Malttia, malttia....

Kaarle Knuutinpojan Jousiampujat ry Foorumi
41

Nykyisissä välineurheiluissa kaikki kilpailijat huipputasolla käyttävät muutamien valmistajien tieteellisesti suunniteltuja teollisia tuotteita. Oli sitten kysymys autoista tai juoksukengistä. Kilpailu on välineiden osalta standardoitu, joten tulosten erot kertovat kilpailijoiden kykyjen eroista. Jos yhdellä kilpailijalla olisi Mosse, toisella Morris Mini ja kolmannella Bentley, niin olisi mahdotonta sanoa, kuka on paras rallissa.

Primijousiammunnassa (pituusammunnassa) standardointi voi olla käytännössä siinä, että jokainen kilpailija ampuu tekemillään välineillä. Tällöin kilpailijoiden erot ovat totaalisia. Pisimmän laukauksen ampuja on tällöin todennäköisesti myös paras välineiden valmistaja.

MM-tasolla ampujan kyvyt ovat tietysti ratkaisevia eli kuka tahansa jousiampuja ei ammu lainavehkeillä yli 400 m laukauksia. Mutta mitä merkitystä on tiedolla, että lainailija on ampunut 250 m tai minkä tahansa tuloksen? Ainakaan itse en ole kiinnostunut tällaisesta tiedosta. Vieraalla vehkeellä ampuminen on eri laji tykkänään. Omalla ja vieraalla ampujien tulosten pitäisi olla pituuskisassa eri luokissa, ainakin kansallisella tasolla.

Tarkkuusammunnassa tilanne on hieman toinen, koska se on ampumasuorituksena vaativampi kuin se, että vain roiskaisee nuolen kohti taivaan sineä. Vaikka lainaisi P. Pohjolaisen välineet 3D-kisaan, niin tuloksena voi silti olla häntäpään sijoitus.

1 tykkäys
42

Kyllä tuo on aika näireä maailman katsomus… Minä en ainakaan tuollaista arvostus vaatimusta halua alalle.

Onneksi menen tuleviin Hikijän kisoihinkin Tuomon välineillä enkä omilla.

43

Kyllähän se niin on, vain voittajat ja mestarit muistatetaan. Sillä, kenen välineillä voitot ja mestaruudet on ammuttu ei ole paljon väliä, paitsi markkinamiehille.

Tässä lajissa valmiita välineitä on hankala ostaa, joten ne pitää tehdä itse, varsinkin jos haluaa hyvät välineet!

44

On muuten totta mitä Tuomo sano. Vaikka tietysti kiva olisi tietää kuka ne hienot välineet teki…
Sitten kun on parikymmentä vuotta kulunut niin jäljellä on enään voittajan nimi!

45

Oli puhe pituusammunnasta. Minä arvostan sitä, että joku ampuu pituusammuntatuloksen omilla välineillään. Tietääkseni kukaan ei ole Suomessa ampunut mitään ennätyksiä pituusammunnassa muuta kuin omilla välineillään.

46

Oli kyse mistä lajista vaan niin se että tulevatko välineet omasta pajasta vai muualta on vain paholaisen kude koko matossa.
Mainitsemisen arvoinen vain harvoille ja muille ihan yhtä tyhjänkanssa.

Suomen pituusammunta polki liki 10v paikoillaan kiinnostuksen ollen vain kolmen ukon harteilla liianpitkään. Nykyisin jo tietää kuka voittaa koska väline ero on jo historiallisesti merkille pantava. Lainavehkein pituuskisoissa on muistaakseni ollut vain kolme ukkoa joiden lukemat olen jo unohtanut. Päälle voi tietty lisätä lukuisia viivalla tapahtuneita “haluuks kokeilla?” sessioita.

Itse olen muistaakseni ampunut lukuisikertoja jonkun muun tekemillä nuolilla ja osalla niistä on edelleen pitävä suomen enkka omassa jousiluokassaa.

47

Primiammunta eroaa lähes kaikista muista urheilulajeista siinä, että siinä lähtokohta on ottaa kirves ja kava käteen ja tehdä itselleen omat välineet. Tämä on aivan ratkaisevan olennainen osa harrastusta. Harrastuksen koostumus on täysin vapaa kotimökillä tusaajalle, mutta kun ryhdytään kilpailemaan, on kilpailun oltava reilua.

