Jos ei sulkia pidä ihan heti saada niin aliexpressistä. 100 kpl turkey feathers alle 15 eur, free delivery. Tavara tulee 3-4 viikossa.
Wholesale 100pcs natural WHITE Turkey feathers 28-33cm / 11-13inch
http://s.aliexpress.com/RZRRfMVN
(from AliExpress Android)
Saa sieltä valmiiksi leikattujakin. Hintataso pyörii samoissa.
Kiitos vinkeistä, kamut! Kävin hakemassa paikallisesta ensi hätään noita sulitustarpeita. Kun kulut on nolla, mennään näillä tasoihin amerikantilauksen kanssa, ja lähelle Falcoa.
AliExpressin kalkkunansulissa hinta on kohillaan, mutta sulkien revintä ja ruotien fiksaaminen jää omalle kontolle. Villi- ja löytösulille tuota tekee ihan mieluusti muinaishengessä, mutta ostokamassa se tuntuisi vähän pöljältä. Olen siirtymässä jahtinuolissa kokonaan punaiseen sulkaan, joten värjääminenkin olisi edessä.
Pihlajajousien kärkien suoristamusta. Kiehuvaa vettä ja annan olla 10 min ja sitten suoristumaan. Onkohan 10 min riittävä aika?
Näytti riittävän. Ainakin ne taipuivat kun viritin tuon suoristuspukin. Monitoimitikkaat ovat nimensä veroiset!
Vanha Bahcon luottoraspi alkaa olla tiensä päässä, joten tilasin tänään uuden Save Edgen raspin, jota esimerkiksi Amerikan osage-ukot ovat kehuneet jousityökaluna. Raspi on melkein ainoa järkevä kalu esimerkiksi kivikovan pihasyreenin teipperöintiin, joten innolla odotan, kuinka hyvin kehuraspi syö tätä Pohjolan osagea.
Tarkoitatko Tuukka sellaista karkeata ja isoa kavioraspia? Kyllähän kovat puut menevät nätisti terävällä ja hyvällä kavahöylälläkin kuin unelma. Viimeisimmän tuomipihlajajousen työstin lähinnä kavalla. Hyvin toimi, kunhan muisti katsoa työstösuunnan, muuten repii. Raspit ovat viime aikoina jääneet vähälle käytölle leikkaavien työkalujen rinnalla. Pinta pitää kuitenkin viimeistellä ja leikkaavalla työkalulla viimeistelyn tarve on minimaalinen. Toki poikkeuksia on, varsinkin jos on kovasti mutkaa tai oksaa aihiossa.
Jaa, että mitäkö tein? Viimeksi ampunut Petikon Waistossa… Kellarissa menee kaikki aika edelleen. Täytyy sanoa, että kiviainesten kanssa pelaaminen on tylsää ja ikävää verrattuna puutöihin!
Sinä Tuomo tykkäät tunnetusti tehdä jousesi kavahöylällä, mutta minä en, siksi, että en omista ruuvipenkkiä, jousipenkkiä tms. puuta paikoillaan pitelevää vermettä joka fasilitoisi kahdenkäden työkalujen käyttöä. Lisäksi kava jumittaa ja repii oksankohtia ja mutkasyytä, jota on esimerkiksi viimeisimmässä syreenissäni molemmissa puoliskoissa.
En tiedä yhtään tekijämiestä lisäksesi, joka tekisi jouset viimeistelyä vaille valmiiksi kavalla. Raspi on lähes poikkeuksetta jokaisen kädessä tilleröintityökaluna. Raspatun vatsan ja kylkien siloittelu siklillä on suorastaan herkullista puuhaa, joten viimeistelyn tarve ei ole miinus.
