Taottu puukko toinen, yritän saada ‘oikeaa’ hiomista.
Kataja jousen päivitys: Pitää tilleröidä varoen ehkä. Ei oo hirveesti nuolia, niin en oo päässy ampuu. Yrittäny kattoo minkänlaisen vedon saa varoen (ei ‘ampua’ tyhjällä, tietty). Kestää näköjään silti.
Tuli muuten mieleen, puuilosta saa konepajaviiloja 4e / kpl. Mites jos noista aikoo puukkoja takoa niin pitääkö niistä ensin hioa viilaurat pois? ja tuleeko liian hauras terä?
Kaikki urat on hiottava pois. Jos takoa meinaat niin aihio on ensin lämmitettävä 7-800 asteeseen ja annettava jäähtyä. Kirppariltä löytää ihan hyviä viiloja joilla ei oke enää paljookaan käyttöä viilana.
Kannustan ostamaan jo valmiit työkalut työkaluiks.
Ahjo valmista perus hiiliterästä kun myydään miltein samaan hintaa jo muutenkin.
Itse en viiloihin enää koske. Liikaa työtä.
Vanhat taltatkin toimivat paremmin.
Kirppari taltta 1€
Ahjossa nuolenkärki 6minuuttia plus hionta 10minuuttia.
Selvä homma, kiitti!
Joo, hieman riippuen aikakaudesta viilat saattavat olla turhan runsashiilisiä ja joka tapauksessa niille on hyvä tehdä jonkinlainen pehmeäksihehkutus. Eli jos saat ilmaiseksi niin voi kokeilla muuten mielestäni Miken neuvo ostoteräksestä säästää hermoja ja antaa vakiomman tuloksen.
Viimeistelin jalavajousta joka meinasi jo lentää polttopuiksi saranan ja poikittainen vatsahalkeaman takia. Tuli korjattua pikaliiman, vaahteraviilun ja epoksin yhdistelmällä. Pikaliimaa halkeamiin ja kuivuttua viilua ja epoksia päälle. Oli tarkoitus peittää tuo viilukohta pellavanarulla mut taidan jättää tuollaiseksi. Mittaa jousella selkää pitkin mitattuna nokista nokkiin 52 tuumaa. Lavat venkoilee vähän miten sattuu mutta vedossa näyttää hyvältä. Muutamaa siklin vetoa ja pellavaöljyä vaille valmis. Vetokuvia nyt vielä tullut otettua ja tilleripuutakaan ei oo vielä tehty. Peilin edessä tullut katsottua vetoa. Tää on toinen "oikea"jousi ja eka pelkillä käsityökaluilla tehty.
Kyllä tekee jos eivät ole jo lahoamaan päin. Etsi väli laikkuja ja revi/vuole kaarnasta ja pinta puusta suikaleita ja haistele onko homeen tuntua. Olen itse parikin sopivaa aihiota löytänyt samanlaisita jäte kasoista. Itse oli kyllä aika samaan aikaan liikeellä kun oli risukot kaadettu. Ehkä kuukauden vasta maanneet.
Nää oli ilmestyneet kasaan viimeviikolla.
Ei vaikuttanut laholta ainakaan mitä päistä tutkin.
Jos ohut lustoisesta syreenistä tekee lyhyttä jousta se varmaan pitäisi selystää jollakin.
Tämähän näyttää vallan mainiolta ollakseen toinen jousi. Minä niin tykkään noista luonnonvääristä. Odottelemme vetokuvia mielenkiinnolla. Sellaisen huomautuksen kuitenkin sanoisin, että lapojen kärjet ovat nyt tarpeettoman järeitä. Niiden ei oikeasti tarvitse olla juuri lyijykynää paksumpia. Ohuiden kanssa tietenkin on vähän vaikeampaa tehdä pitäviä nokkeja, mutta kyllä siihenkin konstit löytyy. Lapojen kärjissä oleva massa liikkuu hyvää kyytiä, ja kaikki siihen tuhlattu energia on nuolelta pois.
