Leikkureita ensi jahtikaudelle

Höyläsin kaksi vartta tänään ja liimasin mattoveitsi leikkurit kiinni viiksilankapunoksella


Ylempi koko pituus 26" paino 401gr josta terä ja punos 46gr. Valintani on tuo terämalli jonka vahvuus 0.5mm joka kieltämättä tuntui liian joustavalta. Pitää liimata useampi nippuun niin saa jäykkyyttä ja painoa lisää. Varsi 9.8mm kärki 8,2mm ja nokki 8,7mm.

Alempi koko pituus 23" paino 293gr josta terä ja punos 31gr. Varsi 10mm kärki 7,8mm ja nokki 8,2mm.

Saa yön yli kuivua ja huomenna testilaakit. Mukavaa hommaa testailla eri malleja. Jousia alkaa olla jos jonkinlaista mutta valinnan vaikeus iskee päälle vaikka aiemmin uhosin ottavani tuomopihlajalyhärin mukaa, jos sittenkin orapihlajaa :thinking: joka tapauksessa lähden liikkeelle vetopituutta huomattavasti pidemmillä nuolilla. Lienee liittyväinen tuohon Tuukan mainitsemaan asiaan ampujan virheille tunnottomista nuolista.

1 tykkäys

Kärjen ja varren välisen liitoksen sulavuus on kriittinen tekijä leikkurin läpäisyssä. Ampumakokeidenkin mukaan se vastaa kymmenien prosenttien osuudella nuolen läpäisykyvystä.

Noissa Tallipojan nuolissa sidos on sellainen jarruklöntti, että voi tosielämän läpäisy jäädä ei-tappavalle asteelle. Sellaisetkin nuolet, jotka paukkii tehokkaan oloisesti solumuovista läpi voivat himmaantua ankarasti villieläimen joustavansitkeään karva-nahka-sidekudos-luu-lihasmatriisiin. Kokemusperäisenä varoituksena tämä.

Villen nuolissakin tuo field pointin alkuperäinen kartiokantti toimii nuolta jarruttavana tekijänä elävässä kohteessa. Mitään särmää tai rouhetta ei saa jäädä nuolen etupäähän, eikä varsi saa sidoksineen olla kuin karvan vartta paksumpi. Ihan silkka jänis ja sorsakin talviasuissaan testaa kamoja armottomalla tavalla, ja elävien maalien kanssa ei ole varaa leikitellä.

1 tykkäys

Kiitos neuvoista. Olin juuri rälläköimässä vaihtoehto B:n varttamiskuntoon, jospa saisi vielä tänään kuvia kehiin. Tässä vaiheessa jo tuntuu paremmalta kuin nuo kaksi aiempaa.

Vaihtoehto B: 2mm lattaa rälläköitynä. Koko pituus 54mm leikkaava osa 39mm 19mm leveä ja paino 6g. Liimattu tökötillä ja sidottu poronjänteillä. Heti paljon miehekkäämpi setti mutta koska Tuukka puhui noista möykyistä jotka verottaa upotusta niin liitoskohta näyttää älyttömän paksulta. Toisaalta jänne ei ole täysin kuiva jotem aamulla saattaa näyttää paremmalta tai sitten ei. Joka tapauksessa huomenna on upotustesti märkiin sanomalehtiin niin näkee vähän missä mennään. Pitää seuraaviin ja näihinkin viistää kärkeä vielä enemmän vaikka se jo nyt näyttää käsissä niin ohuelta

Lopuksi tökötit vielä jänteiden päälle kunhan saa mallin valmiiksi

Sitten vielä kunnon viisteet varren poskiin ruodon molemmin puolin - tarpeellista sekin.

1 tykkäys

Kiitos neuvoista. Onneksi noita kartioita voin viilailla loivemmaksi. Kehitellään.

Noista lihassimulanteista: ampumakokeiden myötä on vähitellen käynyt ilmi, että nuolten läpäisykykyä ei voi testata sen enempää kuuluisaan ballistiseen geeliin kuin köyhän miehen käypään korvikkeeseen, märkään paperipakkaan. Vaikka rinnakkain olisi taulukärkisiä nuolia ja sheivausteräisiä leikkureita, ei nuolten välille näissä materiaaleissa tule juurikaan eroa. Tämä ei tietenkään päde alkuunkaan eläimiää ammuttaessa, missä leikkurin läpäisy voi olla 200 - 1000 % taulukärkeä suurempi, ja eri leikkurienkin välillä on isoja eroja. Edellä viitatut riistaeläinten heterogeeniset joustavanjarruttavansitkeät kerrokset ovat ihan oma juttunsa, nuolten kanssa.