Äänestin jossain jousityökaluäänestyksessä lempityökalukseni raspin. Nimenomaan kavioraspin. Ensin ostin jonkun aika ok vuonna 2011 ja siihen loppui höyläily. Sitten ostin paremman ja toissa talvena Heller vai oliko se nyt Helner merkkinen laatupeli. AAAH. Tekemisen autuutta. Työkalun omapaino on hyvä maltilliseen hienopoistoon ja jos tarvii saada usempia millejä pois niin sekään ei kauaa vie karkeammalla puolella. Kun peli oli uusi niin enempi piti jarrutella ettei nyt jousi aivan päreeksi asti menisi… Ja vielä. Jos tarvii saada suoraa pintaa niin kavioraspi toimii siihenkin. Olen tehnyt puuveistoksiini lie sadat liimasaumat kavioraspilla. Laita save edgestä kuva kun tulee. Oliko hinta n.50e?
Onhan se kyllä kätevä ja tehokas vejhe.
Eikä tarvi sähköä ja sitä voi käyttää metsässä sekä kerrostaloyksiössä. Kun mulla ei ole työhuonetta.
(Ja sit voi vielä sillä raspia hepan kaviot, jos heppa on 
).
Jaa, kyllähän se varmaan pitää kavioraspikin hankkia kokoelmiin. Nyt hyllystä löytyy perinteinen raspi, Shinto, Iwasaki, Surform ja Microplane. Noista Iwasaki (tästä on ollut aiemminkin juttua) on raspeista useimmin käytössä, tosin lähinnä ongelmakohdissa.
Tarkoitatko @JMenna tätä raspia:
https://www.puuilo.fi/epages/puuilo.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014011303/Products/10046428
Huonolla kavahöylällä ei tee oikein mitään mutta sen jälkeen kun ostin vuosia sitten Veritaksen kavahöylän ja siihen paksun pulveriterästerän, niin johan oli kavaakin ilo käyttää.
Minulla ei ole ruuvipenkkiä käytössä, vaan ihan tukeva työpöytä ja pikapuristin - jousi pöytään kiinni puristimella, jonka jälkeen työstö käy mukavasti. Ilman tukea raspi on varmasti kätevämpi työkalu.
90-luvun alussa ostamillani kauha- ja höylämallin Surformilla olen tehnyt melkein kaikki parisataa joustani (teriä on tietenkin vaihdettu moneen kertaan). Mikään työkalu ei ole yhtä hyvä jousentekoväline, saati hinta-laatusuhteeltaan. Kovimmilla ja ennen kaikkea syheröisimmillä puilla Surform alkaa hyytyä ja tökkiä, joten ainoastaan sitä varten olen raspiin koskaan tarttunutkaan.
Ilmeisesti näissä työkaluissa on sitten kovastikin eroa eri valmistajien välillä. Mikä eroaa tuossa veritaksen kavahöylässä? Laadukkaampi terä ilmeisesti ainakin. Onko painoa enemmän? Mä olen höyläillyt ihan motonetin vehkeellä…
Joku laadukas surformikin pitäisi hankkia ja tuommoinen kavioraspi.
Höyläpenkki ja kavahöylä on aika huippu kombo. Höyläpenkki on kaikessa niin monimuotoinen alusta, että ilman sitä olisi huomattavasti monimutkaisempia monet työvaiheet. Siinä hoituu myös kuorimaraudalla/vetopuukolla aihiointi. Sillähän mulle maistuu ihan mukavasti vaikka kuinka leveän syreenin veistely.
edit: vanha kunzin höylän runko löytyisi, siihen varmaan voisi siirtää tuon terän ja kokeilla kanssa.
Mulla on ikivanha, ilmeisen kiinanpaskainen Shinto-raspi, jolla ei voi tehdä paljoa muuta kuin naarmuttaa puuta. Se jätti sellaisen maun, ettei ole tehnyt mieli puraista, vaikka tiedän hyvin että parempaakin on olemassa.
Microplanen ostin aikoinaan suurin odotuksin. Se toimii, mutta ottaa vatsapuuta pois niin hitaasti, että ei ole kustannustehokas. Pitäisin parempana kaluna kyökin puolella, missä Microplaneja myös käytetään.
Iwasakista mulla ei ole mitään kokemusta. Olisi paikallaan tyypätä.
