Jaa en minä edes yrittäisi tehdä 25-30mm leveää lonkkaria yli 60 paunaisena ja tammivatsalla. Saatikka bambuselällä. Oisko voinut cumaru toimia paremmin vatsassa. Jos ohentaisit tammen keskilamiks ja käyttäisit cumarun (ilmeisesti ohuempia slaisseja?) vatsaan.
Se oli se Eirikinkin bambu-tammi ihan hetkenä minä hyvänsä ratkeemassa, ja päästiinhän me se kosahdus sitten näkemäänkin! Bambu on lepposa selystysmateriaali, mutta juu miettimistä vaatii minkä kanssa parittaa. Niinkuin Taihki selittää ylempänä.
Ne on nuo laminaatit perk***en moista kikkailua välillä.
Harmin paikka, oliko vanha ja paljon ammuttu jousi?
Mulla kävi noin pihlajajousen kanssa toissasyksynä. Liima&naru-paikoilla sain siihen vielä eloa hetkeksi, mutta lopulta se piti jättää eläkkeelle kun paikkoja alkoi olla useita.
Sen vähän mitä itsellä tulee pakkasessa ammuttua, niin olen käyttänyt jänneselystettyä jousta kun mutuilen, että jänneselkä kestää paremmin pakkasia.
Tammi oli huonoa, lustot rakoili ihan itsekseen, kun tarkemmin tutki. Pari 40-paunaista oli teossa, mutta noista tulee nyt kevään aikana pojanpojille ensijouset lyhyinä ja ohuina. Osagevatsat edistyy sen sen sijaan normaalisti. Mistähän osagea saisi lisää, kun unkarilaiset eivät suostuneet enempää toimittamaan…?
Tuo cumaru, jota minulla on, ei kestä vatsassa. On se verran kiharaista, että ampuu kappaleita taivutettaessa. Minä ja Tuomo ollaan sitä kokeiltu yhtä kehnolla menestyksellä. Höylätessäkin ei oikein alle viiden millin uskalla mennä, kun pirstaloituu koneessa.
Eiköhän sitä Unkarin osagea tule lähes joka vuosi myyntiin? Aina silloin tällöin sitä putkahtaa tarjolle, kun kaatavat uusia puita.
Cumaru on kyllä jännää tavaraa. Kuten jo aiemminkin on todettu, niin äärimmäisen puristuslujaa tavaraa mutta jousikäyttöön ei riittävän elastista. Jossain 1:3 vetosuhteen jousessa voisi vielä toimiakin.
Oli se semmonen puolitoistavuotias. Pähkinäpensas, noin 50-paunainen. Sillä ammuttu kesästä lähtien kerran-kaksi viikossa 120-150 nuolta kerrallaan, keskiarvo varmaan 250/viikko. Eli 1000/kuukausi. Aika tarkkaan 9000 nuolta.
Voimakkaan pyöreä selkä, vetorasitus kohdistuu kapealle alueelle lavan keskelle. Pakkanen kuivattaa ilmaa, puu kuivuu myös. Puristuslujuus kasvaa jonka myötä vetorasitus lisääntyy. Siinäpä se.
Kaksi jousta valmistui TruOil-käsittelyä odottamaan. Bambu-cumaru-osage, n. #45@28” ja bambu-ipe-osage, n. #42@28”. Jälkimmäistä aihiota olin ajatellut itselle, mutta tammen petettyä piti nämä osaget ”uhrata” tilaustöille.
On sitten vissiin alettava etsimään vatsakamaa, että pääsisi kokeilemaan niitä hiljan tilattuja bambuja. Olisikohan tilattava lemonwoodia Exotic Hardwoods’ilta Englannista, jos kama vielä liikkuu Brexitin jälkeen. Osagea ei taida löytyä oikein mistään…
Selailin WHBK eksoottisten osastoa ja sieltä pisti silmää muutama holtiton lujuusarvo puille, joista en muista täällä kuulleeni:
Kaneelhart (Licaria spp.)
