Oliko mitään uusia löytöjä?
Eipä siinä mitään sitten, olkoon monipuinen pohjois-euraasialainen.
Käytännöneroihin liittyen, en ole ite löytäny muita saamelaisjousen kuvailua kuin yhden matkakertomuksen, jossa mainittiin 3 kyynärän pituus. Muistaakseni se oli vanhalla forumilla käännetty suunnilleen 180cm hujakoille venäjänkyynärän mukaan. Ja sitten toki se kalaliiman käyttö muiden eläinliimojen sijaan.
Tuosta ei vielä paljoa tietysti päättele jousen rakenteeseen liittyvistä perinteistä, saati siitä kuinka jähmeitä tai mukautuvia ihmiset olivat mittojen, jäykkyyden ynnä muun suhteen.
1 tykkäys
No ei, ihan peruskamaa, eli vaahteraa, kirsikkaa ja saarnea. Olivat hinnat taas vähän pompanneet, eikä siellä mitään uutuuksia muutenkaan ollut.
Meillä ilmankosteusprosentti pakkasella 25. Pistin jousipussiin halkaistuja kurkkuviipaleita, vuorokauden olleet ja kosteusprosentti noussut:
2 tykkäystä
Kuivaa on tosiaan. Verstaalla onneksi nyt 55 %, eli juuri sopiva. Kaikki jouset ovatkin siellä säilytyksessä.
Tänään Mathiaksen kanssa sahailtiin eilisiä ostoksia suikaleiksi. Saatamme nähdä jo tiistaina täyden vedon kuvan!
Liimasin eilen pari vaahtera-kirsikkajousta, mutta liimaus näyttää jostain syystä epäonnistuneen molemmissa. Samalla tavalla polkupyörän sisäkumilla olen liimannut varmaan 10 jousta onnistuneesti. Ehkä oli turhan vähän puristusta, en ole varma…
Vielä on vähän kaventamisen varaa. Sauma prantuu kyllä kun kaventaa. En ole varma pitäisikö tämä liimaus purkaa kokonaan ja yrittää uudestaan, vai jatkaa ja luottaa että kestää. Liimana Titebond 3.
On mulla paskempiki sauma titebondilla pitäny, mutta ainahan sitä voi tehä paremmin jos itteä häirittee. Toki jos se liimaus vedossa pettää niin siitä kohtaa jousi sitten poksahtaa, kun kestävyys tippuu kerralla vain murto-osaan muun jousen kestosta.
Outoa. Syy on kyllä se, että puristus on ollut liian vähäinen. Epäilen, että olisiko epäonnistunen johtunut siitä, että liimapinnat olivat “liian hyvät”. Eli sama ilmiö, jos otetaan kaksi lasilevyä, laitetaan viskositeetiltaan liimaa vastaavaa ainetta (tai vaikka vettä) väliin, niin vaatii aika kovan paineen, jotta aineen saa puristettua sieltä välistä pois, levyt jäävät ikään kuin kellumaan päällekkäin. Jos pinta on epätasainen, niin aine pääsee liukumaan helpommin välistä pois. Tai sama ilmiö kuin kartio kärkien liimauksessa – jos sovitus on tiukka, niin liima saattaa pullauttaa kärjen pois paikoiltaan. Tämä päätellen siitä, että sauma on tasaisesti auki. Se on näitä konetyöstettyjen pintojen “ongelmia”…
Ehkä antaisin olla, tai jos häiritsee, niin saunaan ja sauma auki. Itse teen liimaukset kahden 20 milliä paksujen jousen mittaisten palikoiden välissä, käyttäen noin 25–30 kierrepuristinta. Palikat jakavat paineen tasaisemmin ja ottavat vastaan puristimien aiheuttamat vauriot. Tulee niin täydellinen sauma kuin vain voi tulla.
Kiitos, näiden perusteella en lähde liimaamaan uudestaan. Jos ei sitten kuitenkaan kestä, niin on ainakin parempi tietämys rajoista jatkossa. Ensi kerralla sitten pyörän sisäkumit tiukemmalle.
Kirsikka on muuten mukavaa puuta työstää!
Laita enemmän kumia, tuplasti ainakin, eri suuntiin kiertäen.
Kuinka sileäksi pinnat on työstetty, onko vedetty tasohöylällä vai nauhahiomakoneella?
Omien laminaattieni liimapinnat olen hionut karkeuksilla 60 tai 80. Titebond ja sisäkuminauha ovat tällöin toimineet aivan mainiosti.
Ensin tasohöylä, jonka jälkeen vedin vielä siklillä ja nauhahiomakoneella. Erona aikaisempaan vain tasohöylä, jota en ole aikaisemmin käyttänyt. Pienellä nauhahiomakoneella on tullut tarpeeksi hyvä liimasauma. Todennäköisesti oli vain liian vähän puristusta tällä kertaa, liimasin vähän kiireessä.
Sain pahimmat osat saumasta pois ihan vain kaventamalla, onneksi oli hyvin kaventamisvaraa. Nyt taitaa enää olla kosmeettinen haitta. Jousi on nyt 190cm pitkä ja 30mm leveä keskeltä, läpitaipuva. Taidan vielä kaventaa kahvasta muutaman millin, niin istuu paremmin käteen. Vetokuvassa 40#@24". Tavoitteena taas 30" veto, ja paunoja saa jäädä 40# tai vähän alle. Nyt koitin pitää huolen siitä, ettei kahvasta taipuisi liikaa.