Kavahöylissä on tosiaan valtavia eroja, vaikka yksinkertaisesta esineestä sinänsä on kyse. Kiinalaisella ei tee mitään. Olen nähnyt käytännössä, miten monilla ihmisillä hyvänkään kavahöylän käytöstä ei tule oikein mitään, homma vaatii tatsia. Raspi on huomattavasti intuitiivisempi ja omaksuttavampi.
En ole koskaan käyttänyt oikeasti laadukasta kavahöylää kuten Veritas, olen pärjännyt asiallisen peruslaatuisilla Stanleyillä ja Recordeilla. Primitiivinen puurunkoinen ja oikeasti hyvä kava olisi melkeinpä hotein mahdollinen jousentekokalu, varsinkin jonnekin työnäytöksiin. Jos kiinteää kiviraspia ei lasketa, siis.
Eipä höyläpenkki välttämätön olekaan. Sitten kun on niinku mulla, ettei ole työpöytääkään, niin se alkaa rajoittaa tehokkaiden käsityökalujen valikoimaa. Jos ei pysty käyttämään yhdellä kädellä, ei toimi. Kyllähän sitä kavallakin ottaa yksikätisesti, jotensakin ja jonkun aikaa.
Vastaan tohon Tuomon Heller raspikyselyyn. En tiä onko sama, tuossa valkonen maali kahvatikussa , mulla punainen. Onpa puuilolla halapa hinta jos toi on sama vehje. Itse valkkasin raspini Agri marketista, heppaosastolta. Oisko ollu neljää eri mallia Hyvinkään Agrissa tarjolla.
Ei ole minulakaan höyläpenkkiä ku ei pajalle järkevästi mahdu. Puristusleuat pöydässä kiinni kuitenkin. Hakkuupölkkyjä sen sijaa on kaksi. Erikorkuiset, niin erilaiset jutut voi tehdä niitten päällä. Siinä tulee jousta ja veistosta. Pienellä trimillä siinä viimeistelen pronssitkin kun vähän sopivaa stopparia ruuvaan kiinni.
Enimmäkseen nojaan siihen haaveillen kuitenkin kyynärpäällä ja koura tukee neron päätä retkahtamasta, kun punaviiniä siinä myös aina tarjolla, kuten kaikilla taiteilijoilla aina ja koko ajan alati aamusta iltaan.
Heh, punaviini ja puun veisto kuulostaa hyvältä…
Ensimmäinen tilausjousisetti alkaa olla viimeistelyä vaille valmis ja kyllä sanon, että tuohon en heti enää ala! Niin tarkkaa sipistelyä tuppaa tulemaan kun jollekin toiselle tekee ettei ole tosikaan. Toki onhan se kivaa kun pikku taskurahaa tulee ja nauttii vähän tekemisestäkin.
140cm jalava rekurvi + nuolisetti, voisin siitä ketjun pykätä myöhemmin. Siistein tekemäni jousisetti luonnollisesti siis kun toiselle tekee 
.
Aika moni käsityöläinen on todennut, että varsinkin tilaustöiden teko on niin syvältä, ettei kannata tehdä. Vastuu painaa ja asiakastyytyväisyyden esteenä on vaikka mitä sudenkuoppia. Jousesta halutaan vetää enemmän kuin se suosiolla kestää, tilaajan mielihalut eivät välttämättä sovi siihen ehdottomaan vaatimukseen, että jousen pitää olla tarkka, nopea, pehmeä, ärhäkkä, kestävä, näppäränkokoinen ja hyvännäköinen.
Huomattavasti mieluisampaa on tehdä sellaisia kamoja kuin tekee, ja jos jotain kiinnostaa ostaa olemassaoleva jousi tai setti, myydä. Silloinkin voi vallan hyvin käydä esimerkiksi niin, että jousta tullaan säilyttämään ohjeistuksesta huolimatta aivan liian kosteassa ympäristössä ja se tulee myötäkäyristymään käsiin. Siinäpä on sitten mainosta kädentaidoilleen.
Joo, pitää varmasti paikkansa.
Tällä jousisetillä saa serkun pojan syksyn hämeen keskiaikamarkkinoille mukaan, joten ollaan hyvällä asialla. Pitää yllyttää vielä primikisoihin.
