Jousipuista löytyy aina välillä hauskoja poikkeuksia. Olen tehnyt jonkin verran kevyitä vaahtera-kiiltotuomi-jousia. Kiiltotuomi (Prunus serotina) tunnetaan englanniksi nimellä black cherry. Yksi Bakerin lempipuista. Kevyttä, melko pehmeää mutta eloisaa puuta.
Kuitenkin, sörssin yhden aihion niin, ettei siitä siistiä jousta saa, joten kokeilin, mitä se kestää, kun oli kuitenkin jänteelle viritettävissä. Pituus 188 cm, leveys 29 mm, läpitaipuva ja vedin sitä 38 tuumaan asti, jossa näytti 70 paunaa. Meni suorasta noin 30 milliä myötäkaarevaksi, eikä mitään merkkiäkään puristusmurtumista. Tämä oli tuotu sisältä 20 % kosteudesta verstaalle, eli oli melkoisen kuiva. Ja mikä parasta, tämä oli esitilleröity jo ennen liimausta, eli ainoastaan kavensin (jossa sitten mokasin) ja siitä suoraan tilleripuuhun vetotestiin ilman tilleröintiä. Vähän oli toispuoleinen tilleri mutta eipä haitannut. Pitänee tilleröidä kuntoon ja katsoa, missä lopulta hajoaa.
Toisin sanoen, lähes kaikki pielessä – liian kuiva, kapeahko, alle kahden vetosuhde, jäykkä, kevyt vatsapuu, toispuoleinen tilleri ja vielä työvirhe päälle – ja silti kesti! Tämähän nyt ei tietenkään vielä kerro mitään siitä, miten oikein tehty jousi toimii tuhannen laukauksen jälkeen mutta kyllä kiiltotuomessa potentiaalia on. Tiedä sitten mitä se tykkää bambusta, pitänee varmaan kokeilla.
Mistäs Tuomo sait kiiltotuomea? Jos sitä kasvaisi käden ulottuvilla, käyttäisin sitä todennäköisesti koko ajan. Sehän on Amerikasta tuomisen (hihi) jälkeen levinnyt haitalliseksi vieraslajiksi ympär’ Eurooppaa, mutta ei näytä pystyvän nousemaan tänne asti omin voimin.
Täsmennetään sen verran, että oletan, että se on kiiltotuomea. Hakalan puutukku Lahdessa – ja varmasti moni muukin “jalopuuta” myyvä liike – myy sitä lankkutavarana “kirsikka” -nimellä. Kiiltotuomi kasvaa suureksi puuksi ja on kaupallisen kirsikka tai kirsikkapuu nimellä myytävän lankkutavaran pääasiallinen raaka-aine. On ihan siedettävän hintaistakin. Jos oikein hyvä lankku löytyisi, niin kyllä siitä yksipuisiakin voisi veistää. Eli omani on ihan tylsää jenkkituontia, rahalla ostettua lankkua.
Kyssärin heitettyäni tulikin mieleen, että lankkuapa hyvinnii, ja mistäpä sitä jos ei Hakalalta. Oma intressini on luonnonpuihin, joten outellaan, outellaan.
Mustila myy siemeniä, lupaavat selviytymistä kolmosvyöhykkeellä asti. Pitäisiköhän tilata? Ilmeisesti kuitenkin leviää itsekseen herkästi, vaikka Mustilassa siitä ei olekaan (vielä) ongelmaa tullut.
Tein Jalavajousta joka oli jo valmiiksi halki olevasta kalikasta, mutta ajattelin että kyllä siitä toimiva jousi saadaan runsaalla epoksilla ja pellavanarulla. Kyseisessä halkeama kohdassa oli myös venytellessä lievää sarananpaikkaa, muuten jousi vaikutti olevan lähes valmiina lapojen taipumisen suhteen. Aloin sitten paahtaa lievällä vastakäyrällä muotilla ja niinpä se sitten halkesi
Olis ollu toinen oikea puujousi, ehkä leikkaan lavat irti johonkin tulevaisuuden projektiin. Ehdin jo aloitella uuttakin jousta, toi pilalle mennyt ois ollu muutenkin liian löysä omaan makuun. Tästä ois tulossa n.150cm Jalava pyramidi flatbow
Ei tuommoinen halkeama vatsapuolella haittaa. Selässä olisi turmioksi, mutta vatsassa laitat vaan pikaliimaa koloon - lämmitys kuumailmapuhaltimella (livahtaa paremmin rakosiin) ja sitten puristukseen. Edes punosta ei tarvitse tuohon päälle.