Kun iso osa kilpailijoista on tehnyt välineensä itse, miten on sitten osannutkin, mutta osa kilpailijoista on ostanut itselleen välineet ja ottanut haltuun vain ampumataidon, on asetelma epäreilu. On kuin ostaja-ampujat aloittaisivat juoksukilpailun ratakierroksen puolivälistä, kun tekijä-ampujat aloittaisivat 200 metriä taaempaa. Miten se voi olla reilua tai tasapuolista?

Ei primikilpailuissa kilpailla vain siitä, kuka ampuu eniten osumia, vaan myös siitä, kuka on osannut tehdä itselleen parhaiten suoriutuvat välineet. Ostaja-ampujat poimivat rusinoita pullasta, samalla kun tekijä-ampujat toivovat, että jousenteossa vekeille menneet kädet eivät haittaisi liikaa ampumasuoritusta kisapäivänä.

Ihmiset, jotka tekevät (osa-aika)työkseen jousia ja nuolia myytäväksi ovat koko lailla jäävejä argumentoimaan asiasta. Heillä on taloudellinen intressi puolustaa osto-ammuntaa katkeraan loppuun asti.

2 tykkäystä
48

Tänään Taka-Hikiän kisoissa palkintosijoille ylsivät itse aseensa tehneet ampujat 20 osallistuja joukosta. Kisat olisivat olleet paljon tylsemmät tynkäkisat, jos mukana olisi ollut vain omien kätösten tuotteilla kisanneita.

49

Tuukka on fiksu kaveri mutta välillä vain en ymmärrä Tuukan ajatuksenkulkua. Nämä ovat jousiammuntakilpailuja, ovat olleet jo ihan ensimmäisestä Kuralan kisasta lähtien. Ei jousenveistokilpailu, vaan jousiammuntakilpailu. Katsottiinko aikoinaan kieroon henkilöä, jolla mahdollisesti oli ostovälineet? Varmistettiin ilmoittautumisen yhteydessä? Ennen muinoin primitiivijousia ei saanut kaupasta, vaan ne piti tehdä itse. Sitten keksittiin järjestää kilpailu, joten oli aika luonnollista, että osallistujilla oli itse tehdyt välineet. Silti kyseessä oli jousiammuntakilpailu. Paras ampuja voitti. Aina. Ei se ole välineistä kiinni. Taka-Hikiän 2023 kisassa neljänneksi sijoittui kaveri, joka ampui minun tekemällä lainajousella, omat nuolet. Ei mitään tietoa virityksestä. Mutta kaveri osasi ampua. Itse tehden voi tehdä paremmat välineet kuin ostovälineet, kunhan tietää mitä tekee. Eikä kaikilla ole mahdollisuutta tehdä itse jousia ja nuolia. Siksi kuitupuolella käytetään lähinnä ostovälineitä, vaikka jotkut toki tekevät itsekin välineensä. Eikä pelkkä väline riitä, sitä on osattava käyttää. Perinnejousiammuntaan liittyy paljon tekijöitä, joita esimerkiksi kuituampujat eivät ymmärrä. Tämä on vaikea laji, jota ei voi ottaa haltuun vain ostamalla jousen. Mutta en vain ymmärrä, että mikä siinä on jotenkin “väärin” ampua ostovälineillä, jos haluaa osallistua jousiAMMUNTAkilpailuun. Toki aivan eri asia, jos haluaa osallistua jousikilpailuun. Verrattavissa vaikka puukkokilpailuihin, joissa arvostellaan tekijän taitoa – siinähän olisi aika törkeää osallistua ostopuukolla.

Jos taas verrataan urheilulajeihin, niin ihan sama mikä laji – jos itse voi tehdä paremmat välineet mitä kaupasta saa, niin tokihan moni niin tekee. Mutta monessa urheilulajissa välineet ovat vain niin pitkälle kehittyneet, että niitä on vaikea tehdä itse. Vaikkapa aiemmin mainittu lenkkarit juoksussa. Perinnejousiammunta on siitä hieno laji, että siinä voi edelleen tehdä välineet itse ja parhaimmat jousiampujat myös tekevät, he ovat myös taitavia jousentekijöitä.