Omakohtaisesti mieleen tulee esim. rekonstruktionuolilla ampumani tehokkaat läpäisyt erilaisiin simulantteihin, ja murto-osaan noista hiipuneet läpäisyt oikeisiin vedessä lilluviin talvikarvaisiin (tuuman paksuinen untuva-quiltti) heinäsorsiin. Normimetsästyksen yhteydessä leikkurien “teho” testipakkaan on aina helvetin vakuuttava. Silmät aukeaa näiden viistämisien ja siloitteluiden merkitykselle vasta kun riistalaukauksia erilaisilla nuolilla kertyy. 1930-luvun eturivin jousimetsästäjä ja leikkurikärkivalmistaja Roy Casekin totesi, että leikkurinuolessa ei saa olla mitään kohoumia tai särmiä, sillä ne tarraavat haavaan, vaikka kärki olisi kuinka iso. Allekirjoitan.

3 tykkäystä

Tulipahan kokeiltua kuitenkin neljää eri versiota. Ei näistä mitään taivaita aukaisevia kokemuksia tullut mutta hemmetin hyvä mieli muutamasta jutusta.
Ensinnäkin paksulla viiksilangalla sidpttu kärki oli erittäin huono upotukseltaan ja tietenkin jää heti pois. Ohuemmalla langalla sidottu toimi lähes yhtä hyvin kuin lattaleikkurit kunnes kolmannella laakilla terä irtosi nuolta pois vetäessä. Tökötillä ja jänteillä liimatut lattaleikkurit eivät olleet moksiskaan. Vähänlaisesti kokemuksia mutta toistaiseksi ei ole yksikään tökötillä liimattu taulukärki irronnut joten kyllä se on varmasti kilpailukykyistä tavaraa verrattuna epokseihin.

Rälläköin 18 aihiota lisää joista viisi hioin lähes valmiiksi. Näillä mennään tämä syksy, siinä on reilusti varaa koska minun tavoitteena on saada yksi hyvä ja realistinen riistatilanne 10-15 metrin matkalta ilman koiraa. Kaato olisi jo bonusta kaiken päälle

Tuukka puhuu asiaa niin viisteiteiden hienoksista kuin muutenkin. Tuettu maalitaulu tai mikä tahansa taustaan kiinnitetty geelipallura antaa vain viitteitä läpäisystä verrattuna ristaan.
Riista, joka aika harvoin on kiinnitettynä taustaa vasten maastossa, ilmassa tai vedessä, on oma juttunsa. Riista on miltei aina vieläpä liikkeessä.
Vaikka kyyhky ja sorsakausi on jo alkanut niin syyskuusta alkaa jahtikausi todenteolla, ainakin minulle. Nyt joudun itsekin leikkurisavottaan. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Blunttisetti sentään on jo valmis.

Saman olen itsekin huomannut. Ainakin omissa taulukärjissä on kaikissa kierteet ja luulen tökötin toimivan niissä enemmänkin kierretiivisteenä kuin liimana, mikä on kylläkin se ja sama kunhan toimii. OIen niin kiintynyt tuohon tököttiliimaan nuolenrakennuksessa, etten kyllä pärjäisi ilman. Tällä hetkellä en näe mitään syytä käyttää moderneja liimoja muussa kuin terien kiinnittämisessä taulukärkiin.
Todella hyvää tavaraa. Helppo käyttää, tuoksuu hyvälle, ei sotki, pitää hyvin. Siis kyseessä Tallin pojan tököttiliima, voin suositella.

1 tykkäys

Eilen taas testailin, tällä kertaa suoremmilla urilla, mutta en löytänyt eroa lento-ominaisuuksissa. Olisikohan tuossa “purjeen” pinta-ala niin pieni, ettei suurta vaikutusta ole huomattavissa?

Lisäksi kokeilin huvin ja kiinnostuksen vuoksi vastaavaa nuolivartta sulittamattomana pelkän taulukärjen kanssa. Oli hyvin mielenkiintoisen näköistä lentoa. Kärki meni melkolailla sinne minne halusinkin, mutta varsi hyppäsi jousesta lähtiessään sivuliirtoon ja pidemmällä matkalla teki s-mutkan. Sulitetut nuolet ja varsinkin leikkurinuolet kuitenkin lentävät ilman mitään sivuliirtoja?!

Oma järki sanoo, että varret ovat niin paljon liian jäykkiä, että nuoli ei juuri taivu kahvan ohi vaan nuolen perä osuu kahvaan ja siitä hyppää sivuluisuun. Voisi kokeilla selvästi notkeammilla varsilla.

Lisäksi olen pähkäillyt, että miten saisi tehtyä noista mäntyvarsista noin 10gr/# leikkurinuolia, kun pelkän varren massa on alimmillaan 340gr? Siinä olisi vain 80gr varaa sulille ja kärjelle. Tietty barreloimalla ja minimimittaisilla varsilla saisi vähän enemmän pelivaraa, mutta silti. Onko ideoita?

Barreloi nuolivarsi. Tai ainakin taperoi peräpää.
Omat vannesahasta leikatut leikkurit painaa pyöreät 100 greiniä. Tykkään ihan tuosta tasankointiaanien tyylistä istuttaa ruodollinen leikkuri nuolivarren halkioon.

Yksi vaihtoehto on tehdä enemmän nuolivarsia. Männyllä nuovarren massa voi vaihdella todella paljon. Esimerkiksi 60–65-paunaisten ja 32 tuumaisten mäntyvarsien massa voi olla 380–540 graania.

