Mitä teit tänään (tai eilen) - kerro!

Pituusammuntajousien ihmettelyä. Jalavajousen tilleröinti edistyy hitaasti. Siitä tulee Möllegabet-tyyppinen, alle 50-paunainen. Vanhat syreeni- ja tuomipihlajajouset otin esille elvytettäviksi. Lisäksi jos ehtisi vielä tekemään yhden uuden syreenijousen, niin hyvä. Toistakymmentä vuotta vanha aihio odottaa edelleen käsittelyä.

Sunnuntaina ampuilin sisään haastepihlajaani, ja olin kovin pettynyt. Laiskaheittoinen ja kömpelön tuntuinen. Pitänee miettiä koko konsepti uusiksi, kun tämä on vähän ylirakennettu ja luontojaan hieman myötäkäyrä. Jospa saisin tuosta aikaan oman ketjunsa joku päivä. Tai toisaalta, tämä voisi olla haastekisassa verrokkina huonosti suunnitellusta jousesta…

Nyt on käsillä vaan sikamainen määrä polttopuun pilkkomista.

Luontainen myötäkäyryys on kyllä huono juttu. Kevennä kärkiä ja paahda kunnolla, jospa se siitä paranisi?

Heikki - ulkoista polttopuuhommat jälkikasvulle, niin voit itse keskittyä muuhun kivaan. Kirveen käytön taito on hyvä opetella nuorena!

Pojat on kyllä innolla mukana, ja kirves laulaa. En vaan millään keksi itselleni mitään polttopuun tekoa miellyttävämpää hommaa!

Viikonloppukarkeloista toivuttu joten hihat heilumaan. Haravanvarsisaarni on työstämisen edetessä menettänyt haravanvarsiluonteensa joten tämä putosi nyt siitä ketjusta ja aloitan varmaan oman ketjunsa sille jos ehjänä pysyy.

Kaivoin vielä kahvankohdankin lustolle kun tuntui näpeissä sille että taipumisen tulee alkaa reilusti lähempänä kahvaa. Paksuutta on lavoissa 12-15 mm ja pirun jäykkä on. Leveyttä 25- 27mm mahassa, 15-20mm selässä. Pituus 136cm nokista -kiin. Jumppausta annoin 15 min, meni paita vaihtoon hiestä läpimärkänä. Tilleritelineenä tyttären nuottiteline.

4 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Pituusammuntanuolia kaudelle 2017

Viime hetken pakkauksia ennen Romaniaan lähtöä…

http://wiac2017.com/

Pojan kanssa lähdetään. HB-luokassa on kymmenen ampujaa ja varmasti tulee hieno kisa. Taulukauhu riivaa tosin edelleen sen verran, että jos nyt saisi ammunnan edes jotenkin kulkemaan, niin hyvä, tuloksesta viis. Omalta osaltani siis enemmän turistimatka kuin vakavaa kilpailua. Pojasta en tiedä vielä, saattaa ampua paremmin kuin minä, katsotaan…

Onnea matkaan! Transsilvaniassa kannattaa muuten varoa tuntemattomia terävähampaisia herrasmiehiä…

Joo, käydään toki ko. kaveria moikkaamassa. Branin linna on ihan siinä kisapaikan lähellä. Matkalaukku täynnä valkosipulia. Saa ammuntaviivallakin paremmin tilaa ampua…

Tuomolle: Osu, älä hosu!

1 tykkäys

Kävin eilen ammuskelemassa, vieressä ampui nuori kaveri teollisella lbllä. Ihan hyvin ampui, kehuin siistiä nippua ja mursin puhumattomuusjään. Alkoi sitten heti utelemaan murteellisella suomenkielellä: onko itsetehdyt nuolet? Jousi? Hänkin haluaisi tehdä mutku ei puuta saa mistään. Pihlajaa tai ehkä vaahteraa. Minä tietysti mielelläni kerroin omista kamoista ja satuin huomaamaan sällin kaulariipuksen. Thorin vasara. Kysyin että kiinnostaako viikinkikulttuuri, jätkä veti paidankaulusta sen verran alas että riimutatuointi näkyi. Sanoin että oon muuten nähnyt Hedeby-mallisen jousen ihan tositoimissa (eikös Mikellä ollut semmoinen Petikossa). Kaveri innostui. Ei me enää keritty ampumaan kun puhuttiin elb:t, mongolijouset, Örbyhusit, ugrijouset… suunvuorosta melkein tapeltiin. Talja-ampujat vieressäkin näyttivät kuuntelevan. Poislähtiessään kiitteli vielä kädestä pitäen. Mulle jäi kuva että yksikseen innostunut aiheesta ja kun löytyi samanhenkistä seuraa niin paine purkautui ilmoille kuin painekattilasta. Mainitsin muuten American Roundista, katotaan pääseekö paikalle katselijaksi.

4 tykkäystä

Jousipajan vika kerta pidetty. Talven saldoa en edes itse pysty muistamaan, mutta kokoonnumme ensi maanataina vielä ampumaan ja koetan kuvata kauden aikana syntynyttä satoa muistiin. Profiloituja jännejousia valmiina 1 ja pian tilleröinnissä 5 lisää. Lyhäreitä 4 (pähkinä, pihlaja, jalava) ja pitkää jousta kai noin 8-10 kappaletta (vaahtera, saarni, tammi…) Osa raakanahkaselystettyjä, osa paljaita.