Suorastaan hämmentävä kommentti Tuukalta! Taka-Hikiän 2023 kisassa kaksi ampujaa ampui minun lainajousilla, ilman mitään maksua tai vastuuta jousesta. Minun häpeä jos olisi hajonnut. Monella ei tosiaan ole mahdollisuutta tehdä itse jousia mutta kiinnostusta perinnejousiammuntaa kohtaan on. Ei jousta ole pakko ostaa mutta silti jotkut haluavat ostaa jousen. Olen myös julkaissut ihan vapaaseen käyttöön varmaan kattavimman jousenveisto-ohjeen. Autan oikein mielelläni, jos joku haluaa tehdä itse jousen. En edes myy kaikille jousta, jotkut kyselijät ohjaan suoraan kuitupuolelle. Tuukka voisi joskus tulla itsekin mukaan kisaamaan ja nauttimaan jousiAMMUNTAkilpailujen tunnelmasta, eikä vain huudella takarivistä epämääräisiä kommentteja.

Niin ja Taka-Hikiän 2023 kisassa oli taas perinteinen Kilpailun hienoin jousi -kisa. Kaksi ehdotonta ääniharavaa oli kaksi yksipuista marjakuusijousta, joiden omistajista kumpikin oli itse tehnyt jousensa! Että kyllä tässä toivoa on ostojousien ja laminaattien puristuksessa!

3 tykkäystä
50

Kiinnostava aihe, niin jatkan vielä vähän!

Tavallaan ymmärrän tämän ajatuksen. Mutta siinä on taustalla se, että primitiivijousiammunnan alkuaikoina Turun seudulla oli joukko lajista kiinnostuneita harrastajia. Yhteistä oli se, että kaikki aloittivat suunnilleen samalta tasolta, kaikki opettelivat tekemään jousia ja ampumaan niillä. Joukko oli yleistäen siinä suhteessa aika yhteneväinen. Silloin oli luonnollista myös kilpailla niillä itse tehdyillä jousilla, jolloin itse tehty jousi oli oletus, ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Vähän myöhemminkin lajista kiinnostuneet pääsivät vielä mukaan kun tasoerot niin jousenveistämisessä kuin jousiammunnassa olivat vielä aika pienet. Silloin Tuukan maalailema ideaalitilanne toteutui hyvin. Vähän sama kuin Perinnejousi-foorumin syntyaikoina – oli paljon lajista kiinnostuneita, jotka pääsivät helposti vaihtamaan ajatuksia ja keskustelemaan perinnejousiammunnasta uuden foorumin kautta. Vuosien kuluessa keskustelu luonnollisesti hiipuu, kun uusia tulokkaita on vähän ja mukaan ei ole ehkä niin helppo enää päästä.

Nykyisin tilanne on hieman eri, jousen veistäminen ja jousiammunta ovat ehkä eriytyneet, enemmän kuin aiemmin. Nykyisin Suomessa on paljon monia taitavia jousenveistäjiä sekä jousiampujia. Silloin uuden jousiampujan on vähän hankala tulla kisaamaan sillä itse tehdyllä käkkärällä, joka saattaa olla aika kaukana hyvästä jousesta. Vanhoilla guruilla, jotka tekevät itse jousensä ja nuolensa, on ihan huikea etumatka uusiin tulokkaisiin verrattuna (“…kun ryhdytään kilpailemaan, on kilpailun oltava reilua.”). Silloin tulee mieleen ostaa hyvä jousi, jotta olisi edes jotain mahdollisuutta pärjätä välineiden puolesta jousiammuntakilpailuissa. Toisaalta, moni ei edes halua kilpailla, eikä sitä pitäisi tässäkään painottaa liikaa, vaan haluaa tehdä jousia ja nuolia. Tai ostaa niitä ja ampua omaksi iloksi. Ja toisaalta, moni ei edes halua veistää itse jousta, vaan haluaa vain ampua perinteisillä jousilla, joko kisoissa tai omaksi iloksi.