Tässä rujo esimerkki. 300m menee puhki milloin vaan 180gn nuolella, mutta katso tuota halkeamaa!
Noin 70# @ 23" ja 105-110cm.
Sanokaapa, jänneselystettyjä jousia tilleröineet, mitä käytännössä tässä pitää ottaa huomioon verrattuna yksipuisen tilleröintiin?
Olenko käsittänyt ja huomannut oikein jos sanon, että jännejousta pitää jumpata enemmän, että tehty ohennus alkaa näkyä, koska jänneselkä on niin viskoelastinen luonteeltaan?
Kyseessä mun ensimmäinen “oikea” jännejousi tammilaudasta. Selässä poron kinttujänteitä noin 70g. Pituutta nokista nokkiin 146,5cm ja tavoite 45-50#@25" etuprofiili noinpyramidi ja tarkoitus saada taipumaan elliptisesti kärkiin asti
Edit. Niin ja jänneselkä kuivunut 7kk
Mahdollisesti joo, mutta en kovin merkittävänä pidä eroa. Se minkä olen nähnyt tärkeäksi sarvijännejousien kanssa erityisesti toimiessa, on että tilleröintiä ei kannata pyrkiä tekemään kerralla, vaan useiden päivien aikana. Koska tillerimuoto saattaa näyttää hyvältä, mutta seuraavana päivänä jousta jänteelle laittaessa joku kohta on jäykistynyt.
Vähän hankala selittää mutta yritän kuitenkin:
jänne palautuu rasituksesta ja jäykistyy kuivuessaan (päivien, kuukausien, vuosien saatossa), paljon merkittävämmin kuin puu
jänne myös ottaa settiä (hetkellisesti!) herkästi
Eli kuvitteleppa tilanne jossa yksi kohta jousesta rasittuu enemmän ja jänneselkä menettää hetkellisesti voimansa. Jatkat tilleröintiä ja saat kaaren balanssiin. Viikon päästä laitat jousen vireeseen ja tämä rasittunut kohta on palautunut entiseen vahvuuteensa (eli jäykemmäksi kuin muu osa jousesta) - tilleri on epäbalanssissa!
Ja efekti kasvaa kun lisätään sarvi vatsaan…
Eli paras on antaa jousen levätä välillä, virittää se taas ja tilleröidä lisää. Taas lepoa ja homma toistuu.
Lisänä myös se että kun jänne ja puu ikääntyy erilailla, jänneselkä kypsyy erityisesti ensimmäisien vuosien aikana, saattaa se heittää tillerin vinksalleen itsekseen jo. Onhan sullakin jousessa kahvan tietämillä vähemmän suhteessa jännettä kuin kärjissä. Esim. kahva 18mm puuta + 2mm jännettä ja kärjissä 8mm puuta + 1,5mm jännettä.
Eipä kestä. Efekti ei ole niin dramaattinen pelkällä puulla ja jänteellä, mutta tarkka kaveri ottaa huomioon tuonkin… Aika samanlaisia havaintoja varmasti kuin Mennalla ja Hankaniemellä jotka on suomessa pisimpään jänneselkäisiä tehneet. Usein puhuvat juuri jousen jumppaamisesta ja pitkästä tilleröintiprojektista.
Jouduin huoltamaan nuolia. Säilytän kamoja kellarin rapuissa, joka on puolilämmin tila. Näillä keleillä ehkä 1/4-lämmin. No vaikutti kuitenkin niin paljon nuoliin, että jäi yksi kärki pakkaan. Työnsin sen läpi. Mutta tarkistin kaikki kärjet ja lievää löystymistä oli kierrekärjissä havaittavissa. Niin se puu elää.