Macawood (Platymiscium spp.)
Hivenen alhaisempi, mutta kovaa luokkaa:
Azobe (Lophira alata)
Benge (Guibourtia arnoldiana)
Mora (Mora spp.)
Sucupira (Diplotropis purpurea)
En tiedä onko mikään näistä sen helpommin hankittavissa, mutta onhan ainakin listaa kysyä.
Kanelikovaa on saatavilla mutta lähinnä pieninä paloina, on sen verran arvokasta puuta.
Siipibongossipuuta (azobe, ekki, bongossi) löytyy hyllystä mutta ei houkuttele tekemään jousta. Muiden kokemusten mukaan elastisuus ei riitä. Elää hyvin voimakkaasti vaikka tavara on vanhaa. Halkeilee herkästi. Karkea rakenne. Cumarun kaltaista. Työlistalla on mutta sitten joskus.
Benge kuuluu samaan sukuun kuin kauppanimellä bubinga myytävä puu, josta @JNystrom on tehnyt jousia. Yleisesti ottaen siitä lienee hieman ristiriitaisia kokemuksia, hyvin harvoin käytetty. Hinta lienee yksi syy.
Noita muita en ole mistään löytänyt, enpä tosin etsinytkään…
Harvassa on hyväksi todetut vatsapuut. Yksi parhaimmista lienee huolellisesti lämpökäsitelty bambu.
Minulla on jemmassa 15 vuotta sitten hankkimaani ekkiä, joka oli hankinta-aikana jo ties kuinka vanhaa parrutavaraa. Joitain vuosia sitten, kun tästä ekistä leikkaamani tuumanvahvuiset slaissit olivat tekeytyneet huonelämpimässä verstaassa pitkästi yli 10 vuotta, lähdin sirkkelöimään niitä pienemmiksi. Perusteluna tietenkin, että nyt viimeistään tämä hankala puu on asettunut.
Ajettuani parikymmentä milliä leveän ja kahdeksan milliä paksun soiron ikivanhasta ekkislaissista, katselin suu auki, miten soiro veti itsensä rivakalle propellille noin viidessä sekunnissa.
Kärkkäisen listassa “eri puulajien teknisiä ominaisuuksia” tms. ekki eli bongossi on muistaakseni kaikissa lujuusominaisuuksissa aivan kärjessä.
Täytyypä ottaa parempi kuva jossain välissä.
Syyt kulkee aika hyvin jousen suuntaisesti vaikkakin aaltoillen.
Noin 20 cm toisesta kärjestä ne kuitenkin “katkeavat”.
Tämä aihio on tosiaan tammilankun särmäämisestä yli jäänyt pala eikä selkä ole yhdellä lustolla.
Kannattaisiko tähän liiimata vaikka juuttikangasta selkään vai onko ylipäätään turha yrittää jousta tälläisestä materiaalista?
Saako näistä paremmin selvää?
Tässä siis se kohta jossa syyt karkaavat.
Voiko puusepän kuivaa aihioita edes ruveta tilleröimään? Vai pitäisikö pitää pari päivää ensin kosteammassa ympäristössä?
Entä jos pätkäisisi tuosta ja tekisi saman toiselle päälle ja tappinokit niin ei tarvitse koko aihioita heittää polttopuuksi? Toki muuttuu ihan erilaiseksi,mutta jos ei tälläisenä todennäköisesti kestä niin ei kai mitään häviäkkään.
Vai riittäisikö pelkkä selystys?
Jos sulla on tuossa 195cm pituutta niin saahan jousen vaikka 130cm pätkästäkin. Tuossa näyttää nimittäin aika paljon olevan kiemurtelua ja jos syyt katkeaa 20cm matkalla, se on ihan selvä että kalikka katkeaa ensimmäisessä täydessä vedossa. Sitten ärsyttää.
Tässä yksi esimerkki rikosta, valkotammi-tammi laminaatti (valkotammi selkänä, jossa syyt huonosti):