Liiallista kategorisointia olisi hyvä välttää. Perinnejousiharrastaja on uhanalaisempi laji kuin vaikkapa naali, puhumattakaan sitten niistä, jotka tekevät itse välineensä ja myös kilpailevat niillä!

5 tykkäystä
51

Uhanalainen laji tai ei. Hienompaa jos maassa on kaksi perinnejousiampujaa omin välinein, kuin joidenkin valmistajien tekemin jousin ja nuolin sata tyyppiä viivalla ns. “perinnejousikilpailussa”.
Ostovälineet johtaisi melko varmasti kisoissa esiintyvän jousityypin tasapäistymiseen, ehkä jopa niin että kaikki välineet olisivat likipitäen identtisiä. Pyhä tylsyys. Perinnejosikisojen suola on ollut laaja väline- ja materiaalikirjo, sekä käsiala välineissä sekä ammuntatekniikoissa. Se että viivalla on Bushmannien tyylinen ampuja, preeriaampuja, peukkuotteella ampuva ja ehkä ns rata-ampujatyyppi - Brittityyppinen, on mun makuun ollu just se makoisa juttu. Tietenkään ne eivät ole tasaväkisiä ammuttavia, mutta tuolla on kymmeniä jousikisaluokkia joissa on suht tarkat standardit välineille kun ne ovat kutakuinkin millilleen sitte ne samat. Sinne niistä kiinnostuneet. Ampuminen ratkaisee.
Lainavälineillä ammuttu, saati menestytty kisa perinnejousikisassa maistuisi kuselta omassa suussa. Toki pituusjousia ja nuolia voi lainailla, kokasta ja fiilistellä, mut omaan makuun ehottomasti ite tehdyt jousi ja nuoli niissäkin karkeloissa ja varsinkin ns enkka on enkka vain omilla välineillä. Kuin myös metsästyksessä näillä välineillä, omat välineet - kärjet kans ite tehdyt. Ymmärrys jousipuun kaadosta lähtien ja kun vesanuoliin on asettanut kärjet ja saada paketti toimimaan on se just se juttu (mulle). Ajatus - kokeilu - erehdys - oppiminen - saavutus. Jos en näin ajattelisi niin eri juttu sitten taljalla tai…

Sitten on vaikka haulikko ja paukutkin kaupasta. Ei mitään omaa. Erittäin helppoa ja ok mut iha eri laji. Voi tuolla rytistellä menemään ja saalista tulee silti.

Sitten jos vetäis jossain olympiajousisarjassa tai longbowsarjassa (SM, EM, MM) ni maksimaalisen hyvät vehkeet hankkisin. Niin kaikki muutkin tekee siellä. Paras tossu juoksukisassa jalkaan. Lapikkaat on sit muihin juttuihin vaikka paljon kauniimmat ja perinteisemmät näillä kulmin. Kirkas valo yörasteille eikä kynttilä otsalla jne.
ITE lajeissa - joihin perinnejousiharrastamisen luen - itse tehdyt välineet on se juttu. Ostovälineet on kelpoa tutustumista lajiin.
Tässä mielessä oon Tuukan linjoilla. Enkä oikeestaan kenenkään henkilön tai mielipiteiden linjoilla, vaan vain omalla linjalla ja just tylsyyttä ja tasapäisyyttä, tietämättömyyttä, laiskuutta, vastaan ja käsityötaitojen, ajattelun, tietämyksen ja kokemuksen puolesta.
Mikä mieletön oli se fiilinki kun sai valmiiksi ensimmäisen jousen ja ne nuolet. Korvaamaton. Ja siitä kehitelly itelle eteenpäin tai johonkin menneeseen kultturiin sidoksissa olevaa jousityyppiä. Tyydyttäny uteliaisuuttaan ja tutkinu puulaji puulajilta että mitenkä soveltuu vaikka vastakäyrin päin tehtyyn jouseen. Miten taipuu saarni, tammi, jalava tai syreeni? Entäpä orapihlaja? Vuosien korvaamatonta kokemusta.
Kaupasta vois hakea sademetsien lankkutavaraa, mut miks ei sitten samointein taljan.