Preeria-kärjistä, niiden koko vaihtelee tosi paljon. Muutaman sentin mittaisista noin 15-senttisiin. Voisi kuvitella, että pienemmät kärjet olivat pääsääntöisesti ihmismetsästykseen ja isoimmat lähinnä vain biisoniin. Mutta isoja kärkiä on löytynyt myös sapiens-luista, joten mikään ehdoton tämä jako ei ole. Myös materiaalin saatavuus on varmaan vaikuttanut siihen, millaisia kärkiä on kulloinkin tehty. Ja miljoonia kärkiä tehtiin valkonaamojen tehtaissa ja pajoissa, joten asiakas ei välttämättä vaikuttanut siihen, millaisia kärjet olivat. Joissakin kärjissä oleva reikä on varastointimenetelmä. Reiän läpi työnnettiin lanka ja tällä tavalla tietty määrä kärkiä niputettiin ja sillä oli sitten vakiohinta.

Olen käyttänyt monen mittaisia metallikärkiä, mutta mieltynyt eniten sellaisiin, missä varsinaisen teräosan pituus on 6-7 cm ja ruoto 1,5 cm. Leveys korkeintaan 23 mm. Tein aikoinaan melko paljon kärkiä pistosahan teristä, mutta ne ovat turhan ohut ja kevyt materiaali. Helppotekoisia ne kyllä ovat, peltisaksilla ensin kolmioita ja smirgelillä loppu muotoilu.

Howard Hillin mukaan leikkurin paino saisi olla siinä 8 grammaa. Olen huomannut, että suunnilleen tuon painoiset tuntuvat minustakin hyviltä. Liian raskas kärki tekee lentoradasta turhan kaarevan ja vaikuttaa muutenkin osumatarkkuuteen. Sopivan raskas kärki (ja nuoli) käyttää parhaiten jousen energian ja nuolen liikemäärä (kyky tunkeutua materiaaliin) on optimaalisin.

1 tykkäys

Eilen illalla vielä ohentelin varsien posket ja liimasin uudet jänteet paikalleen. Leikkurien ruodot ovat 2mm paksut. Taidan ohentaa jahtisetin teristä ruodot 1mm vahvoiksi koska hirvittää noin ohuet puuosat ruodon ympärillä. Tuleehan tuohon vielä tököttiä päälle mutta kuitenkin. Menikö jo liian ohueksi vai alkaako olla kohdillaan ?. Käsissä nuo tuntuu hyvältä mutta tilanne saattaa olla toinen kun nuo osuvat luuhun tai johonkin muuhun kovaan.


Itse en ole koskaan teipperöinyt leikkurinvarren keulan poskia leveyssuunnassa, pelkästään korkeudessa. Idea on ollut pitää liimapinta mahdollisimman laveana. Barrelinuolissa liimapinta on kuitenkin väkisinkin kutistettu, ja näillä pidettiin perhe ruoissa maailman sivu.

Hirveän paljon riippuu käytetyn tökötin, ja liimaustyön, laadusta. Olen itse metsästänyt ehkä sadan maastolaukauksen edestä varhaiskantaliimatuilla nuolilla. Saumojen kestävyys toistuvien kovien iskujen kurimuksessa on syy siihen, että töplään leikkurit epoksilla paikoilleen, niin paljon kuin inhoankin joka paikkaan hieroutuvan bisfenoli A:n lähteen kanssa puljaamista. Hyvä tökö ja virheetön tekniikka, niin varmasti pysyy.

Samaa mieltä, varsia ei tarvitse juurikaan kaventaa, päistä ohentaminen riittää. Minusta nuo ovat aika OK, kunhan terävyyttä riittää. Nyt niitä ei ehkä ole vielä teroitettu kuin alustavasti. Testaan leikkurien terävyyttä kokeilemalla, leikkaako kärki pientä lastua kynnen pinnasta.

Tököttiä en laittaisi jänteiden päälle, ellei kyse ole lähinnä esiintymistarkoituksiin tehdyistä nuolista. Laitan jänteiden päälle normaalisti ohuen kerroksen puuliimaa, eri-keeperiä. Se suojaa jänteitä kulumiselta ja satunnaiselta kastumiselta. Muitakin liimoja voi käyttää, tai lakkaa tms. Kunhan jotain on. Paljas jänne ei ole hyvä Suomen ilmastossa.

Itse en luota kynsitestiin, sillä melko kämäinenkin teränsuu nappaa kynteen ihan kivasti, mutta vähänkin vajaa teroitus rankaisee ankarasti metsällä. Otan yleensä aanelosen, roikotan yhdestä kulmasta ja viiltelen kärjellä paperista suikaleita. Kun tämä käy helposti, on kärki tappava.

Joo taidankin jättää tökötin pois jänteiden päältä ja laittaa puuliima tilalle. Leikkurit on vielä lopullisesti teroittamatta, lähinnä hioin rälläköinnin jälkiä pois.