Vaikka jää kisoista preeriat, pituudet ja american roundit väliin, niin keväistä nuolisessiota en ohita. Jatkan 10 nuolen sarjaani 13 uudella, jotka ovat samaa spineä ja pituutta. Mäntyaihio, osa spinetetty taperoiden kevyesti. Itse revityt kalkkunasulat. Old design Menna, hyväksi havaittu.

Veistelin tännään yhen tuomiaihion entisten kaveriksi kuivamaan.

Tammilautajousi Plan B räsähti. Kesti noin 2000 laukausta. Alussa 48lbs@26", satuin viikko sitten mittaamaan paunat uudelleen ja oli 46lbs@26" settiä 5,5 senttiä heti ampumisen jälkeen ja 3 senttiä 24h kuluttua. Ensimmäinen jousi jonka olen tehnyt pystysyylaudasta. Selässä 3 kangasvahvikekerrosta, 2xjuuttisäkki + pellava.

Johan kakan nakkasi! Murtuma on klassinen rapsakan totaalinen vetomurtuma, jota ei kokemukseni mukaan synny vahvoihin lehtipuihin muuten kuin lankkutavarassa. Vaikka uunikuivaus tuottaa periaatteessa lujuudeltaan virheetöntä puuta, näyttää siltä, että optimaalisia laji- ja dimensiokohtaisia kuivausohjelmia ei läheskään aina käytetä, rahan, ajan ym. säästämiseksi. Eihän jossain paneelissa vetolujuus tule koskaan vastaan.

Joo, pamahti täydessä vedossa ja katkennut kärki raapaisi naarmun poskeen. Puuta ostaessa tuskailin myyjälle ettei hirveän hyvälustoisia ole tarjolla, sanoi että paraslaatuinen tammi myydään veneveistämöille. Semmoisesta saattaisi saada priimaa jos suostuvat vaan myymään.

Nyt kun alkaa olla taas kivat kelit ammuskella maastossa, niin täytyi ruveta tekemään uutta vesanuolisettiä tammijännärille. Sydäntalvella poimittuja aihioita oli aluksi seitsemän, mutta valmiiksi asti selviytyi vain neljä. Tähän mennessä oikeastaan kaikki nuoleni ovat olleet vetopituuteen poikkastuja, joten tein näistä noin 10 senttiä pidempiä, yhteensä 60 senttisiä. Sulituskin huokuu uutuutta, kun eivät ole kanaa ja muutenkin reippaasti kookkaampia kuin aikaisemmat. Tarkoituksena oli tehdä natiivityylinen pitkä ja matala sulitus. Löytyiskö keneltäkään hyviä kuvia malliksi?

Joulukuussa -16 Menna laittoi kuvan metsonsulkanuolistaan tähän samaiseen ketjuun. Matala leikkaus ja pitkä ruoto. Jätetty vielä se sulan untuvaosa kiinni, preeriaintiaanityyliin. Preerialla näkyy tuulessa untuvien liike ja nuoli löytyy helpommin.

Uusi treenisetti nuolia. Yhdeksän kappaletta, jäykkyys 47–48 paunaa (testattu sulattoman testillä) ja massa 15 graanin sisällä. Tein näistä pitkästä aikaa täsmälleen vetopituuden mittaisia. Tiedä sitten oliko syynä nimenomaan pituus vai joku muu mutta muutamassa laukauksessa nuoli lensi erikoisesti, hieman mutkitellen ja todella paljon oikealle. Ihan uusi ilmiö minulle. Aiemmat nuolet ovat olleet 5–7 senttiä ylipitkiä.

Uusi jousi American roundille valmistuu myös ihan kohta, nyt tulee bambulaminaatti, kapea, lonkkarimallinen. Teen siihen vain pellavajänteen ja viritän nuoletkin vain pellavajänteelle. Nuolet pitäisi vielä tehdä… Jos aika loppuu kesken, niin ammun viime vuoden kamoilla.

Lisäksi tein palikat bambu-bambu-laminaattia varten, siitä tulee kurvikas ja toivon mukaan ärhäkkä jousi.

Minulla on semmoinen tuntuma, että juuri vetopituuden mittaiset nuolet ovat herkempiä laukaisuvirheille, vetopituuden muutoksille yms., kun vertaa pari kolme tuumaa “ylipitkiin”. Ainakin itse olen huomannut lyhyemmät nuolet, joita olen tehnyt notkeammista varsista näennäistä jäykkyyttä lisäämään, kiikkeriksi ampua pidempiin verrattuna. Tämä erityisesti perinnejousissa, jossa nuoli joutuu kiertämään paksumman pokan kuin ikkunalta ammuttaessa. Kunnolla keskittymällä ampuma-asentoon ja laukaisuun, osumat ovat OK, mutta hiukankin heikommalla suorituksella hajonta on selvästi isompi kuin “ylipitkillä” ampuessani.