En järkkäile enää kisoja et sinänsä mulle on ihan sama että millä kukakin ja mitä ampuu. Mut jos enkkoja haluu ja omat välineet ei o minkään väärti, ni miks et Tuomo osta Karpowitziltä pituusvehkeitä. Voi sen tekemisen vaivan ajan hioa vaikka laukausta tai mitä vaan. Varmaan lentää pidemmälle ku omilla vehkeillä koskaan ja se siitä. Voi sit sanoo et 621m baarissa koko loppuelämän.

Tuomo kirjoitti tuolla aikaisemmin: “Eikä kaikilla ole mahdollisuutta tehdä itse jousia ja nuolia.”

Eri mieltä, ehkä Pohjoisinta Lappia lukuunottamatta maassamme. Vain viitseliäisyyskysymys. Pihlajaa on haitaksi asti pitkin maatamme ja jopa jousikursseja järkkäillään joilla kädestä pitäen saa tietoa. Kustannukset itsetehtyyn jouseen ja nuolisettiin luokkaa 30e. Hyvän pituusammuntajousen (mallia sarvi) hankkiminen taas ei olekaan kaikkien ulottuvilla. Hintaa kertyy 1500-2000€. Sekin kuitenkin onnistuu varmasti 80% porukoista jos himoa lajiin riittään. paljonkos maassamme on alkoholisteja? Heidän vuodessa käyttämänsä rahat aineeseen ja sarvijousi olisi kourassa varmasti. Vaan kun holi himottaa, eikä pituusammuntatulos :smile:

2 tykkäystä
52

Kyllähän tässä totuus on semmoinen, jos Tuukan ja Juhan linjoilla puhtaasti mentäisiin, niin kisoja, saati parin-kolmen-neljänkymmenen hengen rattoisaa yhdessäoloa ei olisi ollenkaan. Ei löytyisi kisajärjestäjiä, eikä ampujia. Pari-kolme hard-core-ukkoa istuisi nuotion ääressä ihmettelemässä omin käsin väkerrettyjä vermeitään ja mitä ammuttaisiin. Loput harrastajat ympäri Suomea sitten tekisivät yksinään sitä samaa omissa mies/naisluolissaan. Jospa tämä onkin sitä perinteisintä ugrikansan käyttäytymistä eli tarvotaan juorona korvessa itsekseen ja kytätään vieraita lastuja virrassa… Jos nykytila perinne/primikisoissa harmittaa, niin tulkaa näyttämään mallia puskassa huutelemisen sijaan, niin saataisiin “puhdasoppisuutta” paremmin näkösälle.
P.S. Arvelen myös, että varhaisissa kulttuureissa ja yhteisöissä ei joka ukko ollut taitava jousen- ja nuolentekijä, vaan yhteisöissä oli siihen hommaan erikoistuneita tyyppejä, joiden käsitöillä muu väki sitten metsästi ja soti. Miten tämä sitten eroaa osto/lainajousilla ampumisesta?

1 tykkäys
53

Juuri siitä tässä onkin kyse – valinnanvapaudesta! Koska en halua! Sain Jereltä jousen lainaan (kiitoksia!) ja se on jäykempi ja aivan varmasti parempi kuin omat tekeleeni mutta ei sillä ole vielä lentänyt nuoli pitemmälle kuin omilla jousillani, vaikka olen jo siperillä ja lyhyellä nuolella ampunut. Hyvä jousi kyllä mutta taito ampua puuttuu vielä. Toiveissa tietenkin on ottaa jotain päivänä ennätyksen haltuun itse tehdyillä välineillä. Mutta ei minulle olisi mikään ongelma ampua uutta ennätystä Jeren jousella – vain voittajat muistetaan, mutta toki itse muistaisin aina mainita, että kenen välineillä tulos ammuttiin. Kukin tyylillään ja niin pitkään kun se tapahtuu hyvässä yhteisymmärryksessä, niin hyvä.

Ei tee ainakaan Historical bow -luokassa, EM- ja MM-kisoissa. Kaikenlaista keppiä siellä on näkynyt. Penobscot-jousta, lasikuituteipillä korjailtua jousta, epoksilla liimattua sarvijännejousia, kuin myös hienoja yksipuisia ja laminaatteja. Sekä eräs saarnijousi, joka oli vatsastaan niin kauttaaltaan puristusmurtuillut, etten ole toista vastaavaa nähnyt enkä tule näkemään.

