, veistele pari kalikkaa jousimittoihin ja katso, miten kuivuvat sisällä.
Muutama vuosi sitten hain metsästä talvella pihlajanrungon, kuorin ja veistin jousimittoihin ja pikakuivasin uunin vieressä – kahdessa vuorokaudessa oli kappale riittävän kuiva jouseksi. Ei halkeilua. Pihlaja ei tietenkään halkeile niin herkästi kuin vaikkapa syreeni mutta olennaista olikin se, että aihio pääsi kutistumaan helposti (hallitusti) joka suuntaan. Silloin ei synny epätasaisesti jakautuvia jännityksiä, jotka johtavat puun halkeiluun.
2 tykkäystä
Halkeamat syntyvät silloin kun puun pinta kuivuu ja kutistuu sisäpuolta nopeammin. Mitä nopeammin puu kuivuu, sitä voimakkaammin se myös pyrkii halkeamaan. Hidas kuivatus pitää puun sisäisen kosteuden tasaisempana.
Puun pitkittäinen halkaisu sydäntä myöden, roilotus tai muu työstö pienemmäksi taas antaa puulle ”tilaa” kutistua halkeamatta, poistamalla vastakkaisiin suuntiin vetäviä voimia. Ohuempi kappale kuivuu myös nopeammin ja tasaisemmin.
Puulajeja voisi kuivatuksen kannalta jakaa helppoihin ja vaikeisiin. Pihlaja kuuluu helppoihin, syreeni taas ääripään vaikeisiin. Vaikeiden kanssa onnistuu parhaiten käyttämällä kaikkia keinoja.
Pitäisin syreenissä kuoren päällä, liimaisin päät, vähintään halkaisisin ja vielä kuivattaisin mahd. hitaasti. Näin olen ainakin itse onnistunut.
2 tykkäystä
Pihlajan voi tosiaankin heittää vaikka lämmitetyn saunan lauteille elämänvettä tippuvana, eikä sille käy mitään. Näin ollen virheettömästi kuivunut pihlaja ei todista mitään kuivausmenetelmien toimivuudesta voimakkaasti ja epäsäännöllisesti kuivumiskutistuvien puulajien kohdalla.
1 tykkäys
Kyllä tuosta on veistetty noin 5mm ajattelemastani vatsasta pois.
Päät on liimattu.
Paksuutta on tosiaan vielä viitisen senttiä.
Oli kokeilu että kuinka käy jos tuoreena oikoo mutkat ja sitten kuivattaa.
Vintti missä on kuivumassa ei ole lämmitetty ja kovilla pakkasilla selkeästi pakkasen puolella.
Ainoastaan tuo pää jossa liimat kupli höyrykylvyn aikana on pyöreä siinä on iso oksasolmu ja mutka 5cm päässä johon asti työstin.
Paksuutta jätin reippaasti että on varaa veistää suoraksi jos kiertyy kuivuessaan.
Tuomo ehdottaa että työstetään lähelle lopullista mittaa.
Kieroutuuko syreeni kuivuessaan vähemmän kuin tuomipihlaja?
Tähän mennessä tuomipihlaja on kuivuessaan kiertynyt noin 40° toisesta lavasta ja 15° päinvastaiseen suuntaan toisesta.
Kävin läpi WHBK:n taulukoita ja näyttäisi, että kaikilla puilla tangentiaalinen kuivumisesta johtuva venymä on suurempi kuin säteettäinen vaihdellen kertoimella 1.5-3 . Parhaana pidettyjä jousipuita ei taulukossa ollut koska ne eivät ole kaupallisesti merkittäviä. Am. vaahteroille ja tammille oli arvoja.
Jep, kuivuessa vuosirenkaat ikäänkuin kiristyvät toistensa päälle, lyhenevät. Niinkuin olisivat kireitä kumilenkkejä päällekkäin.
Tämän huomaa kun katselee tuoreina ja märkinä suorakaiteen muotoon leikattujen lautojen päitä. Kuoren puoleinen pinta vääntyy aina koveraksi, sydämen puoleinen kuperaksi.
Talojen ulkoseinien laudat naulataan tästä syystä aina ”sydänpuoli säätä vasten”.
1 tykkäys
Muottiin kiinnittäminen vastakaarelle kuivauksen ajaksi ehkäisee kyllä vääntyilyä ja kiertymistä. Sivuttaiset mutkatkin saa samalla, halutessaan, väännettyä suoriksi. Olen onnistunut myös oikomaan liikaa kierteisyyttä vääntämällä aihion vastakkaiseen suuntaan päätyihin aseteltujen kiilojen ja ruuvipuristimien avulla.
Samoin Tuomon ehdottama, lähelle lopullisia muotoja veistäminen, on aina ollut suureksi avuksi kaikissa näissä pyrinnöissä.
2 tykkäystä
Jukolauta!! Pitkäst aikaa pääsin pajalle ja heti meni tappotyökalujen puolelle!
Ei niin tappava, mutta tärkeä osa kiertokulkua metsästä vatsaan kuitenkin.
Kuka keksii mikä tämän nimi mahtaskaan olla? 
4 tykkäystä
Oliko tuttu? 
Mikke onko tuo karhukeihäs? Siinä ei tosin ole siipiä. Upeat muodot, mikä sitten onkaan.
No ei ihan. Hahmotus vinkkinä voin sanoa, että tuo alasin on lähes 100 cm mittainen ja painaa 120kg