Ohutlustoinen syreeni on varteenotettava sillä ehdolla, että meinaat suosiolla selystää jousen, vähintään ohuella raakanahalla. Ilman sitä ohutlustoinen syreeni tykkää kosahtaa selästä, ihan siinä missä sukulaisensa saarnet ohulustoisina.
En lähde tekemään yksipuista syreeniä, jos uloin lusto ei ole terve puolitoistamillinen, vähintään. Tietenkin myös selän laakeus vaikuttaa tässä. Jätän harjanvarret kasvamaan. Tosin pinossa kasvu tuppaa tyrehtymään.
Kiitoksia!Tilleripuu on työn alla että laittelen sitten vetokuvat. Samaa mieltä kärjistä että on vielä turhan järeät. Paksuudesta ei hirveästi enää viitti ottaa leveydestä sit enemmän.
Hyvä valinta, taivutuspalkin paksuus vaikuttaa jäykkyyteen kolmannessa potenssissa (ihan aikuisten oikeasti) leveys vain ensimmäisessä elikkä suorassa suhteessa kavennukseen.
Oletetaanpa kärjen olevan 10mm paksu otetaan siitä siklillä 0.5mm pois, jäykkyys pieneni saman tien 85 prosenttiin alkuperäisestä. 1mm pois ja tulos on 73%.
Peuran jänteet odottaa kaverin pakastimessa, että ehdin hakemaan, joten voisihan sitä selystämistä harjoitella vaikka tällä sitten.
Mökillä olisi vanhoja syreenejä, mutta varmasti ohutlustoisia nekin. Mitä jos niille kippaisi kottikärryllisen hevosenlantaa vaikka parina keväänä niin saisi selkään pari paksumpaa lustoa? Toimisiko?
Unkarinsyreeni on lujuudeltaan kuin kehnonpuoleista saarnea. Se kasvaa olennaisesti nopeammin ja jonkun verran myös isommaksi kuin pihasyreeni, mutta se ei paljon lämmitä. Pitäisi olla muodoltaan täydellinen ja maksimikokoinen yksilö, että lähtisin tekemään jousta, ja silloinkin varauksella.
Kuivilla tai köyhillä kasvupaikoilla pihasyreeni kasvattaa paperipinkkalustoja. Hyvä syreeni kasvaa syväpohjaisella ja ravinteikkaalla paikalla. Sen puolesta paskakuormalla voisi ollakin etunsa. Useimmat kasvit kyllä suhtautuvat varauksella äkillisiin ja voimakkaisiin muutoksiin ravinnetilanteessa.
Eli joutikin polttopuuksi.
Taidan kuitenkin kokeilla syreenien lannoittamista. Niitä on tarkoitus pikku-hiljaa kaataa ja juurivesoja syreeni tekee innokkaasti, niin kasvaapa niistä sitten aikanaan kunnon jousipuuta.
Tänään räjäytin kyseisen vaahtera-kiiltotuomilaminaatin. Meinasi vaan usko loppua. Vaaka näytti 83 paunaa 43 tuuman vedolla, eikä merkkiäkään antautumisesta. Tähän mennessä virunut 80 millimetriä. Jousen leveys 28,6 mm, pituus 187 cm ja tilleröity kaventamalla ja parilla kavanhöylän pyyhkäisyllä toisesta lavasta. Jokseenkin käytännössä suoraan liimauksesta siis. Sitten lisää vetoa, 45 tuumaa, hyvin menee. Lopulta jousi sitten räjähti näyttävästi 50 tuuman vedossa! Pituus-vetopituussuhde 1,47… Jäykkyys noin 105 paunaa. Ei ainuttakaan puristusmurtumaa. On kyllä ihme puuta!
Vetokuvassa vetopituus reilu 45 tuumaa.
Ei oo siinä munkaan tuomessa mitään jälkiä masussa. SITÄ en tosin hajoita. Yks omena sekä pähkinäpensas löytyy jolle voisin toki tämän vetokokeen kyllä tehdä.
Olikos laminaattti liimatttu suorana ja vastakaarelle?
Tillerikin on sinällään ihan bueno!