Monipuolisuus on tämän lajin rikkaus! Kumpulaiset ja Mennat (tulehan takaisin lajin pariin!) ja kaikki muutkin tuovat oman pikantin lisänsä tähän.

2 tykkäystä
54

Tuomo.(tulehan takaisin lajin pariin!)

Miten niin? Olen lajin parissa koko ajan. Pian liene ylittyy 200 sadan jousen raja jousikursseillani, ellei ole jo 300. Joka jousen valmistuksessa mukana. Tunnen olevani vahvasti lajin parissa.

2 tykkäystä
55

Yritin esittää asiasta niin selvän analogian kuin pystyin, mutta sekään ei sittenkään riittänyt, koska taloudellinen intressi. Voin vain kerrata:

Jos osa jengistä on tehnyt välineensä itse, ja osa on ostanut välineensä valmiina, on tilanne sama kuin jos juoksukilpailussa toiset aloittaisivat viivalta, toiset puolivälistä matkaa, ja sitten katsottaisiin, kuka tulee ekana maaliin.

On äärettömän paljon helpompaa opetella vain ampumaan jousella kuin opetella tekemään jousia ja nuolia ja sitten opetella ampumaan niillä. Tekijä-ampujat ja ostaja-ampujat eivät siten ole samalla viivalla. Tämä ei päde oikeastaan missään muissa urheilulajeissa, sillä niissä kaikki osallistujat ovat ostaneet kisavälineensä. Mutta primijousiammunta ja primijousikilpailut eivät ole kuin muut urheilulajit.

Joissain primijousikisoissa asioita on ratkottu siten, että esim. luonnonmateriaalijänteestä saa lisäpisteitä. Jonkunlaista reiluutta tulisi myös tekijä-ostaja-ongelmaan, jos ne ampujat, jotka ovat tehneet välineensä itse, saisivat lisäpisteitä siitä, että he ovat tehneet paljon isomman työn ja ylittäneet paljon isompia esteitä ampuessaan samalla radalla samoissa kisoissa kuin osto-ampujat.

Osto-ammuntaa puoltavat voivat sitten saivarrella tässä kohdassa uuden vuoden puolelle asti, että mikä on itse tehtyä ja mikä ei. Onko kaupasta ostettu mäntykeppi itse tehty jne. jne. jne.

Vaikka primitiivijousiammunnan ihanne on, että välineet tehdään alusta saakka itse, luonnosta omin käsin kerätyistä materiaaleista, ei se ole koskaan ollut käytäntö primijousikisoissa, joissa osallistujamäärä on yksi onnistumisen mittari, joskaan ei läheskään ainoa eikä tärkein.

Alusta saakka käytäntö on ollut:

Jousi, joka on itse suipistettu ja tilleröity puusta / sarvesta / jänteestä on itse tehty, oli raaka-aineet ostettu tai itse kaadettu ja kerätty.

Jänne, joka on itse kierretty jännelangasta on itse tehty, oli jännelanka ostettua tai itse kehrättyä tai siemenestä saakka kasvatettua.

Nuoli, joka on itse pantu kasaan käyttäen varteen puuta tai ruokoa ja sulituksiin luonnonsulkaa, on itse tehty, oli varret tai sulat tai käytetyt liimat ja langat ostettuja tai ei.

Nämä kriteerit ovat löysimmät mahdolliset, ja toimineet vuosikymmenestä toiseen, haettaessa balanssia primijousiammunnan periaatteiden ja inklusiivisuuden välillä.

1 tykkäys
56

Ei pidä paikkaansa. Primijousikisoissa on kuluneen 30 vuoden aikana ollut vuosittain kymmeniä osallistujia, jotka tekivät välineensä itse.

57

Niin, kuka tulee sitten ensimmäisenä maaliin? Mitä veikkaat Tuukka?