4 tykkäystä
Ihan hyvältä tuo näyttää. Nyt vaan lapojen kärkiosia taipumaan enemmän. Oikea lapa taipuu tasaisemmin, vasemmassa on jotain pientä korjattavaa, mielestäni. Ihan kuin siinä olisi ikään kuin aavistuksen ylitaipuva kohta.
Valmiiseen jouseen korkkia kahvaan, tulee mukava. Ja jos tuntuu kahva taipuvan liikaa, niin nyt siihen on helppo lisätä puuta, jolloin on myös varaa kaventaa reilusti.
1 tykkäys
Pitkästä aikaa jouskarihommia, kun olkapäät tuntuu taas kestävän ammuntaa. Kävin viikolla pari kertaa seuran treeneissä eikä tullut mitään oireita, jos ei jousikuumetta lasketa 
Tämmöstä sakarapäistä møllegabet-mukaelmaa oon tässä nyt pari päivää viilaillut. Vähän on vänkyrä, joten kahvan höyrytystä ja muuta kivaa tiedossa.
Vaahteraa, 40mm leveät lavat, taipuva osa 55cm ja sakarat jotain 30ish. Lavat nyt ensin tasapaksuuteen 14mm ja sit aletaan hieroa.
Saa nähdä mitä tulee.
6 tykkäystä
Minullakin pitkästä aikaa jousi työn alla. Aapolle pitäisi tehdä uusi jousi vähän reilummalla vetopituudella. Aloin tekemään vaahterasta. Tilleröintivaiheesen pääsy vaan on kovin hidasta, kun ei ollut oikeen tuntumaa, että kuinka ohkaiseksi teen 33 milliä leveän aihion. Ensimmäinen arvaus meni sen verran pieleen, että tavoitepaunat (n 40) tuli vastaan jo ennen pitkälle jänteelle laittamista 
Siitä sitten milli kerrallaan vähemmäksi. Jos osaisi arvata suunnilleen sopivan paksuuden jo halasta pyöritellessä, olisi eteneminen paljon nopeampaa.
1 tykkäys
Lattiatillerissä kokeilee uuden jousen taipumaa ja vertaa johonkin vanhaan jouseen. Sillai oon itse saanu osviittaa, mutta pitää toki veistää vähän kerrallaan ja lattiatillerillä etsiä sopiva paksuus.
Näinhän se menee. Minä vaan yleensä piirrän jousen kylkiin tavoitepaksuuden mukaan viivat ja sahaan/veistän aika ravakasti niihin asti ja sitten lattiatilleriin. Sitten jos pitää ruveta tosissaan ohentelemaan, niin siinä saa parhaimmillaan tehdä sen puolen millin - millin tasapoiston useampaan kertaan. Vaan mihinkäs tässä kiire.
2 tykkäystä
Minä en omia jousia väsäillessä tuohon lattiaa vasten taivutteluun ole juuri turvautunut, kun en siitä oiken mitään näe tai tunne. Ylhäältä taivuttelua katsellen en kaaren taipumista kunnolla näe, eikä peiliäkään ole seinällä. Etenenkin näin: Ensimmäiseksi tietenkin aihio käytännössä lopulliseen muotoonsa leveydeltään ja paksuudessa jätän reilummin tavaraa poistettavaksi. Seuraavaksi pyöristelen ja hion selän kulmat, ettei sälöjä korkkaa taivutellessa. Sitten onkin jo lapojen kärkien vuoro saada liki lopullinen muotonsa, 13 - 14 mm päissä ja parikymmentä senttiä hoikaksi ja siistiksi. Myös kahva-alue saa tässä vaiheessa karkeasti muotonsa. Pitkässä tillerinarussa, jonka voi säätää sopivaksi jousen pituuden mukaan, on paksusta nahasta tupet päissä ja sen avulla seinätilleritelineessä taivuttelun aloitus ylittämättä tavoitepaunoja. Sitten vain puuta pois jäykistä kohdista ja hommaa toistetaan, kunnes lapojen päät saavuttavat tulevan jännekorkeuden. Tässä vaiheessa teen joko tilapäisnokit tai nykyisin useimmiten liimaan sarvet ja teen niiden raa’an muotoilun lopullisiksi nokeiksi. Jatkoa sitten mahdollisimman tiukalla pitkällä narulla lähelle lopullista vetopituutta tavoitepaunoja ylittämättä, jolloin lyhyellä jänteellä ollaankin jo viimeistelyä vaille valmiita. Se on edelleenkin yllättävää, kuinka nopeasti jousi tuossa viimeisessä vaiheessa alkaa totella ja selittää sen, miksi moni ”onnistuu” tekemään jousestaan liian löysän.
2 tykkäystä
Tässähän tulikin Esalta monta hyvää vinkkiä: kärkien ohennus heti alussa, nahkatuppitillerinaru ja aikainen selkäkulmien pyöristys.
Tuon lattiataivuttelun kanssa on tosiaan vähän niin ja näin. Ei siinä juuri taipumaa pääse arvioimaan, mutta kyllä se auttaa saamaan paunalukeman suunnilleen oikealle orbitaalille.