Jep, tästä seuraavat ongelmat pitkittäisinä halkeamina voi ratkaista jo yhdellä säteen suuntaisella sahauksella lähes sydämeen tai sitten halkaista. Kumpikin vapauttaa puun kutistumaan poikkisuunnassa ilman ylimääräisiä jännityksiä.
1 tykkäys
Juuri näin!
Tahtoo kans tommosen!
Viikonlopun aikana Suomessa; olivat jo Saksasta lähteneet eteenpäin. 
1 tykkäys
Toinen puukko, hirvenluu helat, lahokoivu ja koivutuohi.
Tuli mieleen tehdä ensimmäinen laminaattijousi, Novgorodin/Kievan Russin jousi jossa sanotaan olevaan koivua, katajaa ja luuta. Täs yks venäläinen sivusto siitä jousesta, mutta vähän pitempi projekti.
http://www.ruistor.ru/slavyane_rus_ar002_08.html
1 tykkäys
Jaa minkä? Terän, koukun vai pajan? 
Miekan (valmiina) tieteskii…
Kahva ja tuppi tietenkin tulee vielä 
Mä oon tehnyt kolme vasta valmiiksi asti. Ei oo jaksanu vaivautuu vähään aikaan näillä pelleileen. Täl hetkel kolme aihoo tulilla. Yks jo vähän pidemmäl.
5 tykkäystä
Kuljetuspussi varsijouselle vanhasta huovasta.
Mummon vanha perintö-Bernina 50-luvulta pelaa vieläkin täysin moitteettomasti.
6 tykkäystä
Mulle kelpaisi haahlat. Pikaisella googlauksella ei löydy mistään myynnissä. Kannattaisi jonkun sepän takoa noita…
1 tykkäys
Minä oon takonu noin 10 haahlaa myyntiin paikalliseen lahjatavaraliikkeeseen. 40e/haahla. Pitää laittaa kuvia kun pääsen koneelle.
Minä tarvitsisin vieläkin sen Reinikaisen takoman vetopuukon! Pelkkä terä riittää, kahvat voin tehdä itse.
1 tykkäys
Kuivaamisesta vielä - omenapuuta tuli vähän karsittua, niin yhden pienen oksan (halkaisija kuorittuna 30 mm) kuorin ja sahasin vannesahalla jousimittoihin. Suoraan 10 asteen pakkasesta lämpimäisen Porin Matin taakse kuivumaan. Käytännössä ensimmäisen vuorokauden jälkeen oli riittävän kuivaa, massa pudonnut vajaa 30 % alkuperäisestä, toisen vuorokauden jälkeen massa oli pudonnut 36 % alkuperäisestä painosta. Ihan priima kalikka, oksankohdissa pari pientä halkeamaa, päissä pari hiushalkeamaa (en liimannut päitä), muuten ei mitään erityistä.
Nyt kun muistelen, niin yhden ainoan kerran jousipuu on kuivuessaan halkeillut selästä. Taannoin kaadoin keväällä mökiltä käsivarren paksuisen vaahteran, jonka vuosilustot olivat noin kymmenmilliset. Haloin neljään osaan, kuorin ja laitoin mökin alle kuivumaan. Parin päivän kuluttua selkään oli ilmestynyt kymmeniä lyhyitä, kapeita kuivumishalkeamia, jotka ulottuivat noin 1–2 vuosiluston syvyyteen. Tämä oli mystinen tapaus. Sen jälkeen olen kuorinut tuoreeltaan niin tuomipihlajaa, jalavaa, pihlajaa, vaahteraa, tuomea ja muita puita, eikä ole ollut mitään ongelmia. Nämä siis ovat kuivuneet sen jälkeen verstasoloissa, eli noin 60–70 % RH. Unkarin osaget olivat aika tuoretta tavaraa, niistä isoimmat halot ovat vähän halkeilleet, jousimittoihin halotut tai veistetyt aihiot eivät.
Syreeniä en ole tuoreeltaan kuorinut, edellisestä syreenin kaadosta kun on aikaa vuosia. Pitäisi jostain löytää syreeniä ja kokeilla sen pikakuivausta, että mitä tapahtuu. Ei kukaan sattumalta voisi kaataa jotain karahkaa, kuoria ja sahata jousimittoihin ja heittää uunin päälle? Ihan testimielessä.
Onhan puissa toki yksilökohtaistakin vaihtelua, että miten käyttäytyy. Osage voi toisinaan olla ilmeisesti melko ongelmallisesti kuivuvaa, toisinaan taas ei mitään ongelmia.
Onko muuten kellään kokemuksia jousimittoihin sahatun aihion halkeilusta niin, että aihio olisi mennyt kelvottomaksi?
2 tykkäystä
Onko kukaan törmännyt tietoon, jossa sanottaisiin minkälaisina marjisaihiot aikanaan Englantiin toimitettiin?
“Onko muuten kellään kokemuksia jousimittoihin sahatun aihion halkeilusta niin, että aihio olisi mennyt kelvottomaksi?”
ON JA IHAN LIIKAAKIN!!!
Aihiot ovat olleet niin vaahteraa, pähkinäpensasta, saarnea ja jalavaa. Tuhoisin operaatio tuli tuomella. Haloin toisesta päästä ja aihio menii halkaisu juoksi niin sivusta ulos (juurikin se puhdas selkä puoli!!!) sekä kiertyi 60 astetta väärään suuntaa missä oli oksa vastassa…
Useimmat noista halkaisuista oli kuitenkin kohtuu pieniä puita. Juuri sen kokoisia että jos menee keskeltä niin tulee ihan normia tauluammunta kepakoita.
Siis halkaisun pieleen meneminen on eri asia. Tarkoitin lähinnä, että runko sahataan tai halkaistaan jousimittoihin (leveys 30–50 mm, paksuus 20–25 mm), kuori ja pois ja kuivumaan – niin ovatko tällaiset aihiot halkeilleet pilalle? Kiertyminen on sitten jo eri juttu, kiertyy jos kiertyy, siihen ei kuivumisnopeus (ainakaan olennaisesti…) vaikuta.
No tuollatavalla piloille on ainakin luumut vetäneet vatsapuolensa halki. Kaksi aihiota halkesi miltein selkään asti toisestä pästään. Jännitteitä kun on vain hyvissä aihioissa.
Muuten en kyllä muista mitään muuta kuin jotain kieroutta ja ylimäräsitä refleksiä kokeneeni.
Aikamoinen jättiläisrausku Jurilla!
1 tykkäys