Kun katsoo vaikkapa Primitiivijousikilpailun tuloksia, niin viimeiseltä 15 vuodelta 12 voittoa on ammuttu itse tehdyillä jousilla ja kolme (kaksi eri ampujaa) ostojousilla (kaikki taitaa olla minun käsialaa…). Sama juttu American roundilla, 15 vuotta ja kaksi voittoa ostojousilla (yksi niistä minun…). Petikon Waistossa kaikki voitot taitaa olla ammuttu itse tehdyillä jousilla. Sama Preeriakisassa. Lisäksi, kaikki ostojousivoittajat ovat tehneet myös itse jousia, he osaavat myös sen taidon.

Tilastojen valossa edellinen väite ei pidä paikkaansa. Toki sinänsä, tavallaan pitää paikkansa, kun ampumaan opetellessa riittää vain yhden taidon opettelu mutta kun katsoo perinnejousikisojen tilastoja, niin parhaimmista ampujista suurin osa on aloittanut niin, että ensin on tehty jousia ja sitten opeteltu ampumaan.

Joten, en edelleenkään ymmärrä Tuukan ajatuksenkulkua. Tai tavallaan kyllä mutta en ymmärrä, että mikä lopulta on ongelma.

58

Ongelma lienee kai siinä, että osto vehkeistä puuttuu se oman kullin kovuus jolla jo aikansa täällä itse opetelleet ukot ovat jo aikansa päässä ja pelätään tulevan sukupolven unohtavan edellä kommentoineiden valittelut kun on vaan jo valmiiksi kateettuja pyötiä saatavilla.

Jos tästä kaikesta pitää joku johtopäätös vetää niin kyllä se varmaan on sitten se että täytyy harkita uuden jousiluokan perustamista…

Haluaisimpa nähdä sen yhdenkin metsästäjä keräilijä yhteisön/ kulttuurin jossa JOKAIKINEN jousta aseenaan kantava on itse oman välineensä tehnyt… JOKAIKINEN KAUTTA AIKAIN??? Löytyykö referenssejä???

Laiskan paskoja, huono käsistään, varakkaita, varkaita ja muuten vain “ei huvita” yksilöitä on ollut ja tulee olemaan jatkossakin… Niin kuin tulee olemaan niitä jotka joko myyvät tai lahjoittavat omansa muille jotta hekin voivat tämän huvin kokea.
Joten who the fuck cares anymore… Just go out and shoot some arrows…

Tänään lähti vuoden viimeinen jousi (50lb 25" saarni flattis) matkahuoltoon ja jos onni suo niin kotvasen kuluttu meillä saattaa olla uusi peurakokeen puujousella suorittanut keskuudessamme.

7 tykkäystä
59

Jaah, palsta täynnä kahden ukon lätinää jotka ei edes käy kisoissa.

Ja sitten joku on huolissaan pituusammuntavälineiden säännöistä? Ampuuko joku suomessa pituutta?? Herran vuonna 2023. Enpä oo nähny??

Taitaa energiat mennä näppäimistön hakkaamiseen, kun paljon ei muuta tapahdukaan. Tämän takia vielä innokkaiden pitää mennä IFAA kisoihin ampumaan tarkkuutta ja Istanbulin kisoihin pituutta.

1 tykkäys
60

Ampukoot jokainen pituutta millä ampuu, mutta minua kiinnostaa vain se, minkä verran henkilö on ampunut pituutta omilla vehkeillään. Jos vehkeet ovat vieraat, niin en tiedä mitä silloin on todistettu. Sama juttu metsästyksessä. Jos joku ostaa taljan ja ampuu elämänsä ekalla riistalaukauksella valkohäntäkauriin, niin en osaa sanoa, mistä oli kysymys.

Kaikissa lajeissa halutaan tietää, mikä se henkilön suoritus on, millä tavalla se on saavutettu. Ei ole samantekevää, oletko itse kirjoittanut gradusi, vai kirjoittiko kaveri puolet. Formulakisoissa halutaan tietää, mikä autosi bensan lämpötila oli. Muuten suoritustasi ei voi arvioida. Joissakin maraton-juoksuissa ulkomailla jotkut kisaajat ovat menneet osan matkasta raitsikalla tai bussilla. Sitä ei pidetä samanarvoisena sen kanssa, että on juossut ihan itse sen 42,195 km.

On normaalia elämää, että asioille annetaan erilaisia statuksia. Näin on aina ollut.